Kaikki alkoi jo vuonna 2015
Verkko-opetuksen paras puoli opiskelijan kannalta oli se, että saattoi vain laittaa luurit päähän ja olin koululla. Ei matkustamista, ei parkkipaikan etsimistä, ei tarpomista kylmässä viimaisessa Oulussa kohti oppilaitosta. Pystyin myös olemaan pienille lapsilleni hitusen enemmän läsnä; imetin vastasyntynyttä poikaa myös opetustuokioiden aikana.
Laitevaatimuksia pohdittiin heti opintojen aluksi. Muistan kuulleeni, ettei mokkulayhteydellä voi millään pärjätä verkko-opinnoissa. Meinasin ensin hiiltyä, mutta ajattelin, että kokeillaan nyt kuitenkin. Minulla oli ehkä vähiten kaikista ongelmia yhteydessä. Tietokonekaan ei ollut erikoinen, mutta hyvin sujui. Nykyäänkään omilla opiskelijoillani on hyvin harvoin ongelmia laitteiston kanssa. Tosin opetuksessani on pääosin ICT -alan ihmisiä ja nuoria henkilöitä, joilla on luontaisempi kiinnostus verkkotoimintoihin.
Jotkut oman opiskelutoverini pitivät hirveää meteliä, mikäli heillä ilmeni teknisiä vaikeuksia. Opintoryhmän jäsenenä tulisi kuitenkin huomioida se, että ei terrorisoi koko ryhmää, jos muilla toimii hyvin ja yhdellä ei. Kaikessa hiljaisuudessa voi itse kokeilla ensin kaikki tiedossa olevat yhteyksien, näkyvyyksien ja kuuluvuuksien korjausmenetelmät, jolloin muut voivat rauhassa jatkaa opetuksen seuraamista. Kaikista tympeintä on se, että yhdellä 20:stä on ongelma, ja kaikki muut joutuvat kuuntelemaan kun ohjaaja selvittää yhden opiskelijan ongelmaa. Muista siis huomioida ryhmä, kun joudut tällaiseen tilanteeseen!
Opettajan näkökulmasta siis opiskelijoiden aktivointi on tärkeässä asemassa verkko-opinnoissa. Verkon toisella puolella on niin helppo nukahtaa tai puuhastella jotain aivan muuta. Opiskelijoita aktivoivaksi opettajaksi tunnustettu ope pitää tietysti opiskelijan valppaana ja kysymyksiä ja tehtäviä odottavana. Pitkät yksinpuhelut eivät sovi verkko-opetukseen, jos eivät livetiloihinkaan.
Mitä ihmettä!!
Opiskelimme vuonna 2015-2016 opettajan pedagogiset opinnot suurimmalta osin verkkoympäristössä. Oulun ammattikorkeakoulun opettajakorkeakoululla käytettiin niin sanottua palapelimallia, jossa opiskelijat valmistelivat opiskeltavan aiheen neljän hengen pienryhmissä. Opintopäivinä ryhmät hajautettiin niin, että uusiin ryhmiin meni yksi jokaisesta valmistelevasta ryhmästä. Eli tällöin ryhmässä oli neljä jäsentä, jotka kaikki olivat valmistelleet opintopäivän omasta aiheestaan. Näin ollen opetimme ja opimme toisiltamme joka kerta kolme aihetta. Yksi ryhmän jäsen oli niin sanottu arvioija/palautetta antavan ryhmän jäsen.
Opetustuokiot järjestettiin Adobe Connect -ohjelman turvin. Saimme kokea opintojen aikana jos jonkinmoista teknistä hulluutta. Epätoivo iski useinkin, mutta missään vaiheessa emme lyöneet hanskoja tiskiin. Eniten harmitti silloin, kun tekniset ongelmat nappasivat kallisarvoista opetusaikaa huolella valmistelluista tuokioista. Toisaalta, tekniset ongelmat iskevät usein liveluokkaympäristössäkin.
Miltei joka istunnossa jollain yksittäisellä opiskelijalla oli ongelmia. Yleisimmin dokumentit eivät näkyneet tai auenneet, ääni ei kulkenut, yhteys pätki tai ohjelma heitti alati opiskelijoita ulos huoneista. Joskus kokeilimme myös useissa luokkatiloissa työskentelyä, jolloin linkkien kautta opiskelijat päätyivät ties minne, yleensä ryhmiin, joihin he eivät kuuluneet. Kaikelle tälle voi jälkeenpäin vain nauraa.
Opin opettajaopintojen aikana ihan hillittömästi työskentelystä verkossa. Tein opetusvideon ja opin ajattelemaan myös sitä, että verkossa materiaalilla on ehkä jopa enemmän merkitystä kun luokkahuoneessa. Sinä itse et tee esitystä niin interaktiiviseksi, koska sinusta kuuluu vain ääni; liveopetuksessa voit liikkua ja havainnollistaa käsillä ja ilmeillä. Tarpeen tullen vaikka täräyttää opiskelijaa karttakepillä, jos näet, että hän nuokkuu. Verkossa et näe kuka nukkuu. Jos kamera ei ole päällä. Tai jos et satu tekemään pistokoetta ja kysy jonkun kysymyksen juuri tältä henkilöltä, joka on ottanut luurit pois ja mennyt vessaan tai aamukahvin jälkeen takaisin sänkyyn.
Verkko-opiskelijana
Opetustuokiot järjestettiin Adobe Connect -ohjelman turvin. Saimme kokea opintojen aikana jos jonkinmoista teknistä hulluutta. Epätoivo iski useinkin, mutta missään vaiheessa emme lyöneet hanskoja tiskiin. Eniten harmitti silloin, kun tekniset ongelmat nappasivat kallisarvoista opetusaikaa huolella valmistelluista tuokioista. Toisaalta, tekniset ongelmat iskevät usein liveluokkaympäristössäkin.
Miltei joka istunnossa jollain yksittäisellä opiskelijalla oli ongelmia. Yleisimmin dokumentit eivät näkyneet tai auenneet, ääni ei kulkenut, yhteys pätki tai ohjelma heitti alati opiskelijoita ulos huoneista. Joskus kokeilimme myös useissa luokkatiloissa työskentelyä, jolloin linkkien kautta opiskelijat päätyivät ties minne, yleensä ryhmiin, joihin he eivät kuuluneet. Kaikelle tälle voi jälkeenpäin vain nauraa.
Opin opettajaopintojen aikana ihan hillittömästi työskentelystä verkossa. Tein opetusvideon ja opin ajattelemaan myös sitä, että verkossa materiaalilla on ehkä jopa enemmän merkitystä kun luokkahuoneessa. Sinä itse et tee esitystä niin interaktiiviseksi, koska sinusta kuuluu vain ääni; liveopetuksessa voit liikkua ja havainnollistaa käsillä ja ilmeillä. Tarpeen tullen vaikka täräyttää opiskelijaa karttakepillä, jos näet, että hän nuokkuu. Verkossa et näe kuka nukkuu. Jos kamera ei ole päällä. Tai jos et satu tekemään pistokoetta ja kysy jonkun kysymyksen juuri tältä henkilöltä, joka on ottanut luurit pois ja mennyt vessaan tai aamukahvin jälkeen takaisin sänkyyn.
Verkko-opiskelijana
Tietysti verkko-opiskelijan roolissa olokin opetti paljon ja antoi näkykulmaa omalle työlle tulevaisuuden operoolissa.
Verkko-opetuksen paras puoli opiskelijan kannalta oli se, että saattoi vain laittaa luurit päähän ja olin koululla. Ei matkustamista, ei parkkipaikan etsimistä, ei tarpomista kylmässä viimaisessa Oulussa kohti oppilaitosta. Pystyin myös olemaan pienille lapsilleni hitusen enemmän läsnä; imetin vastasyntynyttä poikaa myös opetustuokioiden aikana.
Laitevaatimuksia pohdittiin heti opintojen aluksi. Muistan kuulleeni, ettei mokkulayhteydellä voi millään pärjätä verkko-opinnoissa. Meinasin ensin hiiltyä, mutta ajattelin, että kokeillaan nyt kuitenkin. Minulla oli ehkä vähiten kaikista ongelmia yhteydessä. Tietokonekaan ei ollut erikoinen, mutta hyvin sujui. Nykyäänkään omilla opiskelijoillani on hyvin harvoin ongelmia laitteiston kanssa. Tosin opetuksessani on pääosin ICT -alan ihmisiä ja nuoria henkilöitä, joilla on luontaisempi kiinnostus verkkotoimintoihin.
Jotkut oman opiskelutoverini pitivät hirveää meteliä, mikäli heillä ilmeni teknisiä vaikeuksia. Opintoryhmän jäsenenä tulisi kuitenkin huomioida se, että ei terrorisoi koko ryhmää, jos muilla toimii hyvin ja yhdellä ei. Kaikessa hiljaisuudessa voi itse kokeilla ensin kaikki tiedossa olevat yhteyksien, näkyvyyksien ja kuuluvuuksien korjausmenetelmät, jolloin muut voivat rauhassa jatkaa opetuksen seuraamista. Kaikista tympeintä on se, että yhdellä 20:stä on ongelma, ja kaikki muut joutuvat kuuntelemaan kun ohjaaja selvittää yhden opiskelijan ongelmaa. Muista siis huomioida ryhmä, kun joudut tällaiseen tilanteeseen!
Opettajan näkökulmasta siis opiskelijoiden aktivointi on tärkeässä asemassa verkko-opinnoissa. Verkon toisella puolella on niin helppo nukahtaa tai puuhastella jotain aivan muuta. Opiskelijoita aktivoivaksi opettajaksi tunnustettu ope pitää tietysti opiskelijan valppaana ja kysymyksiä ja tehtäviä odottavana. Pitkät yksinpuhelut eivät sovi verkko-opetukseen, jos eivät livetiloihinkaan.
Mitä ihmettä!!
Tällaisia ajatuksia olin kirjannut vuosina 2015-2016 verkko-opettajuuden opiskeluvaiheessa. Muutamin sanakääntein ja lausein tuunasin luonnoksen julkaistavaksi tänään. Blogiluonnokseen olin kirjannut kokemuksia Adobe Connecting-verkkoympäristössä toimimisesta. Tänä päivänä, kun olemme eläneet Covid-19 -vuoden 2020, tämä kaikki on saanut aivan uuden merkityksen.
Aloitin valmentajana lokakuussa 2020, kun miltei kaikki uravalmennus toteutettiin verkossa. Adobe Connect on poistunut jo ammattikorkeakoulultakin. Itse käytän pääasiassa Teamsia ja Zoomia verkko-opetuksissa ja valmennuksissa. Niiden toimivuudessa ei ole ollut juurikaan tämänkaltaisia ongelmia, mitä kuvaan melko arkipäiväisiksi vuosina 2015-2016. Muutamassa vuodessa ollaan tultu aimo harppaus korkeammalle tasolle verkko-opetuksissa.
Tottahan tilanne 2020 vuonna pakotti kaikki oppimaan ja selviämään verkon kautta tehtävässä työssä, niin kouluissa kuin työelämässäkin. Moniin videopuhelu-ohjelmistoihin tuli uusia ominaisuuksia vauhdilla. Isot massat ihmisiä oppi yhtäkkiä toimimaan verkossa. Toivottavasti kehitys jatkuu ja opit eri ohjelmien ominaisuuksista saatetaan mahdollisimman laajasti ei vain opettajien, mutta myös tavan kansalaisten tietoon.
⭐️ verkko-opettajuus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti