Kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä

Käytin lähteenä Yläsavon ammattiopiston koostetta erilaisista oppimisvaikeuksista sekä omia kokemuksia yhteistyöstä Nuorten Ystävien erityiskoulun kanssa.


Kehitysvamma on toimintakyvyn merkittävä rajoite, joka ilmenee eriasteisina vakeuksina oppia ja ymmärtää asioita. Kehitysvamman asteet vaihtelevat ja usein kehitysvammaisella on myös muita vammoja ja sairauksia, jotka vaikeuttavat oppimista. Vaikeuksia voi olla esimerkiksi puhumisessa, liikkumisessa ja vuorovaikutuksessa. Rajoitteet on siis tosi yksilöllisiä.

Kehitysvammaisella oppilaalla on koulussa avustaja.
Kuvalähde: www.papunet.net, Elina Vanninen

Miten opettaja voi huomioida asian opetuksessaan:

• opiskelijalla on usein oma avustaja → hyödynnä avustajan tietämys opiskelijan erityistarpeista. He ovat voineet työskennelleä yhdessä jo vuosia. Avustaja yleensä tuntee opiskelijan paremmin kun opettaja 
• lukujärjestys voidaan esittää pelkästään kuvin, kuvin ja tekstein tai pelkän tekstin avulla henkilön kehitystason mukaan 
• tee opiskeluypäristöstä rauhallinen, mahdollisimman virikkeetön, jotta huomio pysyy halutussa asiassa. Tarvittaessa opiskelijan voi siirtää eri tilaan tekemään tehtävän, mikäli ryhmässäolo on vaikeaa 
• opiskelussa sopivasti toiminnallista ja ns pulpetissa opiskelua, jotta jaksaminen säilyy 
• havainnoi opiskelijaa ja anna tarvittaessa taukoja. Mikäli opiskelijan käytös huononee tai hän on levoton, onko tehtävä liian vaikea? Jos keskittyminen huonoa, esim ulkokävely voi auttaa 

OPPIMINEN!

• kohtele ohjattavaa iän mukaisesti ja käytä hänelle soveltuvaa kommunikoinnin menetelmää (esim kuvat, kommunikaattorit, puhetietokoneet jne) 
• anna ohjeet selkokielellä ja mahdollisimman pienissä osissa, mikäli kokonaisuus on suurempi 
• Näytä tekemisen mallia, jos mahdollista 
• TOISTOA TOISTOA! Kehitysvammiselle asia täytyy toistaa sata kertaa … 
• rutiinit, kannustus, onnistumisen koemuskset tärkeitä! 

LISÄKSI!

• käytä tarvittaessa palkintoja motivointiin, esim tarroja tai että opiskelija pääsee mieluisaan tekemiseen tehtyään ensin epämieluisamman tehtävän 
• opin liittäminen kiinnostuksen kohteisiin, esim mtematiikka; kuinka monta jääkiekkoilijaa/mailaa/kypärää on kuvassa 
• myös esim aistihuone, erilaiset papunetin tehtävät tietokoneella 
• Timeria voi käyttää ajan hahmottamisessa (esim kuinka kauan oppitunti kestää) 

Timerin käyttö helpottaa ajan hahmottamisessa. Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

Erityiskasvatus

Avainsana tällä kurssilla! ELÄMÄNHALLINNAN ONGELMAT! Niitä on opiskelijoillamme lisääntyvässä määrin.

Tieto tuo ymmärrystä
Luotetaan toinen toisiimme
Arvostetaan toinen toisiamme
Luodaan yhdessä jokaiselle mahdollisuus

Yksilöllisiä vaikeuksia

Kävin erityispedagogiikan opintojakson kimppuun suurella mielenkiinnolla, koska sen opit liippaavat läheltä omaa erityisosaamistani ja työtäni Nuorten Ystävien vammaispalveluissa. Työskentelen alle 18-vuotiaitten erityisnuorten parissa, jotka kaikki käyvät Nuorten Ystävien koulua (http://www.nuortenystavat.fi/palvelut/opetuspalvelut). Koulu sijaitsee työpaikkaani vastapäätä, joten yhteistyö asumispalvelujen ja koulun kesken on ollut melko tiivistä. Olen päässyt mukaan opiskelijoita koskeviin suunnittelupalavereihin ja olemme yhdessä pyrkineet edistämään nuorten oppimista, yhdessä pohtien, miten poistamme erilaisia oppimista vaikeuttavia tekijöitä. Jokaisen nuoren kohdalla oppimisen esteet ovat olleet todella yksilöllisiä ja työ siksi erityisen mielenkiintoista.

Sama vaikeuksien yksilöllisys tuli esille tässä opintojaksossa. Ennakkomateriaaliesta kävi ilmi, että erityiset tarpeet opintojen eri vaiheissa lisääntyvät. Erityisopettajan ovella on tunkua ja opiskelijat ottavat mieluusti tarjottavan avun vastaan. Oppimista haittaavat tekijät eivät keskity enää vain perinteisiin lukivaikeuksiin, vaan mukaan ovat tulleet yhä vahvemmin vaikeudet muilla elämänaloilla. Muun muassa mielenterveys- ja päihdeasiat vaikuttavat nuorten opiskeluihin yhä enemmän. Yhtenä erityisopetusta tarvitsevana ryhmänä ovat maahanmuuttajat, jotka miltei poikkeuksetta tarvitsevat enemmän ohjausta opinnoissaan kun kantasuomalaiset.

Monenlaiset arjen ongelmat vaikeuttavat nykynuorten oppimiseen.

Kuvalähde: www.papunet.net, sclera npo (www.sclera.be)

Tehtäväni opettajana 

• keskustella opiskelijoitten kanssa ja kuunnella heitä 
• ohjata tarvittaessa erityisopettajan ja koulukuraattorin puheille 
• nähdä jokaisessa opiskelijassa potentiaalia 
• tuoda esille kunkin yksilön vahvuudet ja opettaa opiskelijoita käyttämään niitä 

Ajatuksia opintojaksosta

Opintojakso toteutettiin badletillä. Siellä oli AC-tallenteena tehty Lassen luento erityispedagogiigan käsitteistä, erityisopetuksen lakipykälistä ja erityisopetuksen prosessista. Erittäin hyvää matskua. Aiheeseen johdatteli myös hieno kirjoitus näkövmmaisen henkilön osallistumisesta ammattikorkeakouluopetukseen:

http://erityisopettaja.fi/integraatiota-ammattikorkeakoulussa-syntymastaan-sokean-tainan-opintopolku-ammattikorkeakoulussa sekä erityisopettajan haastattelu youtube-videona. Kirsin kertomana saimme kuulla haastattelukoosteen siitä, mitä kokenut opettaja kertoo erityisopetuksen kehityksestä.

Kaikenkaikkiaan vaihteleva kokonaisuus. Oli mukava edetä tehtävissä pala-palalta eteenpäin ja materiaalin läpikäytyään vastata tenttikysymyksiin. Kaikkiin muihin osasin vastata ilman materiaaliin uudelleen palaamista, paitsi viimeiseen kysymykseen, jossa kysyttiin mitkä ovat haastateltavan mukaan yleisimmät oppimisvaikeudet. Ne palasin uudelleen kuuntelemaan Kirsin tallenteelta. Kerrassaan hyvin siis keskityin oppimaan ! Taas nähtiin motivaation voima!


Käytännön tietoa AC:llä

Opintojakson viimeisenä ennakkotehtävänä oli soveltava tehtävä, jossa saimme valita jonkin erityisopetukseen johtavan vaikeuden. Valitsin keskivaikean ja vaikean kehitysvamman ja muistelin mitä kaikkea työtapoja olen nähnyt Nuorten Ystävien koululla käytettävän. Hyviä vinkkejä löytyi myös opintojaksolla esiintulleesta lähteestä: http://www.ysao.fi/loader.aspx?id=911762f5-9850-4ee7-ba09-368bdd0370f4 (kehitysvammat sivulla 22).



Kooste löytyy täältä: Keskivaikeastitai vaikeasti kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä.


Ac-tuokiossa opiskelutoverit kertoivat muun muassa kielellisistä vaikeuksista, lievästä kehityksen viivästymästä, psyykkisistä ja fyysisistä pitkäaikaissairauksista, näkö- ja kuulovammasta sekä autismista ja aspergerista. Näistä kaikista löytyy erittäin hyvin tietoa internetistä, muun muassa yhdistysten kotisivuilta. Pääasia oli pohtia miten tämä eri vaikeudet voidaan ottaa huomioon opetuksessa. Miltei kaikkiin soveltuvia neuvoja olivat muun muassa seuraavat:
rauhallinen ja häiriötön, jopa virikkeetön oppimisymäristö (+oppimisympäristön mukauttaminen, esteettömyys)

• mahdollisuus tutustua opetusmateriaaliin etukäteen
• selkeät opetus- ja esitysmateriaalit (monipuolisuus, värit, fontit, kuvat, ydinasiat selkeästi)
• selkeä ohjeistus, selkokieli, kuvat puheen tukena, rauhallisuus, asiassa pysyminen
• pysyvä istumapaikka opiskelijalle
• muutoksista tiedottaminen etukäteen 
• ensiaputaitojen hallinta (mm allergiat, astma, diabetes). Selvitä myös missä on oppilaitoksen ensiapulaukku ja mitä se sisältää
• havainnoi jatkuvasti opiskelijoitasi; käyttäytymistä ja sen muutoksia
• opiskelijan kanssa kannattaa puhua; he itse ovat asiantuntijoita omassa erityisyydessään 

Tärkeimmät kopit tältä opintojaksolta

Ihailen suuresti opiskelijakollegan Kirsi Poikajärven tietoutta ja kokemusta erityispedagogiikassa. Häneltä jäi mieleeni erityisesti yksi ajatus:

Jokaisella opiskelijalla on oikeus olla sellainen kun on. Opettajana voimme etsiä ja löytää potentiaalia yksilöistä.

Erityispedagogiikan pariin palaankin jo maaliskuulla, kun saan osallistua valinnaisissa opinnoissa erityispedagogiikan opintojaksolle. Toivottavasti siellä saan syvennettyä omaa osaamistani!



Teemaan liittyviä lukuvinkkejä ja tiedonlähteitä:

Erityiset opintopolut, Tarinoita erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen toteutuksesta ja tukimuodoistaAmmatillinen erityisopetus, 3/2013 http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/YTY_Erityiset_opintopolut.pdf

Autismi- ja aspergerliitto

http://www.esok.fi/esok-hanke/

Kestävä kehitys

Aikaisemmin käsitykseni kestävästä kehityksestä oli rajoittunut enempi materialismiin. Esimerkiksi siihen, että kotitaloudessa tuotan mahdollisimman vähän jätettä, kierrätän ja yleensä kiinnitän huomiota siihen, etten kuluta turhaan. Ape-opintojen myötä olen saanut huomata, että kestävä kehitys on paljon laajempi kokonaisuus; sen voi ottaa huomioon opetuksessa monipuolisesti. Kestävä kehitys tulee olemaan myös sosinomin tutkinnon yksi opetettava kokonaisuus, joten pyrin opintojen edetessä keräämään erilaista materiaalia tänne blogiin.


Kestävän kehityksen opetuskokonaisuus Ape-opinnoissa toteutettiin niin, että jokaiseen Ape 11-15 teemaan sisällytettiin osio kestävästä kehityksestä. Lähtölaukauksen teemaan saimme kuitenkin lähiopetuspäivillä marraskuussa, kun opetusharjoittelija Jaana Keränen piti meille opetustuokion. Tässä muutamia huomiota, jotka Jaanan opetustuokiosta:


Mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan?

• ihmisen toiminta sovitetaan luonnon asettamiin ekologisiin raameihin 
• toimintaa ajatellaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti 

1987 YK on lausunut kestävästä kehityksestä:

”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Sen kolmeksi peruselementiksi ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämään sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa.”


Eli ajatuksena on tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevaisuuden ihmisiltä samaa mahdollisuutta. Kaiken taustalla on ihmisten arvot. Osa-alueet, joihin kestää kehitys on jaettu, toimivat myös osin limittäin. Osa-alueet on hyvin eritelty täällä: http://www.peda.net/veraja/jko/kipina/kipina/mita/osat.

Tässä kuvassa on myös peilattu arvojen merkitystä (kuvalähde http://www03.edu.fi/aineistot/keke_paiv/yleistietoa/kestavakehitysammkoul.htm):

Jaana esitteli luennollaan kestävän kehityksen kasvatuksen mallin, joka sisälsi seuraavat osiot:

1. Tiedolliset valmiudet (tieto kestävästä kehityksestä)
2. Ajattelun taidot (kokonaisuuksien ymmärtäminen, kriittisen ajattelun taidot, tulevaisuuden rakentamisen taidot
3. Toiminnan taidot ja kokemukset (koulu kestävän kehityksen oppimisympäristönä, kokemuksellinen ja toiminnallinen oppiminen erilaisissa ympäristöissä, osallistumisen ja vaikuttamisen taidot

Tämä jaottelu selventää hyvin sitä kokonaisuutta, mitä kestävä kehitys edustaa. Opettajana minun tulee huolehtia siitä, että opiskelijani saavuttavat tämän osaamisen. Ei vaikuta paljolta??


Kestävä kehitys opetuksessa 
- muutamia Jaanan luennon ja kytke-opintojaksojen herättämiä ajatuksia

• Kestävän kehityksen asioita käsitellään aina ikäkaudelle (ja luokka-asteelle) sopivlla tavalla
• Kestävän kehityksen eri osa-alueita käsitellään limittäin ja toimintaperiaatteita sisällytetään kaikkeen toimintaan
• Kestävää kehitystä ovat myös globaali vuorovaikutus,sosiaalisuus, osallisuus ja mahdollisuus kansalaisvaikuttamiseen
• Ajattele kauemmas! Esimerkiksi opiskelijaa, joka on syrjäytymisvaarassa, kannattaa tukea varhaisessa vaiheessa, jotta hän ei putoa kärryiltä ja tuota esimerkiksi taloudellista rasitetta tulevaisuudessa yhteiskunnalle. Jos häntä tuetaan vaikeuksissa jo varhaisessa vaiheessa, hän selviää opiskeluista tyelämään ja hänestä kasvaa todennäkisemmin tuottava aikuinen.
• Globalisoituvassa maailmassa eläminen haasteena! Opiskelijani saattavat työllistyä mihin päin maailmaa tahansa – mitä hänellä on siellä vastassa ja mitä hän itse vie mukanaan; kulttuuri, toimintatavat. Täytyy valmistautua niihin! 
• Oppilaitos on nimensä mukaisesti valtava laitos. Sen toimijoiden on hyvä huomioida kestävä kehitys monella tapaa ; kierrättämällä, huolehtimalla siisteydestä, tarkkailemalla tulostusmääriä yms. Jokainen voi ajatella ensisijaisesti yksilönä omaa toimintaansa, mutta myös kehittää koko ryhmän toimintaa.
• Oppilaitoksissa huomionarvioisia asioita ovat esimerkiksi vastuulliset hankinnat, kestävä kulutus yleensä, jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys, energian ja veden kulutus, kuljetukset ja liikkuminen (esim. videoneuvottelut, video-opetus isommalle porukalle), koulurakennuksen ylläpitio ja ympäristön hoito.
• Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sisältää mm turvallisuuden oppilaitoksessa, henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnin, kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisyn, opiskelijahuollon, kulttuuriympäristön, tavat ja perinteet sekä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden.

Lisäksi:

Miten kestävä kehitys näkyy Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa?
ks video! https://www.youtube.com/watch?v=IHgGFsaV6jQ&feature=youtu.be

Materiaalia:
- Kärppä, Laurila&Lundgren, 242, 2010. Oppilaitoksen kestävän kehityksen sertifiointi.
- Kekeä ala-asteelle, leikkipuistoon ja päiväkotiympäristöön: http://www.4v.fi/kekekoulussa

Opettajan haastattelu

Oppimistehtävänä oli haastatella oman alan opettajaa hänen työstään.

Valitsemani opettaja on toiminut opettajana 13 vuotta. Hän opettaa tällä hetkellä Vaasan ammattikorkeakoulussa, sosiaalialan koulutusohjelmassa. Opettajan työn lisäksi hän toimii psykoterapeuttina ja työnohjaajana. Kaikissa kolmessa roolissa hänen mielestään työ on rakentaneeltaan samaa; ”ihmiset eivät lähtökohdiltaan eroa oppimisen ja muutoksen suhteen, riippumatta missä roolissa heitä kohtaan”. Kaikissa niissä pohditaan mitä jo osataan/tiedetään/mitä on jo tehty, mitä tarvitaan, mitkä ne vaihtoehdot on, mitä mistäkin seuraa, mitä kokeillaan ja miten.


Työelämä tutummaksi

Alussa kun haastateltava aloitti opettamisen, hän oli keskittynyt itse opettamiseen ja yleensäkin oman alan tiedepohjaan. Myöhemmin hän kävi kesätöissä paikassa missä sosionomit voi työskennellä näkökulma työelämään laajentui. 

”Siinä jäi pohtimaan, että oma työkokemus ei välttämättä ole samaa kuin mihin sosionomit työllistyy tai et opeta aineita, joissa sinulla oli eniten osaamista työelämästä”. 

Tämän myötä opetettavat aiheet alkoivat siirtyä tekijöihin, jotka näkyvät työssä tai niitä sovellettiin työhön ja arkitodellisuuteen. Kurssien tehtävät edellyttivät jakson tietopohjan soveltamista edellä mainittuihin ja siten arviointi saattoi liittyä yhä paremmin ammatin osaamiseen.


Koulutusta lisää

Kun sitten työn ohella hän kouluttautui työnohjaajaksi sekä psykoterapeutiksi alan osaamiseen sai lisää ulottuvuuksia. Työnohjauksessa hän kuuli arjen työstä ja miten/ millaisten asioiden parissa siellä työskenneltiin. Huomio opintojaksojen arvioinnissa siirtyi yhä enemmän ajatteluun sekä tiedon soveltamiseen. 

”Oikean osaamisen ohella arvioitavaksi tuli se, että yleensäkin ajattelee sekä pohtii asioita useammasta näkökulmasta.”

Osaamisen ylläpito

Työelämäyhteyttä voidaan haastatellun opettajan mukaan ylläpitää muun muassa seuraavasti; opettamisen ohella sivutoimet, muutamat työelämään liittyvät hankkeet ja yhteydet työelämään (työnantajat ja entiset opiskelijat). 

”Nämä tuovat ajatuksia siihen mitä ja millä tavalla tulisi opettaa. Myös se, että saa palautetta siitä mikä toiminnassa on oikeansuuntaista on merkittävää.”

Valmiuksia työelämään

Opettajan mielestä opiskelijan työelämässä kohtaamia tilanteita ja niiden ratkaisuja voidaan hyvin rajatusti ennustaa, joten opetuksessa tulisi panostaa opettamaan valmiuksia erilaisten asiakastilanteiden kohtaamiseen, monipuolisesti.

Opintojaksoilla kannattaa miettiä, miten voi antaa tilaa työkokemusta ja elämänkokemusta omaaville opiskelijoille.

Työelämälähtöisyys opetuksessa

Työelämälähtöisyys sosiaalialan koulutusohjelmassa


Lähestyin aihetta tarkastelemalla Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmaa. Koulutuksen tavoitteena on opiskelijan kehittyminen asiantuntevaksi ihmisten arkielämän tukijaksi ja toiminnan kehittäjäksi, hänellä on sellaista luovaa osaamista ja neuvokkuutta, jota tarvitaan asiakkaan ja asiakasryhmien hyvinvoinnin edellytysten luomiseksi (Oulun ammattikorkeakoulu 2016). Tässä lauseessa kuvastuu mielestäni se lähtökohta, että sosionomit pyyritään kouluttamaan työelämää varten. On mielestäni todella valitettavaa, että aina koulutus ei tarjoa tarpeeksi eväitä työelämään siirtymiseen: ”Ammattikorkeakouluista valmistuneista suurin osa katsoo, etteivät he ole saaneet koulutuksestaan riittävästi työelämävalmiuksia. (Okkonen 2006). Sosionomin opinnoissa työelämässä tapahtuva oppiminen harjoittelujen kautta on otettu hyvin huomioon: Teoriaopinnot ja harjoittelut muodostuvat opinnoissa kiinteäksi kokonaisuudeksi. Opintoihin sisältyy projektiharjoittelu ja kolme pitkää ammattiharjoittelua, yhteensä 30 viikkoa (Oulun ammattikorkeakoulu 2016). Omankin kokemukseni mukaan työharjoitteluista on oppinut eniten ja niiden kautta on saanut parhaan kuvan siitä, mitä sosionomin työkenttä sisältää.


Edelleen Oamk:n sivuilla kerrotaan, että opiskelu sisältää opintoja ”työelämälähtöisissä projekteissa ja työpaikoilla”. Tämä tuo esille sen, että opintojen aikana toteutetaan projekteja yhteistössä yritysten kanssa. Itse esimerkiksi osallistuin Vaasan ammattikorkeakoulussa Vaasan kaupungin kanssa tehtävään yhteistyöhön, jossa kehitimme uuden asuinalueen esteettömyyttä. Samalla kun opimme esteettömyyteen liittyviä asioita, opimme myös työskentelyä eri sidosryhmien kanssa.

Työhajoittelujen kautta opiskelija saa parhaan kuvan työmahdollisuuksista.

Kuvalähde: www.papunet.net, sclera npo (www.sclera.be)

Miten työelämälähtöisyys tulee näkymään omassa opetuksessani

Sosionomin tutkinnon (ja työllistymismahdollisuuksien) ollessa hyvin laajat, on työssäoppimisjaksojen kohdentaminen mielestäni ensiarvoisen tärkeää, joten siihen aion opiskelijoitani kannustaa. Mikäli opiskelijalla ei ole mitään mielikuvaa millaiseen työhön hän haluaa, kannattaa harjoittelupaikat ohjata valitsemaan niin, että hän näkee mahdollisimman monenlaisia paikkoja. Toisaalta opiskelija, joka tietää haluavansa vaikkapa lastentarhaopettajaksi, kannattaa ohjata suuntaamaan harjoittelunsa sen mukaisesti, että ne kaikki osaltaan tukevat tavoitetta valmistua asiantuntevaksi lastentarhaopettajaksi.


Tutustuttuani työelämälähtöisyysopintojakson materiaaliin minulle jäi päällimmäisenä mieleen, että on tärkeää alkaa muodostaa oma työelämäverkostoa jo opintojen aikana. Tähän aion kannustaa siis myös omia opiskelijoitani. Työharjoittelut, näyttöpaikat, opinnäytetyöt, yritysvierailut, ne kaikki ovat valtavan hyviä mahdollisuuksia luoda suhteita työelämään.


Opintojaksojen suunnittelussa mietin miten saan opetettavana olevat asiat linkitettyä työelämään; saisinko mukaan esimerkiksi vierailevan luennoitsijan? Esimerkiksi vammaistyön opintojaksolla voisin omiin verkostoihini tukeutuen kutsua cp-vammaisen henkilön kertomaan elämästään; millaisia vaikeuksia ja voimavaroja hänellä on, millaista palvelua ja hoitoa hän toivoo saavansa jne. uskon tällaisen toiminnan olevan erittäin opettavaista. Myös esimerkiksi vanki voisi tulla kertomaan miten kokee vankilan sosiaalityön häntä auttaneen tai millaista apua hän kaipaisi sosiaalityöltä, perhetyöltä jne. Samoin mielenkiintoisia vierailijoita olisivat esimerkiksi lastentahaopettaja tai vanhustentalon johtaja kertomassa omasta arkipävästään töissä. Kaikki he edustavat tavallansa sosionomiopiskelijan tulevaa työarkea.


Työelämäosaamisen ylläpito ja kehittäminen

Työelämäosaamisen ylläoito ja kehittäminen tulee olemaan varmasti minulle yksi opettajan työn tärkeimmistä kannusteista. Olen valtavan kiinnostunut erilaisista työpaikoista sosiaalialalla. Oma vahvuuteni on vammaistyö, mutta tutustuisin mielelläni myös erilaisiin paikkoihin myös esimerkiki vanhustenhoitopuolella.


Tiedostan sen, että työelämäyhteksien elläpito vaatii opettajalta oma-aloitteisuutta ja varmasti myös vapaa-ajan käyttöä esimerkiksi yhteydenpitoon. ”Opettajan aseenteella on suuri vaikutus työelämäverkostojen luomisessa (Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html). Työaika oppilaitoksessa menee varmasti tiiviisti opetuksen suunnitteluun ja itse opetukseen eikä verkoston hoitoon jää juurikaan aikaa. Näin ollen on ensiarvoiden tärkeää olla mukana työhajoittelupaikkojen kartoituksessa ja vierallapaikoissa, missä opiskelijat harjoittelujaan tekevät. Median avulla pystyn myös seuraamaan alan uusia palveluntarjoajia, joita voin liittää omaan verkostooni. ”Verkottuneiden osaamisympäristöjen kautta eri alojen toimijat toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa, mikä edesauttaa tietoisuuden lisääntymistä eri tahojen tarpeista” Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html) Koen tärkeänä päästä osallistumaan myös oppilaitoksen monialaisiin työryhmiin, jotta voimme luoda opiskelijoille myös yli tutkintorajojen meneviä opintokokonaisuuksia. Näistä he oppivat työelämässä tärkeitä timitaitoja.


Työelämälähtöisyys verkostoissa tukee opiskelijan oppimista sekä parhaimmillaan sitoo opiskeltavia asioita aitoihin työelämän tehtäviin ” (Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html) Arkista työelämän huomiointia opetuksesa voi olla esimerkiksi työelämästä kertovien artikkelien tuonti mukaan opetukseen. Ape-opintojen myötäkin olen huomannut, että esimerkiksi twitterin kautta voin aktivoida opiskelijoita lukemaan ja kommentoimaan alan ajankohtaisia artikkeleita, kuten myös facebookissa (vähemmän). Myös case-tehtävät jotka pohjautuvat todellisiin asiakastilanteisiin, tuovat työelämän arjen lähemmäs opiskelijaa.


LÄHTEET


Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. Viitattu 20.1.2016. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html.

Okkonen, Eila (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto – Toeutuksia ja kokemuksia. HAMKin e-julkaisuja 2/2006. Luettu 20.1.2016. Saatavilla: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/93903/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf?sequence=1#page=7

Oulun ammattikorkeakoulun www-sivut. 2016. Viitattu 20.1.2016.

http://www.oamk.fi/fi/koulutus/amk-tutkintoon-johtava-koulutus/sosionomi/)

Työelämälähtöisyys: Mallivastaustehtävät

Työelämälähtöisyys-opintojaksolla minun tuli osallistua ns mallivastaustehtävään Optimassa. Opettajan esittämiin kysymyksiin vastattiin ensin itsenäisesti, annettuja lähteitä käyttäen. Tallennettuani kirjotuksen Optimaan, sain näkyville opettajien laatiman mallivastuksen. Sen luettuani piti vielä kommenttikenttään kirjoittaa, mitä oivalluksia syntyi. Erittäin hyvä oppimisprosessi!


Tällaiset olivat kysymykset, oma vastaukseni, mallivastaus sekä loppukommentit:


Mitä tarkoittavat termit työelämälähtöisyys, työelämäläheisyys ja työelämäkeskeisyys?
Oma vastaukseni:

Työelämälähtöisyys

Työelämälähtöisyyden käsitettä ei ole virallisesti määritelty, joten sen sisältö voi muuttua sen mukaan, kuka asiasta puhuu ja missä yhteydessä. Yleensä ottaen työelämälähtöisyydellä tarkoitetaan kuitenkin sellaista toimintaa, jolla tähdätään siihen, että koulutus vastaa mahdollisimman hyvin työelämän tarpeita. Sillä pyritään takaamaan opiskeijoiden parempi työllistyminen ja pärjääminen työelämässä.


Työelämäläheisyys

Työelämäläheisyys menee työelämälähtöisyyttä hieman syvemmälle. Silloin koulutuksen tehtävänä katsotaan olevan myös arvioida, kyseenalaistaa ja kehittää työelämän toimintamalleja. Samalla koulutusta muokataan yhdenmukaiseksi työelämän toimintamallien kanssa. Opetuksessa katsotaan ”ensimmäistä työpaikkaa pitemmälle”, eli luodaan osaamista sopeutua työelämän muutoksiin myös koulutuksen jälkeen. Työelämäläheisyydessä oppimisen prosessit (mm oppimistehtävät) pyritään miettimään niin,että ne linkittyvät omaan alaan. Työelämäheisessä oppimisessa opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat oppivat yhdessä.


Työelämäkeskeisyys

Työelämäkeskeisyys eroaa työelämälähtöisyydestä ja työelämäläheisyydestä sillä, että toiminnan katsotaan olevan työelämästä lähtöisin olevaa ja työelämän sanelemaa yhteistyötä sen sijaan, että toimintatavat olisi sovittu yhdessä koulun ja työelämän edustajien välillä.


Lähteet:

Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, sivut 22-42. Saatavilla: http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla: http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf

Peisa, S. 2010. Oppimista työelämän kanssa – käsityksiä ja käytäntöjä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Haaga-Helia puheenvuoroja 2/2010.Saatavilla:

http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/oppimistatyoelamankanssa.pdf


Mallivastaus:

Työelämälähtöisyydelle ei ole olemassa virallista määritelmää, vaan termi monesti määrittyy näkökulmansa mukaan (esim. työelämän tai oppilaitoksen näkökulma). Oppilaitoskohtainen määritelmä on kuitenkin välttämätön arvioinnin kannalta. (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 22-23) Työelämälähtöisyyden tarkoituksena on koulutuksen ja työelämän yhteistyön avulla parantaa valmistuvien opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia sekä varmistaa koulutuksen vastaavuus työelämän vaatimuksiin. Työelämälähtöiselle koulutukselle ominaista on arvioida ja jopa kyseenalaistaa työelämän toimintamalleja pyrkien niiden kehittämiseen ja uudistamiseen. Ohella uudistetaan myös koulutusta työelämälähtöisyyttä tukevaksi. (Kelo, Haapasalmi, Luukkanen & Saloheimo 2012, 4.)


Työelämälähtöisyys on kuvattuna myös lainsäädännössä:

“Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.” (Ammattikorkeakoululaki 351/2003, 1 luku: 4 §)


“Ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa.” (Ammattikorkeakoululaki 351/2003, 1 luku: 5 §)


Työelämäläheisyydellä tarkoitetaan oppimista, joka kantaa nykyistä työelämää pidemmälle tukien kykyä oppia uutta työelämän muuttuvien tarpeiden mukaan (Kelo ym. 2012, 4).


Työelämäkeskeisyydellä tarkoitetaan työelämän ehdoilla tapahtuvaa koulutusta perustuen työpaikkojen määrittämiin kehittämistarpeisiin (Peisa 2010, 11).

Lähteet:

Ammattikorkeakoululaki 351/2003, 1 luku: 4-5 §

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla:

http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf

Peisa, S. 2010. Oppimista työelämän kanssa – käsityksiä ja käytäntöjä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Haaga-Helia puheenvuoroja 2/2010.

Saatavilla:http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/oppimistatyoelamankanssa.pdf

Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Saatavilla:

http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf


Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni:
Omasta mielestäni onnistuin kokoamaan vastaukseen hyvin myös mallivastauksessa olevat asiat. Uutena tuli se, että koulun ja työelämän yhteistyö on jopa lakiin perustuvaa.




Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?
Oma vastaukseni:


Työelämälähtöinen oppimisympäristö on luotu siten, että sen avulla opiskelija voi saada oppia aidossa tai aitoa vastaavassa tilanteessa. Oppimisympäristö on siis luotu niin, että se jäljittelee opiskelijan tulevia työtilanteita ja tulevaa työpaikkaa. Oppimisympäristöjä voivat olla esimerkiksi alan yritykset, joissa opiskelija saa tietoa alan asintuntijoilta, työntekijöiltä ja asiakkailta. Opiskeija voi esimerkiksi osallistua yrityksen kanssa yhteistyössä tehtävään projektiin tai ottaa tehtäväkseen ratkaista jokin yrityksellä oleva ongelma. Työelämään valmentavia oppimisympäristöjä ovat myös erilaiset simulaatiotilanteet sekä yritysvierailut. Ohjaaminen, valmentaminen ja tutorointi ovat opetuksen menetelmiä, joita suositaan työelämälähtöisessä oppimisympäristössä. Opiskelu on mahdollisimman opiskelijalähtöistä.


Lähde:

Opetushallitus 2010. Oppimisympäristöjä avartamassa, Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Saatavilla:

http://www.oph.fi/download/124992_Oppimisymparistoja_avartamassa_UUSI.pdf

Mallivastaus
Työelämälähtöisen koulutuksen olisi hyvä sisältää työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua työpaikkaedustajan toimiessa kouluttajana ja ohjaajana, jolloin työpaikka kokemukset konkretisoituvat (Peisa 2010, 7).

Työelämän ja oppilaitosten väliset foorumit sekä sosiaalisen median ja sähköisten järjestelmien hyödyntäminen opetuksessa tukevat työelämälähtöisyyttä (Kelo ym. 2012, 10-11).

Konkreettinen esimerkki työpaikoista oppimisympäristönä esimerkiksi:

lähiopetusta paikallisessa toimipisteessä (kotipesä)

- ohjattua opiskelua Moodle-oppimisalustalla ja webkonferenssiohjelman avulla

- opetuksen havainnollistamisen tukena interaktiivinen taulu (Smart Board)

- ammattina esim. lähihoitaja -päivä koulutuksen järjestäjän toimipisteessä ja opintokäyntejä alueella yhdessä paikallisen toimipisteen opiskelijoiden ja kummiluokan kanssa

- ohjattua oppimista työpaikoilla, esim. päiväkodit, perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito

- kasvun tukemisen ja ohjaamisen työpaikat, joissa työssä oppimista ja ammattiosaamisen näyttöjä.

(Opetushallitus 2010, 25.)


Lähteet:

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla:

http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf

Opetushallitus 2010. Oppimisympäristöjä avartamassa, Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Saatavilla:http://www.oph.fi/download/124992_Oppimisymparistoja_avartamassa_UUSI.pdf

Peisa, S. 2010. Oppimista työelämän kanssa – käsityksiä ja käytäntöjä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Haaga-Helia puheenvuoroja 2/2010.

Saatavilla:http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/oppimistatyoelamankanssa.pdf

Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni:
Vastauksestani jäi uupumaan erilaiset foorumit, joissa opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat kohtaavat. Näitä voivat olla esimerkiksi twitter, jossa opiskelija voi seurata aktiivisesti oman alansa asiantuntijoita ja osallistua alaan liittyvään keskusteluun (mm kommentoida ja jakaa artikkeleita).



Miten työelämälähtöisyys näkyy ammatillisen koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa? (OPS)
Oma vastaukseni:

Työelämälähtöisyys tulisi ottaa huomioon jo koulun strategiassa ja koulutuksen suunnitteluvaiheessa. Koulukohtaisen opetussuunnitelman teossa voi olla mukana opettaja, työelämän edustaja, opiskelija ja koulun johtoa. Myös esimerkiksi ammattikorkeakoulujen koulukohtaisen opetussuunnitelman hyväksyvässä hallituksessa tulisi olla edustaja työelämästä. Näin ollen työelämän näkökulma tulisi näkyä jo varhain opintojen sisältöjen suunnittelussa. Kun oppilaitos luo omaa opetussuunnitelmaansa, opettajan vahva tietämys työelämän tarpeista on eduksi. Tämä vaatii tietysti opettajalta omaa aktiivisuutta työelämän tuntemuksen suhteen.


Suunnitteluvaiheessa konkreettisia toimia voivat olla esimerkiksi sopivien työssäoppimispaikkojen kartoittaminen, alan verkostojen kasvattaminen ja ylläpitäminen, alan neuvottelukuntaan osallistuminen ja myös työpaikkaohjaajien kouluttaminen. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut osallistuvat alueensa aluekehitysohjelmiin ja erilaisiin kehityshakkeisiin, joiden kautta koulutus kulkee käsi kädessä aluellisen kehityksen ja työelämän muutosten kanssa. Näissä foorumeissa esille tulleita asioita voi sitten sisällyttää opetussuunnitelmaan.


Työelämälähtöisyys tarkoittaa koulutuksen toteutusvaiheessa kaikkea sitä toimintaa, missä oppilaitos ja työelämä kohtaavat. Tutumpia toimintoja ovat tietysti työharjoittelut ja opinnäytetyöt, mutta työelämälähtöisyyttä osoittavat myös muun muassa työelämässä toteutetut näytöt, yritysvierailut, vierailevat luennoitsijat, opettajien työelämäjaksot sekä erilaiset neuvottelukunnat. 

Työelämäläheisyyteen kuuluvat muun muassa neuvottelukunnat, johon osallistuu edustajia oppilaitoksista ja työelämästä.

Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

Lähteet:

Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, sivut 22-42. Saatavilla: http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf

Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla: http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf



Mallivastaus

Työelämäyhteistyö koulutuksen suunnittelussa (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 23-30)

- alueellisiin osaamistarpeisiin ja alueelliseen kehitykseen vastaaminen (s. 23)

- ammattikorkeakoulujen strategioissa: työelämäyhteistyö mainittuna. Maininnan muodoissa vaihtelua (s. 23).

- Neuvottelukunnat: käsitellään opetussuunnitelmiin ja opetuksen järjestämiseen sekä työelämäyhteistyöhön yleensä liittyviä kysymyksiä. Ne voivat olla koulutusohjelmakohtaisia, ammattikorkeakoulukohtaisia tai korkeakoulujen välisiä (aktiivia tai passiivisia) (s.26)

- Opetussuunnitelmat: perustana yhteiskunnan ja työelämän tarpeista lähtevät tulevaisuuden haasteet → koulutusten järjestäjien vastattava alueellisiin tarpeisiin parantaen työelämälähtöisyyttä ja koulutuksen laatua (s. 28).

Työelämäyhteistyö opetuksessa (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 31-39)0

- harjoittelu: tavoitteena perehdyttää opiskelija ohjatusti keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä (s. 31) Urapolkuajattelu: työelämäintegroidut opinnot, harjoittelu ja opinnäytetyö tukevat opiskelijan urakehitystä toimien jatkumona (s. 31). Opiskelijan harjoittelun ohjaus opettajalle mahdollisuus luoda työelämäyhteyksiä (s. 32).

- hankkeet: tutkimus- ja kehitystyö lähtien työelämän tarpeista (s. 34)

- opetuksen sisältö ja opetusmenetelmät: yhtenevät osaamiskriteerit osaamisen osoittamiseksi (s. 37)

- opettajien työelämäyhteydet: päätoimisen opettajan tehtävänä kehittää alansa opetusta työelämän kehitys huomioiden → työelämään perehtyminen (s. 39)

Lisäksi rekrytointi-, arviointi- ja palautejärjestelmät (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 41-42)

- ammattikorkeakoulujen rekrytointipalvelut: tarkoitus auttaa opiskelijaa ja työnantajaa kohtamaan toisensa (esim. Jobstep-palvelu) (s. 41)

- palautejärjestelmät: esim. OPALA, joka kerää tietoa ammattikorkeakoulusta valmistuvien työllistymisestä sekä palautetta koulutuksen ja harjoittelun onnistumisesta → Opetusministeriölle koulutuksen arvioinnin, oppilaitosten ja koulutusalojen vertailun sekä koulutuksen suunnittelun tueksi (s. 42)

Lähteet:

Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Saatavilla:

http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf

Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni: Vastaukseni oli mallivastaukseen nähden melko yleisellä tasolla. Olisin siis voinut enemmän avata mitä esimerkiksi neuvottelukunnassa tehdään tai mitä opetussuunnitelmassa tulee näkyä työelämän kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Miten työelämälähtöinen oppiminen tukee kestävää kehitystä?
Oma vastaukseni:


Ei luoda ”turhaa” osaamista, eli koulutetaan henkilöitä, joita todellakin tarvitaan yhteiskunnassa. Tällöin emme tuota työttömiä...jotka ovat kalliita yhteiskunnalle.

Yhteistyössä yritysten kanssa voidaan luoda tarpeellista koulutusta samalla opiskelijoilLe ja alan työtekijöille- tavoitetaan isompi määrä henkilöitä samanaikaisesti. Käytetään mahdollisuuksien mukaan opetusta verkossa, jolloin opetukseen voi osallistua laajalta alueelta eikä matkustamiseen, majoitukseen ym. kulu varoja. Myös kiinteiden opetuspisteitten perustamista voidaan välttää.

Kaikki oppivat kaikilta, kun laitamme samaan toimintaympäristöön opettajia, opiskelijoita ja työelämän edustajia; eri kulttuureista, eri ikäisiä ja erilaisia elämäntyylejä noudattavia henkilöitä.

Työelämän vaateiden mukaisesti opinnoissa tulisi olla enemmän monialaisuutta; myös tiimiosaamista, kielitaitoa ja maailmanlaajuista näkemystä alaan. Asta näin ollen suomalaiset olemme tasavertaisia kohdatessamme kansainväliset kilpailijat työmarkkinoilla.

Yhteistyötä myös pienten ja keskisuurten yritysten kanssa tulisi lisätä, koska näissä yrityksissä on runsaasti globaalia ja laaja-alaista työelämäosaamista. 

Kestävään kehitykseen kuuluu osaaminen, mikä on siirrettävissä maasta toiseen. 

Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

LÄHTEET:

Kallberg, K & ja Hallila, M. (toim.). Osaamisen kohtaaminen - Näkökulmia työelämälähtöiseen koulutukseen. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita, 26, Sivut 35-37. Saatavilla:

http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/C26_verkkojulkaisu.pdf


Opetushallitus 2010. Oppimisympäristöjä avartamassa, Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Sivut 11-28. Saatavilla:

http://www.oph.fi/download/124992_Oppimisymparistoja_avartamassa_UUSI.pdf


Mallivastaus
Taloudellisen tilanteen kiristymisen myötä myös koulutukseen liittyvän toiminnan on oltava kustannustehokasta. Työelämälähtöinen ja sitä kautta työelämäläheinen oppiminen säästää resursseja valmistuvien opiskelijoiden ollessa valmiimpia työelämään. (Kelo ym. 2012, 13.)


Haasteena opiskelijan näkökulmasta on oikean alan löytyminen. Mikäli opintojen aikana opiskelija huomaa opiskelevan alan kiinnostamattomuuden, on valtava määrä resursseja heitetty hukkaan. (Hokkanen & Siivonen 2014.)

Lähteet:

Hokkanen & Siivonen 2014. 2D tehtävä. Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyys. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=Ap5rxZFQ-Wg

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla:

http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf


Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni:
Tämä tehtävä oli minulle jotenkin vaikea. Etsin konkreettisia toimia eri teksteistä ja niitä ei paljon tuntunut löytyvän, ei myöskään kestävän kehityksen toimenpideohjelmista joita lueskelin. Mallivastauksessa asia oli yksinkertaistettu. Joskus opiskelija lähestyy aihetta liian monimutkaisesti; näin kävi minulle nyt.

Työelämäläheisyys

Tähän opintojaksoon kuului neljä selkeää osiota;

1. mallivastaustehtävä
2. opettajan haastettelu ja sen purku optiman blogiin + kahden blogimerkinnän kommentointi
3. esseen kirjoitus ja vertaispalaute esseestä
4. itsearviointilomakken täyttäminen verkossa ja palautteenanto oppimiskahvilassa

Opintojakso oli koottu Optimaan. Olen Ape-opintojen aikana ollut melko kriittinen Optiman joustavuden suhteen, mutta opintojen loppua kohden niiden käytettävyys on parantunut. Ehkä ne alussa vaikttavat tosi epäselviltä, mutta kun käyttää optimaa jatkuvasti opintojen aikana, alkaa sen rakenne selkeytyä. Tämän opintojakson sisältö ja tehtävät olivat hyvinlöydettävisä Optimasta eikä niiden käytössä ollut mitään moitteen sanaa. Hienoa siis nähdä, että kyllä Optimakin taipuu!


Mallivastaustehtävä

Mallivastaustehtävässä minun tuli vastata opettajan esittämiin kysymyskiin ensin itsenäisesti, annettuja lähitä käyttäen. Tallennettuani kirjotuksen optimaan, sain näkyville opettajien laatiman mallvastuksen. Sen luettuani piti vielä kommenttikenttään kirjoittaa, mitä oivalluksia syntyi. Erittäin hyvä oppimisprosessi! Mallivastaustehtävä vastauksineen ja kommentteineen on koottu tänne.


Opettajan haastattelu

Haastattelin omaa entistä opettajaani Vaasan ammattikorkeakoulusta. Selvitettävinä asioina olivat muun muassa :

Miten opettajana otat huomioon työelämälähtöisyyden oppituntien suunnittelussa?
Miten toteutat työelämälähtöisyyttä opetuksessa?
Millä tavalla työelämälähtöisyys näkyy arvioinnissa?
Miten työelämälähtöisyyden kehittäminen toteutuu omassa opettajan työssäsi?
Minkälaista työelämäyhteistyötä teet? (Esim. hankkeet, projektit, verkostot, tutustumiskäynnit ym.)
Milloin viimeksi olet käynyt työelämäjaksolla?
Millaisia haasteita näet työelämälähtöisyyden toteutumisessa?

Kooste haastattelusta löytyy täältä.

Esseen kirjoitus

Tehtävänanto: Kirjoita 1-2 sivun essee, jossa kuvailet ja pohdit, miten huomioit tulevassa opettajan työssäsi työelämälähtöisyyden? Miten työelämälähtöisyys näkyisi opetuksessa parhaiten juuri sinun omalla alallasi? Miten ammatillisena opettajana pitäisit yllä ja kehittäisit omaa työelämäosaamistasi? Huomio laajasti työelämälähtöisyys ja hyödynnä aikaisempien tehtävien kautta saatua tietoa.

Oma esseeni löytyy täältä.


Ajatuksia opintojaksosta

Mielestäni tehtävien ohjeet olivat erittäin selkeät. Oli helppo edetä ohjeitten mukaan eikä niissä ollut tulkinnanvaraa. Lähteiden lukemiseen meni minulla ainakin palon aikaa, mutta niistä sai kyllä paljon tietoa. Joku lähde tuntui vähän turhan työläältä ja tarpeettomalta tehtäviin nähden. Oli etu, että pääasialliset lähteet löytyivät verkosta.

Tehtävien työmäärä tuntui aluksi varsin suurelta. Alussa meni niin kauan lähteitten lukemiseen ja sen arviointiin, mitä lähdettä käyttäisi missäkin tehtävässä. En muista mikä oli opintojaksojen tavoitetuntimäärä, mutta sen huomioin, että tähän opintojaksoon meni huomattavasti enemmän aikaa kun muihin.

Mielestäni opintojakso oli hyvä kokonaisuus ja osoitti minulle sen, että optimassakin voi olla ihan hyvä opintojakso. On mukava edetä laajassakin opintojaksossa, kun se on selkeästi jaettu pienempiin osiin, jotka ovat vielä erilaisia keskenään. Esseetehtävässä oli ehkä liikaa ohjaavia kysymyksiä siihen nähden, että kirjoituksen tuli olla 1-2 sivuinen. Oliko edes tarkoitettu, että kaikki kysymysen asiat tulee esille kirjoituksessa...? Olen erittäin tyytyväinen opintokokonaisuuteen ja sain siitä paljon uutta tietoa työni tueksi.


Extrana vielä, että Ihanaa kun itsearvioiti ei ollutkaan kirjallinen, vapaa teksti, vaan kysely! Hienoa!


VINKKI!

Tässä vielä yksi lukuvinkki, johon voisi tutusta lähemmin:

http://www.socca.fi/tietoa_soccasta/kumppanit/korkeakoulut/sosiaalityon_koulutuksen_tyoelamalahtoisyys_-hanke

Palautetta opintojaksosta Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus-opintojakson palautteita opiskelijoilta


Opintokokonaisuuden suunnittelussa ja toteutuksessa oli huomioitu erittäin hyvin erilaiset oppijat. Asiasisällöt oli koottu selkeästi dioille, jotka olivat yhdenmukaiset kuunneltujen asiasisältöjen kanssa. Ennakkotentti oli itselle hyvä konkreettinen väline mittaamaan, sitä mitä asiasisällöistä oli tarttunut mukaan ja kuinka syvällisesti asiat oli sisäistänyt. Rakenteeltaan tentti oli selkeä ja siinä oli sopivasti erityylisiä tehtäviä. Kysymykset oli koottu ydinasioiden ympärille, eivätkä olleet liian laajoja. Kontaktiopetuksessa koottiin asiat vielä yhdessä, jolloin opiskelijoilla oli vielä mahdollisuus tarkentaa, jos jokin asia oli jäänyt epäselväksi. - Kirsi Poikajärvi

********************************************************


Osio oli koottu hyvin: ennakkoluennoilla oli mahdollisuus tutustua aiheen teoriaan ja testata osaaminen tentillä, kirjoitelmassa pääsi pohtimaan vapaasti aihetta itseä kiinnostavasta näkökulmasta ja istunnossa kaikki koottiin yhteen. Mielestäni erityisesti kirjoitelma tuki yrittäjämäisyyttä, sillä aihetta ei oltu valmiiksi rajattu, vaan jokainen sai päättää näkökulmansa itse. Istunnossa todella moni pääsi kertomaan näkökulmastaan, jolloin oli mahdollisuus oppia muilta. Myös eri testit, joita ennakkotehtävinä teimme, tukivat teemaa hyvin. Mielestäni on mukava kuulla asiassa kuin asiassa myös sen kääntöpuolesta, istunnossa sen pohtiminen jäikin minulle. Jos materiaaleissa olisi ollut esimerkiksi jokin käytännön esimerkki, jossa punnitaan sekä hyviä puolia että haasteita, olisi se tukenut muuten erittäin hyvää kokonaisuutta täydellisesti :) - Henna Salomäki

*********************************************************

Minusta oli mielenkiintoista kuunnella Susannan osuutta yrityksen perustamisesta ja siihen liittyvistä tärkeistä asioista, vaikka itselläni ei ole aikomusta koskaan yrittäjäksi ryhtyä. Tietenkään "koskaan ei saa sanoa ei koskaan". Opetus antoi yleissivistäväätietoa ja nyt ymmärrän esimerkiksi omaa miestäni yrittäjänä vähän eritavalla kuin aikaisemmin. Tärkeäintä oli kuitenkin saada tulevana opettajana tietoa siitä, mistä löytyy yrittävyyttä koskevaa hyvää tietoa, jos oppilaat sitä kaipaavat. -Hanna Laine

*********************************************************

Susannan, Sallan ja Sinin opintojakso oli tosi hieno visuaalisesti ja sisällöltään oivallinen. Sain paljon hyvää tietoa ja vinkkejä omaan tulevaan opettajantyöhöni. Yrittäjyydessä tarvittavien ominaisuuksien vahvistaminen on mielenkiintoista juuri siltä kantilta että miten sen tuot opetukseen. Onneksi vinkkejä saa yhdistyksiltä ja opetusmateriaalia on paljon tarjolla. - Jukka Nevalainen
*********************************************************

Otteita opettajan antamasta palautteesta :

Saatte tajunnanvirtapalautteeni APE12:sta näin Dragon Dictation -puheentunnistusohjelmalla ”kirjoitettuna”, mikä selittää tekstini poukkoilevuuden ja painokelvottomuuden:

Facebookin ennakkotehtäväohje

Facebookin ennakkotehtäväohje oli selkeä. Ennakoitte myös mahdolliset linkkiongelmat ja kerroitte tallentaneenne materiaalit Optimaan. Loistavaa, tällaisella ennakoinnilla säästätte opettajina ohjausresursseja. Annoitte myös luvan olla yhteydessä, ja niinhän porukka aktiivisesti teitä lähestyivätkin Facebook-viesteillä, joihin kommentoitte asiallisesti ja riittävällä napakkuudella. Tästä välittyi se tärkeys, että ennakkotehtävät täytyy tehdä etukäteen, jotta verkkoistunnosta saa hyödyn irti.


Huomasitteko, miksi muutin viestinne Kiinnitetyksi julkaisuksi? Mielestäni helpoin keino, jolla voimme opettajina varmistaa, että se uusin ja tärkein FB-viestimme ponnahtaa ensimmäiseksi esille Facebookista, on kiinnitetty julkaisu -toiminto, jonka voi tehdä ryhmän perustaja.

Prezi-ohjeet

Hienoa, että toteutitte ennkkotehtäväohjeet Prezillä. Ensimmäinen ohjesivu oli selkeä: olitte koonneet siihen tärkeät tiedot. Jos jotakin tähän tehtäväanto-ohjesivulle lisäisin muuttaisin otsikon ja lisäisin teidän opettajien yhteystiedot ja AC-istunnon osoitteen. Tällöin kaikki tärkeät tiedot, aikataulut, ajankohdat, yhteystiedot olisivat löytyneet samasta dokumentista.

Opintojakson arviointi-dia oli tärkeä: opiskelijat saivat tietoon, mitä opintojakson suorittaminen heiltä vaatii ja minkälaista oppimista lähdetään tavoittelemaan.

AC-kontaktiopetus

Susanna, aloitit tauon jälkeen todella rauhallisesti ja miellyttävällä tavalla oman osuutesi. Kerroit, mitä tuleman pitää. Hyvin johdattelit porukan uuden aiheen äärelle: ”Monelle tulee mieleen yrittäjyyskasvatuksesta juuri ulkoinen yrittäjyys…” Hyödynsit erinomaisesti aikaa, joka meni siihen, että sinun Prezi-esitys latautui näkyviin. Ihana esimerkki: ”Tämä sopisi henkilölle, joka ei osasi lukea.” Kiitos tästä, jolla näytät konkreettisesti, miten voimme ottaa huomioon erilaiset oppijat.






Susanna, todella kuulijaystävällisesti esittelet asiat: puhut rauhallisesti ja selkeästi, tauotat puhettasi erinomaisesti ja annat näin meille aikaa sulatella kertomaasi. Omakohtaiset kokemukset toivat tätä ulkoista yrittäjyyttä ymmärrettävämmäksi ja lähemmäksi meitä opettajia. Hienosti sait aktivoitua porukan keskusteluun. Sinun oma esimerkkisi sai meidän kommentointihalun syntymään, väsyneenäkin.






Yllättävän hyvin porukka jaksoi olla linjoilla, vaikka tämä sinun aihe jää ehkä kaikista etäisemmäksi opettajaopiskelijoille. Hieno juttu, että oppimisen varmistaminen tapahtuu suoraan ja heti sinut opetuksen päätteeksi. Kerroitko opiskelijoille etukäteen, että osaamisen varmistaminen tulee näin sinun opetustuokion päätteeksi? Jos et kertonut, mitä etua siitä olisi ollut, että olisit asian paljastanut porukalle etukäteen? On todettu, että jos kertoo tämän asian etukäteen, silloin opiskelija terästäytyy seuraamaan opetusta ja osallistumaan opetukseen. Jos haluat, että opiskelijoitten kirjoittamat vastaukset eivät näy kaikille, opiskelijat täytyy tiputtaa participanteiksi ja ottaa raksi pois Broadcast-kohdasta. Saat nopeasti tiputettua osallistujastatusta, jos klikkaat ylimmän opiskelijan nimen aktiiviseksi ja sitten klikkaat Shiftiä ja alinta osallistujan nimeä ja valitset seuraavaksi vasemmalle puolelle ilmestyvästä valikosta participant.






Hyvä uhkailu Susanna: ) ”Kysyn joltakin, jos kukaan ei vapaaehtoisesti vastaa.” Tartuit hyvin yrittäjä- mentorointiin, huomasit keskusteluaiheesta. Vaikka Sini totesit, että aika tuntuu loppuvan, meille opiskelijoille oli jäänyt kuitenkin semmoinen tunne, että olemme edenneet asioissa kaikessa rauhassa. Tunnelma on ollut miellyttävää, ei yhtään hengästynyt. Leppoisa lopetus, annoitte mahdollisuuden vielä lisäkysymyksille ja nostitte samalla hienosti keskusteluja pohdittavaksi. Kirsin antama palaute, sopivasti kaikenlaista, kuvaa erinomaisesti teidän miniopintojaksonne toteutusta. Mukavaa keskustelua saitte aikaiseksi palautteen pyynnöstä, kiitos. Muistitte myös kehua opiskelijoita, toitte esiin oppimisen näkökulman.






Kaiken kaikkiaan teidän etukäteistehtävänne ja AC-istuntonne olivat erinomaisesti toteutettu!






Terveisin Maarit

Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus- opintojakson saimme toteuttaa yhdessä opiskelutoverien Sallan ja Sinin kanssa. Ennen joulua kaikkien elämä on hektistä – kotona ja töissä, eikä sitä helpottanut kokonaisen opintojakson suunnittelu muulle Ape-ryhmälle. Kontaktiopetuspäivämme oli merkitty 16.12, eli vuoden viimeiseksi. Päätimme jo varhaisessa vaiheessa, että tulemme toteuttamaan opintojakson niin, että ennen kontaktiopetusta suoritetaan vaihtelevia ennakotehtäviä.

Ryhmän toimintaperiaatteina olivat

1. Kuuntelemme toisiamme
2. Kysymme ja annamme apua
3. Jokainen huolehtii omasta vastuualueestaan
4.Pysymme aikataulussa
5. Hyödynnämme jokaisen osaamista, mutta pyrimme oppimaan myös uutta
6. Vihreän ryhmän päämäärä: saada aikaan opiskelijoissa oppimista ja kehittää omaa ammatillista osaamistamme
7. Kommunikoimme whatsup-ryhmässä ja facebookissa, tarvittaessa puhelimessa. Yhteisiä AC-istuntoja pidämme tarpeen mukaan asioista sopimiseen ja tilannekatsauksiin. Keskeneräiset ja valmiit materiaalit kokoamme Google Driveen.


Ryhmämme toimikin erinomaisen hyvin. Ryhmääni kuului kaksi voimakasta naista, joilla ajatus kulkee yhtä nopeasti kun puhe. Koin olevani tässä ryhmässä tasoittava jäsen. Toisilta pulppusi ideoita kovaa vauhtia ja suunnitelmat etenivät niin nopeasti etten aina tuntenut pysyväni edes mukana. Jo ryhmän muodostushetkellä muistuttelin naisia, että olen luonteeltani melko “hidas” siinä suhteessa, että minun täytyy ehtiä rauhassa ajatella jotain asiaa ennen kun voin tuottaa uusia ideoita. Tarvin pureskeluaikaa. Sallallehan toimintani on jo tuttua kun olimme samassa ryhmässä aiemminkin, mutta Sinille tilanne oli uusi.


Koen silti, että tietynlainen luonteen tasaisuus oli myös vahvuuteni tässä ryhmässä. Minulla on tapana siivota turhat rönsyt toiminnasta ja tasoitella tunneryöppyjä, joita äkkipikaisimmilla ihmisillä helposti syntyy. Kun toiset tuottavat vauhdilla ideioita ja toteutuksia, minä katson kokonaiskuvaa ja kommentoin ja pidättelen porukkaa kohtuullisella tiellä, että pysytään asiassa ja kokonaisuus pysyy selkeänä. Opintojaksosta tuli lopulta hieno kokonaisuus – sen tosin ymmärsi vasta jälkeenpäin.


Opintojakson toteutus

Loimme eApe-ryhmän Optimaan sivun, josta löytyivät opintojakson perustiedot, tärkeät päivämäärät ja yhteystiedot sekä linkki ohjeisiin opintojakson toteutukselle: linkki


Opiskelijoiden tuli kuunnella ac:lla tehty luento sekä katsoa muutama ennakkovideo ja tehdä sen jälkeen niihin liittyvä välitentti. Opiskelijoiden tuli laatia myös lyhyt oppimiskirjoitelma yrittäjyyskasvatukseen liittyen sekä tehdä netissä yrittäjän ominaisuuksia kartoittava testi. Kontaktiopetuksessa kävimme läpi tenttivastaukset ja käsittelimme kirjoitelmia sekä annoimme tietopläjäyksen yriyksen perustamisesta. Jälkitehtävänä tuli vielä pohtia oppeja omaan blogiin.


Huomioita opintojakson toteutukseen liittyen:


1. Kontaktiopetuksessa ac:llä Salla ylläpiti porukan huomiota hienosti pienillä aktivointijutuilla; lue teksti, nosta käsi, pol-kyselyt


2. Slidet voi olla myös keskenään erin näköiset! Mielenkiintoisia jokainen kokonaisuudessaan. Aina ei esitystyylin tarvitse olla yhdenmukainen


3. Erittäin hyvä tapa toteuttaa opintojaksoa; ensin ennakkotehtäviä monipuolisesti ja sitten kontaktiopetuksessa käydään läpi ongelmakohdat ja syvennetään tietoutta. Mahdollisuus vielä kysyä opettajilta asioista jotka jäi mietityttämään. Tämän jälkeen vielä myös aikaa täydentää omia tehtäviä...


4. Kysymyksiä ohjeista ei tullut, joten olivat ilmeisen selkeät. Tenttikysymysten laadinnassa on tärkeää, että ei ole mahdollista ymmärtää asiaa monella eri tavalla.


5. Essee-tehtävien lukeminen on tosi mukavaa. Tiesin jo etukäteen, että pidän siitä. Pituus täytyy kuitenkin määritellä, jotta aika riittää. Vie paljon aikaa, että voi antaa jokaiselle kehittävää palautetta, tiivistetysti!


Mikä yllätti? 

Opintojakson suunnittelu eteni niin nopeasti (taas) ettei meinannut ehtiä mukaan. Ac-opetuspäivä pukkasi päälle ja tehtävät oli saatava tehtäviksi ennakkoon. Tämä oli vähän harmillista. Positiivisesti yllätti hyvä palaute opintojaksosta.


Mihin olin erityisen tyytyväinen? 

Kokonaisuudesta tuli vaihteleva ja paljon tietoa sisältävä. Ennakkotehtävät+jälkipuinti on hyvä tapa oppia vähän syvällisemmin.


Mitä tekisit toisin, jotta opiskelijoiden oppiminen parantuisi? 

Olisi hyvä muistuttaa, että ennakkotehtävät kannattaa lukaista läpi ennen kontaktiopetusta, koska joku opiskelija kommentoi, ettei muista mitään kun on ajat sitten tehny tehtävät! ns lyhyt orientoituminen taas aiheeseen ennen keskusteluja...


Opintojaksosta saatu palaute: 

ei puuduttavaa, hyvä kokonaisuus, tehtäviä oli mukava tehdä, ei muistanut mitään kun ennakkotehtävät tehnyt jo aiemmin, osaaminen syveni, hyvin rajattu... lisää palautetekstejä löytyy täältä.


Arviointikeskustelussa kävi ilmi, ettemme tosiaan tarvinneet juurikaan tutorin apua opintojakson toteutukseen. Kertonee meidän varmuudesta että osaamme kyllä :D :D

Kaikenkaikkiaan opintojakson suunnittelu ja toteutus oli kyllä hieno kokemus! Jokaisen open oma luovuus ja ajankäyttö (?) ovat tietysti raameina sille, miten ”hienoja” (onnistuneita) opintojaksoja he rakentavat. Oma high lightini tässä jaksossa oli kuvakommunikaation avulla esitetty oppi yrityksen perustamisesta: linkki. 

Vielä lopuksi kirjavinkki: Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin! 

Oppimiskäsitysten puntarointia

Erilaisia oppimiskäsityksiä käsiteltiin opintojemme alussa. Keväällä opiskelutahti oli kuitenkin minulle liian tiukka ja koin että en kiireessä ehtinyt sisäistää eri oppimiskäsitysten piirteitä taikka käsitysten soveltamista käytäntöön ja omaan alaani.

Nyt yhtäkkiä portfoliopysäkin äärellä, vaunulenkillä vauvani kanssa, sain ahaa-alämyksen ja niistä ajatuksista kirjoitan nyt tässä.

Lastenvaunuja pukatessa voi pää kirkastua. Oppimiskäsitykset ainakin selkenivät! 

kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

Kognitiivista päihdeongelmaisille

Oppimiskäsityksiä ovat siis kognitiivinen-, behavioristinen- ja humanistinen oppimiskäsitys sekä konstruktivismi. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä oppimistapa on ongelmakeskeinen. Opiskellessani päihdetyön ammattitutkintoa, tein harjoittelua Vaasan vankilassa. Siellä osallistuin kognitiiviseen oppimiseen tukeutuvan päihdekurssin pitämiseen. Ongelmakeskeisyys näkyi kurssilla selkeästi siinä, että kaikilla osallistujilla oli jonkinlainen ongelma, eli riippuvuus. Tätä lähdettiin kurssin avulla ratkaisemaan, kukin omista lähtökohdistaan, mutta niin, että käytimme ratkaisukeskeisiä menetelmiä.

Keskeistä oli aiempien totuttujen tapojen muokkaaminen, eli kaikki opittu peilattiin aiemmin opittuun. Yksinkertainen esimerkki tästä voisi olla se, että jos ihmisellä on ongelmana esimerkiksi riippuvuus tupakkaan, etsimme ratkaisua tupakoinnin tapojen muuttamiseen. Tupakoijan suu tarvitsee toimintaa; muutetaan totuttua toimintatapaa siten, että tupakan sijaan ihminen laittaa suuhunsa nikotiinipurkan. Aiempi käyttäytyinen siis muokataan toisenlaiseksi.


Eli kognitiiviselle oppimiskäsitykselle on tyypillistä

• ongelmalähtöisyys (ongelmana tupakkariippuvuus) 
• perustetaan tieto aiemmille kokemuksille (tupakointi on aiheuttanut ongelmia, mm yskää ja äreyttä sekä hammasten mustumista, joten tapa halutaan muuttaa) 
• kokonaiskuva otetaan huomioon (tupakointi on epäterveellistä kaikenkaikkiaan. Ymmärretään se, että tupakoinnista irtipääsemiseksi on muutettava totuttuja käyttäytymistapoja) 

Ajanpuute ajaa behavioristiseen?

Behavioristinen oppimiskäsitys on perinteinen opettaja/oppilas-asetelmainen opetus. Opettaja on aktiivinen ja syöttää tiedon passiivisille opiskelijoille. Opetuksella on tarkka suunnitelma ja opetus etenee faktoista käsitteisiin. Perinteinen luennointityyli sopii tähän, mikäli opiskelijoita ei aktivoida luennon aikana osallistumaan opetukseen. Vaikka lienee aktivointia sekin, että antiikin aikoina opettajat vaativat oppilaita viittaamaan tietäessään vastauksia ”luennoinnin” ohessa esitettyihin kysymyksiin. Behaviorista oppimiskäsitystä mukaillen, esimerkiksi sosiaalialan lainsäädännön kurssin voisin pitää niin, että luennoisin (kuivan) teoriatiedon sosiaalialaa ohjaavista lakipykälistä ja pitäisin sen jälkeen kirjallisen tentin.

Valitettavasti tätä pidetään helpoimpana tapana opettaa, koska uudet ja luovat menetelmät vaativat opettajalta yleensä enemmän suunnittelua ja ehkä myös valmistelutyötä. Tässä oppimiskäsityksessä kaikki oppilaat voidaan tasapäistää ja kaikille ”syöttää” sama tieto. Se sopii suurille ryhmille, esimerkiksi yliopisto-opetuksessa. Tenttien tasapäinen arvostelu on koetaan ehkä helpommaksi kun jokaiseen opiskelijaan tutustuminen ja tavoitteiden ja arvioinnin henkilökohtaistamisen.

Ajankäyttö työssäni varmasti kertoo sen, tulenko käyttämään behavioristisia opetusmenetelmiä. Joskus olosuhteet saattavat siihen painostaa.


Konstruktivismi nykyaikaa?

Konstruktivismille tyypillistä on opetuksen räätälöinti opiskelijoille sopivaksi. Opiskelijan lähtötaso arvioidaan ja opetetaan tarvittava tieto. Sekä opettaja että oppilas ovat aktiivisessa roolissa ja sosiaalisuus on avainasemassa. Oppimista totetetaan erilaisissa ympäristöissä.

Tämä oppimisteoria on vaihtoehdoista nykyaikaisin. Uudistetut tutkintorakenteet painostavat konstruktivismin käyttöön. Lähtötason arviointi, opintojen henkilökohtaistaminen, oppimisympäristöjen laajentuminen (verkko-opinnot, työelämäjaksot, simulaatiot jne), sosiaalisen median käyttö opinnoissa, lisääntyvät ryhmätyöt ja projektit.

Itse tulen varmasti käyttämään opiskelijoitten lähtötason arviointia. Esimerkiksi vammaistyön kurssilla voisin käyttää ydinainesanalyysiä. Voimme opintojakson alussa keskustella ryhmän tietopohjasta aiheeseen liittyen ja ehkä voin järjestää pienen kirjoitelman mitatakseni tietoutta aiheesta. Tämän tehtyäni voin tarvittaessa jättää must know osuutta vähemmälle ja keskittyä enemmän should know ja nice to know-osastoon. Mikäli siis lähtötason arviointi osoittaa, että tällä ryhmällä sattuu olemaan jo riittävä tieto vammaisuuden ja vammaistyön perusteista.

Myös vaihtelevat oppimisympäristöt ja sosiaalisuus tulevat olemaan osa työtäni opettajana. Ape-opintojen aikana olen oppinut, miten sosiaalista mediaa voi käyttää hyödyksi opetuksessa; tiedonkulku on nopeaa ja esitetyt kysymykset ovat kaikkien nähtävillä ratkaisuineen. Opetukseen liittyvistä asioista voi laittaa viestiä vaikkapa facebookiin perustettuun ryhmään ja opiskelijat voivat tutustua haluamiinsa materiaaleihin internetissä antamieni vinkkien perusteella. Tärkeitä artikkeleita voi merkata vaikka twitteriin. Runsas vuorovaikutus onkin yksi konstruktivismin peruspiirre.


Kokemus paras opettaja?

Humanistista oppimiskäsitystä haluaisin toteuttaa enemmän. Se on kokemuksellista oppimista, joka on mielestäni aina paras tapa oppia. Opiskelijalla itsellään on halu kehittyä ja hän itse hakeutuu uusien oppien pariin. Varsinkin aikuiskoulutuksessa tämä on tärkeä ominaisuus. Tieto pääsee ja jää päähän paljon paremmin, jos ihmisellä itsellään on motivaatio oppia. Humanistiseen oppimiskäsitykseen perustuvat opintojaksot eivät ehkä soveltuisikaan nuorimmille ammattikoulun angstipojille.

Toisaalta nykyinen konstruktivismiin kallistuva opetustyyli sisältää myös monia humanistisessa esiin tulevista piirteistä. Itsearviointi on noussut erittäin tärkeäksi osaksi opetusta kaikissa tutkinnoissa ja kaikissa opintojaksoissa. Opettajan rooli on ohjaava, ei tetoa syöttävä. Opettaja vinkkaa oppilaat tiedon lähteille, josta he itse lähdekritiikkiä käyttäen valitsevat tarvitsemansa opit. Opinnoissa järjestetään yhä enemmän erilaisia simulaatiota, joissa opiskelijat pääsevät kokemaan todentuntuisia työtilanteita.


Uusia oivalluksia?

Tärkein oivallus minulle oppimiskäsityksistä on, että ei opettajan tarvitse valita loppuelämäkseen yhtä oppimiskäsitystä, jonka mukaan työurallaan kulkee. Erilaisiin oppimiskäsityksiin tukeutuvia opetusmenetelmiä voi käyttää tilanteen mukaan. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani ryhmäkoko ja ryhmän luonne ja tavoitteet ohjaavat opettajaa opetustyylin valinnassa. Eri aikakausien ”trendit” myös aiheuttavat sen, että opetus liikkuu joustavasti eri oppimiskäsitysten välillä.

Tehtävä: KV ja monikulttuurisuus

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus-opintojaksolle saimme oppimistehtävät, joihin piti selvittää jonkin oppilaitoksen kansainvälisyystoimintaa (A) sekä pohtia kestävää kehitystä kansainvälisyystoiminnan näkökulmasta (B).

Oppimistehtävä 2:

A) Kansainvälisyytoiminta Oulun Ammattikorkeakoulussa

Oulun Ammattikorkeakoulun (myöhemmin Oamk) kansainvälinen toiminta tukeutuu laajaan kansainväliseenyhteistyöverkostoon. Oppilaitoksella on yhteistyökouluja ja -yrityksiä yli 30:ssä maassa. Yhteistyötahoja on noin 200. Näiden avulla oppilaitos kehittää koulutustaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja tarjoaa opiskelijoille ja opettajille laajaa kansainvälistä tietoutta. Pääasiana on kulttuurien välinen kohtaaminen ja kansainvälisessä ympäristössä toimiminen.

Toiminnan muotoja ovat muun muassa opiskelija- ja opettajavaihto maitten välillä, opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämistoiminta, kansainvälinen opetus-, tutkimus- ja kehittämistyö, yhteistyöverkostojen ylläpito sekä englanninkieliset tutkinto-ohjelmat.

Erasmus+ -ohjelma

Oamk osallistuu vuosina 2014-2020 Euroopan Unionin korkeakouluille suuntaamaan vaihto- ja yhteistyöohjelmaan, Erasmus+ -ohjelmaan. Toiminnan tavoitteena on edistää korkeakoulujen kansainvälistymistä ja laatua. Ohjelma auttaa osallistuvia oppilaitoksia kielitaidon kehittämisessä ja muiden kansainvälisten taitojen hankkimisessa muun muassa luomalla verkostoja ja tutustuttamalla erilaisiin kulttuureihin. Ohjelman kautta on mahdollisuus päästä opettamaan omaa alaa ulkomaille. Ohjelman kautta toteutetaan myös opettaja- ja henkilökuntavaihtoa sekä erilaisia hankkeita. Hankkeet usein keskittyvät työelämään liittyvään kehitystyöhön.

Ystäväperhetoiminta

Oamk ja OSAKO (oppilaitoksen opiskelijakunta) järjestävät yhdessä ystäväperhetoimintaa, jonka tarkoituksena on tutustuttaa eri maiden kansalaiset toisiinsa myös vapa-ajan toimintojen kautta. Perheiden ja opiskelijoiden välinen yhteistyö on aina yksilllistä – lähtöisin kunkin henkilön tarpeista ja mielenkiinnon kohteista. Toiminnan tavoitteena on, että ulkomailta tulleet opiskelijat tuntisivat olonsa kotoisammaksi opiskellessaan Suomessa. Samalla suomalaisilla perheillä on mahdollisuus tutustua uusiin kulttuureihin ja kansainväliseen toimintaan alueellamme. Yhtenä tavoitteena on myös lisätä Oamk:n kansainvälisyyttä ja avoimuutta.

Toiminta on tarkoitettu ensimmäisen vuoden kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja Oulussa ja lähialueilla asuville perheille. Opiskelijat ja perheet yhdistetään hakemusten perusteella. Niihin on kirjattu muun muassa toiveita toimintaan liittyen sekä harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita, jotka voivat yhdistää opiskelijaa ja ystäväperhettä. Yhteistyö alkaa oppilaitoksen järjestämällä aloitustapaamisella, jonka jälkeen yhteistyö on itsenäistä. Koululla toimintaa hoitaa koordinaattori.

Erityistä tukea

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja henkilökunnan on mahdollista hakea esteettömyystukea, mikäli heidän osallistumisensa kansainvälisyystoimintaan on haasteellista. Tukeen on oikeutettu silloin, kun esimerkiksi vamma, sairaus tai oppimisvaikeus tai muu erityistarve aiheuttaa vaihtojaksolle ylimääräisiä kustannuksia. Korkeampaa apurahaa voivat hakea myös perheelliset vaihto-opiskelijat.

Millä tavoin kansainvälisyystoiminta näkyy arjessa?

• Opiskelijat voivat halutessaan hakea opiskelijavaihtoon
• Koulun yksiköissä on jatkuvasti vaihto-oppilaita eri puolilta maailmaa. He osallistuvat muiden tapaan opintojaksoille ja ovat mukana koulun arkitoimissa
• Opiskelijoilla mahdollisuus hakeutua englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin, joita on kolme (v.2015).
• Ammattikorkeakoulun tutkintoihin vuodesta 2015 lähtien sisällytetty 30 opintopistettä englanninkielellä toteutettavia opintoja joko omassa tutkinnossa tai vaihto-opintona
• Kansainvälisyysasioita hoitava toimisto on avoinna opiskelijoille Kotkantien kampuksella

Miten toiminta on resursoitu?

Kansainvälisten palvelujen pääpiste sijaitsee Kotkantien yksikössä. Toiminnasta vastaavat kansainvälisyyspäällikkö sekä kaksi suunnittelijaa. Jokaisessa Oulun ammattikorkeakoulun yksikössä on nimetty kansainväilisten palveluiden vastaava henkilö. Ystäväperhetoiminnasta vastaa opiskelijakunnan kulttuurisihteeri Tanja Vallo.

Kansainvälisyys sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmassa

Sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmaassa kansainvälisyys näkyy eri opintojaksoissa muun muassa seuraavin teemoin;

• globaalit sosiaaliset ongelmat
• suvaitsevaisuus, tasa-arvo
• hyvinvointiyhteiskunnan kehitys eri maissa, kansainväliset hyvinvointivaltiomallit
• globaalin talouden vaikutus sosiaaliseen hyvinvointiin
• erilaiset elintavat ja kulttuurit, konfliktit ja ristiriidat
• selkokieli ja tulkkipalvelut
• kotouttamistyö, suvaitsevaisuukasvatus
• kansainväliset sosiaalialan sopimukset
• maahanmuuttajuus (tuet, kotouttaminen, koulutus jne)

Näiden opintosisältöjen lisäksi sosiaalialan koulutusohjeman opetussuunnitelma mahdollistaa harjoittelun ja opinnäytetyön sekä valinnaisten opintojaksojen suuntaamisen haluamallaan tavalla esimerkiksi työhön maahanmuuttajien parissa. Opetussuunnitelmassa kerrotaan, että osa työharjoittelusta on mahdollista suorittaa opiskelijavaihdossa ulkomailla. Joissain oppilaitoksissa (kuten esim juuuri Metropoliassa) on mahdollista suorittaa sosionomin amk-tutkinto englanninkielisenä. Opintoihin sisältyy kaikilla myös englannin ja ruotsin opintojaksot, joissa keskitytään ammattisanastoon.

B Kestävä kehitys kansainvälisyystoiminnassa ja miten itse kehittäisin sitä

Oulun ammattikorkeakoululla on julkaistu kestävän kehityksen politiikka. Siellä on eritelty oppilaitoksen vastuut, joihin kuuluu muun muassa kulttuurinen vastuu. Mielestäni siellä mainittu suvaitsevaisuuskasvatus on yksi sosionomin tärkeimmistä ammattitaito-osioista. Niin sosionominkin, kun kaikkien muidenkin ammattialojen työympäristöt monikultuuristuvat kovaa vauhtia ja suvaitsevaisuuskasvatuksen tulisi edetä samaa vauhtia. Sosionomin asiakkaana on henkilöitä eri kulttuureista ja siksi ammattilaisen oma suvaitsevaisuus on ensiarvoisen tärkeää.

Suvaitsevaisuuskasvatusta toivoisin lisättävän oppiaineisiin, joihin se soveltuu. Tietysti opettajakunnan oma asennekin on ratkaiseva. Itse voin opettajana kiinnittää tähän huomiota pitkin sosionomien opintomatkaa, mutta etenkin opettaessani esimerkiksi asiakastyön haasteita, erilaisia kulttuureja ja kestävää kehitystä käsitteleviä opintojaksoja. Kestävän kehityksen kannalta olisi yleisesti ottaen tärkeää, että opiskelijani kasvaisivat arvostamaan yksilöitä eikä ennakkoasenteet vaikuttaisi asiakaskohtaamisissa. Haluan opettajana korostaa inhimillisyyden merkitystä ammatissamme; jokaiselle yksilölle on annettava mahdollisuus, oli hän sitten päihdeongelmainen, mielenterveysasiakas tai kotoutuva maahanmuuttaja.

Tämä kaikki liittyy tietysti sosiaaliseen kestävään kehitykseen, joka kansainvälisyystoiminnassa voisi tarkoittaa suvaitsevaisuuskasvatuksen lisäksi myös työ- ja opiskeluhyvinvointia, jota saavutetaan kansainvälisen osaamisen kautta. Opettajana voin huolehtia siitä, että opiskelijat pääsevät kehittämään ammattitaitoaan myös kansainvälisesti ja tuntea olevansa ammattilaisia myös Suomea laajemmassa mittakaavassa. Sosionomeilla on mahdollista työllistyä ulkomaille, kuten myös meidän saada Suomeen kansainvälistä työvoimaa ympäri maapalloa. Saamme täten lisää osaamista samalla kun jaamme omaamme. Voimme kokea kehittävämme sosiaalialaa laajemmasti.

Kestävän kehityksen kannalta tärkeää on myös tietous erilaisista elitavoista. Yksilön tiedot ja taidot esimerkiksi maapalloa mahdollisimman vähän kuormittavaan kulutukseen, viisaaseen syömiseen ja kierrätykseen liittyen ovat ensiarvioisen tärkeitä, mutta ajattelutapaa on hyvä myös laajentaa. Miten erilaiset elintavat vaikuttavat suurkaupungeissa? Mitä jos siellä kaikki yksilöt jättävät vastuunsa hoitamatta? Maailmalta voimme saada sekä hyviä että huonoja vaikutteita omiin elintottumuksiimme. Opettajana voin tutustuttaa opiskelijoita eri puolilla maailmaa toteutettavista elintavoista; voisiko suomalaisuus saada monimuotoisuutta esimerkisi onnellisuutta korostamalla, tai vähentämällä työkeskeisyyttä yksilön elämässä. Voisimmeko oppia esimerkiksi rentoutta espanjalaisesta työssäkäyntikulttuurista (ja ajankäytöstä) tai omaksua enemmän piirteitä perhekeskeisistä kulttuureista sen sijaan, että ajattelemme niin usein itseämme ja henkilökohtaisia tavoitteitamme.

Nämä teemat ovat esillä monissa sosionomin tutkinnon asiakokonaisuuksissa, kestävä kehitys myös omana opintokokonaisuutenaan. Teemme pääasiassa työtä erilaisten ihmisten erilaisten ongelmien parissa. Hyvään elämään tähtääminen on jokaiselle itsestäänselvyyttä. Opettajana haluaisin keskusteluttaa opiskelijoita enemmän siitä, mikä milloinkin ja kenellekin on hyvää elämää? Kansainvälisesti ajatteleva kestävää kehitystä toteuttava opettaja opettaisi niin, että opiskelijat ottavat työssään huomioon myös tulevien sukupolvien mahdollisuuden elää hyvää ja onnellista elämää.

LÄHTEET

http://www.oamk.fi/fi/tietoa-oamkista/nain-toimimme/kansainvalisyys

http://www.oamk.fi/tietoa_oamkista/kestava_kehitys/toimenpideohjelma/2015/

Sosiaalialan ko opetussuunnitelma. Metropolia (luettu 4.1.2016)