Tänään oli valtavan ihana päivä opiskelujen parissa. Esittelin oman osaamiseni näyttöportfoliotilaisuudessa, joka järjestetään opintojen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille. Itselläni on jäljellä vielä kaksi valinnaisiin opintoihin liittyvää opintokokonaisuutta, mutta lopputulema alkaa jo hahmottua.
Tämänpäiväiseen tilaisuuteen opettajakorkeakoululla osallistui kuusi opiskelijaa eri ryhmistä. Rakensin oman esitykseni sen pohjalta, mitä haluaisin tietää, jos olisin palkkaamassa opettajaa sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Tein aluksi kokonaisuuden, joka avaisi opiskelu- ja työkokemustaustaani. Tämän jälkeen kerroin tärkeimmät oppini ope-opintojen ajalta.
Rohkea kokeilemaan
Jouduin skippaamaan pari aihettani, koska aiemmilla esiintyjillä ja keskustelijoilla oli aikataulu jo venähtänyt turhan pitkään. Itselleni jäi siksi hieman kiireen tuntu esityksestä, mutta palautteen perusteella se ei välittynyt kuulijoihin. Se harmittaa eniten, että en ehtinyt nauttia omasta esiintymisestäni. Se oli tämän päivän tavoitteeni ja se kyllä jäi saavuttamatta. Vertaispalautteen mukaan vaikutin itsevarmalta osaamiseni suhteen ja olin rauhallinen esiintyjä. Erityisesti jäi mieleen se, että arvioija sanoi nähneensä minusta, että olen rohkea kokeilemaan ja epäonnistumaan. Juuri sellainen haluan olla. Kehittyäkseni kokeilen jotain uutta ja annan itselleni luvan epäonnistua ja yrittää viisaampana uudelleen.
Koko päivän annista oma osouuteni jäi aika pieneksi verraten siihen, mitä uutta taas sain toisilta opiskelijoilta. Sain taas kokea opiskelun suolan; toiset ihmiset ja heidän kokemuksensa. Tänään kohtasin kaksi muuta sosionomia, joilla molemmilla oli ihan erilainen tausta ja osaaminen kun minulla. Yhden insinöörin, yhden ambulanssimies-työnohjaajayhdistelmän sekä henkilöstöpäällikön. Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja puutteemme opettajan työtä ajatellen.
Useimmat noudattelivat melko perinteistä kaavaa oman osaamisen esittelyssä; taustani, mitä olen oppinut ja mihin olen menossa. Jokaisella oli esiintymisessä mukana ripaus omaa persoonaa ja omaa opetustyyliä. Aivan viimeisenä saimme kuulla hieman erilaisen esityksen opettajan esiintymisjännityksestä. Se sytytti kipinän sisälläni. Tästä haluan kirjoittaa minäkin! Joten palaan asiaan varmasti myöhemmin täällä blogissa.
Blogi saikin tänään ansitsemaansa huomiota. Sen lisäksi että sain kehuja tutorilta omasta blogistani ja sain kerrottua miten aion käyttää sitä myös jatkossa, mainosin sitä myös niille opiskelijoille, jotka vielä epäilivät julkisen blogin tähdellisyyttä. Samalla tunsin ylpeyttä verkko-opettajuudesta; olen herättänyt uudelleen itsessäni verkossa toimimisen osaamisen ja kiinnostuksen. Se on tulevaisuutta.
Päivän päätteeksi kävimme lounaalla Tubassa. Kirjoitin tämän blogimerkinnän ja avasin tutorini Maaritin antaman arviointikirjekuoren. Haikeutta mielessä ajattelin, että illalla täytyy tehdä tutkintohakemus opiskelijapalveluihin. Onneksi tämä ei ole vielä täysin ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti