sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Oma oppimiskokemus

Miten kuvaan omaan oppimiskäsitystä?

a) miten esittelen oman oppimisnäkemykseni?

Virtuaali-istunnossa 17.6.2015 saimme kaikki tilaisuuden kertoa omasta oppimiskäsityskirjoitelmasta. Ajattelin että on turha alkaa toistelemaan erilaisia oppimiskäsitysteoriota ja niiden toimivuutta tai toimimattomuutta, koska kaikki opiskelijat olivat itsekseen jo niihin perehtyneet ja asioita oli läpikäyty jo edellisviikon virtuaaliryhmissä.

Sen sijaan olin varautunut kertomaan kirjoitelmastani ne osiot, jotka tiesin että ovat toisille tuntemattomampia alueita, eli oppiminen sosionomin ammatin näkökulmasta. Aihealueinani olivat sosionomin koulutus, työkentän hajanaisuus ja alan oppimisen problematiikka, johon liittyy laaja perustietämys, mutta toisaalta ei asiantuntijuutta missään? Oppimiskäsityskirjoitelmassani kävin läpi sitä, miten sosionomin ammattiin oppii parhaiten. Olen pohtinut oman opiskelun ja urani aikana sitä, miten hajanainen sillisalaatti sosionomin tutkinto mielestäni on. Opiskelija saa pientä pintatietoa monesta eri aihealueesta, mutta voisi myös ajatella, ettei hän loppujenlopuksi tiedä mistään oikein kunnolla mitään.

Virtuaaliryhmälle kerroin nämä huolenaiheeni ja pyysin heitä kertomaan oman alansa koulutuksesta. Onko samanlaista hajanaisuutta muillakin aloilla? onko niin, että joskus todellakin vasta työ opettaa tekijäänsä? Sain kuulla, että IT-alan koulutukessa esimerkiksi on paljon osioita, mutta kenties suuntautumiset on huomioitu paremmin kun sosionomin tutkinnossa. Tekniikkaa on kaiketi helpompi jaotella selkeisiin osaamisalueisiin kun sosiaali- ja terveysalan osaamista.

Entä miten opettajana varmistan sen, että opiskelijalla on tarpeeksi vahva perusosaaminen ennen työelämään siirtymistä? Tarkoitus kuitenkin on yleensä, että työelämä tuottaa lihan luitten, eli koulussa hankitun perustiedon päälle. Sain kuulla, että oppiminen "väärin päin" ei sekään aina ole huonoa. Kaikkea ei tietenkään voi oppia kantapään kautta vasta työelämässsä, se voi tuottaa vakavia vaaratilanteita, mutta joissain asioissa pers edellä puuhun meno voi olla jopa hyödyksi. Voiko oppiminen olla jopa syvempää, jos olet ensin nähnyt ja tehnyt käytännön työtä, jota täydennät sitten teorialla?

b) miten annan voimaannuttavaa ja rakentavaa suullista vertaispalautetta?

Samassa virtuaali-istunnossa annoin vertaispalautetta opiskelijatoverin oppimiskäsityskirjoitelmasta. Meille oli annettu tiedoksi kirjoitelman arviointikriteerit, mutta ne eivät aivan kohdanneet tehtäväannon kanssa. Niinpä päädyin käyttämään ns hampurilaismallia, jossa vuoronperään annoin hyvää palautetta ja esitin parannusehdotuksia. Esitin kirjoittajalle myös kirjoitelmasta heränneen kysymyksen.

Lueskelin myös muiden opiskelijoiden kirjoituksia ja kyllä hämmästelin, että samasta tehtäväannosta voi saada monenlaisia tuotoksia aikaan. Jokainen ryhmäläinen oli tulkinnut tehtäväannon omalla tavallaan, kuka sitten oli lähinnä oikeaa, se jäi arvoitukseksi, koska emme saaneet opettajalta yksilöllistä palautetta. Ryhmässä osa oli paneutunut  edelleen oppimisen ja oppimiskösitysten teorioihin ja etsinyt uusia lähteitä. Osa taas oli vastannut tehtävään omin ajatuksin (kuuluin itse myös tähän porukkaan) ajatellen, että kyse on kuitenkin blogikirjoituksesta, ei tehtävästä, johon merkitään lähteet ja joka palautetaan erillisenä dokumenttina opettajalle. Keskustelimmekin ryhmän kanssa lopuksi siitä, että pitäisikö opintotehtävien tehtäväannot olla enemmän "rajaavia", eli pitäisikö niiden olla tarkempia ja vatimukset olla sekeämmin esillä. Mielipiteitä tuli suuntaan ja toiseen, joten katsotaan mitä tulevan pitää. Tähän asti ainakin itselle pohtiva kirjoittaminen blogissa on auttanut avaamaan opintojen teemakysymyksiä äytännönläheisemmiksi.

No, nyt kirjoitan jo ohi aiheen, mutta plautteenannosta summa summarum; palautteenannossa on tärkeää huomioida muun muassa mahdolliset tehtävän vaatimukset, vastauksen selkeys ja loogisuus, sisältö ja kirjoitusasu, pohdinnan ja oivallusten määrä. Palaute on annettava selkeästi ja ymmärretysti, asiallisesti ja hyvässä hengessä. Kritiikin voi esittää esimerkiksi heittämällä pohdittavaksi lisäkysymyksiä aiheesta. Tai jos joku aihe jää vähälle huomiolle, voi palautteenannon yhteydessä pyytää lisäselvitystä asiaan. Omassa virtualiryhmässä kaikenkaikkiaan opintopäivä oli keskusteleva, joten uskon että jokainen sai sopivaa palautetta kirjoitelmastaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti