a) Miten opetusmenetelmiä luokitellaaan?
Luokituksia on useita, joista tutustuimme Ape-opinnoissa muutamaan. Niiden tarkoituksena on auttaa hahmottamaan erilaisia opetusmenetelmiä ja helpottaa opettajaa menetelmän valinnassa.
Luokitusmalli 1: Yksilöllinen/kouluttajalähtöinen/ryhmätyö
Yksilöllinen menetelmä edistää yksilön päätöksentekotaitoja ja identiteetin kehittymistä. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi tenttiin lukeminen, yksilötehtävän tekeminen, oppimispäiväkirjan kirjoitus, tekemällä oppiminen, dialogi itsen kanssa ja tietopohjan kokoaminen. Yksilöllisiä opetusmenetelmiä tulen käyttämään kaikessa opetuksessa muiden menetelmien rinnalla.
Kouluttajalähtöinen menetelmä mahdollistaa opettajan aktiivisen roolin. Kouluttajalähtöisiä menetelmiä ovat esimerkiksi luennointi (kun suuri määrä oppilaita), esittävä opetus (esim. näytän itse miten insuliinikynä toimii ja näytän koepistoksen), kyselevä opetus ja lähtötason arviointi.
Ryhmätyömenetelmä kehittää parhaiten yhteistyötä. Menetelmiä ovat esimerkiksi learning cafe, kokemusten jakaminen pienryhmissä, ideointi, ongelmanratkaisu, väittely, roolipelit (esim vuorovaikutustilanteiden harjoittelu), yhteistoiminnallinen palapelimalli (ape-verkko-opinnot), aivoriihi jne. Ryhmätyömenetelmissä on mahdollista saada paljon ideoita toisilta opiskelijoilta. Tässä mainittuja menetelmiä käytämme monipuolisesti ape-opinnoissa.
Luokitusmalli 2: Itseohjautuva / ohjattu / vastaanottava oppiminen
Itseohjautuvassa oppimisessa opiskelijalla on selkeästi toiminnallinen rooli. Siihen kuuluvat muun muassa itsenäiset työtehtävät, väittelyt, työpistetyöskentely ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Oppiminen on opiskelijasta itsestään lähtöisin. Ohjattuun opiskeluun kuuluu ryhmätyöt, kuten caset ja aivoriihet sekä tutor-opetus ja erilaiset keskustelut. Vastaanottavaa oppimista on ainakin esittävä opetus, luento, demonstraatio. Hyvässä opetuksessa sekoittaisin sopivasti näitä kaikkia oppitunnille, jotta vaihtelevuus säilyy. Voisin esittää vaikkapa videon, demonstraation, jonka pohjalta jokainen opiskelija tekisi itsenäisen työn, miellekartan. Tämän jälkeen kukin voisi esitellä oman miellekarttansa pienryhmässä, ja avivoriihen tavoin asiaa voitaisiin edelleen työstää eteepäin.
Luokitusmalli 3: ohjaajakeskeinen/ oppijakeskeinen/ sisältökeskeinen / vuorovaikutuksellinen metodi
Ohjaajakeskeinen metodi on kuten kouluttajalähtöinen tai vastaanottajatyyppinen esitys, esimerkiksi luento. Opettaja on asiantuntijan roolissa ja opiskelijat ovat passiivisia. Oppijakeskeinen on sen vastakohta, eli opettaja on silloin enemmänkin resurssi, joka ohjaa tarvittaessa oikeaan suuntaan. Opetus on esimerkiksi keskustelevaa ja erilaiset näkökulmat huomioonottavaa. Sisältökeskeinen metodi tarkoittaa vaikkapa kirjatenttejä, joissa sisällön tarkka osaaminen on tärkeintä. Vuorovaikutuksellisessa metodissa yhdistellään erilaisia opetustapoja tilanteen mukaan. Ryhmä keskustelee ja oppii monin eri tavoin yhteistoiminnassa.
b) Miten eri opetusmenetelmillä voidaan monipuolistaa oppimista?
Mikä yhteys on oppimisella ja opetusmenetelmällä?
- hyvällä opetusmenetelmän valinnalla voi edistää oppimista huomattavasti
- oppimisprosessin alussa ja kulussa valitsemme erilaisia opetusmenetelmiä. Päädymme oppimistulokseen ja osaamiseen työelämässä. Opettajan osaamiseen liittyy se, että osaa valita oikeanlaisia opetusmenetelmiä...
Miten minä valitsisin opetusmenetelmät?
Valinnassa otan huomioon opetettavan aiheen, sisällön sekä opetuksen tavoitteet. Jos aiheena on vaikkapa sosiaalialaa ohjaava lainsäädäntö, täytyy opetuksen olla vaihtelevaa ja monitasoista, koska tasapaksun lakitekstin opiskelu on muutoin liian puisevaa. Tällaisessa tilanteessa voisin käyttää case-tehtäviä, joissa antaisin opiskeilijoille kuvauksen asiakkaasta. Opiskelijoiden tulisi etsiä yksin tai ryhmässä minkä lakien mukaan henkilö on oikeutettu saamaan sosiaalialan palveluja. Tavoitteena on tällöin oppia etsimään ja käyttämään lakeja työn perustana, mutta myös hahmottamaan palvelujärjestelmää, joita lait ohjaavat.
Minun tulee olla tietoinen opiskelijoitten osaamisen tasosta, jotta voin valita sopivia opetusmenetelmiä. En voi esimerkiksi laittaa opiskelijoita näyttelemään draamana perushoidollista tilannetta, jos he eivät ole saaneet perushoidon teoriaopetusta (miten pistetään insuliini tai mitataan verenpaine).
Valitsemani opetusmenetelmä tulee olla minulle tuttu tai ainakin sen toteutus on valmisteltava huolella. Opettajaopinnoissa tutustun moniin opetusmenetelmiin, koska käytämme jokaisessa ape-opetustuokiossa eri opetusmenetelmää. Jos käytän menetelmää, jota en itse osaa, voi itse asia jäädä toissijaiseksi. Esimerkiksi jos käytän Alias-sananselityspeliä, enkä ole kerrannut sen sääntöjä, saattaa opetettavat sosiaalialan käsitteet hukkua pelisääntöjen kertaamisen alle. Opettajaurani aikana voin jatkuvasti opetella uusia menetelmiä. Esimerkiksi tutuissa opintoryhmissä voin kokeilla rohkeasti menetelmiä, jotka ovat minulle vähemmän tuttuja. Muistan kysyä opiskelijoilta palautetta!
Opetusmenetelmän valinnassa on huomioitava tietysti myös käytettävissä olevat tilat, materiaalit ja välineet, aika sekä ryhmän koko. Ape 7- teemassa käsittelemme sitä, miten eri ryhmämenetelmät soveltuvat suur- ja pienryhmän käyttöön sekä virtuaaliopetukseen (linkki Ape7). Ryhmän koko vaikuttaa suuresti siihen, millaisia opetusmenetelmiä voi käyttää. Jos ryhmä on erityisen suuri, yksilölliset tai kouluttajalähtöiset tehtävät ovat helpompia toteuttaa (esim luento, yksilöllinen kirjoitus, yksilöcaset, lukeminen). Pienessä ryhmässä taas voidaan saavuttaa intensiivisempiä ryhmäkeskusteluja. Tilojen puitteissa pitää arvioida, voidaanko toteuttaa tekemällä oppimista (käytännön harjoitustyönä esimerkiksi anne-nuken elvyttäminen lattialla) taikka draamamenetelmiä, jotka vaativat enemmän vapaata luokkatilaa. Opettajana minun täytyy huolellisesti suunnitella käytettävissä oleva aika suhteutettuna opetettavaan kokonaisuuteen. Jos käytän monimutkaisia opetusmenetelmiä, saattaa osa asioista jäädä ajan puutteessa huomioimatta.
Miten voin käyttää tekemällä oppimista ja ilmiöoppimista sosionomeja opettaessani?
Tekemällä oppiminen: Järjestetään tilanteita, kuten ensiapukoulutuksessa on tapana; suunnitellaan jokin onnettomuus, jossa opiskelijoiden pitää tilanne silmäilemällä huomata mitä on tapahtunut ja mikä on oikea toimintaohje. Opiskelijoiden tulee miettiä mitä kukin tekee, mikä on kenenkin rooli tilanteessa. Sitten tilanne "eletään läpi" ja lopuksi arvioidaan.
Ilmiöoppiminen: Esimerkiksi yrittäjyyttä voidaan oppia niin, että valmistellaan opintojen aikana oman yrityksen perustaminen. Samalla opitaan mitä taitoja, tietoa ja ominaisuuksia tarvitaan yrittäjänä toimimisessa ja yrityksen pyörittämisessä. Yritys perustetaan todelliseen ympäristöön ja sen toimivuutta seurataan tiiviisti esimerkiksi lukuvuoden ajan.
c) Mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita?
Opetuksen perusperiaatteet pohjautuvat siihen, miten ihminen oppii parhaiten ja miten hän motivoituu oppimiseen.
Perusperiaatteet ovat :
1.Havainnollistaminen ja konkretisointi
2.Aktivointi
3.Vaihtelu
4.Yhteistoiminta ja yksilöinti
5. Arviointi ja palaute
Havainnollistaminen ja konkretisointi auttavat opiskelijaa ymmärtämään opetettavan asian paremmin. Eri keinoin voidaan opiskelijaa ohjata huomioimaan oleelliset asiat opittavasta kokonaisuudesta. Havainnollistamiseen voi käyttää monipuolisesti aisteja; kuvia, ääniä, hajuja, makujakin. Perinteisimpiä niistä, eli kuvia käytän jatkuvasti luodessani erilaisia materiaaleja opetustilanteisiin. Esimerkki: Opintomateriaalissa, joka koskee suomalaisen sosiaaliturvan muodostumista, voin käyttää ns piirakkamallia, jossa esitetään erikokoisina piirakanpaloina osat, joista suomalaisen sosiaaliturva koostuu.
Opiskelijoiden aktivointi varmistaa sen, että opiskelijat pysyvät mukana ja tekevät oppimistekoja. Ks aiheesta tarkemmin blogimerkinnästä Ape 6 Opiskelijaa aktivoiva opetus.
Vaihtelun ansiosta opiskelijoilla säilyy opintojen aikana sopiva vireystila. Vaihtelua luodaan rytmittämällä opinnot vaihteleviksi käyttämällä eri opetusmenetelmiä. Esimerkiksi lyhyen alustuksen jälkeen ryhmäpohdintatehtävä, sen läpikäynti – tauko. Tämän jälkeen kirjoitustehtävä – luova draamaharjoitus ja keskusteleva yhteenveto.
Yhteistoiminnalla ja yksilöinnillä tarkoitetaan sitä, että asioita opitaan eri tavoin. Yhteistoimintaa on esimerkiksi erilaiset ryhmätehtävät ja keskustelut. Yksilöinnillä taas tarkoitetaan sitä, että opiskelija oppii juuri sen mitä hän koulutukselta hakee; teetetään myös yksilöllisiä tehtäviä ja tarkastellaan yksilöllisiä tavoitteita.
Arvioinnin ja palautteen tulee olla osa kaikkea opetusta. Ilman arviointia opettaja ja opiskelija eivät tiedä, onko saavutettu se tiedon taso, joka opintojaksolle asetettiin. Ape 6 keskusteluista viisastuneena annan jatkossa opiskelijoille palautetta pitkin opintojaksoa. Jos he saavat alautteen vain opintojen päätyttyä, ei heillä ole mahdollisuutta kehittyä opiskelujensa aikana. Myös itsearvioinnin osuus on tärkeää.
LÄHTEET:
Ulla Kaijala, Anssi Tossavainen & Maarit Räisänen, luentomateriaali Ape5
Opin uutta: Kahoot!
Tutustuimme Ape5-opintojaksolla älypuhelimilla kahoot.it-osoitteessa toimivaan kyselyyn, jota voi käyttää opetusmenetelmänä, tai paremminkin opetuksen varmistajana. Tekniikka vähän ontui, kaikki eivät nähneet puhelimella kysymyksiä taikka vastausvaihtoehtoja, ja jos selain meni uinumistilaan, putosi pois ohjelmasta. Hienoa kuitenkin tutustua tähänkin mahdollisuuteen opetuksessa!
Opetuksen perusperiaatteet pohjautuvat siihen, miten ihminen oppii parhaiten ja miten hän motivoituu oppimiseen.
Perusperiaatteet ovat :
1.Havainnollistaminen ja konkretisointi
2.Aktivointi
3.Vaihtelu
4.Yhteistoiminta ja yksilöinti
5. Arviointi ja palaute
Havainnollistaminen ja konkretisointi auttavat opiskelijaa ymmärtämään opetettavan asian paremmin. Eri keinoin voidaan opiskelijaa ohjata huomioimaan oleelliset asiat opittavasta kokonaisuudesta. Havainnollistamiseen voi käyttää monipuolisesti aisteja; kuvia, ääniä, hajuja, makujakin. Perinteisimpiä niistä, eli kuvia käytän jatkuvasti luodessani erilaisia materiaaleja opetustilanteisiin. Esimerkki: Opintomateriaalissa, joka koskee suomalaisen sosiaaliturvan muodostumista, voin käyttää ns piirakkamallia, jossa esitetään erikokoisina piirakanpaloina osat, joista suomalaisen sosiaaliturva koostuu.
Opiskelijoiden aktivointi varmistaa sen, että opiskelijat pysyvät mukana ja tekevät oppimistekoja. Ks aiheesta tarkemmin blogimerkinnästä Ape 6 Opiskelijaa aktivoiva opetus.
Vaihtelun ansiosta opiskelijoilla säilyy opintojen aikana sopiva vireystila. Vaihtelua luodaan rytmittämällä opinnot vaihteleviksi käyttämällä eri opetusmenetelmiä. Esimerkiksi lyhyen alustuksen jälkeen ryhmäpohdintatehtävä, sen läpikäynti – tauko. Tämän jälkeen kirjoitustehtävä – luova draamaharjoitus ja keskusteleva yhteenveto.
Yhteistoiminnalla ja yksilöinnillä tarkoitetaan sitä, että asioita opitaan eri tavoin. Yhteistoimintaa on esimerkiksi erilaiset ryhmätehtävät ja keskustelut. Yksilöinnillä taas tarkoitetaan sitä, että opiskelija oppii juuri sen mitä hän koulutukselta hakee; teetetään myös yksilöllisiä tehtäviä ja tarkastellaan yksilöllisiä tavoitteita.
Arvioinnin ja palautteen tulee olla osa kaikkea opetusta. Ilman arviointia opettaja ja opiskelija eivät tiedä, onko saavutettu se tiedon taso, joka opintojaksolle asetettiin. Ape 6 keskusteluista viisastuneena annan jatkossa opiskelijoille palautetta pitkin opintojaksoa. Jos he saavat alautteen vain opintojen päätyttyä, ei heillä ole mahdollisuutta kehittyä opiskelujensa aikana. Myös itsearvioinnin osuus on tärkeää.
LÄHTEET:
Ulla Kaijala, Anssi Tossavainen & Maarit Räisänen, luentomateriaali Ape5
Opin uutta: Kahoot!
Tutustuimme Ape5-opintojaksolla älypuhelimilla kahoot.it-osoitteessa toimivaan kyselyyn, jota voi käyttää opetusmenetelmänä, tai paremminkin opetuksen varmistajana. Tekniikka vähän ontui, kaikki eivät nähneet puhelimella kysymyksiä taikka vastausvaihtoehtoja, ja jos selain meni uinumistilaan, putosi pois ohjelmasta. Hienoa kuitenkin tutustua tähänkin mahdollisuuteen opetuksessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti