Portfoliopysäkki2: omaa arviointia

On tullut aika arvioida omaa osaamista ! 

Opettajaopinnot ovat edenneet tähän asti hurjaa vauhtia! Olen keskittynyt aina yhteen aihealueeseen ja edennyt kiireellisin tehtävä kerrallaan eteenpäin. Aikataulut olivat keväällä todella tiukat ja jäi harmittamaan, että kevään aihealueisiin ei ehtinyt paneutua niin hyvin kun olisi halunnut. Täytyi jo kiireellä aina valmistella seuraavan aiheen haltuunottoa ja suunnitella sen opetusta muille. 

Kaikesta keväällä kuitenkin selvittiin kunnialla ja kesän huilauksen jälkeen syksy toi tullessaan paremmin jäsennellyn aikataulun. Ehdin jo miettiä kevätkesällä, että liekö selviän syksystä kahden lapsen kanssa, jos opiskelutahti on sama kun keväällä. Onneksi tutor-opettajamme piti lupauksensa ja nyt syksyllä on ehtinyt paneutua opittaviin aiheisiin rauhassa.


Seuraavassa itsearviointini arviointikriteereihin verraten:

Portfoliopysäkki oli kuitenkin niin haasteellinen minulle, että se vei lopulta yöunetkin! Tehtävänanto oli ehkä liian moniselitteinen ja tulkitsin sitä omalla tavallani. En meinannut keksiä tapaa, jolla tehtävän teksin, koska en ollut varma mitä siinä odotetaan. Kun kysyin lisäohjeita, välillä tuntui, että nyt tiedän mitä pitää tehdä, mutta taas kun tuli lisäohje, menin entistä enemmän sekaisin. Tehtävän tekoon varattu aika meni miettiessä mitä pitäisi tehdä, enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi.

Kun deadline lähestyi, päädyin lopulta tekemään tehtävän omalla tavallani, se kaiketi oli tarkoituskin. Pääasia oli arvioida omaa osaamista tähänastisissa opinnoissa ja kirjoittaa itsearviointia. Tehtäviin kuului myös arvioida toisen opiskelijan blogi, portfolipysäkin materiaali ja esitys.

1 Tunnistaa ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät

Minun työkenttäni tulee olemaan ammattikorkeakoulussa, sosionomiopiskelijoiden parissa. Pohjatutkintoni on sosionomi amk ja pedagogisten opintojen myötä saan pätevyyden tutkinnon aineiden opetukseen. Opettajana tehtäväni on ohjata opiskelijoita saavuttamaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet tutkinnossaan ja aineissa, joita opetan.

Tunnen siis ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Opetuksen suunnittelun ja käytännön opetuksen lisäksi opettajan tehtäviini tulee kuulumaan muun muassa verkoston ylläpito sosiaalialan toimijoiden kesken. Yhteydenpito sosiaalialan yrityskenttään ja alan julkaisujen seuraaminen on tärkeää, jotta ammattitito ja kenttätuntemus pysyy hanskassa. Ammattitutkintojen muutoksen yhteydessä kaikille opettajille työtehtävät voivat olla hieman epäselvät, mutta ammattitutkintoihin liittyvät muutokset eivät koske vielä ammattikorkeakouluja. Myös ammattikorkeakoulussa varmasti osaamisen osoittamistapoja laajennetaan jatkuvasti ja opettajan rooli ja tehtäväkenttä elää muutosta.

Tästä aiheesta lisää blogimerkinnässäni, joka on otsikoitu Ammatillisen opettajan osaaminen: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ape-2-ammatillisen-opettajan-osaaminen.html

2 Hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja teorioihin liittyvää tietämystä

Käsittelen oppimiskäsityksiin liittyviä teorioita oppimiskäsityskirjoitelmassani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ot2-oppimiskasityskirjoitelma.html. En osaa ulkoa erilaisia oppimiskäsityksiä ja minun on vaikea soveltaa niitä sanallisesti kerrottuihin tilanteisiin. Tarvittaessa voin kerrata eri oppimiskäsitysten piirteitä esimerkiksi täältä: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/.

Tunnistan hyvän opetusmenetelmän ja osaan valita tarkoituksenmukaisen menetelmän opetustilanteeseen. Ape-opintojen opetuksessa olen käyttänyt muun muassa opetuskeskustelua (14.10.2015) ja aktivoivaa kirjoitustehtävää (30.9.2015). Lisäksi tulen käyttämään tekemällä oppimista lähiopetuksessani 27.11.2015. Hyvän opetusmenetelmän tuntomerkkejä olen kerännyt tänne: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape5-hyvan-opetusmenetelman-tuntomerkit.html

Arviointiosaamisesta kerron blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/11/ape-9-oppimisen-ja-osaamisen-arviointi.html. Ape-opintojen aikana toteutin kirjallisen ja suullisen vertaisarvioinnin. Kirjallinen arviointi löytyy täältä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/vertaisarviointiluonnos.html. Arviointiosaamista olen näyttänyt myös osallistumalla palauteryhmänä ac-istunnolle 28.10.2015 palautteenantajan roolissa. Antamani vertaispalautteet voi kuunnella täältä: (meidän ryhmän tallenteita ei ole vielä optimassa)

Vertaisarvioinnin tulee olla aina faktoihin perustuvaa. Antotapa asiallinen ja rakentava; jotain hyvää ja jotain kehitettävää. Mietin, millaista palautetta itse on mukava saada? Arvioinnissa ei kannata takertua nippelitietoihin, kuten esimerkiksi powerpoint-esityksen fontteihin, vaan arvioida kokonaisuutta. Kaikkea ei tarvitse sanoa, vain tärkeimmät huomiot.

3 Soveltaa opetuksessa ja ohjauksessa vuorovaikutus- ja ohjaustaitoja tarkoituksenmukaisesti ja erilaiset oppijat huomioiden

Oppimisen ja ohjauksen teoriat toimivat opetuksen suunnittelun pohjalla. Oppimisesta ja sen ohjaamisesta kirjoitan tarkemmin blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ape-4a-oppiminen-ohjaus-ja.html.

Esimerkki erilaisten oppijoiden jaottelusta: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/erilaisia-oppimistyyleja.html

Opetuksen suunnittelua käsittelen blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/11/ape-8-opetussuunnitelmat-ja-opetuksen.html. Olen Ape-opintojen aikana suunnitellut ja toteuttanut opetustilanteen muun muassa ydinainesanalyysistä:  https://connect.funet.fi/p948mttmlpb/ Samassa opetuksessa käytimme vuorovaikutuksellista opetusta opetuskeskustelun muodossa. Vuorovaikutustilanteessa opiskelijoiden kanssa annan tilaa keskustelulle. Jaan puheenvuoroja ja kuuntelen rauhassa. Aktivoin keskustelua kysymyksillä ja ntamalla välillä lisää faktatietoa (esimerkiksi kerroin välillä opettajien haastattelussa esilletulleita asioita lisätietona). Reagoin kuulemaani, astaan kysymyksiin ja kerron tarvittaessa lisää aiheesta. Otan huomioon, että opiskelijoilla on erilaisia näkemyksiä opettamastani aiheesta. Vuorovaikutus on tärkeä osa hyvän luennon ja luennoitsijan ominaisuuksia. Muita ominaisuuksia löytyy blogimerkinnästäni: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-6-hyva-luento-ja-luennoitsija.html

Opetuksen monipuolisuudesta ja opiskelijoiden aktivoinnista pohdinnat täällä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-5-opetuksen-monipuolisuus.html

http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-6-kuinka-aktivoin-opiskelijoita.html

Opiskelijoiden aktivoinnista haastattelin myös opettaja Tytti Hyttilä-Huhtaa, joka toimii sosionomien opettajana Vaasan ammattikorkeakoulussa. Kerroin haastattelun tuloksista ac-istunnolla ape 6: https://connect.funet.fi/p7o4rxrw9qc/  . Tärkeimpänä oppina tästä haastattelusta oli se, että alun tutustuminen on tärkeä opiskelijoitten aktivointikeino. Tuttuus sitouttaa ja tutustumalla saadaan aikaan luottamuksellinen ilmapiiri; opiskelijat uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa. Myös draama aktivointikeinona on hieno työkalu sosiaalialan opintoihin, esimerkiksi asiakaspalvelutilanteiden opiskeluun.

Olen perehtynyt myös ryhmien toimintaan: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/10/ape-7-kuinka-edistan-yhteisollisyytta_20.html. Ja laatinut yhdessä teemaryhmäni jäsenten kanssa dokumentin erilaisista ryhmätyömenetelmistä. Ryhmänohjauskokemusta minulla on myös sosionomiopintojen ja päihdetyön ammattittutkinnon opintojen yhteydestä.

Lähteittenkäytön osaamistani voit nähdä täällä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/10/ape-7-kuinka-edistan-yhteisollisyytta_20.html

Portfoliopysäkillä Tutorin kanssa:

https://connect.funet.fi/p6iazk6rabp/

Muita arviointeja

Sain blogista ja portfoliopysäkille valmistelemistani materiaaleista vertaispalautteen Marko Kukkolalta. Annoin itse vertaispalautteen Tiina Haapaniemelle. Tästä sitä taas suunnataan eteenpäin!!

Arviointini Tiina Haapaniemelle: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/ot-5-vertaispalaute-ot4sta.html

Markon antama palaute minulle:

http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/portfoliopysakin-arviointi.html

Jälkitehtävä (arviointi)

Oma käsitykseni arvioinnista
Arviointiin keskittynyt teemaryhmä pyysi merkitsemään blogiin oman käsitykseni arvioinnista... He halusivat aktivoida miettimään, muuttuiko arviointikäsitys Ape 9 -opetustuokioiden jälkeen.


Pohdinnan tueksi he antoivat seuraavan artikkelin < linkki

Käsitykseni arvioinnista monipuolistui tämän opintojakson myötä. Arvostelun ja arvioinnin erot selkenivät. Arvioinnille täytyy opetuksessa antaa aika paljon aikaa ja ajatusta, jotta se tulee hoidetuksi opetussuunnitelmaan pohjaten ja eettisten periaatteiden mukaan. Paljon mietitytti myös se, että tulevaisuudessa arvioinnissa on käytettävä erilaisia menetelmiä; on annettava opiskelijoille monipuolisia mahdollisuuksia osoittaa osaamisensa. Tämähän tarkoittaa sitä, ettei opettaja voi arvioida kaikkia opiskelijoita ”samalla linjastolla”, vaan hänen tulee käyttää aikaa toteuttaakseen entistä yksilöllisempää arviointia. Yhtälö tuntuu vielä melko mahdottomalta, kun ajallisia resursseja jatkuvasti vähennetään. Onko opettajaurani tulevaisuus se, että teen työtä jatkuvasti myös vapaa-aikanani?

Oppimisen ja osaamisen arviointi

Miten arvioin oppimista ja osaamista ammatillisena opettajana?

a) Mitä arviointi on ja mitä arvioidaan?

Arviointi on yksi kasvatuksen perustekijä. Arvioinnin avulla luodaan mahdollisuus asioille ja ihmisille kehittyä. Asioille ja teoille annetaan jokin arvo, jota voidaan määritellä esimerkiksi vertaamalla muihin. Arvioinnin tehtävä on tukea ja tehostaa oppimista, parantaa toiminnan laatua. Oleellista on tapahtumien havainnointi. Arvostelu sen sijaan on esimerkiksi numeroiden tai sanallisen arvostelun antamista tietystä suorituksesta. Arvostelun pohjana voi olla selkeä kriteeri, eli absoluuttinen, ”oikea vastaus”, johon suoritusta verrataan.

Arviointia on laadullista ja määrällistä. Laadullinen arviointi keskittyy kokonaisuuksiin. Arvioidaan sitä, miten jokin toiminta onnistuu, millaisia tuloksia jokin tehtävä työ tuottaa. Laadullinen arviointi sopii esimerkiksi tilanteeseen, missä arvioidaan kuinka huolelllisesti siivoustyö sujuu laatuvaatimuksiin nähden. Taikka koristepuusepän työssä; kuinka laadukas tuote on (hionta, kuviot, työn vaativuus jne). Sosiaalialalla voitaisiin arvioida esimerkiksi palvelun laaatua sosiaalitoimistossa; kuinka tyytyväisiä asiakkaat ovat ja miten työn tulokset näkyvät. 

Määrällinen arviointi on selkeämmin mittaamista, eli mitataan esimerkiksi minkä verran lisäoppia on saatu suhteessa lähtötilanteeseen, taikka kuinka monta erilaista ryhmätyömenetelmää opiskelijalla on hallussaan. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi silloin, kun arvioidaan kuinka paljon asiakkaita sosiaalitoimisto ehtii tunnissa palvella. Siivoustyössä voitaisiin arvioida vaikka sitä, kuinka kauan kestää jonkin kohteen siivoustyö. Liikuntapuolella voidaan mitata kuinka monta leuanvetoa ehtii tehdä minuutissa.

Miksi arvioida? Arviointi muutoksessa

Ape-opintojen virtuaaliryhmä keltainen oli tällä kertaa valmistellut meille etukäteismateriaalia arvioinnista. Materiaali alkoi pohdintakysymyksellä ”pohdi diojen pohjalta yhden lauseen tiivistys kysymykseen Miksi arvioida?" Tulin siihen tulokseen, että Arvioidaan siksi, että pystytään kehittymään.

Arviointi on minulle ja varmasti monelle muullekin merkinnyt opintojen päätyttyä saatuja numeroita. Numeroarviointi on juurtunut omaan mieleen niin syvään, että pitkään on ollut vaikea taipua toisenlaiseen ajattelumalliin, jota jo ala-asteelta on alettu muokata. Jo vuosia sitten siellä otettiin käyttöön sanallinen arviointi numerojen sijaan, alimmilla asteilla. Yläasteella ja lukiossa numerot olivat liki ainoita arviointeja ja palautteita, joita saimme. Niitä tuijotettiin ja niiden mukaan suunnattiin myös jatko-opintoihin (keskiarvorajat).

Siksi on helpottavaa huomata, että tämän opintojakson materiaaleista käy ilmi, että suuntaus on täysin erilainen. Numeraalisuus on ammattiopinnoissa pienemmällä sijalla ja arviointia käydään muun massa keskustelemalla sekä muilla monipuolisilla menetelmillä. Näistä lisää kohdassa c.

Ape 8-opinnoissa käsittelimme ammattiopintojen tutkintorakenteiden muutoksia. Kun osaamisen osoittamisen kulttuuri valtaa alaa, myös arviointi on joutunut suuren muutoksen eteen. Onneksi jo pitkään on tehty työtä näyttötutkintojen parissa – siellä käytössä on ollut mm kolmikanta-arviointi, jossa opiskelijan käytännön työtä sekä kirjallisia osaamisen osoittamisen tuotoksia on arvioitu yhdessä; opettaja, työelämän ohjaaja sekä opiskelija itse. 

Olen ollut toteuttaassa tällaista arviointimenetelmää, kun olen toiminut työelämän ohjaajana lähihoitajaopiskelijoille. Opiskelija on tehnyt näyttösuunnitelman, eli aukikirjoittanut tutkinnon tavoitteet itselleen niin, että tavoitteiden rinnalle on kerrottu miten nämä asiat työelämässä näyttöviikolla tulevat esille. Toteutuksen jälkeen pidettävässä arviointikeskustelussa nämä tavoitteet on käyty kohta kohdalta läpi niin, että opiskelija arvioi itseään, työpaikkaohjaaja antaa omat näkökulmansa ja opettaja esittää kysymyksiä hänen näkökulmastaan. Tässä tulee esille osaamista monipuolisesti. 

Erityisen tärkeää on mielestäni kolmikannassa se, että työelämän edustaja on mukana osaamien arvioinnissa. Työelämää vartenhan me opiskelemme ja opetamme.

Vaikeuksia? Näyttötutkintojen perusteet, joiden pohjalle näyttötutkinnot on tehty, on vuosikausia olleet erittäin vaikeaselkoisia. Työpaikkaohjaajan näkökulmasta on joskus vaikea ymmärtää, mitä tulee tarkalleen ottaen arvioida. Viime vuosina onneksi muun muassa lähihoitajan tutkinnon arviointikriteereitä on kehitetty tekstiltään enemmän kansantajusiksi ja päällekäisyyksiä poistettu. Näin keskustelua on helpompi käydä.

Koko matkan ajan!

Kolmikanta on käytössä näyttötutkinnon loppukeskustelussa, mutta kuten oma tiivistyslauseenikin kertoo, minusta tärkein koppi tästä opintojaksosta on se, että arviointia on tehtävä koko opintomatkan ajan. Keltaisen ryhmän materiaalissakin mainitaan ”arviointia tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa”. 

Kun opiskelija saa palautetta työssäoloaikanaan jatkuvasti, hänellä on mahdollisuus kehittyä ja kasvaa ennen kun opintojakso on päätöksessä. Omassa työssäni on ollut usein läsnä sosionomi- ja lähihoitajaopiskelijoita. Olen toiminut työpaikkaohjaajana lähihoitajalle kahdesti. Vaikka en ole ollut nimettynä ohjaajana, olen aina pyrkinyt antamaan palautetta opiskelijoille, jotka ovat kanssani samassa vuorossa. Olen oppinut havainnnoimaan uusien työntekijöitten hyviä ja huonoja ominaisuuksia ja huomaan usein tarttuvani näihin melko helposti. Annan vinkkejä miten joku asia kannattaa tehdä. Esimerkiksi erityisnuorten ohjaustyössä jos jonkin toiminnon aloittaminen on nuorelle erityisen vaikeaa, saatan antaa opiskelijale kahden kesken muutaman vinkin, mitä keinoja voi kokeilla. Esimerkiksi uloslähdettäessä teinipojille voi olla parempi ettei aloita keskustelua tyyliin ”lähdetäänkö seuraavaksi ulos” vaan ”pelattaisko ulkona vaikka kiikkupalloa, sehän on hauska peli”. Tällaisella vuorovaikutuksella annan opiskelijalle suuremman mahdollisuuden onnistua tehtävässään.

b) Millainen arviointi edistää oppimista?

Arviointi elää siis muutosta, jossa numeraalinen arviointi jää vähemmälle ja uudenlaiset menetelmät saavat sijaa. Arvioinnin on aina ajateltu vaikuttavan oppijan minäkuvaan. Hyvässä arvioinnissa minäkuva vahvistuu positiivisesti. Nykyajattelun mukaan positiivista kehitystä voi tapahtua jatkuvasti, koska opiskelijaa ohjataan oikeaan suuntaan jo opintojen aikana eikä lopun epäonnistumispettymys ole enää niin karvas (väärä suuntaus pyritään korjaamaan jo aiemmin). 

Esimerkiksi erityisopetuksessa oleva nuori asiakkaani sai käydä kesken lukuvuoden opettajan kanssa keskustelun, jossa tuotiin ilmi, että nyt hän on vaarassa jäädä luokalle. Nuorelle itselleen annettiin vaihtoehdot, joilla hän voi vielä välttää luokallejäännin; opettaja oli miettinyt tietyt tehtävät, jotka piti tehdä ylimääräisinä töinä. Lisäksi henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tarkistettiin niin, että vaatimustasoa laskettiin huomattavasti. Näin oppija sai itselleen uutta motivaatiota suorittaa lukuvuosi kunnialla loppuun. Keskustelun myötä tilannne selkeytyi opiskelijalle; mitä minulta tarkalleen ottaen vaaditaan, että pääsen lukuvuoden tavoitteisiin?

Arvioinnin tulee olla myös aitoa, todellista ja rehellistä. On tärkeää, että molemmilla osapuolilla on kokoajan tiedossa, mihin arviointi perustuu. Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ja eettisesti toteutettua. Opettaja ei saa esimerkiksi käyttää erilaisia kriteereitä eri opiskelijoiden kohdalla, vaan tukeutua aina opetussuunnitelmaan ja opintojakson tavoitteisiin. Arvioinnin tulee olla monipuolista ja sisältää sekä käytännön osaamisen että teoriaosaamisen huomiointia.

Arvioinnissa opiskelijalle tuodaan tiedoksi mitä asioita hänen tulisi vielä kehittää ja missä hän on jo riittävän hyvä tavoitteisiin nähden. Arviointi tulisi aina antaa positiivisessa ja rohkaisevassa hengessä; etsitään kehittymisen paikkoja, ei niinkään puhuta, että jotain asioita tehtäisiin väärin. Käytännön työharjoituksissa opettaja tekee arviointia jatkuvasti ja ohjaa mikäli virheitä sattuu. Esimerkiksi perushoitotyön opintojaksolla on tärkeää, että pistokset tehdään juuri oikealla tavalla, tässä virheen oikaisu (esimerkiksi oikeanlainen pistokulma) on oleellista jo varhaisessa vaiheessa, että opiskelija ehtii harjoitella hyvin oikean toimintatavan ennen opintojakson päättymistä.

Itselleni myönteinen arvioinnin kokemus oli Ape 8-opintojaksolla saamani tutorin tajunnanvirtapalaute. Palaute oli toteutettu mielenkiitoisella tavalla. Sitä oli helppo seurata ja asiat joihin siinä puututtiin olivat tärkeitä. Kehityksen paikat oli kerrottu selkeästi ja rauhallisesti. Koko palautteesta jäi positiivinen kuva. Pystyn heti ottamaan vinkit käyttöön seuraavia suunnittelemiani opetustilanteita varten. Palautteen voi kuunnella täältä: <linkki

c ) Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Arvioinnin suunnittelun tulee aina olla opetussuunnitelmaan ja tutkinnon arviointikriteereihin pohjautuvaa.

Erilaisia arvointimenetelmiä on paljon. Opettajan tehtävä on valita tarkoituksenmukaisia arviointimenetelmiä erilaisille oppijoille ja erilaisen osaamisen osoittamiseksi. Tärkeää on tietysti miettiä, mikä arviointitapa sopii tähän tilanteeseen parhaiten. Opiskelijalla on nykyään oikeus saada osoittaa osaamisensa hänelle parhaiten soveltuvalla tavalla.

Arviointimenetelmiä ovat muun muassa

• Suullinen palaute
• Kirjallinen palaute
• Itsearviointi (esimerkiksi portfolio, blogi)
• Vertaisarviointi
• Oppimis- ja luentopäiväkirjat
• Tentit (kirjalliset, suulliset, ja verkossa tapahtuvat)
• Toiminnalliset tilanteet
• Kirjalliset työt (esimerkiksi teoriaosaamisen osoittaminen)
• Projektityöt (yhteistyö työelämän kanssa)

d) Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessissa?

Itsearviointi auttaa opiskelijaa tiedostamaan sen, että hän itse on opinnoissaan pääosassa. Arvioinnilla opiskelija tekee näkyväksi oman osaamisensa ja sen puutteet. Hän pystyy havaitsemaan kehityksen opintojen edetessä. Opettajan tehtävä on antaa opiskelijoille tilaa itsearviointiin; tarvittaessa esitellä arvionnin tueksi aktivoivia kysymyksiä. Myös erilaisia itsearviointilomakkeita voi käyttää pohjana, vaikkakin itse olen kokenut parhaaksi kirjoittaa vapaammasti tajunnanvirtaa. Palautteen saaminen on tärkeää, jotta itsearviointi mahdollistuu ja opiskelijalla on mahdollisuus kehittyä. Arvioinnin myötä opiskelijan tietoisuus omasta osaamisesta lisääntyy, mutta sen lisäksi itsearviointi voi lisätä opiskelumotivaatiota ja sitoutumista opiskeluihin.

Vertaisarviointi edistää ryhmäytymistä ja ryhmän vuorovaikutusta. Tutustuessa toisten työhön voi saada uutta motivaatiota ja näkökulmaa omaan työskentelyyn. Arviointi tulee tehdä hienovaraisesti ja faktoja kunnioittaen. Vertaispalautteen annon myötä opiskelijoiden välinen kannustus saa mahdollisuuden kasvaa ja positiivinen ryhmäpaine lisääntyy.

Vertaisarvioinnin avulla opiskelijalla on mahdollista asettua arvioijan rooliin ja oppia sekä palautteen antamista että vastaanottamista. Siinä opiskelijat arvioivat toisiaan. Meillä Ape-opinnoissa on toteutettu vertaisarviointia. Saimme muun muassa arvioida opiskelutoverin oppimiskäsityskirjotelmaa Ape 4- teeman yhteydessä. Itselleni tämä oli mukava kokemus. Oli hauska huomata, miten erilaisia tuotoksia samasta teemasta tehdään. Vertaisarviointi aktivoi minua tutustumaan myös muitten opiskelijoitten tuotoksiin samasta aiheesta. Tässä kohti palauteltiin mieleen rakentavan palautteen antoa; jotain hyvää, jotain kehitettävää... arviointi aktivoi myös ajattelemaan mitä minä olisin tässä työssä muuttanut / tehnyt toisin. Pohdinnan pohjalta pystyi antamaan toiselle parannusehdotuksia. Annoimme palautteen sekä suullisest että kirjallisesti.

Vertaisarviointia olemme toteuttaneet ape-opinnoissa myös jokaisen verkko-opetustuokion yhteydessä. Yksi ryhmä toimii aina palauteryhmänä. Oma ryhmäni eli vihreät toimivat palauteryhmänä tässä kyseisessä teemassa 9. Itse pyrin löytämään materiaaleista, opetuksesta ja tehtävistä jotain hyvää ja jotain kehitettävää ja kaikista sitä löytyikin. Opetustuokot olivat onnistuneita, mutta kaikilta osin ei oltu noudatettu tehtävänantoa. Tällä kertaa minulla oli ryhmässä myös pari, joten saimme annettua monipuolisesta vertaispalautetta.

Arviointiin liittyviä käsitteitä:

Suhteellinen arviointi: Oppimistulosten vertaamista aiempien opintoryhmien tai esimerkiksi ikäluokkien aikaisempiin tuloksiin. Tätä on käytetty koulumaailmassa arvosanojen annossa luokkakohtaisesti. Arvioitavat asetetaan paremmuusjärjestykseen jonka jälkeen ne jaetaan ennalta sovitun jakauman mukaisesti. Esimerkiksi numeron 10 voi saada 10% opiskelijoista, arvosanoja 7-9 15 % opiskelijoista jne.

Tavoitearviointi: On määritelty tietyt tavoitteet, joiden saavuttaminen on oppimisen päämääränä. Tavoitteet voivat olla yleisiä tai yksittäiselle ryhmälle luotuja. Esimerkkinä näyttötutkinnot, joissa tavoitteet on määritelty tarkasti ja osaamistavoitteet pilkottu pieniin osiin.

Diagnostinen, formatiivinen ja summatiivinen arviointi: Arviointi voidaan jaotella diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Diagnostinen tarkoittaa lähtötason selvittämistä. Formatiivinen on väliarviointia, jolla pysytään kärryillä siitä, miten oppiminen edistyy. Summatiivinen arviointi on lopputulosten selvittämistä.

Autenttinen arviointi: Arviointia suoritetaan mahdollisimman todellisessa tilanteessa. Esimerkiksi projektityöt

LÄHTEET:

Opiskelutovereiden Ape 9 -materiaalit Optimassa

Linkkejä aiheeseen liittyen:

Arviointitapavaikuttaa opiskelutyyliin

Kirjallisuutta:

Julkunen, Marja-Liisa (toim.) 2002. Opetus, oppiminen, vuorovaikutus. Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa

Ekola, Jorma (toim.) 1994. Johdatus ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. WSOY:n graafiset laitokset, Juva.

Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu

a) Mikä on osaamisperustainen opetussuunnitelma (OPS)


Ennakkotehtävämateriaalina tässä opintotehtävässä käytettiin seuraavaa artikkelia, joka kuvaa hyvin tutkintorakenteen muutosta:

http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/267070-opintoviikot-vaistyvat-osaamisperustaisen-ammattikoulutuksen-tielta


Ammatilisten perustutkintojen perusteet on siis uudistettu tänä vuonna. Suuntaviivoina ovat osaamisperusteisuus, valinnaisuus ja joustavuus. Uudet määräykset ovat astuneet voimaan elokuussa 2015.

Osaamisperusteisuudella tarkoitetaan sitä, että tutkintojen osaamisvaatimukset on perustettu työelämän tarpeisiin. Teoriaa ja käytäntöä ei opiskella enää erillisinä osioina, vaan opiskelussa suositaan asiakokonaisuuksia ja todellisia tilanteita työelämässä. Myös opintosuorituksista siirrytään kokonaisosaamisen suuntaan. Arvioidaan kunkin ammatin työprosessien osaamista sen sijaan, että suoritetaan erinäisiä opintojaksoja.

Kaikista ammattitutkinnoista on olemassa tutkinnon perusteet, jotka löytyvät Opetushallituksen sivuilta < linkki. Omassa työssäni olen tutustunut lähihoitajan tutkinnon perusteisiin toimiessani lähihoitajaopiskelijoiden arvioijana töissä. Niin sanotut näyttötutkinnot ovat minulle rakenteeltaan erittäin tuttuja ja tässä uudistuksessa muutkin tutkinnot saavat näyttötutkintojen piirteet. Itse olen suorittanut näyttötutkintona päihdetyön ammattitutkinnon sekä yrittäjän ammattitutkinnon kaksi kertaa.


Linkkivinkki aiheeseen liittyen:

http://www.oppiminenonline.com/wp-content/uploads/2014/09/Osaamisperusteisuus.pdf


Tässä muutoksessa on sekä hyviä että huonoja puolia opettajan ja opiskelijan kannalta. Koulutusta on mahdollista räätälöidä juuri työelämän tarpeita vastaavaksi ja toisaalta opinnot voidaan räätälöidä opiskelijalle sopiviksi. Kun opetaan huomioon aiempi, muualta hankittu osaaminen, vältetään päällekkäisyydet ja nopeutetaan ammattiin valmistumista. Opiskelijan näkökulmasta mahdollisuudet lisääntyvät; hän voi osoittaa ammattiosamistaan monpuolisilla tavoilla, luovillakin. Avainsana on opiskelijalähtöisyys.


Ongelmallista on muun muassa laaja kirjo osaamisen osoittamisessa; mikä on riittävä osaamisen taso ja millaisia arviointimenetelmiä on sopivaa käyttää. Nämä muutokset tuovat haasteita opettajille. Oleellista on keskittyä lähtötason yksilölliseen kartoittamiseen ja sen jälkeen opintopolun suunnitteluun. Etenemisen seurantaa ei sovi laiminlyödä, jotta kaikki osakokonaisuudet tulevat opituksi. Opettajan olisi tärkeää tuntea opiskelijansa, jotta yksilöllisyys voi toteutua. Miten tämä ajatus istuu kiireiseen elämänrytmiin, jossa opetukseen ja sen suunnitteluun käytettävää aikaa aina vain supistetaan?


Uusi malli vaatii eniten opiskelijalta itseltään. Hänen on jatkossa pystyttävä analysoimaan omaa osaamistaan ja puutteitaan. Hänellä itsellään on vastuu osaamisen osoittamisessa. Opiskelijalla on vapaus hankkia osaamistaan erilaisista oppimisympäristöistä, esimerkiksi eri oppilaitoksista, verkko-opinnoista tai työtä tekemällä. Aikuisopiskelijoilla tämä ei tule olemaan ongelma, mutta miten on peruskoulusta ammattiopintoihin siirtyneiden nuorten kohdalla? Pystyvätkö he ottamaan kokonaisvastuun opintopolkunsa toteutumisesta? Opettajan ja opinto-ohjaajan tukea tarvitaan moninkertaisesti. Vaarana on myös opintojen viivästyminen ja keskenjättäminen, mikäli opiskelija ei ole valmis ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan.


Linkki aiheeseen liittyen:

http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=opintopolun_mahdollistuminen



b) Mitä ECVET tarkoittaa?


European Credit system for Vocational Education & Training
Ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä


Osaamisperustaisuuteen siirtymisen rinnalla on myös osaamisen mittaukseen liittyvät toimet uudistettu. Uusissa tutkinnoissa opintoviikot on korvattu osaamispisteillä. Osaamispisteillä mitataan opiskelijan osaamisen laajuutta, ei opiskeluaikaa.


EVCET perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseen (2009/C155/02, 18.6.2009).


Sen tarkoituksena on tunnustaa eri oppilaitoksissa suoritettuja opintoja Euroopan sisäisesti, jotta opiskelijat ja työvoima voisi vapaammin liikkua EU:n sisäisesti. ECVET-järjestelmässä otetaan huomioon virallinen, epävirallinen ja arkioppiminen. Siinä keskitytään oppimistuloksiin, tutkintoihin, tutkinnon osiin, ECVET-pisteisiin ja opintosuoritteisiin.


Järjestelmä tukeutuu yhteisöjen väliseen luottamukseen. Käytännössä tehdään yhteistyösopimuksia, joilla sovitaan halutuista opinnoista/suoritteista. Järjestelmän avulla sekä työntekijät että työnantajat pystyvät liikkumaan EU:n alueella vapaammin, kun tutkintojen sisällöt ovat yhteneväisemmät. Työvoiman liikkuvuus tuo monipuolisuutta eurooppalaiseen osaamiseen, kun työnhaku toisesta maasta helpottuu.


c) Millä tavalla valtakunnallinen, kunnallinen, koulu, oppiaine-, kurssikohtainen OPS vaikuttaa opetuksen suunnitteluun?


Opetussuunnitelmat ovat opettajan suunnittelutyön pohja. Opetushallitus julkaisee valtakunnalliset opetussuunnitelmat, joiden pohjalta vahvistetaan kunnalliset ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat. Oppilaitokset luovat linjaa noudattavat oppiaine- ja kurssikohtaiset opetussuunnitelmat. Käytännön opetuksen suunnittelee opettaja itse. Näin tutkintojen perusteet, eli tavoitteet ja sisällöt on valtakunnallisesti yhteneväiset. Lisätietoja opetussuunnitelmista löytyy Opetushallituksen internetsivuilta.


d) Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa > linkki erilliseen blogimerkintään



LÄHTEET:

Ape 8 -materiaalit Optimassa
www.oph.fi

Ydinainesanalyysi

d) Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa?

Tällä kertaa oman ryhmäni tehtävänä oli opettaa muille ydinainesanalyysin tekemistä. Valitsimme opetusmenetelmäksi opetuskeskustelun. Valmistelimme opetuksen alkuun lyhyen infon, jonka jälkeen keskustellen saimme esille esimerkkejä, miten sitä voi käyttää omassa työssä.

Ydinainesanalyysi - sanahan vaikuttaa hyvin vieraalta, mutta tarkoitus on kaikille tuttua. Kyse on opintojakson sisällön suunnittelusta. Koska itsekin ajattelimme ensin, että onpa kamala sana, onkohan tämä tuttu kenellekään, päätimme kysellä asiasta tutuilta opettajilta. Itse kyselin asiasta kolmelta opettajalta ja kukaan heistä ei ollut kuullut tätä sanaa. Sen sijaan sen tarkoitus oli tietysti tuttu, opettajan perusjuttu; Ydinainesanalyysin avulla opettaja hahmottaa opintojakson keskeiset sisällöt ja ikään kuin laittaa opetettavat asiat tärkeysjärjestykseen käytettävään aikaan nähden.

Ydinaines on siis yksinkertaisesti se, mikä on tärkeintä kurssilla opettaa.

Ydinainesanalyysiiin sisällytetään ne asiat mitä opetussuunnitelma velvoittaa. Opintojakson sisältö jaetaan kolmeen osaan:

1 mitä täytyy tietää MUST KNOW / 80 % ajankäytöstä

2 mitä on hyvä tietää SHOULD KNOW / 15 % ajankäytöstä

3 minä on kiva tietää NICE TO KNOW / 5 % ajankäytöstä

Suunnittelussa ydinaineksen määrä tulee suhteuttaa siis käytettävään aikaan. Esimerkiksi tunnin mittaisessa opetuksessa ydinainekseksi riittää 3-5 asiaa. Nämä asiat tulee olla esillä osaamistavoitteissa. Valtaosa ajasta käytetään näiden asioiden käsittelyyn ja lisäksi opettaja voi suunnitella sopivan määrän Should know-ainesta eli täydentävää tietoa. Jos aikaa jää, voi mukaan ottaa myös erityistietoutta. Erityistietoutta saadaan yleensä vasta seuraavalla opintojaksolla, jatkokurssilla, lisäkoulutuksessa jne. Opettaja voi antaa nice to know- asioihin johdattavia linkkejä ja kirjavinkkejä opiskelijoille.

Tekemällä ydinainesanalyysiä opettajan on mahdollista

• hahmottaa paremmin kurssin työmäärä
• se myös auttaa hahmottamaan kokonaisuudet ja näkemään kurssien päällekkisyydet koko organisatiossa
• analyysin tekeminen vie aikaa, mutta se auttaa opettajaa keskittymään olemmaiseen – rönsyilyt eivät vie liikaa aikaa opetuksesta.
• kun kurssiin tulee uutta asiaa, analyysin avulla voidaan myös hahmottaa pitääkö kursia laajentaa vai voidaanko esimerkiksi erityistietouden määrää vähentää

Tästä pääset kuuntelemaan tutor-opettaja Maarit Räisäsen antaman palautteen opeuksestamme. Opetusparinani toimi Hanna Laine. > linkki

Tästä pääset lukemaan palauteryhmään kuuluneen Tiina Haapaniemen antaman palautteen opetuksesta. > linkki

Lisää luettavaa aiheesta:

Tällä nettisivulla oli kerrottu ydinainesanalyysistä melko selkeästi: > linkki

LÄHTEET:
Taitojen Opetus, Hannu Salakari, Eduskills Consulting2007. Sivut 179-182
http://ostu.ok-opintokeskus.fi/ydinainesanalyysi
Opettajien haastattelut

Kuinka edistän yhteisöllisyyttä ammatillisena opettajana?

a) mikä on ryhmädynamiikka

Ryhmän tunnusmerkkejä ovat koko, tarkoitus, rajat, säännöt, työnjako, roolit ja johtajuus. Ihmisjoukko muodostuu ryhmäksi, kun sen jäsenillä on yhteinen määränpää ja he ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Ryhmädynamiikalla tarkoitetaan ryhmän jäsenten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta.

Mitä hyötyä minulle opettajana on ryhmädynamiikan osaamisesta?

Tiedostamalla ryhmädynamiikkaan liittyviä seikkoja, minulla opettajana on mahdollista paremmin ymmärtää ryhmän ja sen jäsenten toimintaa. Voi ryhmän dynamiikkaa hyödyntämällä joko edistää tai hidastaa oppimista.

Ryhmäytymisen vaiheet

Porukka, jengi, tiimi; Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen -kirja esittelee ryhmän vaiheittaisen kehityksen Bruce Tuckmanin mukaan. Ryhmän kehitysvaiheita ovat muodostusvaihe, kuohuntavaihe, sopimisvaihe, hyvin toimiva ryhmä ja ryhmän lopettaminen.

Muodostusvaiheessa ryhmän tarkoitus ja roolijako voi olla vielä epäselvää. Sen jäsenet toimivat melko varovaisesti ja tunnustellen omaa paikkaansa ryhmässä. Tässä vaiheessa opettajana voin vahvistaa ryhmän muodostumista selkeyttämällä ryhmän tarkoituksen; kertomalla mikä on esimerkiksi opintojakson tarkoitus ja päämäärä. Voin myös teettää erilaisia tutustumiseen liittyviä tehtäviä, jotta jäsenet tutustuvat toisiinsa ja voivat arvioida kuka sopii mihinkin rooliin ja millaista osaamista ryhmän jäseniltä löytyy. Annan myös ryhmälle tarvittavia sääntöjä.

Kuohuntavaiheessa ryhmän sisällä alkaa näkyä konflikteja. Ryhmäläiset rohkaistuvat esittämään mielipiteitä eikä asioista olla aina samaa mieltä. Ryhmän tarkoitusta ja tehtäviä saatetaan kritisoida. Jäsenet kyseenalaistavat jäsenten rooleja ja ryhmän ohjaajaa. Samanaikaisesti kuitenkin

toimintamallit alkavat muodostua selkeämmiksi. Opettajana voin kuohuntavaiheessa tukea ryhmää ohjaamalla sitä oikeaan suuntaan. Voin silottaa konflikteja terästämällä perustehtävää ja jakamalla ryhmän jäsenille tehtäviä, joka edistävät ryhmän yhteistä tavoitetta. Voin myös olla apuna etsimässä ratkaisuja asioihin tai tehtäviin, joista opiskelijat ovat eri mieltä. Tärkeää on pitää kirkkaana mielessä ryhmän tarkoitus; tärkeimmät opittavat asiat. Vuorovaikutukselle on annettava tilaa, mutta liiallinen henkilökohtaisuus ei saa ottaa merkittävää valtaa ryhmän toiminnassa.

Sopimisvaiheessa konfliktit ovat jääneet taka-alalle ja ryhmä alkaa toimia varmemmin. Jäsenillä on selkeä kuva omasta ja toisten rooleista. Yhteistyötä pystytään tekemään hyvin ja mielipide-eroista päästään yhteisymmärrykseen. Ryhmälle muodostuu sääntöjä ja normeja ja se alkaa vaikuttaa sitoutuneelta ja tiiviiltä. Opettajan panosta tarvitaan tässä vaiheessa jo vähemmän. Voin vahvistaa hyviksi muodostuneita toimintatapoja ja rooleja antamalla palautetta opintojakson edetessä. Yhteistoimintaa voi vahvistaa esimerkiksi tuomalla esille konfliktit, joista ryhmä on jo selviytynyt. Tietoisuutta toisten osaamisesta voi vielä terästää ryhmäytymisharjoituksilla.

Hyvin toimiva ryhmä toimii kuin itsestään. Se tuottaa luovia ratkaisuja ja on tehokas. Ryhmän jäsenet luovat toimivan kokonaisuuden ja ryhmätyöt tuottavat tulosta. Jäsenten persooniin ja tempperamenttiin liittyvät asiat alkavat olla toissijaisia ja ryhmän tehtävä on pääroolissa (oppiminen). Jokainen hoitaa oman roolinsa, mutta tehtävissä osataan jo joustaakin tarpeen mukaan. Jäsenet ovat kiintyneet toisiinsa ja uusien henkilöiden on vaikeampi päästä ryhmään mukaan. Tämä vaihe on seesteisin. Opettajana voin keskittyä seuraamaan, että ryhmälle annettu tehtävä toteutuu. Ohjaan opiskelijoita aina parempaan suuntaan, mikäli he poikkeavat liian kauas sovitulta polulta. Minun täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei ryhmässä tapahdu passivoitumista. Jos ryhmälle on muodostunut vakiintunut toimintatapa, voin opettajan tuoda esille vaihtoehtoisia toimintatapoja kokeiltavaksi.

Ryhmän lopettamisvaiheessa tavoite on saavutettu ja ryhmä lakkaa olemasta, kun esimerkiksi opintojakso loppuu. Lopettaminen herättää aina tunteita; toisilla helpotusta, toisilla haikeutta tai suruakin riippuen esimerkiksi siitä, mikä on ollut ryhmän tarkoitus ja miten pitkään se on toiminut.  Opettajana minun täytyy olla selvillä siitä, että kun ryhmä saavuttaa lopettamisvaiheen, kaikki opiskeltavat asiat on käsitelty ja oppimista on tapahtunut. Olen arvioinut oppimistuloksia ja antanut palautetta pitkin matkaa. (Arvioinnista lisää kohdassa Ape 9) Voin tukea opiskelijoita heidän erilaisissa tunnetiloissaan lopettamiseen liittyen. Voin kannustaa ja ohjata heitä järjestämään yhteisiä tapaamisia, mikäli ryhmä on muotoutunut erityisen tiiviiksi.

Näiden ryhmän vaiheiden lisäksi on esitetty tietysti muitakin ryhmän vaiheisiin liittyviä teorioita. Vaiheet esimerkiksi opiskeluryhmissä voivat vaihdella; joku vaihe voi jäädä kokonaan puuttumaan tai mennä ohitse lähes huomaamattomasti. Kirjallisuudessa kiinnitetään huomiota myös siihen että eri vaiheet ovat mieluisia tai epämieluisia ryhmän johtajallekin. Ryhmä voi myös jumiutua johonkin vaiheeseen, tai eri vaiheiden kestot voivat vaihdella voimakkaasti. Miettiessäni viimeisintä omaa ryhmääni, Ape-opintoryhmää, voisin ajatella, että olemme tällä hetkellä hyvin toimivan ryhmän vaiheessa. Muodostusvaihe oli kun tapasimme ensimmäisen kerran lähipäivillä Oulussa, kaikki oli vielä hyvin epäselvää. Keväällä kesän lähestyessä oli selkeä kuohuntavaihe; opiskelijat kritisoivat kiireen tuntua opiskeluissa, tekniikan toimimattomuutta ja tietotulvaa. Kesän aikana jokainen sai ehkä hengähtää ja järjestää kokemiaan asioita mielessään ja arvioida omia resurssejaan opinnoissa. Syksyn alkaessa ryhmä alkoi toimia tasaisemmin ja henkilöiden tuttuus toi turvaa välillä haasteelliseen virtuaaliopetukseen. Aloimme luottaa siihen, että osaamme ja etenemme päämäärää kohti yhdessä kuin juna. Kuulostaa, että ryhmä toimii hyvin!

Nyt olemme hyvin toimiva ryhmä. Minusta hyvä esimerkki tämän vaiheen saavuttamisesta on se, että toimintatavat ovat jokseenkin vakiintuneet ja selkeätä oli se, että Lasse ehdotti josko voisimme seuraavalla opintokerralla kokeilla jotain aivan uutta opettamistapaa tai sovellusta opetuksessa. Ottaa rohkeammin siis kokeiluun joku menetelmä, jota ei ole vielä nähty. Tämä ei olisi mahdollista, mikäli ryhmä olisi epävarma – ei siihen mahtuisi vielä ehdotusta toimintatapojen kehittymisestä seuraavalle tasolle. Tällä hetkellä ryhmässä on turvallinen olo kokeilla jotain, mikä melko todennäköisesti menee pieleen! (mutta tuleepahan kokeiltua...toivottavasti joku ryhmä ottaa kopin Lassen vihjeestä)

b) miten ohjataan ryhmää

Ryhmän ohjaaminen on aina ollut yksi intohimoistani. Ehkä se ajoi minut viimein aloittamaan opettajaopinnot. Olen ohjannut hyvin erilaisia ryhmiä opintojeni ja työelämäni aikana. Olen pitänyt päihdekurssia vankilassa sekä suunnitellut ja toteuttanut oman elämänhallintakurssin ryhmälle nuoria vankeja. Olen ollut liikuntavammaisten päivätoiminnan ohjaajana, jossa päivittäin suunnittelin ja ohjasin muun muassa liikunta-, musiikki-, rentoutus- ja askarteluryhmiä. Oma työni lastensuojelussa on pääosin yksilöohjausta, mutta siinäkin on monia piirteitä pienryhmään liittyen. Ohjaamme yhdessä esimerkiksi koko asukaskunnan yhteiset liikuntasalivuorot retket ja kädentaitotuokiot, pelit jne. Tietysti olen ollut jäsenenä lukuisissa erilaisiassa ryhmissä; opiskeluissa, tiimitöissä, harrastuksissa.

Siksi olenkin tarttunut tämän opintojakson opiskeluun erityisen innokkaasti. Olen aikanani opiskellut ryhmätoimintaa sosionomi-ja päihdetyön opinnoissani, mutta aina voi oppia uutta. Tällä kertaa suurin oppini oli tutustua suureen määrään ryhmätyömenetelmiä. Niistä enemmän kohdassa c.

Ohjaajan merkitys

Jokainen ryhmä tarvitsee johtajan, ohjaajan. Opetusryhmässä johtajana toimii opettaja. Opettajan ryhmänohjaustaidot ovat merkityksellisessä asemassa siinä, millainen ryhmästä muodostuu, onko sen päämäärä ja toimintatavat selkeät ja oikeat, onko ryhmässä hyvä olla ja saavuttaako se päämääränsä. Kopakkalan (2005) mukaan ryhmä tarvitsee aina suunnannäyttäjän, muutoin ryhmän jäsenet erkanevat eri suuntiin ja ryhmä hajoaa. ”Ryhmä tarvitsee jonkun, joka vastaa sen olemassaololle välttämättömistä tehtävistä”. 

Opettajana tehtäväni on organisoida ryhmän toiminta niin, että opintojaksolle annetut tavoitteet voivat toteutua. Ryhmän johtajalle kuuluu myös suunnan näyttäminen ja palautteen anto, jotta jäsenet pystyvät toimimaan oikein ja suuntaamaan mielenkiintonsa oleellisiin asioihin. Ryhmänjohtajan tehtäviä ryhmässä on myös resurssien hankkiminen, riittävän tiedon välittäminen, päätösten teko ja visioiden luonti. Vaikka nykyään opetukssessakin tuntuu olevan suuntana, että opettaja väistyy yhä enemmän opettajan perinteisestä roolista, on kuitenkin tiedostettava se, että opettajalla on ryhmänsä kanssa aina selkeitä tehtäviä. Näistä tehtävistä huolehtiminen varmistaa ryhmän toimimisen ja mahdollistaa siis oppimisen!

Ohjaajana päivätoiminnan ryhmässä

Työssäni päivätoiminnan ohjaajana sain paljon arvokasta kokemusta ryhmänohjauksesta. Minulla oli ohjattavanani ryhmiä erilaisilla kokoonpanoilla. Jotta ryhmä toimii, kaikkien sen jäsenten on tiedettävä ketä ryhmään kuuluu tai ei kuulu. Päivätoiminnassa oli perusryhmä, johon kuului kaikki päivätoiminnan kävijät (noin 12 henkilöä). Harvoin kuitenkaan koko ryhmä oli yhtäaikaa paikalla. Eri jäsenet kävivät eri päivinä taikka eri teemaryhmissä. Joku sattoi käydä esimerkiksi aina tiistaisin, toinen ainoastaan musiikkiryhmässä jne. Koin kuitenkin, että jäsenet pitivät kaikkia koko ryhmän jäseninä. Tämä ilmeni muun muassa siinä, että jäsenet kyselivät aina ohjaajalta ja toisiltaan, onko joku tietty jäsen osallistumassa seuraavaan ryhmään, retkeen tai tapahtumaan.

Ryhmän ohjaajana minulla oli tärkeä rooli ilmapirin luojana yhdessä muiden ohjaajien kanssa. Onnistuimme luomaan luottamuksellisen ja huumorintajuisen ryhmän ihmisille, joilla oli elämässään paljon haasteita. Tämä sitoutti heitä kaikkein tiiviimmin osallistumaan ryhmän tapaamisiin mahdollisimman usein. Kaikki ryhmätapaamisemme olivat tavalla taikka toisella toiminnallisia. 

Kopakkala (2005) kirjoittaa, että toiminnallisella ryhmätyöskentelyllä on rakenne, johon kuuluu virittäytyminen, toiminta, tunneilmaisu ja loppukeskustelu. Päivätoimintaryhmässä virittäydyimme aamuisin päivän ryhmätoimintaan kokoontumalla yhteisille aamukahveille. Tällöin heräiltiin rauhassa, juteltiin aamun kuulumisia ja pikkuhiljaa kerrottiin mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Itse ryhmän alussa virittäytyminen esimerkiksi musiikkiryhmässä tapahtui niin, että saatoin ryhmän saapuessa omaan tahtiinsa paikalle, soittaa ja näyttää musiikkivideoita screenillä. Jos olin valinnut esimerkiksi päivän artistiksi Agentsit, saatoin virittäytymiseksi laittaa screenille soimaan satunaisia kappaleita yhtyeeltä. Toiminta- ja tunneilmaisuvaihe menivät tässä esimerkkiryhmässä mielestäni päällekäin, koska tapanamme oli kuunnella jokin kappale ja sen jälkeen keskustella mitä siitä heräsi ajatuksia ja onko jollain esimerkiksi muistoja kerrottavanaan kappaleeseen liittyen. Ryhmän lopuksi oli vapautuneempaa keskustelua siitä, mitä ryhmästä pidettiin ja mitä voisi ensi kerralla olla ohjelmassa. Ohjaajana sain palautetta ja annoin sitä myös ryhmäläisille.

c) miten ja millaisia ryhmänohjausmenetelmiä voin käyttää yhteisöllisyyttä edistävällä tavalla?

Tämä aihe oli tällä kertaa varattu omalle pienryhmällemme Ape-opinnoissa. Loimme opetuksen oheen materiaalipaketin erilaisista ryhmätyömenetelmistä. Materiaaliin pääset tästä linkistä:

https://docs.google.com/presentation/d/1ZkyATaBOpbHW9DxHMlHC_fPEQ4HLlF9totH9uCjLb2Y/edit#slide=id.p4

Tämä materiaalipaketti toiii hyvänä  työkaluna jatkossa, kun mietien omaa opetustani. Olemme kokeilleet näitä menetelmiä Ape-opinnoissa ja yllättävän hyvin onnistuu esimerkiksi aivoriihi, jota yksi ryhmä kokeili AC-istunnolla. 

Menetelmiä on vaikka kunka paljon ja niiden kokeileminen eri kokoisissa ryhmissä on mielenkiintoista. En malta odottaa, että pääsen toteuttamaan niitä oikeassa opetustilanteessa!

d) Miten edistän yhteisöllisyyttä omassa työyhteisössäni?

• Otan työtoverit huomioon työpaikalla; olen asialinen, keskusteleva
• Annan palautetta työkavereilleni
• Pyrin lisäämään yhteistoimintaa sen sijaan että teksin asioita yksin (esimerkiksi pelihetket, yhteinen liikunta jne)
• Osallistun työnantajan järjestämiin yhteisiin tapaamisiin, kuten henkilöstöpäivät ja kehittämispäivät, viikottiset tiimit ja kuukausittaiset ns isotiimit
• Huolehdin osaltani tiedottamisesta. Sujuva tiedonkulku on olellista toimivalle ryhmälle.
• Esitän työhön kehittämisideoita, jotka hyödyttävät meitä kaikkia yhteisönä

LÄHTEET

Ape 7- materiaalit optimassa
Kopakkala, A (2005) Porukka, jengi, tiimi; Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki. Edita. Suomen psykologiliitto.

Opettajatuttavien haastattelut

Repo-Kaarento, S (2007) Innostu ryhmästä. Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Helsinki. Kansanvalistusseura. 

Kuinka aktivoin opiskelijoita ammatillisena opettajana?

a) miten oman alani oppilaitoksissa aktivoidaan opiskelijoita

Aktivoivan opettajan muistilista – miten minä omassa opettajan työssäni aion aktivoida opiskelijoita?

• Hyvä kontakti opettajan ja opiskelijan sekä opiskelijaryhmän jäsenten välillä on avainasemassa. Opintojakson alussa siis hyvä tutustuminen! Järjestän harjoituksia esimerkiksi draaman keinoin. Erilaisia tutustumisleikkejä ja roolipelejä, joissa kerrotaan asioita itsestä ja kuullaan tarinoita toisista. Muistellaan mitä toiset itsestään kertoivat. Myös Ape-opintojen aluksi kävimme tällaista leikkiä; opiskelimme toistemme etu- ja sukunimiä ringissä, jossa piti muistaa järjestyksessä kaikkien nimet. Aluksi homma kuulosti mahdottomalta, mutta yllättävän hyvin nimet jäivät mieleen. Jos harjoitusta ei olisi pidetty, nimien muistamisessa olisi mennyt huomattavasti kauemmin. Myöhemmin jokainen kertoi jotain muutakin itsestään, joka tuki muistamista ja toi esille asioita, jotka voivat tulla merkitykselliseksi myöhemmin opintojen taikka opettajauran aikana (verkostoituminen). Pääsia on kuitenkin se, että hyvä tutustuminen ryhmään ja opettajan sitouttaa opiskeluihin paremmin.
• Herättely aiheeseen opintojakson alussa: otan esille aiheeseen liittyviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja/tai lähiympäristön tapahtumia. Nämä herättelevät tulevan opintojakson aiheeseen ja aktioivat opiskelijoita ajattelemaan ja liittämään opinnot todelliseen elämään. Yhdessä etsitään heti alussa monipuolisesti näkökulmia.
• Teetän opiskelijoilla toiminnallisia harjoituksia säännöllisin välein pitkin opintojaksoa. Tällaisia harjoituksia voivat olla esimerkiksi draaman keinoin järjestetyt asiakastilanteet. Opiskelijat asettuvat eri rooleihin ja oppivat näin näkemään tulevan työnsä eri näkökumista. Esimerkiksi yksi opiskelija on sosiaalityöntekijä ja toinen toimeentulotukea hakeva asiakas. Tilanteesta tulee todellinen ja kaikkine yllätyksineen se jää myös opiskelijan mieleen paremmin kun kirjasta luettu tai pelkästään kerrottu tilanne. Muistan, että tällaisia asiakastilanteita olen itsekin näytellyt sosionomiopintojeni aikana. Toiminnalliset harjoitukset nostattavat tunteita ja tunteet lisäävät ymmärystä. Ymmärrys luo sitoutumista. Lisäksi luovat harjoitukset tuovat esille opiskelijoista voimavaroja, joita opettajalla ei yksin voi olla. Opimme siis kaikki toisiltamme!
• Tulen varmasti käyttämään luovia harjoituksia monipuolisesti; draama, kuvallinen ilmaisu, luova liikunta ja roolipelit vapauttavat ja voivat olla hauskoja! Se voi viedä mukanaan ja rentouttaa koko ryhmää. Itse olen ollut mukana tällaisissa harjoituksissa opiskellessani sosionomiksi. Myös töissä työohjauksen yhteydessä on tehty monenlaisia luovia harjoituksia.

• Vastuuttaminen lisää opiskelijan kiinnostusta oppimaansa asioihin. Voin opettajana antaa opiskelijoille vastuuta suunnitella opintojaksojen toteutusta opintosuunnitelman puitteissa. Voin yhdistää esimerkiksi useita pienempiä opintojaksoja suuremmaksi kokonaiuudeksi, josta opiskelija suoriutuu vaikkapa projektiluontoisesti. Opintojaksot voivat olla esimekriksi päihdetyö, projektityö ja vammaistyö, jolloin opiskelija suunnittelee itselleen kokonaisuuden, jossa osoittaa näiden opintojen osaamistaan. Käytännössä se voisi olla esimerkiksi vammaisten miesten parissa järjestettävä päihdekurssi. Mikäli opiskelijalla on opinnoissaan myös esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn liittyviä opintojaksoja, nekin soveltuisivat samaan opintokokonaisuuteen. Tällä tavalla opiskelija ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Lisäksi hän tekee itse, toimii, ja oppii sillä tavalla käytännönläheisemmin. Samalla hän saattaa luoda itselleen arvokkaita kontakteja työllistymistä ajatellen.
• Pidän huoli, että opiskelija tietää jo opintojen alussa päämäärän, mihin pyrimme. Kun tarkoitus ja sisältö on tiedossa, on helpompi edetä ja pysyä mukana. Myös koko kurssin aikataulutuksesta kerron heti alussa niiltä osin kun se on mahdollista.
• Rakennan kurssin niin, että se sisältää pienempiä osa-tavoitteita, koska niiden saavuttaminen kannustaa jatkamaan. Annan kurssin edetessä palautetta opiskelijoille, jotta he voivat kehittyä kurssin aikana.
• Perinteisiä aktivointimenetelmiä ei sovi unohtaa; laajemmat tehtävät ja pienemmät välitehtävät, ryhmissä ja yksilötöinä rytmittävät oppimista. Kuunnellaan ja jutellaan asioista, jotta kokemuksetkin saavat sijaa.
• Ohjaan opiskelijoita tarvittaessa löytämään itselleen ja opintokokonaisuuteen sopivia opiskelumenetelmiä.
• Pidän opintojaksot ja yksittäiset tunnit monipuolisina. Muistan säännön, että maksimissaan 15 minuuttia omaa puhetta, jonka jälkeen opiskelijoiden keskustelua tai tehtävää. Näin opetus on vaihtelevaa.
• Suunnittelen opintojakson suoritustavat joustaviksi, jotta opiskelijalla on vaihtoehtoja. Suoritustapoja voi olla esimerkiksi tentti, tehtävä, video, opettamalla oppiminen (vanhemman vuosikurssin opiskelijat voivat opettaa aloittaneille) jne.
• Käytän opetuksessa itse kokemiani käytännön esimerkkejä ja case-tapauksia, jotka ovat arvokasta lihaa luitten päälle. Ne kiinnostavat opiskelijoita ja liittävät teorian käytäntöön. Tuon esille, miksi jokin opittava asia on tärkeä juuri heidän työssään. Pyrin liittämään uudet asiat aina johonkin isompaan, jo tuttuun kokonaisuuteen. Pyrin löytämään alan ihmisiä kertomaan työstään sekä esimerkiksi vammaisia tai päihdeongelmasta selviytyneitä kertomaan kokemuksistaan. Myös opintokäynnit hoitolaitoksissa ja esimerkiksi kansalaisjärjestöissä avaavat opiskelijan silmiä eri tavalla kun jos niistä pelkästään suullisesti heille kerrotaan. Mikäli mahdollista, pyrin järjestämään opiskelijoille ns kenttäpäiviä, missä he saavat tutustua päivän ajan työhön, jota tulevaisuudessa tekevät.
• Kiinnitän huomiota omaan esiintymiseeni tunneilla. (ks myös erillinen blogimerkintä hyvän luennon ja luennoitsija piirteistä). Vaihtelen äänenpainoja. Kuiskaus on kuulemma hyvä tehokeino! Persoona ja keho saavat osallistua opetukseen.
• Tarvittaessa luon sääntöjä opintotuokioille, mikäli havaitsen opetusta häiritseviä asioita (esim kännykät).
• Muistan, että jos olen itse innostunut aiheesta, jota opetan, innostuvat myös opiskelijat

b) miten ammatillisen koulutuksen verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opetusta

Ammattikorkeakouluissa verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opiskelijoiden opintomahdollisuuksia. Verkon kautta opiskelijoille on tarjolla opintojaksoja eri oppilaitoksista. Näitä opintoja voi sisällyttää valinnaisiin opintoihin. Yleensä muissa oppilaitoksissa toteutettavat opintojaksot eivät vaadi matkustamista paikanpäälle, koska opintojaksoja järjestetään erilaisin verkkokurssein, esimerkiksi optiman, moodelen ja videoneuvottelujen avulla. Opintotehtävät voivat olla verkossa tehtävänä vapaalla aikataululla. Opiskelija saattaa lisäksi osallistua mm virtuaalisiin ryhmäkeskusteluihin opittaviin teemoihin liittyen.

Verkko-opintoratkaisut vapauttavat opiskelijan paikkasidonnaisuuden ja antavat mahdollisuuksia luoda omia opintoaikatauluja. Materiaaleja on myös mahdollista kerrata uudelleen, kun ne on talennettu verkkoon. Monelle aikuisopiskelijalle tämä on tärkeää; voi sovittaa viikkoon työt ja opiskelut sekä perheen kanssa vietettävän ajan. Itsellenikin mahdollisuus laajoihin verkko-opintoihin on tällä hetkellä ainut mahdollinen opiskelumuoto, koska opintoaika on sovitettava lasten hoito- ja uniaikojen mukaan. Saatan kuunnella verkotallenteita samalla kun leikin lapsen kanssa ja keskittyä tehtäviin silloin kun he rauhoittuvat nukkumaan tai ovat hoitajan kanssa. Kun suunnitelmiin tulee muutoksia, olen vastuussa vain itselleni; koska kaikki muutkin käyvät materiaalit läpi oman tahtiinsa.

Verkko antaa mahdollisuudet myös laajan materiaalin esillepanoon ja käsittelyyn. Opettajana voin laittaa opiskelijoille luomaani opintomateriaalia, linkkejä ja vinkkejä, artikkeleita ym. joista he itse seulovat tärkeimmät ja ne, joita haluavat opintotehtävissään käyttää. Näin opiskelija joutuu heti alusta myös kriittisesti arvioimaan verkosta löytyviä materiaaleja ja niiden sisältöjä. Verkko siis aktivoi myös opiskelijan omaa ajattelua! Esimerkkinä tästä on Maarit-tuutorin tehtävä, jossa selasimme twitteriin laittamiaan viittauksia hyvään esiintymistaitoon liittyen. Linkeistä löytyi muun muassa artikkeleita, joista jokainen opiskelija luki ne, jotka hän koki mielenkiintoisiksi.

Internetistä löytyy ajankohtaisempaa tietoa kun esimerkiksi kirjoista. Sosionomeille ajankohtainen tietämys esimerkiksi Kelan palveluista on tärkeää. Opettajana voin ohjata opiskelijoita käyttämään kela.fi-internetpalvelua, josta he löytävät ajankohtaisimman tiedon. Verkossa oleva tieto saadaan myös opetustilanteessa esille nopeasti, vrt esimerkiksi kirjoihin kirjastossa. Kesken oppitunnin voimme hakea internetistä puuttuvan ajankohtaisen tiedon esimerkiksi siitä, mitä tukia aikuinen kehitysvammainen on oikeutettu saamaan. (laita eri fontilla:) Kelan internetsivuihin liittyen minulla on yksi erittäin huono opintokokemus omalta opiskeluajaltani. Kelan palvelut sisältäneellä opintojaksolla opettaja avasi tunnilla Kelan internetsivut screenille ja luki sieltä suoraa meille palvelukuvauksia ja hakuohjeita. Tämä oli törkeää opiskelijan alirviointia ja lisäksi äärettömän tylsää! Miten olisin itse tehnyt? Opiskelijat voisivat lukea itse asiat internetistä ja opettaja olisi voinut tuoda lisäarvoa kirjoitetun tiedon tueksi. Asian olisi voinut opettaa mielenkiintoisemmin esimerkiksi antamalla pienryhmille case-tapauksia, jolle he etsivät Kelan internetsivuilta tarvittavat palvelut. Näin he oppivat käyttämään sivusta ja saavat tietoa palveluista. Kun ryhmätyöt käydään yhdessä läpi, he oppivat myös muiden ryhmien löytämistä palveluista.

Verkko-opetusratkaisut tuovat joustavuutta myös opettajan ja ryhmän sekä opettajan ja yksittäisen oppilaan väliseen kommunikaatioon. Opintotuokioita ja keskusteluja voidaan käydä paikasta riippumatta. Itsekin olen osallistunut Ape-opinnoissa verkkoneuvotteluun tutor-opettajan kanssa Hops-asioissa. Kummankaan ei tarvinnut matkustaa sitä varten mihinkään, vaan minäkin osallistuin keskusteluun rennosti omalla kotisohvallani ja heti sen päätyttyä olin heti perheeni käytettävissä. Tällaiset tapaamiset siis säästävät myös ihmisten aikaa, kun vältytään siirtymiä paikasta toiseen... Ape-opinnoissa yhteisen opetuksen välillä opiskelijat tapaavat toisiaan verkkoneuvotteluissa, suunnittelevat ja tekevät ryhmätehtäviä. Nämä istunnot sovitaan pienryhmän aikataulun mukaan. Oman ryhmäni jäsenet asuvat aivan eri puolella Suomea, mutta verkon ansiosta voimme ”tavata” opiskelun merkeissä vaivattomasti milloin tahansa. Verkkotapaamisissa on aina omat riskinsä; tietotekniikka ei kuitenkaan aina toimi toivotulla tavalla. Saattaa olla, että yhteys katkeaa ja joku tippuu linjoilta taikka ei pääse kirjautumaan lainkaan opintoympäristöön. Toisaalta samankaltaisia ongelmia voisi tulla myös livetapaamisissa; joku on myöhässä taikka ei löydä tapaamispaikalle. Verkkoneuvottelujen toteutumisessa olen oppinut sen, että kannattaa kirjautua verkkoneuvotteluun jo aiemmin esim 15 minuuttia ennen tapaamisen alkua. Tällöin ehdon tehdä äänitestit ja mikäli ongelmia tulee, ehdin vielä tutkia ja korjata niitä. Mikäli ongelmia on tullut, olemme konnumikoineet niistä muun muassa whatsupin kautta. Pääasiassa verkkoneuvottelut ovat toimineet moitteetta.

Verkossa opiskelija voi tuottaa myös opintotehtävien vastauksensa hieman perinteistä poikkeavalla tavalla. Jos perinteinen esseen kirjoitus ei ole opiskelijan vahvinta osaamista, voin opettajana antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa vastauksensa vaikkapa videona. Tähän tarvitsen itse hieman lisää koulutusta ja harjoittelua. Videon tekeminen ja sen liittäminen verkkoon; voisin harjoitella sitä vaikka täällä blogissa! Voin tehdä videon omalla puhelimellani, ja osaan siirtää sen koneelle, mutta täytyy kokeilla kuinka se siirretään blogiin linkiksi. Videon editointiin minulla ei ole vielä työkaluja tai osaamista.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten verkko-opetusratkaisut vaikuttavat opettajaan ja opiskelijoihin. Yleensäottaen ne siis lisäävät mahdollisuuksia! Olen erittäin kiitollinen siitä, että opiskelen opettajaksi nimenomaan verkko-opintoina. Opin uusia asioita joka viikko. Tiedän, että verkko-opetuksessa voi käyttää esimerkiksi moodlea, optimaa, Adobe connectia, skypeä, facebookia, lynciä, todaysmeet-sovellusta, youtubea, instagramia, twitteriä, blogeja, videointia, verkkotenttejä, whatsuppia, pinterestiä... lista kasvaa kokoajan ja opiskelen näitä työkaluja opettajaopintojeni edistyessä. Ape 7-teemassa käsittelen sitä, miten erilaiset ryhmätyöratkaisut toimivat verkko-opetuksessa.

LÄHTEET:

Lehtori Tytti Hyttilä-Huhtan haastattelu

Tutor -opettajan materiaalit optimassa

Opintotovereiden materiaalit optimassa