Asiantuntijuuden arviointia opintojen loppupuolella

ASIANTUNTIJANA KEHITTYMINEN / KOONTITEHTÄVÄ 1

Asiantuntijuuteen kuuluu käsitteellisen oppimisen lisäksi asioitten syvällinen ymmärtäminen. Asiantuntijuus on jatkuvaa pyrkimystä oppia uutta ja kehittää itseään ammattialansa taitajana (Ruohotie 2008, 106). Tässä tehtävässä kuvaan asiantuntijana kehittymistäni YAMK tutkinnon aikana.


Henkilöstöjohtamisen käytännöt

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”melko huonosti” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”erittäin hyvin”. Aliarvioin tässäkin itseni, koska en tuntenut opintojakson sisältöjä. Opintojakso pureutui henkilöstöjohtamisen käytännön haasteisiin. Koin, että minulla oli tähän paljon annettavaa. Tein tehtävät ristiriitatilanteesta työpaikalla ja sen ratkaisemisesta sekä digitalisaatiosta ja robotiikasta kehitysvammaisen asiakkaan näkökulmasta. Erittäin opettavaista pohtia näitä asioita ja saada myös teoreettista tukea osaamiselle. Osaamisen näkyväksi tekeminen tuki myös ammatti-identiteettiä.



Strategia-ja laatutyö käytännössä

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”ei lainkaan” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”hyvin”.

Opinnoissa tutustuttiin oman organisaation strategian laadintaprosessiin, mikä oli tietysti mielenkiintoista, koska olemme juuri käyneet läpi laajan organisaatiomuutoksen. Aiheesta oli nihkeästi materiaalia saatavilla ja koska opiskelukaverinakin on kolme saman yhtiön jäsentä, teimme työtä yhdessä. Opin paljon omasta organisaatiosta ja sen toimintatavoista, henkilöistäkin vähän. Laatutehtäviä oli kaiken kaikkiaan kaksi. Ensimmäisessä tuli pohtia, millaisilla työkaluilla ja toimintamalleilla laatua on omassa organisaatiossa kehitetty. Toisessa tuli valita laatutyön elementeistä kaksi, joiden toteutumista arvioin. Näitä elementtejä ovat asiakaskeskeisyys, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, oikeudenmukaisuus, valinnanvapaus, potilasturvallisuus, korkeatasoinen osaaminen ja vaikuttavuus. Mitä opin? Tietämys laatutyötä yleensä kasvoi runsaasti, oman organisaation laatutyö tuli tutuksi, strategiatyön ymmärrys lisääntyi edelleen. Ehkä rohkeammin olisin voinut laittaa, että tunnen tämän alueen ennalta hyvin, ja nyt opintojen jälkeen erittäin hyvin. Kolmen vuoden yhtiössäoloaikana olen nähnyt nyt myös strategiauudistamisen jalkauttamiseen liittyvän työn.



Talousjohtaminen

Talousjohtamisesta minulla ei ollut juuri mitään osaamista ja olinkin arvioinnit itseni kaikkein heikoimmille tiedoille. Odoitin opintojaksoa kovasti ja panostin siihen ajallisesti. Ehkä tärkein oppi oli se, että osaan kyllä, kun opettelen ja keskityn. Kiinnostukseni talousasioihin lisääntyi roimasti. Haluan jatkossa tutkia tulosraportteja tarkemmin ja ymmärtää niitä ja tiedän, että opintojakson opit ja materiaalit tukevat siinä. Opintojaksolla panostettiin kovasti esimerkiksi kustannuslaskentaan, mutta ne opit kyllä unohtuvat, kun niitä ei käytä. Opintojakson myötä sisäistin yhä syvemmin sen, että esimiehellä on suuri rooli taloudellisessa mielessä ja haluan omassa työssäni ottaa myös yksikön talouden haltuun.

Kuvalähde: www.papunet.net/Sergio Palao. ARASAAC.


Menetelmien arviointi

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”hyvin” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”hyvin”. Tässä opintojaksossa kävi käänteinen oppi, luulin tietäväni paljon arvioinnista, mutta opintojakson sisältö olikin avartavampi. Silti en kuulu kohtaan ”erittäin hyvin”, koska opintojakso tuotti minulle tuskaa ja ei ole jatkossakaan vaivatonta käyttää erilaisia arviointimenetelmiä.

Käsitteellisen ymmärtämisen edistäminen tulee asettaa opetuksen tavoitteeksi (Ruohotie 2008, 111). Menetelmien arviointi, tai arviointi ylipäätään on minulle erittäin mieluisa aihe. Jotenkin tässä opintokokonaisuudessa aihetta lähestyttiin todella vaikealla tavalla ja minulla meni aikaa koota ajatukset, että pääsin lopputulokseen mitä tässä yritettiin oppia. Käsitteet tuottavuus, tehokkuus, vaikutus ja vaikuttavuus pureskeltiin perin pohjin. Itse asiassa tuskailin aiheen ympärillä kirjastossa, ja sain silti tehtävästä hylsyn. Alun vaikeuksien jälkeen, kun käsitteistä päästiin selvyyteen, pääsin itse aiheeseen, vaikuttavuuden arviointiin sosiaalialalla. Valitsin näkökulmaksi päivätoiminnan, joka on lempilapseni. On opettavaista ajatella miten tätä asiaa voin soveltaa ja käyttää omassa työssäni. Opin tämän opintojakson aikana laajentamaan näkemystäni arvioinnista sekä tutustuin kokonaan uuteen alueeseen; kustannusvaikuttavuuden arviointiin. Osin vaikeuksia aiheutti se, että materiaalit olivat kovin terveydenhuoltopainotteisia ja osaa aiheista oli vaikea siirtää sosiaalialalle. Tämä vaikeus onkin seurannut monissa materiaaleissa läpi opintojen. Arvioisin kuitenkin, että tämä opintojakso kasvatti osaamistani suuresti.

Yhteiskunnan muutos ja haasteet hyvinvoinnille ja palveluille

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”melko huonosti” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”melko hyvin”. Mukavaa oli pohtia, millainen palveluverkosto meillä on tulevaisuudessa. Oppimistehtävänä oli valita jokin yhteiskunnallinen muutos ja käsitellä sen vaikutuksia hyvinvointipalveluihin. Valitsin terveyspalveluitten digitalisoinnin ja tarkastelin sitä kehitysvammaisen asiakkaan näkökulmasta. Samassa tehtävässä tuli vielä valita yksi hallituksen kärkihanke ja analysoida sen vaikutuksia omalle alueelle.

Kärkihankkeisiin tutustuminen pakotti selaamaan sellaisia nettisivuja, joista löytyy paljon valtakunnallista tietoa ja tutustutti hallituksen työskentelytapoihin. Oppimistehtävä tuli kirjoittaa myös PoPSTer-raportista, josta tuli nostaa esiin hyvinvointipalveluiden haasteita. Opettajan palaute tehtävästä 29.1.2018: "Mielenkiintoiset asiat nostit esiin, jotka toisaalta vaikuttavat kaikkialla. Ovat tärkeitä ja erilaisia vammaisten näkökulmasta."


Näitten yksilötehtävien lisäksi oli vielä ryhmätehtävä, jossa perehdyttiin sosiaali -ja terveyspalveluihin pohjoismaissa. Minun ryhmäni aihe oli Pohjoismainen yhteistyö; palvelujen laatu ja turvallisuus. Aihe ei kiinnostanut millään tavalla, enkä saanut siitä otetta tehtävän edetessäkään. Vaikka kuinka luin materiaaleja (jotka olivat hyvin hajanaisia), asia ei selkeytynyt vaan kävi yhä sekavammaksi. Tehtävän antokaan ei ollut kovin selkeä, joten haimme paljon erilaista tietoa, luimme, mutta emme päässeet oikein käsitykseen mitä tehtävään olisi tullut kirjoittaa. Lopuksi selvisi, että koko kirjallinen tehtävä oli turha, pelkkä power point -esitys aiheesta olisi riittänyt. Täytynee todeta, että tästä osuudesta ei jäänyt juurikaan mitään järkevää mieleen. Paitsi se, että yhteistyötä tehdään myös pohjoismaisesti. Oppi sekin. Tässä opintojaksossa tuli siis hyvin esille motivaation vaikutus asiantuntijuuden kasvuun; Oppimisprosessin metakognitiivinen kontrolli ja säätely eivät koske vain kognitiota vaan lisäksi motivaation, tunteiden ja uskomusten ja käyttäytymisen kontrollia ja säätelyä (Ruohotie 2008, 109).


Strategia ja henkilöstöjohtaminen

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”melko huonosti” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”melko hyvin”. Tämä oli opintojakso, jolle minun ei pitänyt edes mennä. Opintojen aloituspäivillä sitä suositeltiin vahvasti kaikille, vaikka olikin valinnainen. Menin siksi kuuntelemaan aloituspäivän luennot ja kiinnityin mukaan yhteen ryhmään. Myös tehtävät tuntuivat kohtuullisilta suorittaa, joten jatkoin eteenpäin. Kaiken kaikkiaan opintojakso oli todella työläs. Aluksi piti tehdä annetun materiaalin pohjalta Moodlessa strategiatyöhön liittyvä testi. Sitä varten opiskeltiin strategiatyön perusteita ja käsitteitä. Seuraavaksi kahlattavana oli 10-sivuinen artikkeli HR:n eri rooleista. Tässä pääsi hyvin kärryille mistä eri näkökulmasta henkilöstöhallinnon työtä voidaan tarkastella. Materiaali oli vaikealukuista ja oppiakseen oli tehtävä kovasti työtä.


Ryhmätyössä aiheeksi valikoitui e-HRM, eli teknologian vaikutus henkilöstöhallinnon työhön. Päädyimme käsittelemään Sympa-ohjelmaa, koska se oli suurimmalla osalla ryhmäläisistä käytössä työpaikalla. Tämä osoittautui opintojakson parhaaksi osaksi, koska haastattelin työntekijöitä, esimiestä ja henkilöstöhallinnon väkeä Sympan käyttökokemuksista. Sympasta sain tehtävän myötä paljon lisätietoa. Yhdeksän muodostettua ryhmää käsitteli jokainen eri aihetta henkilöstöhallinnon prosesseihin liittyen. Näistä jokaisesta aiheesta tuli tehdä yhden sivun pohdinta. Tällä tavalla prosessit tuli käytyä läpi laajemmin, vaikka oma ryhmätyö käsitteli vain varsin suppeaa osa-aluetta. Tätä kautta osaamista tuli enemmän.

Mitä opin? Opin uusia asioita Sympasta, käsitykseni henkilöstöhallinnon tehtävistä laajentui, ymmärrän paremmin strategiatyön merkityksen ja sen yhteyden henkilöstöhallinnon työhön, Huomasin, että olen saanut työskennellä viime vuodet edistyksellisessä e-HRM-ympäristössä, sairaaloissakaan ei välttämättä ole vielä e-lomakkeita, vaan monet asiat tehdään edelleen paperilla.

Tehtävistäkin tuli ihan positiivista palautetta, joten tyytyväinen olen, että osallistuin tälle opintojaksolle. Ehkä rohkeammin olisin voinut arvioida itseni tasolle ”hyvin”.

Palvelumuotoilu

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”ei lainkaan”, koska aihe oli minulle täysin vieras. Palvelumuotoilu vaikutti valtavalta kokonaisuudelta. Nyt koen olevani siinä hyvä. Tein laajan tehtävän päivätoiminnan kehittämiseen liittyen ja suunnittelin käyttäväni menetelmää opinnäytetyössäni ja käytännön kehittämistyössäkin jatkossa. Tämä opintojakso on hyvä esimerkki siitä, että voi oppia käytännön työkaluja, joista on hyötyä työelämässä.

Myynti ja asiakasosaaminen

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”melko hyvin”, mutta se oli yliarviointia, koska käsitykseni laajeni huomattavasti ja huomasin, etten oikeastaan tiennyt myynnistä juuri mitään. Nyt olen mielestäni kohdassa ”melko hyvin”. Tavoitteenani oli tuulettaa perinteistä käsitystäni myynnistä. Olen toiminut yrittäjänä muutaman vuoden ja tuolloin olisin tarvinnut kovasti myynnin osaamista. Tavoitteenani tälle opintojaksolle oli kopauttaa roskakoppaan ”minusta ei tule enää myyjää”-asenne. Pohtia asioita nykyisen työkenttäni näkökulmasta. Ajatella asioita siltä kantilta, että minäkin palveluesimiehenä olen osa organisaationi myyntiä ja markkinointia. Kirjavainen ym. 2003 puhuu tässä yhteydessä transformatiivisesta oppimisesta, joka syntyy, kun asettaa omat käsityksensä kriittisesti arvioitavaksi ja voi sitä kautta laajentaa omaa näkemystään asiasta. Näin todella kävi, tietämykseni myynnin työn kokonaisuudesta selkeytyi, oikeastaan en tiennyt myyntityöstä yhtään mitään. En ole koskaan ajatellut, että sekin ammatti on näin ”mietittyä”. Olen kokenut myynnin hyvin vaikeaksi aiemmassa työssäni, joten tämän opintojakson materiaalin myötä näkemys on muodostunut enemmän mielenkiinnon suuntaan. Työkaluja on saatavilla paljon, toivon tietenkin, että ne ovat yrityksissä käytössä.

Yksi tämän jakson heräämisistä olikin se, että vaikka aluksi aihealue kuulosti varsin kaukaiselta sote-alan opiskelijalle, se osoittautui kuitenkin oikein hyödylliseksi. Tiettyjen asioiden tiedostaminen jo lisää ammattimaisuutta työssä. Kirjavainen ym. (2003) kirjoittaa reflektiivisestä oppimisesta, missä tapahtuu syvällistä pohdintaa ja parempaa asioiden omaksumista sen kautta. Tässä, kuten seuraavaksi kerrotussa hankintaosaamisen opintojaksossa koin, että reflektiivisyys opettajien ja opiskelijoiden kesken, oli se mikä opetti ja muutti käsityksiä.

Hankintaosaaminen

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”ei lainkaan”, nyt kohtaan ”hyvin”. Hankintaosaaminen kiinnosti kovasti. Aluksi termistö tuntui vähän heprealta, mutta kun tutustui materiaaleihin enemmän, asiat alkoivat aueta. Lopulta opintojakso on ollut todella mieluisa ja mielenkiintoinen. Edelleen törmään siihen, että vaikka tämäkin opintojakso oli todella työläs, opin todella paljon ja mielenkiinto aiheeseen lisääntyi. Opintojakson jälkeen myös työn kautta tulleissa koulutuksissa on perehdytty hankintaosaamiseen. Näiden yhdistyessä osaaminen on tuntunut tarpeelliselta.

Tehtävissä piti tutustua julkisen puolen hankintoihin ja verrata sitä yksityisen puolen hankintoihin. Julkisen puolen hankintaan oli helppo tutustua materiaalien ja kirjallisuuden kautta. Yksityisen puolen hankintatoimen kirjallisuus oli hajanaisempaa ja julkiseen puoleen verrattavaa selkeää ohjeistusta ei ollut. Lähestyin asiaa tutustumalla oman organisaation hankintatoimeen ohjeisiin. Haastattelin hallinto- ja talousjohtajaa ja sain sitä kautta hyvän sysäyksen asian tutkimiseen.

Yleensä pidän hyvin raskaana systeeminä tehdä ryhmätyötä niin, että tapaamme henkilökohtaisesti ja työstämme asiaa yhdessä. Opettaja vaati tällä kertaa selkeästi, että työtä on tehtävä yhdessä, ei jaettuna erikseen ja tuotokset yhdistäen. Niinpä lähdimme tähän ja minulla oli suuret ennakkoasenteet työskentelytavan hitaudesta ja aikataulujen sovittelusta sekä siitä, miten saisimme tällä tavalla työskennellessä mitään järkevää aikaan.

No niinpä kävi, että heti ensimmäinen tapaaminen osoittautui hedelmälliseksi. Olimme yhden jäsenen työpaikalla ja aluksi tuntui, ettei homma lähde kulkemaan. Niin vain lähti puolipakolla ja loppujen lopuksi saimme työstettyä yhden osan ryhmätyötä valmiiksi.

Tutkimus ja tiedontuottamismenetelmät

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”melko hyvin”, koska olen tehnyt jo yhden ammattikorkeakoulun opinnäytetyön ja samat opit on käyty siellä. Kertaus toki tärkeää ja aiheeseen perehtyminen täytyi tehdä, jotta osasi valita opinnäytetyöaiheeseen sopivan tutkimusmenetelmän. Siirtäisin itseni nyt kohtaan ”hyvin”. Tämä on varmasti aihealue, jonka tietoja tulisi käyttää jotta ne pysyisivät mielessä. Kuitenkaan, työelämässä ei kovin usein ihan tutkimuksellista otetta käytetä työn kehittämiseen.

Tutkimus ja kehittämismenetelmät

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ” hyvin”, ehkä yliarvioin osaamisen. Aika paljon jouduin lukemaan kirjallisuutta opintojakson edetessä. Jakson päätteeksi olen edelleen kohdassa ”hyvin”. Opintojakso on minulle tiedonhakua ja erilaisten tutkimusmenetelmien vertaamista. Tähän opintojaksoon liittyi ryhmäytyminen erilaisiin opinnäytetyöaiheisiin, joista minä menin oman alan opetuksen kehittämiseen. Toiseen ryhmätehtävään piti valita jonkun opiskelijan opinnäytetyön aihe (raakile) ja tehdä siitä ideapaperi vastaten seuraaviin aihe ja sen valinnan perustelut. Tehtävän palautuksen jälkeen asiasta keskusteltiin seminaarissa, joka järjestettiin AC-ympäristössä. Meidän ryhmällä valitettavasti seminaaria varjostivat tekniset ongelmat, joten oppimistilanteena se oli erittäin huono eikä tuonut lisäarvoa opiskeluun. Lopuksi tein vielä Moodlessa tentin ja kirjoitin itsearvioinnin. Jälkeenpäin ajateltuna tämän opintojakson tehtävät menivät vähän haaskuuseen, kun eivät tulleet käytetyksi opinnäytetyössä.

Mitä opin? Opin eri paikkoja hakea tietoa opinnäytetyötä varten, jotka kyllä unohtuivat ennen opinnäytetyön aktiivista tekoprosessia. Huomasin, että tiedonhakuun tulee käyttää paljon aikaa.



Opinnäytetyö

Opinnäytetyön aloittaminen jäi lopulta aika kauas muista opinnoista, mutta parhaiten sain boostia sen tekemiseen palvelumuotoilun -opintojaksoilta. Opintojaksojen kohdasta löytyy laajemmin pohdintaa niiden osa-alueiden tarkemmasta kehittymisestä, mutta opinnäytetyössä oppien hyödyntäminen näkyi käytännössä. Monet opintojaksot tuntuivat aika irrallisilta työelämään, mutta nämä kaksi jaksoa ja niiden yhdistyminen oman työn kehittämiseen olivat tärkeitä osaamisen kehittymisen kannalta. Tässä tuli tunne, että opiskelen jotain, mistä on oikeasti hyötyä työelämässäni. Opinnäytetyön suurin oppi oli menetelmällisen tiedon lisääntyminen ja opinnäytetyön tekovaiheessa analysoinnin kokeminen käytännössä. Opinnäytetyöni on juuri valmistumassa ja sitä myöten koko tutkinto valmistuu.


LOPUKSI

Kun tarkastelee kokonaisuutta, asiantuntijuus on lisääntynyt kovasti opiskeluvuosien aikana. Monet asiat on voinut lopulta linkittää työpaikalla tapahtuviin laajempiin kokonaisuuksiin. Ruohotien (2008) mukaan laajentaakseen itsereflektiota ihmiset avioivat kokemuksiaan suhteuttavat niitä aiemmin koettuun. He saattavat kyseenalaistaa olettamuksia ja oppia toisten elämänkokemuksista (Ruhotie 2008, 115). Myös hän puhuu artikkelissaan transformatiivista oppimista, joka edistää yksilön kasvua. Oman ammatillisen kehittymisen kokonaisuuden hahmottamiseksi olen pitänyt tätä blogia, jossa olen pohtinut oppimistani opintojaksokohtaisesti. Se on auttanut myös matkan varrella huomaamaan, että kehitystä tapahtuu. Usean opintojakson kohdalla aluksi arvioin osaamiseni heikolle tasolle, koska termit olivat hakusessa. Kun opintojaksojen sisällöt avautuivat, tunnistin osaamista monissa sisällöissä. Opiskelun myötä alan termistö ja osaaminen kohtasivat paremmin toisensa. Ennen en ehkä osannut vastata kysymykseen, ”minkälaista henkilöstöosaamista sinulla on”, mutta nykyään tiedän mitä se sisältää ja osaan eritellä osaamiseni paremmin.



LÄHTEET:

Kirjavainen P ym. (2003) Kehittyvä osaamisen johtaminen. Helian julkaisusarja A:6, 2003.

Ruohotie P 2008. Metakognitiiviset taidot ja ammatillinen kasvu asiantuntijakoulutuksessa. Teoksessa Eteläpelto A & Onnismaa J (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja.

Opeopintojen loppu häämöttää

Tänään oli valtavan ihana päivä opiskelujen parissa. Esittelin oman osaamiseni näyttöportfoliotilaisuudessa, joka järjestetään opintojen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille. Itselläni on jäljellä vielä kaksi valinnaisiin opintoihin liittyvää opintokokonaisuutta, mutta lopputulema alkaa jo hahmottua.


Tämänpäiväiseen tilaisuuteen opettajakorkeakoululla osallistui kuusi opiskelijaa eri ryhmistä. Rakensin oman esitykseni sen pohjalta, mitä haluaisin tietää, jos olisin palkkaamassa opettajaa sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Tein aluksi kokonaisuuden, joka avaisi opiskelu- ja työkokemustaustaani. Tämän jälkeen kerroin tärkeimmät oppini ope-opintojen ajalta.


 Rohkea kokeilemaan
Jouduin skippaamaan pari aihettani, koska aiemmilla esiintyjillä ja keskustelijoilla oli aikataulu jo venähtänyt turhan pitkään. Itselleni jäi siksi hieman kiireen tuntu esityksestä, mutta palautteen perusteella se ei välittynyt kuulijoihin. Se harmittaa eniten, että en ehtinyt nauttia omasta esiintymisestäni. Se oli tämän päivän tavoitteeni ja se kyllä jäi saavuttamatta. Vertaispalautteen mukaan vaikutin itsevarmalta osaamiseni suhteen ja olin rauhallinen esiintyjä. Erityisesti jäi mieleen se, että arvioija sanoi nähneensä minusta, että olen rohkea kokeilemaan ja epäonnistumaan. Juuri sellainen haluan olla. Kehittyäkseni kokeilen jotain uutta ja annan itselleni luvan epäonnistua ja yrittää viisaampana uudelleen.


Koko päivän annista oma osouuteni jäi aika pieneksi verraten siihen, mitä uutta taas sain toisilta opiskelijoilta. Sain taas kokea opiskelun suolan; toiset ihmiset ja heidän kokemuksensa. Tänään kohtasin kaksi muuta sosionomia, joilla molemmilla oli ihan erilainen tausta ja osaaminen kun minulla. Yhden insinöörin, yhden ambulanssimies-työnohjaajayhdistelmän sekä henkilöstöpäällikön. Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja puutteemme opettajan työtä ajatellen.

Useimmat noudattelivat melko perinteistä kaavaa oman osaamisen esittelyssä; taustani, mitä olen oppinut ja mihin olen menossa. Jokaisella oli esiintymisessä mukana ripaus omaa persoonaa ja omaa opetustyyliä. Aivan viimeisenä saimme kuulla hieman erilaisen esityksen opettajan esiintymisjännityksestä. Se sytytti kipinän sisälläni. Tästä haluan kirjoittaa minäkin! Joten palaan asiaan varmasti myöhemmin täällä blogissa.


Blogi saikin tänään ansitsemaansa huomiota. Sen lisäksi että sain kehuja tutorilta omasta blogistani ja sain kerrottua miten aion käyttää sitä myös jatkossa, mainosin sitä myös niille opiskelijoille, jotka vielä epäilivät julkisen blogin tähdellisyyttä. Samalla tunsin ylpeyttä verkko-opettajuudesta; olen herättänyt uudelleen itsessäni verkossa toimimisen osaamisen ja kiinnostuksen. Se on tulevaisuutta.


Päivän päätteeksi kävimme lounaalla Tubassa. Kirjoitin tämän blogimerkinnän ja avasin tutorini Maaritin antaman arviointikirjekuoren. Haikeutta mielessä ajattelin, että illalla täytyy tehdä tutkintohakemus opiskelijapalveluihin. Onneksi tämä ei ole vielä täysin ohi!

Mikro-opetuksen itsearviointi

Itsearviointi mikro-opetuksesta 27.11.2015

Saatu palaute ja ideoita opetuksen kehittämisestä

Mikro-opetuksesta saimme vertaispalautetta. Rakennan tämän itsearvioinnin siinä esilletuleiden teemojen ympärille.

Arvioijat olivat hyvin sisäistäneet opetuksemme tärkeimmät kohdat. Sisältöön emme saaneet kehittämisehdotuksia. Kokonaisuutta kehuttiin tasapainoiseksi (sopivassa suhteessa teoriaa, käytäntöä ja keskustelua).

Palautetta antaneille opiskelijoille oli jäänyt epäselväksi, mikä opetuksessa oli osaamisen osoittamista. Tätä olisimme vielä voineet sanallisesti selventää alussa. Eli opetimme askelkyykyn ensin opiskelijoille. Sitten he osoittivat osaamisensa opettamalla liikkeen toiselle opiskelijalle. Opetustuokiossamme oli monta opittavaa asiaa päälletysten; osaamisen osoittaminen, tekemällä oppiminen sekä askelkyykyn ja kyykyn oppiminen. Pohdimme tätä päällekäisyyttä jo suunnitteluvaiheessa, kun mietimme mistä meidän oikeastaan pitää tehdä ydinainesanalyysi, kyykyistä vai osaamisen osoittamisesta? Ehkä näitä päällekkäisiä toimintojaolisi voinut selkeyttää vielä vaikka kuvalla esityksen alussa.

Havainnollistamisesta ja kohdentamisesta sain palautetta, että kontakti oli riittävää ja oli opetuksessa sai keskittyä yhteen asiaan. ”Konkreettisen esimerkin näyttäminen auttoi asian oppimisessa”. Koin itsekin että näin konkreettinen asian opettaminen on mielekästä!

Pyysin erityisesti palautetta kerronnan selkeydestä, koska oman kokemukseni mukaan minulla on tapana sanoa sama asia monta kertaa eri tavoin ja silloin kuulijalla saattaa mennä asiat sekaisin sen sijaan että toisto selkeyttäisi kerrontaa. Askelkyykyn oppimisessa kiinnitin huomiota siihen, että käytin selkeitä ilmaisuja ja toistin avainsanoja, samalla näyttäen konkeettisesti kuinka liike tehdään ”polvi ja nilkka samassa linjassa, vatsalihakset tiukkana, pysähdy alhaalla, purista perslihas jne.” Annoin opiskelijoille aikaa sisäistää liike ja harjoitella sitä. Sen jälkeen kysyin vielä haluavatko että näytän sen uudelleen. Onnistuin tässä mielestäni hyvin.

Sain myös palautetta, että oli hyvä kun asiaa pohdittiin aktiivisesti yhdessä ja että opiskelijat saivat jakaa omia mielipiteitä. Itse olin valmistautunut siihen, että opiskelijoilla tulisi enemmänkin halua kertoa oppimiskokemuksestaan, koska opetustapa oli niin poikkeava. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan saimme Hennan kanssa aktivoida ja ylläpitää keskustelua lisäkysymyksillä. Olisin voinut varautua tähän paremmin ja miettiä valmiiksi aktivoivia kysymyksia ja kohdentaa kysymyksiä tietyille opiskelijoille.

Esiintymistaidot

Esiintymistaidoista saatu palaute oli erittäin positiivista. Torstaina esiintymistaidon kurssilla olleet opiskelijat arvioivat ensivaikutelmaa, ilmaisutapaa, olemusta, vuorovaikutusta, havainnollistamista, asiasisältöä ja lopetusta. Lisäksi he kirjasivat kokonaisvaikutelman yhdellä lauseella.

Kokonaisvaikutelma oli ”Toiminnallinen, alalle tyypillinen esitys.”

”Tosi asiantunteva ja vakuuttava esiintymistyyli.”

Ensivaikutelma oli arvioijien mukaan varma, positiivinen ja kiinnostava. Olimme miettineet alotuksen niin, että se sisältää tiedot mitä teemme ja miten. Halusimme myös innostaa porukkaa mukaan toimimaan. Mielestäni onnistuin esiintymään vakuuttavasti ja innostavasti, koska olin itsekin innoissani aiheesta. Pystyin myös hyvin keskittymään aiheeseen, koska ennen meidän opetusta ehdin käydä rauhallisella kävelyllä ulkona ja ajatella aihettamme ja opetustamme rauhassa.

Ilmaisutavassa arvioijien mukaan ääneni oli kuuluva, ääntäminen selkeää, äänenkäyttö ilmeiskästä, puherytmi hyvä, kielenkäyttö ymmärrettävää. Sain erityistä huomiota murteen ja yleiskielen käytöstä sekaisin. Olen ennenkin kuullut, että puhun sekaisin kirjakieltä ja omaa murretta. Se on luonnollista. Tässä opetuksessa keskityin siihen, että puhe olisi luonnollista enkä lukisi mitään paperilta tai dioilta. Otin tämän huomioon jo siinä, etten kirjoittanut dioihin samoja asioita, joita aioimme puhua. Mielestäni puheeni pysyi asiallisena ja tarpeeksi rentona ja sain sanotuksi kaikki suunnitellut asiat.

Olemuksessa arvioijat kiinnittivät huomiota siihen, että katseeni oli yleisössä melko hyvin, ryhti ja asento oli melko hyvä, kädet melko vapautuneet ja liikkeet tarkoituksenmukaiset. Olisin saanut liikkua hieman enemmän tilassa. Olimme asettuneet Hennan kanssa niin, että toinen oli luokan toisella reunalla ja toinen toisella reunalla. Itse olin rintamasuunta yleisöön päin ja diat jäivät selkäni taakse. Välillä vilkaisin että dia oli oikea, mutta en oikeastaan tarvinnut niitä puheeni tueksi ja katseen suunta pysyi siksi hyvin yleisössä. Osan opetuksesta minulla oli vauva sylissäni, joten käsien asento oli sillä määrätty.

Arvioijien mielestä vuorovaikutuksessa aktivoin yleisöä, olin helposti lähestyttävä, reagoin yleisön viesteihin ja vangitsin yleisön mielenkiinnon. Kun Henna puhui, huomasin katsovani melko paljon häntä sen sijaan että olisin rekisteröinyt kuulojoitten reaktioita. Huomasin tämän kesken opetuksen, joten lopussa seurasin enemmän opiskelijota ja havaitsin esimerkiksi puheenvuoropyynnöt. Saimme palautetta siitä, ettemme olleet molemmat tietokoneen luona seisomassa. Tämä oli meille luonnollista siksi, että tuokiomme oli toiminnallinen eikä se keskittynyt dioihin eikä tietokoneeseen.

Havainnollistamista arvioitiin selkeäksi, sisältöä tukevaksi ja sen käyttö oli sujuvaa. Itse huomasin, että PowerPoint -esityksen taustaväri oli vaarallisen tumman sininen. Huononäköiselle se olisi voinut olla liian epäselvä, samoin isossa tilassa käyettäväksi. Nyt teksti kuitenkin erottui tarpeeksi tähän tilanteeseen, mutta jatkossa tummien väriwen käyttöä kannattaa välttää. Tutorin palautteessa oli ehdotettu, että tekstin väri olisi voinut olla mustan sijaan valkoinen, jolloin näkyvyys olisi parantunut.

Asiasisältöä käsittelinkin jo tämän arvioinnin alussa. Se olisi arvioijien mukaan voinut olla enemmän kohdistettu ja johdonmukaisempi (otsikon ja sisällön vastaavuus). Tavoite olisi voinut olla selkeämpi. Olisimme voineet esittää oppimistavoitteet vielä erillisellä dialla ja vaikka piirroksella erottaa eri asiat mitä opetustuokiossa tuomme esille. Ydinasioita koettiin kuitenkin olleen sopivasti ja esityksen havainnollinen ja asianhallinta varmaa. Lopetus olisi voinut olla arvioijien mielestä aktivoivampi ja mieleenjäävämpi. Lopuksi keskustelimme fiiliksistä harjoituksen suhteen ja kiitimme porukkaa aktiivisesta osallistumisesta. Olisimmepa voineet vetaista Hennan kanssa vielä tuplakyykyt siihen loppuun niin olisimme saaneet aikaan mieleenjäävän lopetuksen!

Videosta tehdyt huomiot

Olen esiintymiseeni varsin tyytyväinen. On kuitenkin monia asioita, joita huomaa vasta kun seuraa itseään videolta! Aluksi pidän käsiä selän takana, mutta pian vapautan kädet ja käytän niitä puheen tukena (esim lihaksista puhuttaessa vien kädet reisilleni). Yleisestiottaen heilun melko paljon kun puhun, koko kropan heiluminen vähenee jos kädet ovat mukana puheessa eikä selän takana. 

Puhetempo on aika hidas. Minulla on tapana miettiä mitä sanon samalla kun puhun ja se välillä näkyy, varsinkin opetuksen alussa. Tähän voisi kiinnittää huomiota jatkossa. Muutoin puhe on selkeää ja annoin ohjeet selkeästi. Toistin tärkeitä asioita. Itse asiassa sanoin kolmesti, että harjoittelemme osaamisen osoittamista, eli, ei pitänyt olla epäselvää miten osaamisen osoittaminen liittyi tekemäämme toimintaan?? Tämä palaute jää nyt hieman epäselväksi. 

Kertasin myös vielä ryhmän jakauduttua, että miten edetään, se on hyvä tapa. Havainnoin ryhmää ja lupasin vapauttaa asennon kun porukka alkoi väsyä. 

Kaikenkaikkiaan rauhallista ja määrätietoista toimintaa. Hyvä minä! 

Portfoliopysäkki2: omaa arviointia

On tullut aika arvioida omaa osaamista ! 

Opettajaopinnot ovat edenneet tähän asti hurjaa vauhtia! Olen keskittynyt aina yhteen aihealueeseen ja edennyt kiireellisin tehtävä kerrallaan eteenpäin. Aikataulut olivat keväällä todella tiukat ja jäi harmittamaan, että kevään aihealueisiin ei ehtinyt paneutua niin hyvin kun olisi halunnut. Täytyi jo kiireellä aina valmistella seuraavan aiheen haltuunottoa ja suunnitella sen opetusta muille. 

Kaikesta keväällä kuitenkin selvittiin kunnialla ja kesän huilauksen jälkeen syksy toi tullessaan paremmin jäsennellyn aikataulun. Ehdin jo miettiä kevätkesällä, että liekö selviän syksystä kahden lapsen kanssa, jos opiskelutahti on sama kun keväällä. Onneksi tutor-opettajamme piti lupauksensa ja nyt syksyllä on ehtinyt paneutua opittaviin aiheisiin rauhassa.


Seuraavassa itsearviointini arviointikriteereihin verraten:

Portfoliopysäkki oli kuitenkin niin haasteellinen minulle, että se vei lopulta yöunetkin! Tehtävänanto oli ehkä liian moniselitteinen ja tulkitsin sitä omalla tavallani. En meinannut keksiä tapaa, jolla tehtävän teksin, koska en ollut varma mitä siinä odotetaan. Kun kysyin lisäohjeita, välillä tuntui, että nyt tiedän mitä pitää tehdä, mutta taas kun tuli lisäohje, menin entistä enemmän sekaisin. Tehtävän tekoon varattu aika meni miettiessä mitä pitäisi tehdä, enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi.

Kun deadline lähestyi, päädyin lopulta tekemään tehtävän omalla tavallani, se kaiketi oli tarkoituskin. Pääasia oli arvioida omaa osaamista tähänastisissa opinnoissa ja kirjoittaa itsearviointia. Tehtäviin kuului myös arvioida toisen opiskelijan blogi, portfolipysäkin materiaali ja esitys.

1 Tunnistaa ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät

Minun työkenttäni tulee olemaan ammattikorkeakoulussa, sosionomiopiskelijoiden parissa. Pohjatutkintoni on sosionomi amk ja pedagogisten opintojen myötä saan pätevyyden tutkinnon aineiden opetukseen. Opettajana tehtäväni on ohjata opiskelijoita saavuttamaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet tutkinnossaan ja aineissa, joita opetan.

Tunnen siis ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Opetuksen suunnittelun ja käytännön opetuksen lisäksi opettajan tehtäviini tulee kuulumaan muun muassa verkoston ylläpito sosiaalialan toimijoiden kesken. Yhteydenpito sosiaalialan yrityskenttään ja alan julkaisujen seuraaminen on tärkeää, jotta ammattitito ja kenttätuntemus pysyy hanskassa. Ammattitutkintojen muutoksen yhteydessä kaikille opettajille työtehtävät voivat olla hieman epäselvät, mutta ammattitutkintoihin liittyvät muutokset eivät koske vielä ammattikorkeakouluja. Myös ammattikorkeakoulussa varmasti osaamisen osoittamistapoja laajennetaan jatkuvasti ja opettajan rooli ja tehtäväkenttä elää muutosta.

Tästä aiheesta lisää blogimerkinnässäni, joka on otsikoitu Ammatillisen opettajan osaaminen: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ape-2-ammatillisen-opettajan-osaaminen.html

2 Hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja teorioihin liittyvää tietämystä

Käsittelen oppimiskäsityksiin liittyviä teorioita oppimiskäsityskirjoitelmassani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ot2-oppimiskasityskirjoitelma.html. En osaa ulkoa erilaisia oppimiskäsityksiä ja minun on vaikea soveltaa niitä sanallisesti kerrottuihin tilanteisiin. Tarvittaessa voin kerrata eri oppimiskäsitysten piirteitä esimerkiksi täältä: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/.

Tunnistan hyvän opetusmenetelmän ja osaan valita tarkoituksenmukaisen menetelmän opetustilanteeseen. Ape-opintojen opetuksessa olen käyttänyt muun muassa opetuskeskustelua (14.10.2015) ja aktivoivaa kirjoitustehtävää (30.9.2015). Lisäksi tulen käyttämään tekemällä oppimista lähiopetuksessani 27.11.2015. Hyvän opetusmenetelmän tuntomerkkejä olen kerännyt tänne: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape5-hyvan-opetusmenetelman-tuntomerkit.html

Arviointiosaamisesta kerron blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/11/ape-9-oppimisen-ja-osaamisen-arviointi.html. Ape-opintojen aikana toteutin kirjallisen ja suullisen vertaisarvioinnin. Kirjallinen arviointi löytyy täältä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/vertaisarviointiluonnos.html. Arviointiosaamista olen näyttänyt myös osallistumalla palauteryhmänä ac-istunnolle 28.10.2015 palautteenantajan roolissa. Antamani vertaispalautteet voi kuunnella täältä: (meidän ryhmän tallenteita ei ole vielä optimassa)

Vertaisarvioinnin tulee olla aina faktoihin perustuvaa. Antotapa asiallinen ja rakentava; jotain hyvää ja jotain kehitettävää. Mietin, millaista palautetta itse on mukava saada? Arvioinnissa ei kannata takertua nippelitietoihin, kuten esimerkiksi powerpoint-esityksen fontteihin, vaan arvioida kokonaisuutta. Kaikkea ei tarvitse sanoa, vain tärkeimmät huomiot.

3 Soveltaa opetuksessa ja ohjauksessa vuorovaikutus- ja ohjaustaitoja tarkoituksenmukaisesti ja erilaiset oppijat huomioiden

Oppimisen ja ohjauksen teoriat toimivat opetuksen suunnittelun pohjalla. Oppimisesta ja sen ohjaamisesta kirjoitan tarkemmin blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ape-4a-oppiminen-ohjaus-ja.html.

Esimerkki erilaisten oppijoiden jaottelusta: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/erilaisia-oppimistyyleja.html

Opetuksen suunnittelua käsittelen blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/11/ape-8-opetussuunnitelmat-ja-opetuksen.html. Olen Ape-opintojen aikana suunnitellut ja toteuttanut opetustilanteen muun muassa ydinainesanalyysistä:  https://connect.funet.fi/p948mttmlpb/ Samassa opetuksessa käytimme vuorovaikutuksellista opetusta opetuskeskustelun muodossa. Vuorovaikutustilanteessa opiskelijoiden kanssa annan tilaa keskustelulle. Jaan puheenvuoroja ja kuuntelen rauhassa. Aktivoin keskustelua kysymyksillä ja ntamalla välillä lisää faktatietoa (esimerkiksi kerroin välillä opettajien haastattelussa esilletulleita asioita lisätietona). Reagoin kuulemaani, astaan kysymyksiin ja kerron tarvittaessa lisää aiheesta. Otan huomioon, että opiskelijoilla on erilaisia näkemyksiä opettamastani aiheesta. Vuorovaikutus on tärkeä osa hyvän luennon ja luennoitsijan ominaisuuksia. Muita ominaisuuksia löytyy blogimerkinnästäni: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-6-hyva-luento-ja-luennoitsija.html

Opetuksen monipuolisuudesta ja opiskelijoiden aktivoinnista pohdinnat täällä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-5-opetuksen-monipuolisuus.html

http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-6-kuinka-aktivoin-opiskelijoita.html

Opiskelijoiden aktivoinnista haastattelin myös opettaja Tytti Hyttilä-Huhtaa, joka toimii sosionomien opettajana Vaasan ammattikorkeakoulussa. Kerroin haastattelun tuloksista ac-istunnolla ape 6: https://connect.funet.fi/p7o4rxrw9qc/  . Tärkeimpänä oppina tästä haastattelusta oli se, että alun tutustuminen on tärkeä opiskelijoitten aktivointikeino. Tuttuus sitouttaa ja tutustumalla saadaan aikaan luottamuksellinen ilmapiiri; opiskelijat uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa. Myös draama aktivointikeinona on hieno työkalu sosiaalialan opintoihin, esimerkiksi asiakaspalvelutilanteiden opiskeluun.

Olen perehtynyt myös ryhmien toimintaan: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/10/ape-7-kuinka-edistan-yhteisollisyytta_20.html. Ja laatinut yhdessä teemaryhmäni jäsenten kanssa dokumentin erilaisista ryhmätyömenetelmistä. Ryhmänohjauskokemusta minulla on myös sosionomiopintojen ja päihdetyön ammattittutkinnon opintojen yhteydestä.

Lähteittenkäytön osaamistani voit nähdä täällä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/10/ape-7-kuinka-edistan-yhteisollisyytta_20.html

Portfoliopysäkillä Tutorin kanssa:

https://connect.funet.fi/p6iazk6rabp/

Muita arviointeja

Sain blogista ja portfoliopysäkille valmistelemistani materiaaleista vertaispalautteen Marko Kukkolalta. Annoin itse vertaispalautteen Tiina Haapaniemelle. Tästä sitä taas suunnataan eteenpäin!!

Arviointini Tiina Haapaniemelle: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/ot-5-vertaispalaute-ot4sta.html

Markon antama palaute minulle:

http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/portfoliopysakin-arviointi.html

Oppimisen ja osaamisen arviointi

Miten arvioin oppimista ja osaamista ammatillisena opettajana?

a) Mitä arviointi on ja mitä arvioidaan?

Arviointi on yksi kasvatuksen perustekijä. Arvioinnin avulla luodaan mahdollisuus asioille ja ihmisille kehittyä. Asioille ja teoille annetaan jokin arvo, jota voidaan määritellä esimerkiksi vertaamalla muihin. Arvioinnin tehtävä on tukea ja tehostaa oppimista, parantaa toiminnan laatua. Oleellista on tapahtumien havainnointi. Arvostelu sen sijaan on esimerkiksi numeroiden tai sanallisen arvostelun antamista tietystä suorituksesta. Arvostelun pohjana voi olla selkeä kriteeri, eli absoluuttinen, ”oikea vastaus”, johon suoritusta verrataan.

Arviointia on laadullista ja määrällistä. Laadullinen arviointi keskittyy kokonaisuuksiin. Arvioidaan sitä, miten jokin toiminta onnistuu, millaisia tuloksia jokin tehtävä työ tuottaa. Laadullinen arviointi sopii esimerkiksi tilanteeseen, missä arvioidaan kuinka huolelllisesti siivoustyö sujuu laatuvaatimuksiin nähden. Taikka koristepuusepän työssä; kuinka laadukas tuote on (hionta, kuviot, työn vaativuus jne). Sosiaalialalla voitaisiin arvioida esimerkiksi palvelun laaatua sosiaalitoimistossa; kuinka tyytyväisiä asiakkaat ovat ja miten työn tulokset näkyvät. 

Määrällinen arviointi on selkeämmin mittaamista, eli mitataan esimerkiksi minkä verran lisäoppia on saatu suhteessa lähtötilanteeseen, taikka kuinka monta erilaista ryhmätyömenetelmää opiskelijalla on hallussaan. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi silloin, kun arvioidaan kuinka paljon asiakkaita sosiaalitoimisto ehtii tunnissa palvella. Siivoustyössä voitaisiin arvioida vaikka sitä, kuinka kauan kestää jonkin kohteen siivoustyö. Liikuntapuolella voidaan mitata kuinka monta leuanvetoa ehtii tehdä minuutissa.

Miksi arvioida? Arviointi muutoksessa

Ape-opintojen virtuaaliryhmä keltainen oli tällä kertaa valmistellut meille etukäteismateriaalia arvioinnista. Materiaali alkoi pohdintakysymyksellä ”pohdi diojen pohjalta yhden lauseen tiivistys kysymykseen Miksi arvioida?" Tulin siihen tulokseen, että Arvioidaan siksi, että pystytään kehittymään.

Arviointi on minulle ja varmasti monelle muullekin merkinnyt opintojen päätyttyä saatuja numeroita. Numeroarviointi on juurtunut omaan mieleen niin syvään, että pitkään on ollut vaikea taipua toisenlaiseen ajattelumalliin, jota jo ala-asteelta on alettu muokata. Jo vuosia sitten siellä otettiin käyttöön sanallinen arviointi numerojen sijaan, alimmilla asteilla. Yläasteella ja lukiossa numerot olivat liki ainoita arviointeja ja palautteita, joita saimme. Niitä tuijotettiin ja niiden mukaan suunnattiin myös jatko-opintoihin (keskiarvorajat).

Siksi on helpottavaa huomata, että tämän opintojakson materiaaleista käy ilmi, että suuntaus on täysin erilainen. Numeraalisuus on ammattiopinnoissa pienemmällä sijalla ja arviointia käydään muun massa keskustelemalla sekä muilla monipuolisilla menetelmillä. Näistä lisää kohdassa c.

Ape 8-opinnoissa käsittelimme ammattiopintojen tutkintorakenteiden muutoksia. Kun osaamisen osoittamisen kulttuuri valtaa alaa, myös arviointi on joutunut suuren muutoksen eteen. Onneksi jo pitkään on tehty työtä näyttötutkintojen parissa – siellä käytössä on ollut mm kolmikanta-arviointi, jossa opiskelijan käytännön työtä sekä kirjallisia osaamisen osoittamisen tuotoksia on arvioitu yhdessä; opettaja, työelämän ohjaaja sekä opiskelija itse. 

Olen ollut toteuttaassa tällaista arviointimenetelmää, kun olen toiminut työelämän ohjaajana lähihoitajaopiskelijoille. Opiskelija on tehnyt näyttösuunnitelman, eli aukikirjoittanut tutkinnon tavoitteet itselleen niin, että tavoitteiden rinnalle on kerrottu miten nämä asiat työelämässä näyttöviikolla tulevat esille. Toteutuksen jälkeen pidettävässä arviointikeskustelussa nämä tavoitteet on käyty kohta kohdalta läpi niin, että opiskelija arvioi itseään, työpaikkaohjaaja antaa omat näkökulmansa ja opettaja esittää kysymyksiä hänen näkökulmastaan. Tässä tulee esille osaamista monipuolisesti. 

Erityisen tärkeää on mielestäni kolmikannassa se, että työelämän edustaja on mukana osaamien arvioinnissa. Työelämää vartenhan me opiskelemme ja opetamme.

Vaikeuksia? Näyttötutkintojen perusteet, joiden pohjalle näyttötutkinnot on tehty, on vuosikausia olleet erittäin vaikeaselkoisia. Työpaikkaohjaajan näkökulmasta on joskus vaikea ymmärtää, mitä tulee tarkalleen ottaen arvioida. Viime vuosina onneksi muun muassa lähihoitajan tutkinnon arviointikriteereitä on kehitetty tekstiltään enemmän kansantajusiksi ja päällekäisyyksiä poistettu. Näin keskustelua on helpompi käydä.

Koko matkan ajan!

Kolmikanta on käytössä näyttötutkinnon loppukeskustelussa, mutta kuten oma tiivistyslauseenikin kertoo, minusta tärkein koppi tästä opintojaksosta on se, että arviointia on tehtävä koko opintomatkan ajan. Keltaisen ryhmän materiaalissakin mainitaan ”arviointia tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa”. 

Kun opiskelija saa palautetta työssäoloaikanaan jatkuvasti, hänellä on mahdollisuus kehittyä ja kasvaa ennen kun opintojakso on päätöksessä. Omassa työssäni on ollut usein läsnä sosionomi- ja lähihoitajaopiskelijoita. Olen toiminut työpaikkaohjaajana lähihoitajalle kahdesti. Vaikka en ole ollut nimettynä ohjaajana, olen aina pyrkinyt antamaan palautetta opiskelijoille, jotka ovat kanssani samassa vuorossa. Olen oppinut havainnnoimaan uusien työntekijöitten hyviä ja huonoja ominaisuuksia ja huomaan usein tarttuvani näihin melko helposti. Annan vinkkejä miten joku asia kannattaa tehdä. Esimerkiksi erityisnuorten ohjaustyössä jos jonkin toiminnon aloittaminen on nuorelle erityisen vaikeaa, saatan antaa opiskelijale kahden kesken muutaman vinkin, mitä keinoja voi kokeilla. Esimerkiksi uloslähdettäessä teinipojille voi olla parempi ettei aloita keskustelua tyyliin ”lähdetäänkö seuraavaksi ulos” vaan ”pelattaisko ulkona vaikka kiikkupalloa, sehän on hauska peli”. Tällaisella vuorovaikutuksella annan opiskelijalle suuremman mahdollisuuden onnistua tehtävässään.

b) Millainen arviointi edistää oppimista?

Arviointi elää siis muutosta, jossa numeraalinen arviointi jää vähemmälle ja uudenlaiset menetelmät saavat sijaa. Arvioinnin on aina ajateltu vaikuttavan oppijan minäkuvaan. Hyvässä arvioinnissa minäkuva vahvistuu positiivisesti. Nykyajattelun mukaan positiivista kehitystä voi tapahtua jatkuvasti, koska opiskelijaa ohjataan oikeaan suuntaan jo opintojen aikana eikä lopun epäonnistumispettymys ole enää niin karvas (väärä suuntaus pyritään korjaamaan jo aiemmin). 

Esimerkiksi erityisopetuksessa oleva nuori asiakkaani sai käydä kesken lukuvuoden opettajan kanssa keskustelun, jossa tuotiin ilmi, että nyt hän on vaarassa jäädä luokalle. Nuorelle itselleen annettiin vaihtoehdot, joilla hän voi vielä välttää luokallejäännin; opettaja oli miettinyt tietyt tehtävät, jotka piti tehdä ylimääräisinä töinä. Lisäksi henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tarkistettiin niin, että vaatimustasoa laskettiin huomattavasti. Näin oppija sai itselleen uutta motivaatiota suorittaa lukuvuosi kunnialla loppuun. Keskustelun myötä tilannne selkeytyi opiskelijalle; mitä minulta tarkalleen ottaen vaaditaan, että pääsen lukuvuoden tavoitteisiin?

Arvioinnin tulee olla myös aitoa, todellista ja rehellistä. On tärkeää, että molemmilla osapuolilla on kokoajan tiedossa, mihin arviointi perustuu. Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ja eettisesti toteutettua. Opettaja ei saa esimerkiksi käyttää erilaisia kriteereitä eri opiskelijoiden kohdalla, vaan tukeutua aina opetussuunnitelmaan ja opintojakson tavoitteisiin. Arvioinnin tulee olla monipuolista ja sisältää sekä käytännön osaamisen että teoriaosaamisen huomiointia.

Arvioinnissa opiskelijalle tuodaan tiedoksi mitä asioita hänen tulisi vielä kehittää ja missä hän on jo riittävän hyvä tavoitteisiin nähden. Arviointi tulisi aina antaa positiivisessa ja rohkaisevassa hengessä; etsitään kehittymisen paikkoja, ei niinkään puhuta, että jotain asioita tehtäisiin väärin. Käytännön työharjoituksissa opettaja tekee arviointia jatkuvasti ja ohjaa mikäli virheitä sattuu. Esimerkiksi perushoitotyön opintojaksolla on tärkeää, että pistokset tehdään juuri oikealla tavalla, tässä virheen oikaisu (esimerkiksi oikeanlainen pistokulma) on oleellista jo varhaisessa vaiheessa, että opiskelija ehtii harjoitella hyvin oikean toimintatavan ennen opintojakson päättymistä.

Itselleni myönteinen arvioinnin kokemus oli Ape 8-opintojaksolla saamani tutorin tajunnanvirtapalaute. Palaute oli toteutettu mielenkiitoisella tavalla. Sitä oli helppo seurata ja asiat joihin siinä puututtiin olivat tärkeitä. Kehityksen paikat oli kerrottu selkeästi ja rauhallisesti. Koko palautteesta jäi positiivinen kuva. Pystyn heti ottamaan vinkit käyttöön seuraavia suunnittelemiani opetustilanteita varten. Palautteen voi kuunnella täältä: <linkki

c ) Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Arvioinnin suunnittelun tulee aina olla opetussuunnitelmaan ja tutkinnon arviointikriteereihin pohjautuvaa.

Erilaisia arvointimenetelmiä on paljon. Opettajan tehtävä on valita tarkoituksenmukaisia arviointimenetelmiä erilaisille oppijoille ja erilaisen osaamisen osoittamiseksi. Tärkeää on tietysti miettiä, mikä arviointitapa sopii tähän tilanteeseen parhaiten. Opiskelijalla on nykyään oikeus saada osoittaa osaamisensa hänelle parhaiten soveltuvalla tavalla.

Arviointimenetelmiä ovat muun muassa

• Suullinen palaute
• Kirjallinen palaute
• Itsearviointi (esimerkiksi portfolio, blogi)
• Vertaisarviointi
• Oppimis- ja luentopäiväkirjat
• Tentit (kirjalliset, suulliset, ja verkossa tapahtuvat)
• Toiminnalliset tilanteet
• Kirjalliset työt (esimerkiksi teoriaosaamisen osoittaminen)
• Projektityöt (yhteistyö työelämän kanssa)

d) Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessissa?

Itsearviointi auttaa opiskelijaa tiedostamaan sen, että hän itse on opinnoissaan pääosassa. Arvioinnilla opiskelija tekee näkyväksi oman osaamisensa ja sen puutteet. Hän pystyy havaitsemaan kehityksen opintojen edetessä. Opettajan tehtävä on antaa opiskelijoille tilaa itsearviointiin; tarvittaessa esitellä arvionnin tueksi aktivoivia kysymyksiä. Myös erilaisia itsearviointilomakkeita voi käyttää pohjana, vaikkakin itse olen kokenut parhaaksi kirjoittaa vapaammasti tajunnanvirtaa. Palautteen saaminen on tärkeää, jotta itsearviointi mahdollistuu ja opiskelijalla on mahdollisuus kehittyä. Arvioinnin myötä opiskelijan tietoisuus omasta osaamisesta lisääntyy, mutta sen lisäksi itsearviointi voi lisätä opiskelumotivaatiota ja sitoutumista opiskeluihin.

Vertaisarviointi edistää ryhmäytymistä ja ryhmän vuorovaikutusta. Tutustuessa toisten työhön voi saada uutta motivaatiota ja näkökulmaa omaan työskentelyyn. Arviointi tulee tehdä hienovaraisesti ja faktoja kunnioittaen. Vertaispalautteen annon myötä opiskelijoiden välinen kannustus saa mahdollisuuden kasvaa ja positiivinen ryhmäpaine lisääntyy.

Vertaisarvioinnin avulla opiskelijalla on mahdollista asettua arvioijan rooliin ja oppia sekä palautteen antamista että vastaanottamista. Siinä opiskelijat arvioivat toisiaan. Meillä Ape-opinnoissa on toteutettu vertaisarviointia. Saimme muun muassa arvioida opiskelutoverin oppimiskäsityskirjotelmaa Ape 4- teeman yhteydessä. Itselleni tämä oli mukava kokemus. Oli hauska huomata, miten erilaisia tuotoksia samasta teemasta tehdään. Vertaisarviointi aktivoi minua tutustumaan myös muitten opiskelijoitten tuotoksiin samasta aiheesta. Tässä kohti palauteltiin mieleen rakentavan palautteen antoa; jotain hyvää, jotain kehitettävää... arviointi aktivoi myös ajattelemaan mitä minä olisin tässä työssä muuttanut / tehnyt toisin. Pohdinnan pohjalta pystyi antamaan toiselle parannusehdotuksia. Annoimme palautteen sekä suullisest että kirjallisesti.

Vertaisarviointia olemme toteuttaneet ape-opinnoissa myös jokaisen verkko-opetustuokion yhteydessä. Yksi ryhmä toimii aina palauteryhmänä. Oma ryhmäni eli vihreät toimivat palauteryhmänä tässä kyseisessä teemassa 9. Itse pyrin löytämään materiaaleista, opetuksesta ja tehtävistä jotain hyvää ja jotain kehitettävää ja kaikista sitä löytyikin. Opetustuokot olivat onnistuneita, mutta kaikilta osin ei oltu noudatettu tehtävänantoa. Tällä kertaa minulla oli ryhmässä myös pari, joten saimme annettua monipuolisesta vertaispalautetta.

Arviointiin liittyviä käsitteitä:

Suhteellinen arviointi: Oppimistulosten vertaamista aiempien opintoryhmien tai esimerkiksi ikäluokkien aikaisempiin tuloksiin. Tätä on käytetty koulumaailmassa arvosanojen annossa luokkakohtaisesti. Arvioitavat asetetaan paremmuusjärjestykseen jonka jälkeen ne jaetaan ennalta sovitun jakauman mukaisesti. Esimerkiksi numeron 10 voi saada 10% opiskelijoista, arvosanoja 7-9 15 % opiskelijoista jne.

Tavoitearviointi: On määritelty tietyt tavoitteet, joiden saavuttaminen on oppimisen päämääränä. Tavoitteet voivat olla yleisiä tai yksittäiselle ryhmälle luotuja. Esimerkkinä näyttötutkinnot, joissa tavoitteet on määritelty tarkasti ja osaamistavoitteet pilkottu pieniin osiin.

Diagnostinen, formatiivinen ja summatiivinen arviointi: Arviointi voidaan jaotella diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Diagnostinen tarkoittaa lähtötason selvittämistä. Formatiivinen on väliarviointia, jolla pysytään kärryillä siitä, miten oppiminen edistyy. Summatiivinen arviointi on lopputulosten selvittämistä.

Autenttinen arviointi: Arviointia suoritetaan mahdollisimman todellisessa tilanteessa. Esimerkiksi projektityöt

LÄHTEET:

Opiskelutovereiden Ape 9 -materiaalit Optimassa

Linkkejä aiheeseen liittyen:

Arviointitapavaikuttaa opiskelutyyliin

Kirjallisuutta:

Julkunen, Marja-Liisa (toim.) 2002. Opetus, oppiminen, vuorovaikutus. Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa

Ekola, Jorma (toim.) 1994. Johdatus ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. WSOY:n graafiset laitokset, Juva.