Opetussuunnitelmat ja opetuksen suunnittelu

a) Mikä on osaamisperustainen opetussuunnitelma (OPS)


Ennakkotehtävämateriaalina tässä opintotehtävässä käytettiin seuraavaa artikkelia, joka kuvaa hyvin tutkintorakenteen muutosta:

http://www.seinajoensanomat.fi/artikkeli/267070-opintoviikot-vaistyvat-osaamisperustaisen-ammattikoulutuksen-tielta


Ammatilisten perustutkintojen perusteet on siis uudistettu tänä vuonna. Suuntaviivoina ovat osaamisperusteisuus, valinnaisuus ja joustavuus. Uudet määräykset ovat astuneet voimaan elokuussa 2015.

Osaamisperusteisuudella tarkoitetaan sitä, että tutkintojen osaamisvaatimukset on perustettu työelämän tarpeisiin. Teoriaa ja käytäntöä ei opiskella enää erillisinä osioina, vaan opiskelussa suositaan asiakokonaisuuksia ja todellisia tilanteita työelämässä. Myös opintosuorituksista siirrytään kokonaisosaamisen suuntaan. Arvioidaan kunkin ammatin työprosessien osaamista sen sijaan, että suoritetaan erinäisiä opintojaksoja.

Kaikista ammattitutkinnoista on olemassa tutkinnon perusteet, jotka löytyvät Opetushallituksen sivuilta < linkki. Omassa työssäni olen tutustunut lähihoitajan tutkinnon perusteisiin toimiessani lähihoitajaopiskelijoiden arvioijana töissä. Niin sanotut näyttötutkinnot ovat minulle rakenteeltaan erittäin tuttuja ja tässä uudistuksessa muutkin tutkinnot saavat näyttötutkintojen piirteet. Itse olen suorittanut näyttötutkintona päihdetyön ammattitutkinnon sekä yrittäjän ammattitutkinnon kaksi kertaa.


Linkkivinkki aiheeseen liittyen:

http://www.oppiminenonline.com/wp-content/uploads/2014/09/Osaamisperusteisuus.pdf


Tässä muutoksessa on sekä hyviä että huonoja puolia opettajan ja opiskelijan kannalta. Koulutusta on mahdollista räätälöidä juuri työelämän tarpeita vastaavaksi ja toisaalta opinnot voidaan räätälöidä opiskelijalle sopiviksi. Kun opetaan huomioon aiempi, muualta hankittu osaaminen, vältetään päällekkäisyydet ja nopeutetaan ammattiin valmistumista. Opiskelijan näkökulmasta mahdollisuudet lisääntyvät; hän voi osoittaa ammattiosamistaan monpuolisilla tavoilla, luovillakin. Avainsana on opiskelijalähtöisyys.


Ongelmallista on muun muassa laaja kirjo osaamisen osoittamisessa; mikä on riittävä osaamisen taso ja millaisia arviointimenetelmiä on sopivaa käyttää. Nämä muutokset tuovat haasteita opettajille. Oleellista on keskittyä lähtötason yksilölliseen kartoittamiseen ja sen jälkeen opintopolun suunnitteluun. Etenemisen seurantaa ei sovi laiminlyödä, jotta kaikki osakokonaisuudet tulevat opituksi. Opettajan olisi tärkeää tuntea opiskelijansa, jotta yksilöllisyys voi toteutua. Miten tämä ajatus istuu kiireiseen elämänrytmiin, jossa opetukseen ja sen suunnitteluun käytettävää aikaa aina vain supistetaan?


Uusi malli vaatii eniten opiskelijalta itseltään. Hänen on jatkossa pystyttävä analysoimaan omaa osaamistaan ja puutteitaan. Hänellä itsellään on vastuu osaamisen osoittamisessa. Opiskelijalla on vapaus hankkia osaamistaan erilaisista oppimisympäristöistä, esimerkiksi eri oppilaitoksista, verkko-opinnoista tai työtä tekemällä. Aikuisopiskelijoilla tämä ei tule olemaan ongelma, mutta miten on peruskoulusta ammattiopintoihin siirtyneiden nuorten kohdalla? Pystyvätkö he ottamaan kokonaisvastuun opintopolkunsa toteutumisesta? Opettajan ja opinto-ohjaajan tukea tarvitaan moninkertaisesti. Vaarana on myös opintojen viivästyminen ja keskenjättäminen, mikäli opiskelija ei ole valmis ottamaan vastuuta omasta opiskelustaan.


Linkki aiheeseen liittyen:

http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=opintopolun_mahdollistuminen



b) Mitä ECVET tarkoittaa?


European Credit system for Vocational Education & Training
Ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten eurooppalainen siirtojärjestelmä


Osaamisperustaisuuteen siirtymisen rinnalla on myös osaamisen mittaukseen liittyvät toimet uudistettu. Uusissa tutkinnoissa opintoviikot on korvattu osaamispisteillä. Osaamispisteillä mitataan opiskelijan osaamisen laajuutta, ei opiskeluaikaa.


EVCET perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseen (2009/C155/02, 18.6.2009).


Sen tarkoituksena on tunnustaa eri oppilaitoksissa suoritettuja opintoja Euroopan sisäisesti, jotta opiskelijat ja työvoima voisi vapaammin liikkua EU:n sisäisesti. ECVET-järjestelmässä otetaan huomioon virallinen, epävirallinen ja arkioppiminen. Siinä keskitytään oppimistuloksiin, tutkintoihin, tutkinnon osiin, ECVET-pisteisiin ja opintosuoritteisiin.


Järjestelmä tukeutuu yhteisöjen väliseen luottamukseen. Käytännössä tehdään yhteistyösopimuksia, joilla sovitaan halutuista opinnoista/suoritteista. Järjestelmän avulla sekä työntekijät että työnantajat pystyvät liikkumaan EU:n alueella vapaammin, kun tutkintojen sisällöt ovat yhteneväisemmät. Työvoiman liikkuvuus tuo monipuolisuutta eurooppalaiseen osaamiseen, kun työnhaku toisesta maasta helpottuu.


c) Millä tavalla valtakunnallinen, kunnallinen, koulu, oppiaine-, kurssikohtainen OPS vaikuttaa opetuksen suunnitteluun?


Opetussuunnitelmat ovat opettajan suunnittelutyön pohja. Opetushallitus julkaisee valtakunnalliset opetussuunnitelmat, joiden pohjalta vahvistetaan kunnalliset ja koulukohtaiset opetussuunnitelmat. Oppilaitokset luovat linjaa noudattavat oppiaine- ja kurssikohtaiset opetussuunnitelmat. Käytännön opetuksen suunnittelee opettaja itse. Näin tutkintojen perusteet, eli tavoitteet ja sisällöt on valtakunnallisesti yhteneväiset. Lisätietoja opetussuunnitelmista löytyy Opetushallituksen internetsivuilta.


d) Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa > linkki erilliseen blogimerkintään



LÄHTEET:

Ape 8 -materiaalit Optimassa
www.oph.fi

Ydinainesanalyysi

d) Mitä ydinainesanalyysi tarkoittaa?

Tällä kertaa oman ryhmäni tehtävänä oli opettaa muille ydinainesanalyysin tekemistä. Valitsimme opetusmenetelmäksi opetuskeskustelun. Valmistelimme opetuksen alkuun lyhyen infon, jonka jälkeen keskustellen saimme esille esimerkkejä, miten sitä voi käyttää omassa työssä.

Ydinainesanalyysi - sanahan vaikuttaa hyvin vieraalta, mutta tarkoitus on kaikille tuttua. Kyse on opintojakson sisällön suunnittelusta. Koska itsekin ajattelimme ensin, että onpa kamala sana, onkohan tämä tuttu kenellekään, päätimme kysellä asiasta tutuilta opettajilta. Itse kyselin asiasta kolmelta opettajalta ja kukaan heistä ei ollut kuullut tätä sanaa. Sen sijaan sen tarkoitus oli tietysti tuttu, opettajan perusjuttu; Ydinainesanalyysin avulla opettaja hahmottaa opintojakson keskeiset sisällöt ja ikään kuin laittaa opetettavat asiat tärkeysjärjestykseen käytettävään aikaan nähden.

Ydinaines on siis yksinkertaisesti se, mikä on tärkeintä kurssilla opettaa.

Ydinainesanalyysiiin sisällytetään ne asiat mitä opetussuunnitelma velvoittaa. Opintojakson sisältö jaetaan kolmeen osaan:

1 mitä täytyy tietää MUST KNOW / 80 % ajankäytöstä

2 mitä on hyvä tietää SHOULD KNOW / 15 % ajankäytöstä

3 minä on kiva tietää NICE TO KNOW / 5 % ajankäytöstä

Suunnittelussa ydinaineksen määrä tulee suhteuttaa siis käytettävään aikaan. Esimerkiksi tunnin mittaisessa opetuksessa ydinainekseksi riittää 3-5 asiaa. Nämä asiat tulee olla esillä osaamistavoitteissa. Valtaosa ajasta käytetään näiden asioiden käsittelyyn ja lisäksi opettaja voi suunnitella sopivan määrän Should know-ainesta eli täydentävää tietoa. Jos aikaa jää, voi mukaan ottaa myös erityistietoutta. Erityistietoutta saadaan yleensä vasta seuraavalla opintojaksolla, jatkokurssilla, lisäkoulutuksessa jne. Opettaja voi antaa nice to know- asioihin johdattavia linkkejä ja kirjavinkkejä opiskelijoille.

Tekemällä ydinainesanalyysiä opettajan on mahdollista

• hahmottaa paremmin kurssin työmäärä
• se myös auttaa hahmottamaan kokonaisuudet ja näkemään kurssien päällekkisyydet koko organisatiossa
• analyysin tekeminen vie aikaa, mutta se auttaa opettajaa keskittymään olemmaiseen – rönsyilyt eivät vie liikaa aikaa opetuksesta.
• kun kurssiin tulee uutta asiaa, analyysin avulla voidaan myös hahmottaa pitääkö kursia laajentaa vai voidaanko esimerkiksi erityistietouden määrää vähentää

Tästä pääset kuuntelemaan tutor-opettaja Maarit Räisäsen antaman palautteen opeuksestamme. Opetusparinani toimi Hanna Laine. > linkki

Tästä pääset lukemaan palauteryhmään kuuluneen Tiina Haapaniemen antaman palautteen opetuksesta. > linkki

Lisää luettavaa aiheesta:

Tällä nettisivulla oli kerrottu ydinainesanalyysistä melko selkeästi: > linkki

LÄHTEET:
Taitojen Opetus, Hannu Salakari, Eduskills Consulting2007. Sivut 179-182
http://ostu.ok-opintokeskus.fi/ydinainesanalyysi
Opettajien haastattelut

Kuinka edistän yhteisöllisyyttä ammatillisena opettajana?

a) mikä on ryhmädynamiikka

Ryhmän tunnusmerkkejä ovat koko, tarkoitus, rajat, säännöt, työnjako, roolit ja johtajuus. Ihmisjoukko muodostuu ryhmäksi, kun sen jäsenillä on yhteinen määränpää ja he ovat keskenään vuorovaikutuksessa. Ryhmädynamiikalla tarkoitetaan ryhmän jäsenten välisiä suhteita ja vuorovaikutusta.

Mitä hyötyä minulle opettajana on ryhmädynamiikan osaamisesta?

Tiedostamalla ryhmädynamiikkaan liittyviä seikkoja, minulla opettajana on mahdollista paremmin ymmärtää ryhmän ja sen jäsenten toimintaa. Voi ryhmän dynamiikkaa hyödyntämällä joko edistää tai hidastaa oppimista.

Ryhmäytymisen vaiheet

Porukka, jengi, tiimi; Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen -kirja esittelee ryhmän vaiheittaisen kehityksen Bruce Tuckmanin mukaan. Ryhmän kehitysvaiheita ovat muodostusvaihe, kuohuntavaihe, sopimisvaihe, hyvin toimiva ryhmä ja ryhmän lopettaminen.

Muodostusvaiheessa ryhmän tarkoitus ja roolijako voi olla vielä epäselvää. Sen jäsenet toimivat melko varovaisesti ja tunnustellen omaa paikkaansa ryhmässä. Tässä vaiheessa opettajana voin vahvistaa ryhmän muodostumista selkeyttämällä ryhmän tarkoituksen; kertomalla mikä on esimerkiksi opintojakson tarkoitus ja päämäärä. Voin myös teettää erilaisia tutustumiseen liittyviä tehtäviä, jotta jäsenet tutustuvat toisiinsa ja voivat arvioida kuka sopii mihinkin rooliin ja millaista osaamista ryhmän jäseniltä löytyy. Annan myös ryhmälle tarvittavia sääntöjä.

Kuohuntavaiheessa ryhmän sisällä alkaa näkyä konflikteja. Ryhmäläiset rohkaistuvat esittämään mielipiteitä eikä asioista olla aina samaa mieltä. Ryhmän tarkoitusta ja tehtäviä saatetaan kritisoida. Jäsenet kyseenalaistavat jäsenten rooleja ja ryhmän ohjaajaa. Samanaikaisesti kuitenkin

toimintamallit alkavat muodostua selkeämmiksi. Opettajana voin kuohuntavaiheessa tukea ryhmää ohjaamalla sitä oikeaan suuntaan. Voin silottaa konflikteja terästämällä perustehtävää ja jakamalla ryhmän jäsenille tehtäviä, joka edistävät ryhmän yhteistä tavoitetta. Voin myös olla apuna etsimässä ratkaisuja asioihin tai tehtäviin, joista opiskelijat ovat eri mieltä. Tärkeää on pitää kirkkaana mielessä ryhmän tarkoitus; tärkeimmät opittavat asiat. Vuorovaikutukselle on annettava tilaa, mutta liiallinen henkilökohtaisuus ei saa ottaa merkittävää valtaa ryhmän toiminnassa.

Sopimisvaiheessa konfliktit ovat jääneet taka-alalle ja ryhmä alkaa toimia varmemmin. Jäsenillä on selkeä kuva omasta ja toisten rooleista. Yhteistyötä pystytään tekemään hyvin ja mielipide-eroista päästään yhteisymmärrykseen. Ryhmälle muodostuu sääntöjä ja normeja ja se alkaa vaikuttaa sitoutuneelta ja tiiviiltä. Opettajan panosta tarvitaan tässä vaiheessa jo vähemmän. Voin vahvistaa hyviksi muodostuneita toimintatapoja ja rooleja antamalla palautetta opintojakson edetessä. Yhteistoimintaa voi vahvistaa esimerkiksi tuomalla esille konfliktit, joista ryhmä on jo selviytynyt. Tietoisuutta toisten osaamisesta voi vielä terästää ryhmäytymisharjoituksilla.

Hyvin toimiva ryhmä toimii kuin itsestään. Se tuottaa luovia ratkaisuja ja on tehokas. Ryhmän jäsenet luovat toimivan kokonaisuuden ja ryhmätyöt tuottavat tulosta. Jäsenten persooniin ja tempperamenttiin liittyvät asiat alkavat olla toissijaisia ja ryhmän tehtävä on pääroolissa (oppiminen). Jokainen hoitaa oman roolinsa, mutta tehtävissä osataan jo joustaakin tarpeen mukaan. Jäsenet ovat kiintyneet toisiinsa ja uusien henkilöiden on vaikeampi päästä ryhmään mukaan. Tämä vaihe on seesteisin. Opettajana voin keskittyä seuraamaan, että ryhmälle annettu tehtävä toteutuu. Ohjaan opiskelijoita aina parempaan suuntaan, mikäli he poikkeavat liian kauas sovitulta polulta. Minun täytyy kuitenkin olla tarkkana, ettei ryhmässä tapahdu passivoitumista. Jos ryhmälle on muodostunut vakiintunut toimintatapa, voin opettajan tuoda esille vaihtoehtoisia toimintatapoja kokeiltavaksi.

Ryhmän lopettamisvaiheessa tavoite on saavutettu ja ryhmä lakkaa olemasta, kun esimerkiksi opintojakso loppuu. Lopettaminen herättää aina tunteita; toisilla helpotusta, toisilla haikeutta tai suruakin riippuen esimerkiksi siitä, mikä on ollut ryhmän tarkoitus ja miten pitkään se on toiminut.  Opettajana minun täytyy olla selvillä siitä, että kun ryhmä saavuttaa lopettamisvaiheen, kaikki opiskeltavat asiat on käsitelty ja oppimista on tapahtunut. Olen arvioinut oppimistuloksia ja antanut palautetta pitkin matkaa. (Arvioinnista lisää kohdassa Ape 9) Voin tukea opiskelijoita heidän erilaisissa tunnetiloissaan lopettamiseen liittyen. Voin kannustaa ja ohjata heitä järjestämään yhteisiä tapaamisia, mikäli ryhmä on muotoutunut erityisen tiiviiksi.

Näiden ryhmän vaiheiden lisäksi on esitetty tietysti muitakin ryhmän vaiheisiin liittyviä teorioita. Vaiheet esimerkiksi opiskeluryhmissä voivat vaihdella; joku vaihe voi jäädä kokonaan puuttumaan tai mennä ohitse lähes huomaamattomasti. Kirjallisuudessa kiinnitetään huomiota myös siihen että eri vaiheet ovat mieluisia tai epämieluisia ryhmän johtajallekin. Ryhmä voi myös jumiutua johonkin vaiheeseen, tai eri vaiheiden kestot voivat vaihdella voimakkaasti. Miettiessäni viimeisintä omaa ryhmääni, Ape-opintoryhmää, voisin ajatella, että olemme tällä hetkellä hyvin toimivan ryhmän vaiheessa. Muodostusvaihe oli kun tapasimme ensimmäisen kerran lähipäivillä Oulussa, kaikki oli vielä hyvin epäselvää. Keväällä kesän lähestyessä oli selkeä kuohuntavaihe; opiskelijat kritisoivat kiireen tuntua opiskeluissa, tekniikan toimimattomuutta ja tietotulvaa. Kesän aikana jokainen sai ehkä hengähtää ja järjestää kokemiaan asioita mielessään ja arvioida omia resurssejaan opinnoissa. Syksyn alkaessa ryhmä alkoi toimia tasaisemmin ja henkilöiden tuttuus toi turvaa välillä haasteelliseen virtuaaliopetukseen. Aloimme luottaa siihen, että osaamme ja etenemme päämäärää kohti yhdessä kuin juna. Kuulostaa, että ryhmä toimii hyvin!

Nyt olemme hyvin toimiva ryhmä. Minusta hyvä esimerkki tämän vaiheen saavuttamisesta on se, että toimintatavat ovat jokseenkin vakiintuneet ja selkeätä oli se, että Lasse ehdotti josko voisimme seuraavalla opintokerralla kokeilla jotain aivan uutta opettamistapaa tai sovellusta opetuksessa. Ottaa rohkeammin siis kokeiluun joku menetelmä, jota ei ole vielä nähty. Tämä ei olisi mahdollista, mikäli ryhmä olisi epävarma – ei siihen mahtuisi vielä ehdotusta toimintatapojen kehittymisestä seuraavalle tasolle. Tällä hetkellä ryhmässä on turvallinen olo kokeilla jotain, mikä melko todennäköisesti menee pieleen! (mutta tuleepahan kokeiltua...toivottavasti joku ryhmä ottaa kopin Lassen vihjeestä)

b) miten ohjataan ryhmää

Ryhmän ohjaaminen on aina ollut yksi intohimoistani. Ehkä se ajoi minut viimein aloittamaan opettajaopinnot. Olen ohjannut hyvin erilaisia ryhmiä opintojeni ja työelämäni aikana. Olen pitänyt päihdekurssia vankilassa sekä suunnitellut ja toteuttanut oman elämänhallintakurssin ryhmälle nuoria vankeja. Olen ollut liikuntavammaisten päivätoiminnan ohjaajana, jossa päivittäin suunnittelin ja ohjasin muun muassa liikunta-, musiikki-, rentoutus- ja askarteluryhmiä. Oma työni lastensuojelussa on pääosin yksilöohjausta, mutta siinäkin on monia piirteitä pienryhmään liittyen. Ohjaamme yhdessä esimerkiksi koko asukaskunnan yhteiset liikuntasalivuorot retket ja kädentaitotuokiot, pelit jne. Tietysti olen ollut jäsenenä lukuisissa erilaisiassa ryhmissä; opiskeluissa, tiimitöissä, harrastuksissa.

Siksi olenkin tarttunut tämän opintojakson opiskeluun erityisen innokkaasti. Olen aikanani opiskellut ryhmätoimintaa sosionomi-ja päihdetyön opinnoissani, mutta aina voi oppia uutta. Tällä kertaa suurin oppini oli tutustua suureen määrään ryhmätyömenetelmiä. Niistä enemmän kohdassa c.

Ohjaajan merkitys

Jokainen ryhmä tarvitsee johtajan, ohjaajan. Opetusryhmässä johtajana toimii opettaja. Opettajan ryhmänohjaustaidot ovat merkityksellisessä asemassa siinä, millainen ryhmästä muodostuu, onko sen päämäärä ja toimintatavat selkeät ja oikeat, onko ryhmässä hyvä olla ja saavuttaako se päämääränsä. Kopakkalan (2005) mukaan ryhmä tarvitsee aina suunnannäyttäjän, muutoin ryhmän jäsenet erkanevat eri suuntiin ja ryhmä hajoaa. ”Ryhmä tarvitsee jonkun, joka vastaa sen olemassaololle välttämättömistä tehtävistä”. 

Opettajana tehtäväni on organisoida ryhmän toiminta niin, että opintojaksolle annetut tavoitteet voivat toteutua. Ryhmän johtajalle kuuluu myös suunnan näyttäminen ja palautteen anto, jotta jäsenet pystyvät toimimaan oikein ja suuntaamaan mielenkiintonsa oleellisiin asioihin. Ryhmänjohtajan tehtäviä ryhmässä on myös resurssien hankkiminen, riittävän tiedon välittäminen, päätösten teko ja visioiden luonti. Vaikka nykyään opetukssessakin tuntuu olevan suuntana, että opettaja väistyy yhä enemmän opettajan perinteisestä roolista, on kuitenkin tiedostettava se, että opettajalla on ryhmänsä kanssa aina selkeitä tehtäviä. Näistä tehtävistä huolehtiminen varmistaa ryhmän toimimisen ja mahdollistaa siis oppimisen!

Ohjaajana päivätoiminnan ryhmässä

Työssäni päivätoiminnan ohjaajana sain paljon arvokasta kokemusta ryhmänohjauksesta. Minulla oli ohjattavanani ryhmiä erilaisilla kokoonpanoilla. Jotta ryhmä toimii, kaikkien sen jäsenten on tiedettävä ketä ryhmään kuuluu tai ei kuulu. Päivätoiminnassa oli perusryhmä, johon kuului kaikki päivätoiminnan kävijät (noin 12 henkilöä). Harvoin kuitenkaan koko ryhmä oli yhtäaikaa paikalla. Eri jäsenet kävivät eri päivinä taikka eri teemaryhmissä. Joku sattoi käydä esimerkiksi aina tiistaisin, toinen ainoastaan musiikkiryhmässä jne. Koin kuitenkin, että jäsenet pitivät kaikkia koko ryhmän jäseninä. Tämä ilmeni muun muassa siinä, että jäsenet kyselivät aina ohjaajalta ja toisiltaan, onko joku tietty jäsen osallistumassa seuraavaan ryhmään, retkeen tai tapahtumaan.

Ryhmän ohjaajana minulla oli tärkeä rooli ilmapirin luojana yhdessä muiden ohjaajien kanssa. Onnistuimme luomaan luottamuksellisen ja huumorintajuisen ryhmän ihmisille, joilla oli elämässään paljon haasteita. Tämä sitoutti heitä kaikkein tiiviimmin osallistumaan ryhmän tapaamisiin mahdollisimman usein. Kaikki ryhmätapaamisemme olivat tavalla taikka toisella toiminnallisia. 

Kopakkala (2005) kirjoittaa, että toiminnallisella ryhmätyöskentelyllä on rakenne, johon kuuluu virittäytyminen, toiminta, tunneilmaisu ja loppukeskustelu. Päivätoimintaryhmässä virittäydyimme aamuisin päivän ryhmätoimintaan kokoontumalla yhteisille aamukahveille. Tällöin heräiltiin rauhassa, juteltiin aamun kuulumisia ja pikkuhiljaa kerrottiin mitä päivän aikana tulee tapahtumaan. Itse ryhmän alussa virittäytyminen esimerkiksi musiikkiryhmässä tapahtui niin, että saatoin ryhmän saapuessa omaan tahtiinsa paikalle, soittaa ja näyttää musiikkivideoita screenillä. Jos olin valinnut esimerkiksi päivän artistiksi Agentsit, saatoin virittäytymiseksi laittaa screenille soimaan satunaisia kappaleita yhtyeeltä. Toiminta- ja tunneilmaisuvaihe menivät tässä esimerkkiryhmässä mielestäni päällekäin, koska tapanamme oli kuunnella jokin kappale ja sen jälkeen keskustella mitä siitä heräsi ajatuksia ja onko jollain esimerkiksi muistoja kerrottavanaan kappaleeseen liittyen. Ryhmän lopuksi oli vapautuneempaa keskustelua siitä, mitä ryhmästä pidettiin ja mitä voisi ensi kerralla olla ohjelmassa. Ohjaajana sain palautetta ja annoin sitä myös ryhmäläisille.

c) miten ja millaisia ryhmänohjausmenetelmiä voin käyttää yhteisöllisyyttä edistävällä tavalla?

Tämä aihe oli tällä kertaa varattu omalle pienryhmällemme Ape-opinnoissa. Loimme opetuksen oheen materiaalipaketin erilaisista ryhmätyömenetelmistä. Materiaaliin pääset tästä linkistä:

https://docs.google.com/presentation/d/1ZkyATaBOpbHW9DxHMlHC_fPEQ4HLlF9totH9uCjLb2Y/edit#slide=id.p4

Tämä materiaalipaketti toiii hyvänä  työkaluna jatkossa, kun mietien omaa opetustani. Olemme kokeilleet näitä menetelmiä Ape-opinnoissa ja yllättävän hyvin onnistuu esimerkiksi aivoriihi, jota yksi ryhmä kokeili AC-istunnolla. 

Menetelmiä on vaikka kunka paljon ja niiden kokeileminen eri kokoisissa ryhmissä on mielenkiintoista. En malta odottaa, että pääsen toteuttamaan niitä oikeassa opetustilanteessa!

d) Miten edistän yhteisöllisyyttä omassa työyhteisössäni?

• Otan työtoverit huomioon työpaikalla; olen asialinen, keskusteleva
• Annan palautetta työkavereilleni
• Pyrin lisäämään yhteistoimintaa sen sijaan että teksin asioita yksin (esimerkiksi pelihetket, yhteinen liikunta jne)
• Osallistun työnantajan järjestämiin yhteisiin tapaamisiin, kuten henkilöstöpäivät ja kehittämispäivät, viikottiset tiimit ja kuukausittaiset ns isotiimit
• Huolehdin osaltani tiedottamisesta. Sujuva tiedonkulku on olellista toimivalle ryhmälle.
• Esitän työhön kehittämisideoita, jotka hyödyttävät meitä kaikkia yhteisönä

LÄHTEET

Ape 7- materiaalit optimassa
Kopakkala, A (2005) Porukka, jengi, tiimi; Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. Helsinki. Edita. Suomen psykologiliitto.

Opettajatuttavien haastattelut

Repo-Kaarento, S (2007) Innostu ryhmästä. Miten ohjata oppivaa yhteisöä. Helsinki. Kansanvalistusseura. 

Kuinka aktivoin opiskelijoita ammatillisena opettajana?

a) miten oman alani oppilaitoksissa aktivoidaan opiskelijoita

Aktivoivan opettajan muistilista – miten minä omassa opettajan työssäni aion aktivoida opiskelijoita?

• Hyvä kontakti opettajan ja opiskelijan sekä opiskelijaryhmän jäsenten välillä on avainasemassa. Opintojakson alussa siis hyvä tutustuminen! Järjestän harjoituksia esimerkiksi draaman keinoin. Erilaisia tutustumisleikkejä ja roolipelejä, joissa kerrotaan asioita itsestä ja kuullaan tarinoita toisista. Muistellaan mitä toiset itsestään kertoivat. Myös Ape-opintojen aluksi kävimme tällaista leikkiä; opiskelimme toistemme etu- ja sukunimiä ringissä, jossa piti muistaa järjestyksessä kaikkien nimet. Aluksi homma kuulosti mahdottomalta, mutta yllättävän hyvin nimet jäivät mieleen. Jos harjoitusta ei olisi pidetty, nimien muistamisessa olisi mennyt huomattavasti kauemmin. Myöhemmin jokainen kertoi jotain muutakin itsestään, joka tuki muistamista ja toi esille asioita, jotka voivat tulla merkitykselliseksi myöhemmin opintojen taikka opettajauran aikana (verkostoituminen). Pääsia on kuitenkin se, että hyvä tutustuminen ryhmään ja opettajan sitouttaa opiskeluihin paremmin.
• Herättely aiheeseen opintojakson alussa: otan esille aiheeseen liittyviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja/tai lähiympäristön tapahtumia. Nämä herättelevät tulevan opintojakson aiheeseen ja aktioivat opiskelijoita ajattelemaan ja liittämään opinnot todelliseen elämään. Yhdessä etsitään heti alussa monipuolisesti näkökulmia.
• Teetän opiskelijoilla toiminnallisia harjoituksia säännöllisin välein pitkin opintojaksoa. Tällaisia harjoituksia voivat olla esimerkiksi draaman keinoin järjestetyt asiakastilanteet. Opiskelijat asettuvat eri rooleihin ja oppivat näin näkemään tulevan työnsä eri näkökumista. Esimerkiksi yksi opiskelija on sosiaalityöntekijä ja toinen toimeentulotukea hakeva asiakas. Tilanteesta tulee todellinen ja kaikkine yllätyksineen se jää myös opiskelijan mieleen paremmin kun kirjasta luettu tai pelkästään kerrottu tilanne. Muistan, että tällaisia asiakastilanteita olen itsekin näytellyt sosionomiopintojeni aikana. Toiminnalliset harjoitukset nostattavat tunteita ja tunteet lisäävät ymmärystä. Ymmärrys luo sitoutumista. Lisäksi luovat harjoitukset tuovat esille opiskelijoista voimavaroja, joita opettajalla ei yksin voi olla. Opimme siis kaikki toisiltamme!
• Tulen varmasti käyttämään luovia harjoituksia monipuolisesti; draama, kuvallinen ilmaisu, luova liikunta ja roolipelit vapauttavat ja voivat olla hauskoja! Se voi viedä mukanaan ja rentouttaa koko ryhmää. Itse olen ollut mukana tällaisissa harjoituksissa opiskellessani sosionomiksi. Myös töissä työohjauksen yhteydessä on tehty monenlaisia luovia harjoituksia.

• Vastuuttaminen lisää opiskelijan kiinnostusta oppimaansa asioihin. Voin opettajana antaa opiskelijoille vastuuta suunnitella opintojaksojen toteutusta opintosuunnitelman puitteissa. Voin yhdistää esimerkiksi useita pienempiä opintojaksoja suuremmaksi kokonaiuudeksi, josta opiskelija suoriutuu vaikkapa projektiluontoisesti. Opintojaksot voivat olla esimekriksi päihdetyö, projektityö ja vammaistyö, jolloin opiskelija suunnittelee itselleen kokonaisuuden, jossa osoittaa näiden opintojen osaamistaan. Käytännössä se voisi olla esimerkiksi vammaisten miesten parissa järjestettävä päihdekurssi. Mikäli opiskelijalla on opinnoissaan myös esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn liittyviä opintojaksoja, nekin soveltuisivat samaan opintokokonaisuuteen. Tällä tavalla opiskelija ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Lisäksi hän tekee itse, toimii, ja oppii sillä tavalla käytännönläheisemmin. Samalla hän saattaa luoda itselleen arvokkaita kontakteja työllistymistä ajatellen.
• Pidän huoli, että opiskelija tietää jo opintojen alussa päämäärän, mihin pyrimme. Kun tarkoitus ja sisältö on tiedossa, on helpompi edetä ja pysyä mukana. Myös koko kurssin aikataulutuksesta kerron heti alussa niiltä osin kun se on mahdollista.
• Rakennan kurssin niin, että se sisältää pienempiä osa-tavoitteita, koska niiden saavuttaminen kannustaa jatkamaan. Annan kurssin edetessä palautetta opiskelijoille, jotta he voivat kehittyä kurssin aikana.
• Perinteisiä aktivointimenetelmiä ei sovi unohtaa; laajemmat tehtävät ja pienemmät välitehtävät, ryhmissä ja yksilötöinä rytmittävät oppimista. Kuunnellaan ja jutellaan asioista, jotta kokemuksetkin saavat sijaa.
• Ohjaan opiskelijoita tarvittaessa löytämään itselleen ja opintokokonaisuuteen sopivia opiskelumenetelmiä.
• Pidän opintojaksot ja yksittäiset tunnit monipuolisina. Muistan säännön, että maksimissaan 15 minuuttia omaa puhetta, jonka jälkeen opiskelijoiden keskustelua tai tehtävää. Näin opetus on vaihtelevaa.
• Suunnittelen opintojakson suoritustavat joustaviksi, jotta opiskelijalla on vaihtoehtoja. Suoritustapoja voi olla esimerkiksi tentti, tehtävä, video, opettamalla oppiminen (vanhemman vuosikurssin opiskelijat voivat opettaa aloittaneille) jne.
• Käytän opetuksessa itse kokemiani käytännön esimerkkejä ja case-tapauksia, jotka ovat arvokasta lihaa luitten päälle. Ne kiinnostavat opiskelijoita ja liittävät teorian käytäntöön. Tuon esille, miksi jokin opittava asia on tärkeä juuri heidän työssään. Pyrin liittämään uudet asiat aina johonkin isompaan, jo tuttuun kokonaisuuteen. Pyrin löytämään alan ihmisiä kertomaan työstään sekä esimerkiksi vammaisia tai päihdeongelmasta selviytyneitä kertomaan kokemuksistaan. Myös opintokäynnit hoitolaitoksissa ja esimerkiksi kansalaisjärjestöissä avaavat opiskelijan silmiä eri tavalla kun jos niistä pelkästään suullisesti heille kerrotaan. Mikäli mahdollista, pyrin järjestämään opiskelijoille ns kenttäpäiviä, missä he saavat tutustua päivän ajan työhön, jota tulevaisuudessa tekevät.
• Kiinnitän huomiota omaan esiintymiseeni tunneilla. (ks myös erillinen blogimerkintä hyvän luennon ja luennoitsija piirteistä). Vaihtelen äänenpainoja. Kuiskaus on kuulemma hyvä tehokeino! Persoona ja keho saavat osallistua opetukseen.
• Tarvittaessa luon sääntöjä opintotuokioille, mikäli havaitsen opetusta häiritseviä asioita (esim kännykät).
• Muistan, että jos olen itse innostunut aiheesta, jota opetan, innostuvat myös opiskelijat

b) miten ammatillisen koulutuksen verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opetusta

Ammattikorkeakouluissa verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opiskelijoiden opintomahdollisuuksia. Verkon kautta opiskelijoille on tarjolla opintojaksoja eri oppilaitoksista. Näitä opintoja voi sisällyttää valinnaisiin opintoihin. Yleensä muissa oppilaitoksissa toteutettavat opintojaksot eivät vaadi matkustamista paikanpäälle, koska opintojaksoja järjestetään erilaisin verkkokurssein, esimerkiksi optiman, moodelen ja videoneuvottelujen avulla. Opintotehtävät voivat olla verkossa tehtävänä vapaalla aikataululla. Opiskelija saattaa lisäksi osallistua mm virtuaalisiin ryhmäkeskusteluihin opittaviin teemoihin liittyen.

Verkko-opintoratkaisut vapauttavat opiskelijan paikkasidonnaisuuden ja antavat mahdollisuuksia luoda omia opintoaikatauluja. Materiaaleja on myös mahdollista kerrata uudelleen, kun ne on talennettu verkkoon. Monelle aikuisopiskelijalle tämä on tärkeää; voi sovittaa viikkoon työt ja opiskelut sekä perheen kanssa vietettävän ajan. Itsellenikin mahdollisuus laajoihin verkko-opintoihin on tällä hetkellä ainut mahdollinen opiskelumuoto, koska opintoaika on sovitettava lasten hoito- ja uniaikojen mukaan. Saatan kuunnella verkotallenteita samalla kun leikin lapsen kanssa ja keskittyä tehtäviin silloin kun he rauhoittuvat nukkumaan tai ovat hoitajan kanssa. Kun suunnitelmiin tulee muutoksia, olen vastuussa vain itselleni; koska kaikki muutkin käyvät materiaalit läpi oman tahtiinsa.

Verkko antaa mahdollisuudet myös laajan materiaalin esillepanoon ja käsittelyyn. Opettajana voin laittaa opiskelijoille luomaani opintomateriaalia, linkkejä ja vinkkejä, artikkeleita ym. joista he itse seulovat tärkeimmät ja ne, joita haluavat opintotehtävissään käyttää. Näin opiskelija joutuu heti alusta myös kriittisesti arvioimaan verkosta löytyviä materiaaleja ja niiden sisältöjä. Verkko siis aktivoi myös opiskelijan omaa ajattelua! Esimerkkinä tästä on Maarit-tuutorin tehtävä, jossa selasimme twitteriin laittamiaan viittauksia hyvään esiintymistaitoon liittyen. Linkeistä löytyi muun muassa artikkeleita, joista jokainen opiskelija luki ne, jotka hän koki mielenkiintoisiksi.

Internetistä löytyy ajankohtaisempaa tietoa kun esimerkiksi kirjoista. Sosionomeille ajankohtainen tietämys esimerkiksi Kelan palveluista on tärkeää. Opettajana voin ohjata opiskelijoita käyttämään kela.fi-internetpalvelua, josta he löytävät ajankohtaisimman tiedon. Verkossa oleva tieto saadaan myös opetustilanteessa esille nopeasti, vrt esimerkiksi kirjoihin kirjastossa. Kesken oppitunnin voimme hakea internetistä puuttuvan ajankohtaisen tiedon esimerkiksi siitä, mitä tukia aikuinen kehitysvammainen on oikeutettu saamaan. (laita eri fontilla:) Kelan internetsivuihin liittyen minulla on yksi erittäin huono opintokokemus omalta opiskeluajaltani. Kelan palvelut sisältäneellä opintojaksolla opettaja avasi tunnilla Kelan internetsivut screenille ja luki sieltä suoraa meille palvelukuvauksia ja hakuohjeita. Tämä oli törkeää opiskelijan alirviointia ja lisäksi äärettömän tylsää! Miten olisin itse tehnyt? Opiskelijat voisivat lukea itse asiat internetistä ja opettaja olisi voinut tuoda lisäarvoa kirjoitetun tiedon tueksi. Asian olisi voinut opettaa mielenkiintoisemmin esimerkiksi antamalla pienryhmille case-tapauksia, jolle he etsivät Kelan internetsivuilta tarvittavat palvelut. Näin he oppivat käyttämään sivusta ja saavat tietoa palveluista. Kun ryhmätyöt käydään yhdessä läpi, he oppivat myös muiden ryhmien löytämistä palveluista.

Verkko-opetusratkaisut tuovat joustavuutta myös opettajan ja ryhmän sekä opettajan ja yksittäisen oppilaan väliseen kommunikaatioon. Opintotuokioita ja keskusteluja voidaan käydä paikasta riippumatta. Itsekin olen osallistunut Ape-opinnoissa verkkoneuvotteluun tutor-opettajan kanssa Hops-asioissa. Kummankaan ei tarvinnut matkustaa sitä varten mihinkään, vaan minäkin osallistuin keskusteluun rennosti omalla kotisohvallani ja heti sen päätyttyä olin heti perheeni käytettävissä. Tällaiset tapaamiset siis säästävät myös ihmisten aikaa, kun vältytään siirtymiä paikasta toiseen... Ape-opinnoissa yhteisen opetuksen välillä opiskelijat tapaavat toisiaan verkkoneuvotteluissa, suunnittelevat ja tekevät ryhmätehtäviä. Nämä istunnot sovitaan pienryhmän aikataulun mukaan. Oman ryhmäni jäsenet asuvat aivan eri puolella Suomea, mutta verkon ansiosta voimme ”tavata” opiskelun merkeissä vaivattomasti milloin tahansa. Verkkotapaamisissa on aina omat riskinsä; tietotekniikka ei kuitenkaan aina toimi toivotulla tavalla. Saattaa olla, että yhteys katkeaa ja joku tippuu linjoilta taikka ei pääse kirjautumaan lainkaan opintoympäristöön. Toisaalta samankaltaisia ongelmia voisi tulla myös livetapaamisissa; joku on myöhässä taikka ei löydä tapaamispaikalle. Verkkoneuvottelujen toteutumisessa olen oppinut sen, että kannattaa kirjautua verkkoneuvotteluun jo aiemmin esim 15 minuuttia ennen tapaamisen alkua. Tällöin ehdon tehdä äänitestit ja mikäli ongelmia tulee, ehdin vielä tutkia ja korjata niitä. Mikäli ongelmia on tullut, olemme konnumikoineet niistä muun muassa whatsupin kautta. Pääasiassa verkkoneuvottelut ovat toimineet moitteetta.

Verkossa opiskelija voi tuottaa myös opintotehtävien vastauksensa hieman perinteistä poikkeavalla tavalla. Jos perinteinen esseen kirjoitus ei ole opiskelijan vahvinta osaamista, voin opettajana antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa vastauksensa vaikkapa videona. Tähän tarvitsen itse hieman lisää koulutusta ja harjoittelua. Videon tekeminen ja sen liittäminen verkkoon; voisin harjoitella sitä vaikka täällä blogissa! Voin tehdä videon omalla puhelimellani, ja osaan siirtää sen koneelle, mutta täytyy kokeilla kuinka se siirretään blogiin linkiksi. Videon editointiin minulla ei ole vielä työkaluja tai osaamista.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten verkko-opetusratkaisut vaikuttavat opettajaan ja opiskelijoihin. Yleensäottaen ne siis lisäävät mahdollisuuksia! Olen erittäin kiitollinen siitä, että opiskelen opettajaksi nimenomaan verkko-opintoina. Opin uusia asioita joka viikko. Tiedän, että verkko-opetuksessa voi käyttää esimerkiksi moodlea, optimaa, Adobe connectia, skypeä, facebookia, lynciä, todaysmeet-sovellusta, youtubea, instagramia, twitteriä, blogeja, videointia, verkkotenttejä, whatsuppia, pinterestiä... lista kasvaa kokoajan ja opiskelen näitä työkaluja opettajaopintojeni edistyessä. Ape 7-teemassa käsittelen sitä, miten erilaiset ryhmätyöratkaisut toimivat verkko-opetuksessa.

LÄHTEET:

Lehtori Tytti Hyttilä-Huhtan haastattelu

Tutor -opettajan materiaalit optimassa

Opintotovereiden materiaalit optimassa

Opetuksen monipuolisuus

Miten monipuolistan opetustani ammatillisena opettajana?


a) Miten opetusmenetelmiä luokitellaaan?

Luokituksia on useita, joista tutustuimme Ape-opinnoissa muutamaan. Niiden tarkoituksena on auttaa hahmottamaan erilaisia opetusmenetelmiä ja helpottaa opettajaa menetelmän valinnassa.

Luokitusmalli 1: Yksilöllinen/kouluttajalähtöinen/ryhmätyö

Yksilöllinen menetelmä edistää yksilön päätöksentekotaitoja ja identiteetin kehittymistä. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi tenttiin lukeminen, yksilötehtävän tekeminen, oppimispäiväkirjan kirjoitus, tekemällä oppiminen, dialogi itsen kanssa ja tietopohjan kokoaminen. Yksilöllisiä opetusmenetelmiä tulen käyttämään kaikessa opetuksessa muiden menetelmien rinnalla.

Kouluttajalähtöinen menetelmä mahdollistaa opettajan aktiivisen roolin. Kouluttajalähtöisiä menetelmiä ovat esimerkiksi luennointi (kun suuri määrä oppilaita), esittävä opetus (esim. näytän itse miten insuliinikynä toimii ja näytän koepistoksen), kyselevä opetus ja lähtötason arviointi.

Ryhmätyömenetelmä kehittää parhaiten yhteistyötä. Menetelmiä ovat esimerkiksi learning cafe, kokemusten jakaminen pienryhmissä, ideointi, ongelmanratkaisu, väittely, roolipelit (esim vuorovaikutustilanteiden harjoittelu), yhteistoiminnallinen palapelimalli (ape-verkko-opinnot), aivoriihi jne. Ryhmätyömenetelmissä on mahdollista saada paljon ideoita toisilta opiskelijoilta. Tässä mainittuja menetelmiä käytämme monipuolisesti ape-opinnoissa.

Luokitusmalli 2: Itseohjautuva / ohjattu / vastaanottava oppiminen

Itseohjautuvassa oppimisessa opiskelijalla on selkeästi toiminnallinen rooli. Siihen kuuluvat muun muassa itsenäiset työtehtävät, väittelyt, työpistetyöskentely ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Oppiminen on opiskelijasta itsestään lähtöisin. Ohjattuun opiskeluun kuuluu ryhmätyöt, kuten caset ja aivoriihet sekä tutor-opetus ja erilaiset keskustelut. Vastaanottavaa oppimista on ainakin esittävä opetus, luento, demonstraatio. Hyvässä opetuksessa sekoittaisin sopivasti näitä kaikkia oppitunnille, jotta vaihtelevuus säilyy. Voisin esittää vaikkapa videon, demonstraation, jonka pohjalta jokainen opiskelija tekisi itsenäisen työn, miellekartan. Tämän jälkeen kukin voisi esitellä oman miellekarttansa pienryhmässä, ja avivoriihen tavoin asiaa voitaisiin edelleen työstää eteepäin.

Luokitusmalli 3: ohjaajakeskeinen/ oppijakeskeinen/ sisältökeskeinen / vuorovaikutuksellinen metodi

Ohjaajakeskeinen metodi on kuten kouluttajalähtöinen tai vastaanottajatyyppinen esitys, esimerkiksi luento. Opettaja on asiantuntijan roolissa ja opiskelijat ovat passiivisia. Oppijakeskeinen on sen vastakohta, eli opettaja on silloin enemmänkin resurssi, joka ohjaa tarvittaessa oikeaan suuntaan. Opetus on esimerkiksi keskustelevaa ja erilaiset näkökulmat huomioonottavaa. Sisältökeskeinen metodi tarkoittaa vaikkapa kirjatenttejä, joissa sisällön tarkka osaaminen on tärkeintä. Vuorovaikutuksellisessa metodissa yhdistellään erilaisia opetustapoja tilanteen mukaan. Ryhmä keskustelee ja oppii monin eri tavoin yhteistoiminnassa.



b) Miten eri opetusmenetelmillä voidaan monipuolistaa oppimista?


Mikä yhteys on oppimisella ja opetusmenetelmällä?

- hyvällä opetusmenetelmän valinnalla voi edistää oppimista huomattavasti
- oppimisprosessin alussa ja kulussa valitsemme erilaisia opetusmenetelmiä. Päädymme oppimistulokseen ja osaamiseen työelämässä. Opettajan osaamiseen liittyy se, että osaa valita oikeanlaisia opetusmenetelmiä...

Miten minä valitsisin opetusmenetelmät?

Valinnassa otan huomioon opetettavan aiheen, sisällön sekä opetuksen tavoitteet. Jos aiheena on vaikkapa sosiaalialaa ohjaava lainsäädäntö, täytyy opetuksen olla vaihtelevaa ja monitasoista, koska tasapaksun lakitekstin opiskelu on muutoin liian puisevaa. Tällaisessa tilanteessa voisin käyttää case-tehtäviä, joissa antaisin opiskeilijoille kuvauksen asiakkaasta. Opiskelijoiden tulisi etsiä yksin tai ryhmässä minkä lakien mukaan henkilö on oikeutettu saamaan sosiaalialan palveluja. Tavoitteena on tällöin oppia etsimään ja käyttämään lakeja työn perustana, mutta myös hahmottamaan palvelujärjestelmää, joita lait ohjaavat.

Minun tulee olla tietoinen opiskelijoitten osaamisen tasosta, jotta voin valita sopivia opetusmenetelmiä. En voi esimerkiksi laittaa opiskelijoita näyttelemään draamana perushoidollista tilannetta, jos he eivät ole saaneet perushoidon teoriaopetusta (miten pistetään insuliini tai mitataan verenpaine).

Valitsemani opetusmenetelmä tulee olla minulle tuttu tai ainakin sen toteutus on valmisteltava huolella. Opettajaopinnoissa tutustun moniin opetusmenetelmiin, koska käytämme jokaisessa ape-opetustuokiossa eri opetusmenetelmää. Jos käytän menetelmää, jota en itse osaa, voi itse asia jäädä toissijaiseksi. Esimerkiksi jos käytän Alias-sananselityspeliä, enkä ole kerrannut sen sääntöjä, saattaa opetettavat sosiaalialan käsitteet hukkua pelisääntöjen kertaamisen alle. Opettajaurani aikana voin jatkuvasti opetella uusia menetelmiä. Esimerkiksi tutuissa opintoryhmissä voin kokeilla rohkeasti menetelmiä, jotka ovat minulle vähemmän tuttuja. Muistan kysyä opiskelijoilta palautetta!

Opetusmenetelmän valinnassa on huomioitava tietysti myös käytettävissä olevat tilat, materiaalit ja välineet, aika sekä ryhmän koko. Ape 7- teemassa käsittelemme sitä, miten eri ryhmämenetelmät soveltuvat suur- ja pienryhmän käyttöön sekä virtuaaliopetukseen (linkki Ape7). Ryhmän koko vaikuttaa suuresti siihen, millaisia opetusmenetelmiä voi käyttää. Jos ryhmä on erityisen suuri, yksilölliset tai kouluttajalähtöiset tehtävät ovat helpompia toteuttaa (esim luento, yksilöllinen kirjoitus, yksilöcaset, lukeminen). Pienessä ryhmässä taas voidaan saavuttaa intensiivisempiä ryhmäkeskusteluja. Tilojen puitteissa pitää arvioida, voidaanko toteuttaa tekemällä oppimista (käytännön harjoitustyönä esimerkiksi anne-nuken elvyttäminen lattialla) taikka draamamenetelmiä, jotka vaativat enemmän vapaata luokkatilaa. Opettajana minun täytyy huolellisesti suunnitella käytettävissä oleva aika suhteutettuna opetettavaan kokonaisuuteen. Jos käytän monimutkaisia opetusmenetelmiä, saattaa osa asioista jäädä ajan puutteessa huomioimatta.

Miten voin käyttää tekemällä oppimista ja ilmiöoppimista sosionomeja opettaessani?

Tekemällä oppiminen: Järjestetään tilanteita, kuten ensiapukoulutuksessa on tapana; suunnitellaan jokin onnettomuus, jossa opiskelijoiden pitää tilanne silmäilemällä huomata mitä on tapahtunut ja mikä on oikea toimintaohje. Opiskelijoiden tulee miettiä mitä kukin tekee, mikä on kenenkin rooli tilanteessa. Sitten tilanne "eletään läpi" ja lopuksi arvioidaan.

Ilmiöoppiminen: Esimerkiksi yrittäjyyttä voidaan oppia niin, että valmistellaan opintojen aikana oman yrityksen perustaminen. Samalla opitaan mitä taitoja, tietoa ja ominaisuuksia tarvitaan yrittäjänä toimimisessa ja yrityksen pyörittämisessä. Yritys perustetaan todelliseen ympäristöön ja sen toimivuutta seurataan tiiviisti esimerkiksi lukuvuoden ajan.

c) Mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita?

Opetuksen perusperiaatteet pohjautuvat siihen, miten ihminen oppii parhaiten ja miten hän motivoituu oppimiseen.

Perusperiaatteet ovat :

1.Havainnollistaminen ja konkretisointi

2.Aktivointi

3.Vaihtelu

4.Yhteistoiminta ja yksilöinti

5. Arviointi ja palaute

Havainnollistaminen ja konkretisointi auttavat opiskelijaa ymmärtämään opetettavan asian paremmin. Eri keinoin voidaan opiskelijaa ohjata huomioimaan oleelliset asiat opittavasta kokonaisuudesta. Havainnollistamiseen voi käyttää monipuolisesti aisteja; kuvia, ääniä, hajuja, makujakin. Perinteisimpiä niistä, eli kuvia käytän jatkuvasti luodessani erilaisia materiaaleja opetustilanteisiin. Esimerkki: Opintomateriaalissa, joka koskee suomalaisen sosiaaliturvan muodostumista, voin käyttää ns piirakkamallia, jossa esitetään erikokoisina piirakanpaloina osat, joista suomalaisen sosiaaliturva koostuu.

Opiskelijoiden aktivointi varmistaa sen, että opiskelijat pysyvät mukana ja tekevät oppimistekoja. Ks aiheesta tarkemmin blogimerkinnästä Ape 6 Opiskelijaa aktivoiva opetus.

Vaihtelun ansiosta opiskelijoilla säilyy opintojen aikana sopiva vireystila. Vaihtelua luodaan rytmittämällä opinnot vaihteleviksi käyttämällä eri opetusmenetelmiä. Esimerkiksi lyhyen alustuksen jälkeen ryhmäpohdintatehtävä, sen läpikäynti – tauko. Tämän jälkeen kirjoitustehtävä – luova draamaharjoitus ja keskusteleva yhteenveto.

Yhteistoiminnalla ja yksilöinnillä tarkoitetaan sitä, että asioita opitaan eri tavoin. Yhteistoimintaa on esimerkiksi erilaiset ryhmätehtävät ja keskustelut. Yksilöinnillä taas tarkoitetaan sitä, että opiskelija oppii juuri sen mitä hän koulutukselta hakee; teetetään myös yksilöllisiä tehtäviä ja tarkastellaan yksilöllisiä tavoitteita.

Arvioinnin ja palautteen tulee olla osa kaikkea opetusta. Ilman arviointia opettaja ja opiskelija eivät tiedä, onko saavutettu se tiedon taso, joka opintojaksolle asetettiin. Ape 6 keskusteluista viisastuneena annan jatkossa opiskelijoille palautetta pitkin opintojaksoa. Jos he saavat alautteen vain opintojen päätyttyä, ei heillä ole mahdollisuutta kehittyä opiskelujensa aikana. Myös itsearvioinnin osuus on tärkeää.



LÄHTEET:

Ulla Kaijala, Anssi Tossavainen & Maarit Räisänen, luentomateriaali Ape5


Opin uutta: Kahoot!
Tutustuimme Ape5-opintojaksolla älypuhelimilla kahoot.it-osoitteessa toimivaan kyselyyn, jota voi käyttää opetusmenetelmänä, tai paremminkin opetuksen varmistajana. Tekniikka vähän ontui, kaikki eivät nähneet puhelimella kysymyksiä taikka vastausvaihtoehtoja, ja jos selain meni uinumistilaan, putosi pois ohjelmasta. Hienoa kuitenkin tutustua tähänkin mahdollisuuteen opetuksessa!

Hyvä luento ja luennoitsija

Hyvän luennon tunnusmerkkejä:

- Sisältää esimerkkejä ja havainnollistavaa materiaalia
- Etenee loogisesti; innostava alku, mielenkiintoinen sisältö ja ydinasiat kertaava loppu
- Opiskelijalla tulee tunne, että hän on kuuntelemassa hyvää tarinaa
- Auttaa opiskelijaa ymmärtämään asian paremmin
- Sopivasti aikataulutettu, ei kiireen tuntua


Hyvän luennoitsijan tunnusmerkkejä

- Valmistelee luennon huolellisesti
- Esittää luennon sisällön yksinkertaisesti ja selkeästi
- On tilanteessa aidosti läsnä 
- Ei lue asiaa papaerilta, vaan etenee omin sanoin ja antaa opiskelijalle lisäarvoa luettuun tietoon
- Osaa innostaa kuuntelemaan
- Argumentoi selkeästi
- Osallistaa ja aktivoi kuulijoita esimerkiksi esittämällä kysymyksiä
- Luo kiireettömän ilmapiirin luennolle
- Antaa tilaa vuorovaikutukselle; kysymyksille ja pohdinnalle
- Varmistaa että opiskelijat pysyvät mukana asiassa

Hyvän opetusmenetelmän tuntomerkit

- ottaa huomioon ryhmän
- opettaja osaa opetusmenetelmän
- innostaa opiskelijaa oppimaan lisää
- auttaa oppijoita ymmärtämään opetettavan asian
- opiskelija osallistuu ja opettaa itse
- opiskelijat nauttivat siitä
- oppiminen on miellyttävää, nopeaa ja varmaa
- opetus sisältää monipuolisesti eri työtapoja, jotka soveltuvat opittavaan asiaan
- huomioi erilaiset oppijat
- sisältää keskustelua ja tekemistä
- opettaja on soveltanut menetelmän itse tilanteeseen sopivaksi
- tuo lisäarvoa opiskelijan oppimiseen = opiskelija saa enemmän kuin itseoppimalla
- tiivistää opittavan asian niin, ettei opiskelijalla mene "turhaa aikaa" opiskeluun (olennaiset asiat)