Työelämälähtöisyys opetuksessa

Työelämälähtöisyys sosiaalialan koulutusohjelmassa


Lähestyin aihetta tarkastelemalla Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmaa. Koulutuksen tavoitteena on opiskelijan kehittyminen asiantuntevaksi ihmisten arkielämän tukijaksi ja toiminnan kehittäjäksi, hänellä on sellaista luovaa osaamista ja neuvokkuutta, jota tarvitaan asiakkaan ja asiakasryhmien hyvinvoinnin edellytysten luomiseksi (Oulun ammattikorkeakoulu 2016). Tässä lauseessa kuvastuu mielestäni se lähtökohta, että sosionomit pyyritään kouluttamaan työelämää varten. On mielestäni todella valitettavaa, että aina koulutus ei tarjoa tarpeeksi eväitä työelämään siirtymiseen: ”Ammattikorkeakouluista valmistuneista suurin osa katsoo, etteivät he ole saaneet koulutuksestaan riittävästi työelämävalmiuksia. (Okkonen 2006). Sosionomin opinnoissa työelämässä tapahtuva oppiminen harjoittelujen kautta on otettu hyvin huomioon: Teoriaopinnot ja harjoittelut muodostuvat opinnoissa kiinteäksi kokonaisuudeksi. Opintoihin sisältyy projektiharjoittelu ja kolme pitkää ammattiharjoittelua, yhteensä 30 viikkoa (Oulun ammattikorkeakoulu 2016). Omankin kokemukseni mukaan työharjoitteluista on oppinut eniten ja niiden kautta on saanut parhaan kuvan siitä, mitä sosionomin työkenttä sisältää.


Edelleen Oamk:n sivuilla kerrotaan, että opiskelu sisältää opintoja ”työelämälähtöisissä projekteissa ja työpaikoilla”. Tämä tuo esille sen, että opintojen aikana toteutetaan projekteja yhteistössä yritysten kanssa. Itse esimerkiksi osallistuin Vaasan ammattikorkeakoulussa Vaasan kaupungin kanssa tehtävään yhteistyöhön, jossa kehitimme uuden asuinalueen esteettömyyttä. Samalla kun opimme esteettömyyteen liittyviä asioita, opimme myös työskentelyä eri sidosryhmien kanssa.

Työhajoittelujen kautta opiskelija saa parhaan kuvan työmahdollisuuksista.

Kuvalähde: www.papunet.net, sclera npo (www.sclera.be)

Miten työelämälähtöisyys tulee näkymään omassa opetuksessani

Sosionomin tutkinnon (ja työllistymismahdollisuuksien) ollessa hyvin laajat, on työssäoppimisjaksojen kohdentaminen mielestäni ensiarvoisen tärkeää, joten siihen aion opiskelijoitani kannustaa. Mikäli opiskelijalla ei ole mitään mielikuvaa millaiseen työhön hän haluaa, kannattaa harjoittelupaikat ohjata valitsemaan niin, että hän näkee mahdollisimman monenlaisia paikkoja. Toisaalta opiskelija, joka tietää haluavansa vaikkapa lastentarhaopettajaksi, kannattaa ohjata suuntaamaan harjoittelunsa sen mukaisesti, että ne kaikki osaltaan tukevat tavoitetta valmistua asiantuntevaksi lastentarhaopettajaksi.


Tutustuttuani työelämälähtöisyysopintojakson materiaaliin minulle jäi päällimmäisenä mieleen, että on tärkeää alkaa muodostaa oma työelämäverkostoa jo opintojen aikana. Tähän aion kannustaa siis myös omia opiskelijoitani. Työharjoittelut, näyttöpaikat, opinnäytetyöt, yritysvierailut, ne kaikki ovat valtavan hyviä mahdollisuuksia luoda suhteita työelämään.


Opintojaksojen suunnittelussa mietin miten saan opetettavana olevat asiat linkitettyä työelämään; saisinko mukaan esimerkiksi vierailevan luennoitsijan? Esimerkiksi vammaistyön opintojaksolla voisin omiin verkostoihini tukeutuen kutsua cp-vammaisen henkilön kertomaan elämästään; millaisia vaikeuksia ja voimavaroja hänellä on, millaista palvelua ja hoitoa hän toivoo saavansa jne. uskon tällaisen toiminnan olevan erittäin opettavaista. Myös esimerkiksi vanki voisi tulla kertomaan miten kokee vankilan sosiaalityön häntä auttaneen tai millaista apua hän kaipaisi sosiaalityöltä, perhetyöltä jne. Samoin mielenkiintoisia vierailijoita olisivat esimerkiksi lastentahaopettaja tai vanhustentalon johtaja kertomassa omasta arkipävästään töissä. Kaikki he edustavat tavallansa sosionomiopiskelijan tulevaa työarkea.


Työelämäosaamisen ylläpito ja kehittäminen

Työelämäosaamisen ylläoito ja kehittäminen tulee olemaan varmasti minulle yksi opettajan työn tärkeimmistä kannusteista. Olen valtavan kiinnostunut erilaisista työpaikoista sosiaalialalla. Oma vahvuuteni on vammaistyö, mutta tutustuisin mielelläni myös erilaisiin paikkoihin myös esimerkiki vanhustenhoitopuolella.


Tiedostan sen, että työelämäyhteksien elläpito vaatii opettajalta oma-aloitteisuutta ja varmasti myös vapaa-ajan käyttöä esimerkiksi yhteydenpitoon. ”Opettajan aseenteella on suuri vaikutus työelämäverkostojen luomisessa (Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html). Työaika oppilaitoksessa menee varmasti tiiviisti opetuksen suunnitteluun ja itse opetukseen eikä verkoston hoitoon jää juurikaan aikaa. Näin ollen on ensiarvoiden tärkeää olla mukana työhajoittelupaikkojen kartoituksessa ja vierallapaikoissa, missä opiskelijat harjoittelujaan tekevät. Median avulla pystyn myös seuraamaan alan uusia palveluntarjoajia, joita voin liittää omaan verkostooni. ”Verkottuneiden osaamisympäristöjen kautta eri alojen toimijat toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa, mikä edesauttaa tietoisuuden lisääntymistä eri tahojen tarpeista” Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html) Koen tärkeänä päästä osallistumaan myös oppilaitoksen monialaisiin työryhmiin, jotta voimme luoda opiskelijoille myös yli tutkintorajojen meneviä opintokokonaisuuksia. Näistä he oppivat työelämässä tärkeitä timitaitoja.


Työelämälähtöisyys verkostoissa tukee opiskelijan oppimista sekä parhaimmillaan sitoo opiskeltavia asioita aitoihin työelämän tehtäviin ” (Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html) Arkista työelämän huomiointia opetuksesa voi olla esimerkiksi työelämästä kertovien artikkelien tuonti mukaan opetukseen. Ape-opintojen myötäkin olen huomannut, että esimerkiksi twitterin kautta voin aktivoida opiskelijoita lukemaan ja kommentoimaan alan ajankohtaisia artikkeleita, kuten myös facebookissa (vähemmän). Myös case-tehtävät jotka pohjautuvat todellisiin asiakastilanteisiin, tuovat työelämän arjen lähemmäs opiskelijaa.


LÄHTEET


Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. Viitattu 20.1.2016. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html.

Okkonen, Eila (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto – Toeutuksia ja kokemuksia. HAMKin e-julkaisuja 2/2006. Luettu 20.1.2016. Saatavilla: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/93903/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf?sequence=1#page=7

Oulun ammattikorkeakoulun www-sivut. 2016. Viitattu 20.1.2016.

http://www.oamk.fi/fi/koulutus/amk-tutkintoon-johtava-koulutus/sosionomi/)