Asiantuntijuuden arviointia opintojen loppupuolella

ASIANTUNTIJANA KEHITTYMINEN / KOONTITEHTÄVÄ 1

Asiantuntijuuteen kuuluu käsitteellisen oppimisen lisäksi asioitten syvällinen ymmärtäminen. Asiantuntijuus on jatkuvaa pyrkimystä oppia uutta ja kehittää itseään ammattialansa taitajana (Ruohotie 2008, 106). Tässä tehtävässä kuvaan asiantuntijana kehittymistäni YAMK tutkinnon aikana.


Henkilöstöjohtamisen käytännöt

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”melko huonosti” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”erittäin hyvin”. Aliarvioin tässäkin itseni, koska en tuntenut opintojakson sisältöjä. Opintojakso pureutui henkilöstöjohtamisen käytännön haasteisiin. Koin, että minulla oli tähän paljon annettavaa. Tein tehtävät ristiriitatilanteesta työpaikalla ja sen ratkaisemisesta sekä digitalisaatiosta ja robotiikasta kehitysvammaisen asiakkaan näkökulmasta. Erittäin opettavaista pohtia näitä asioita ja saada myös teoreettista tukea osaamiselle. Osaamisen näkyväksi tekeminen tuki myös ammatti-identiteettiä.



Strategia-ja laatutyö käytännössä

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”ei lainkaan” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”hyvin”.

Opinnoissa tutustuttiin oman organisaation strategian laadintaprosessiin, mikä oli tietysti mielenkiintoista, koska olemme juuri käyneet läpi laajan organisaatiomuutoksen. Aiheesta oli nihkeästi materiaalia saatavilla ja koska opiskelukaverinakin on kolme saman yhtiön jäsentä, teimme työtä yhdessä. Opin paljon omasta organisaatiosta ja sen toimintatavoista, henkilöistäkin vähän. Laatutehtäviä oli kaiken kaikkiaan kaksi. Ensimmäisessä tuli pohtia, millaisilla työkaluilla ja toimintamalleilla laatua on omassa organisaatiossa kehitetty. Toisessa tuli valita laatutyön elementeistä kaksi, joiden toteutumista arvioin. Näitä elementtejä ovat asiakaskeskeisyys, palvelujen saatavuus ja saavutettavuus, oikeudenmukaisuus, valinnanvapaus, potilasturvallisuus, korkeatasoinen osaaminen ja vaikuttavuus. Mitä opin? Tietämys laatutyötä yleensä kasvoi runsaasti, oman organisaation laatutyö tuli tutuksi, strategiatyön ymmärrys lisääntyi edelleen. Ehkä rohkeammin olisin voinut laittaa, että tunnen tämän alueen ennalta hyvin, ja nyt opintojen jälkeen erittäin hyvin. Kolmen vuoden yhtiössäoloaikana olen nähnyt nyt myös strategiauudistamisen jalkauttamiseen liittyvän työn.



Talousjohtaminen

Talousjohtamisesta minulla ei ollut juuri mitään osaamista ja olinkin arvioinnit itseni kaikkein heikoimmille tiedoille. Odoitin opintojaksoa kovasti ja panostin siihen ajallisesti. Ehkä tärkein oppi oli se, että osaan kyllä, kun opettelen ja keskityn. Kiinnostukseni talousasioihin lisääntyi roimasti. Haluan jatkossa tutkia tulosraportteja tarkemmin ja ymmärtää niitä ja tiedän, että opintojakson opit ja materiaalit tukevat siinä. Opintojaksolla panostettiin kovasti esimerkiksi kustannuslaskentaan, mutta ne opit kyllä unohtuvat, kun niitä ei käytä. Opintojakson myötä sisäistin yhä syvemmin sen, että esimiehellä on suuri rooli taloudellisessa mielessä ja haluan omassa työssäni ottaa myös yksikön talouden haltuun.

Kuvalähde: www.papunet.net/Sergio Palao. ARASAAC.


Menetelmien arviointi

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”hyvin” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”hyvin”. Tässä opintojaksossa kävi käänteinen oppi, luulin tietäväni paljon arvioinnista, mutta opintojakson sisältö olikin avartavampi. Silti en kuulu kohtaan ”erittäin hyvin”, koska opintojakso tuotti minulle tuskaa ja ei ole jatkossakaan vaivatonta käyttää erilaisia arviointimenetelmiä.

Käsitteellisen ymmärtämisen edistäminen tulee asettaa opetuksen tavoitteeksi (Ruohotie 2008, 111). Menetelmien arviointi, tai arviointi ylipäätään on minulle erittäin mieluisa aihe. Jotenkin tässä opintokokonaisuudessa aihetta lähestyttiin todella vaikealla tavalla ja minulla meni aikaa koota ajatukset, että pääsin lopputulokseen mitä tässä yritettiin oppia. Käsitteet tuottavuus, tehokkuus, vaikutus ja vaikuttavuus pureskeltiin perin pohjin. Itse asiassa tuskailin aiheen ympärillä kirjastossa, ja sain silti tehtävästä hylsyn. Alun vaikeuksien jälkeen, kun käsitteistä päästiin selvyyteen, pääsin itse aiheeseen, vaikuttavuuden arviointiin sosiaalialalla. Valitsin näkökulmaksi päivätoiminnan, joka on lempilapseni. On opettavaista ajatella miten tätä asiaa voin soveltaa ja käyttää omassa työssäni. Opin tämän opintojakson aikana laajentamaan näkemystäni arvioinnista sekä tutustuin kokonaan uuteen alueeseen; kustannusvaikuttavuuden arviointiin. Osin vaikeuksia aiheutti se, että materiaalit olivat kovin terveydenhuoltopainotteisia ja osaa aiheista oli vaikea siirtää sosiaalialalle. Tämä vaikeus onkin seurannut monissa materiaaleissa läpi opintojen. Arvioisin kuitenkin, että tämä opintojakso kasvatti osaamistani suuresti.

Yhteiskunnan muutos ja haasteet hyvinvoinnille ja palveluille

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”melko huonosti” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”melko hyvin”. Mukavaa oli pohtia, millainen palveluverkosto meillä on tulevaisuudessa. Oppimistehtävänä oli valita jokin yhteiskunnallinen muutos ja käsitellä sen vaikutuksia hyvinvointipalveluihin. Valitsin terveyspalveluitten digitalisoinnin ja tarkastelin sitä kehitysvammaisen asiakkaan näkökulmasta. Samassa tehtävässä tuli vielä valita yksi hallituksen kärkihanke ja analysoida sen vaikutuksia omalle alueelle.

Kärkihankkeisiin tutustuminen pakotti selaamaan sellaisia nettisivuja, joista löytyy paljon valtakunnallista tietoa ja tutustutti hallituksen työskentelytapoihin. Oppimistehtävä tuli kirjoittaa myös PoPSTer-raportista, josta tuli nostaa esiin hyvinvointipalveluiden haasteita. Opettajan palaute tehtävästä 29.1.2018: "Mielenkiintoiset asiat nostit esiin, jotka toisaalta vaikuttavat kaikkialla. Ovat tärkeitä ja erilaisia vammaisten näkökulmasta."


Näitten yksilötehtävien lisäksi oli vielä ryhmätehtävä, jossa perehdyttiin sosiaali -ja terveyspalveluihin pohjoismaissa. Minun ryhmäni aihe oli Pohjoismainen yhteistyö; palvelujen laatu ja turvallisuus. Aihe ei kiinnostanut millään tavalla, enkä saanut siitä otetta tehtävän edetessäkään. Vaikka kuinka luin materiaaleja (jotka olivat hyvin hajanaisia), asia ei selkeytynyt vaan kävi yhä sekavammaksi. Tehtävän antokaan ei ollut kovin selkeä, joten haimme paljon erilaista tietoa, luimme, mutta emme päässeet oikein käsitykseen mitä tehtävään olisi tullut kirjoittaa. Lopuksi selvisi, että koko kirjallinen tehtävä oli turha, pelkkä power point -esitys aiheesta olisi riittänyt. Täytynee todeta, että tästä osuudesta ei jäänyt juurikaan mitään järkevää mieleen. Paitsi se, että yhteistyötä tehdään myös pohjoismaisesti. Oppi sekin. Tässä opintojaksossa tuli siis hyvin esille motivaation vaikutus asiantuntijuuden kasvuun; Oppimisprosessin metakognitiivinen kontrolli ja säätely eivät koske vain kognitiota vaan lisäksi motivaation, tunteiden ja uskomusten ja käyttäytymisen kontrollia ja säätelyä (Ruohotie 2008, 109).


Strategia ja henkilöstöjohtaminen

Olin arvioinut osaamiseni kohtaan ”melko huonosti” ja opintojakson jälkeen kohtaan ”melko hyvin”. Tämä oli opintojakso, jolle minun ei pitänyt edes mennä. Opintojen aloituspäivillä sitä suositeltiin vahvasti kaikille, vaikka olikin valinnainen. Menin siksi kuuntelemaan aloituspäivän luennot ja kiinnityin mukaan yhteen ryhmään. Myös tehtävät tuntuivat kohtuullisilta suorittaa, joten jatkoin eteenpäin. Kaiken kaikkiaan opintojakso oli todella työläs. Aluksi piti tehdä annetun materiaalin pohjalta Moodlessa strategiatyöhön liittyvä testi. Sitä varten opiskeltiin strategiatyön perusteita ja käsitteitä. Seuraavaksi kahlattavana oli 10-sivuinen artikkeli HR:n eri rooleista. Tässä pääsi hyvin kärryille mistä eri näkökulmasta henkilöstöhallinnon työtä voidaan tarkastella. Materiaali oli vaikealukuista ja oppiakseen oli tehtävä kovasti työtä.


Ryhmätyössä aiheeksi valikoitui e-HRM, eli teknologian vaikutus henkilöstöhallinnon työhön. Päädyimme käsittelemään Sympa-ohjelmaa, koska se oli suurimmalla osalla ryhmäläisistä käytössä työpaikalla. Tämä osoittautui opintojakson parhaaksi osaksi, koska haastattelin työntekijöitä, esimiestä ja henkilöstöhallinnon väkeä Sympan käyttökokemuksista. Sympasta sain tehtävän myötä paljon lisätietoa. Yhdeksän muodostettua ryhmää käsitteli jokainen eri aihetta henkilöstöhallinnon prosesseihin liittyen. Näistä jokaisesta aiheesta tuli tehdä yhden sivun pohdinta. Tällä tavalla prosessit tuli käytyä läpi laajemmin, vaikka oma ryhmätyö käsitteli vain varsin suppeaa osa-aluetta. Tätä kautta osaamista tuli enemmän.

Mitä opin? Opin uusia asioita Sympasta, käsitykseni henkilöstöhallinnon tehtävistä laajentui, ymmärrän paremmin strategiatyön merkityksen ja sen yhteyden henkilöstöhallinnon työhön, Huomasin, että olen saanut työskennellä viime vuodet edistyksellisessä e-HRM-ympäristössä, sairaaloissakaan ei välttämättä ole vielä e-lomakkeita, vaan monet asiat tehdään edelleen paperilla.

Tehtävistäkin tuli ihan positiivista palautetta, joten tyytyväinen olen, että osallistuin tälle opintojaksolle. Ehkä rohkeammin olisin voinut arvioida itseni tasolle ”hyvin”.

Palvelumuotoilu

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”ei lainkaan”, koska aihe oli minulle täysin vieras. Palvelumuotoilu vaikutti valtavalta kokonaisuudelta. Nyt koen olevani siinä hyvä. Tein laajan tehtävän päivätoiminnan kehittämiseen liittyen ja suunnittelin käyttäväni menetelmää opinnäytetyössäni ja käytännön kehittämistyössäkin jatkossa. Tämä opintojakso on hyvä esimerkki siitä, että voi oppia käytännön työkaluja, joista on hyötyä työelämässä.

Myynti ja asiakasosaaminen

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”melko hyvin”, mutta se oli yliarviointia, koska käsitykseni laajeni huomattavasti ja huomasin, etten oikeastaan tiennyt myynnistä juuri mitään. Nyt olen mielestäni kohdassa ”melko hyvin”. Tavoitteenani oli tuulettaa perinteistä käsitystäni myynnistä. Olen toiminut yrittäjänä muutaman vuoden ja tuolloin olisin tarvinnut kovasti myynnin osaamista. Tavoitteenani tälle opintojaksolle oli kopauttaa roskakoppaan ”minusta ei tule enää myyjää”-asenne. Pohtia asioita nykyisen työkenttäni näkökulmasta. Ajatella asioita siltä kantilta, että minäkin palveluesimiehenä olen osa organisaationi myyntiä ja markkinointia. Kirjavainen ym. 2003 puhuu tässä yhteydessä transformatiivisesta oppimisesta, joka syntyy, kun asettaa omat käsityksensä kriittisesti arvioitavaksi ja voi sitä kautta laajentaa omaa näkemystään asiasta. Näin todella kävi, tietämykseni myynnin työn kokonaisuudesta selkeytyi, oikeastaan en tiennyt myyntityöstä yhtään mitään. En ole koskaan ajatellut, että sekin ammatti on näin ”mietittyä”. Olen kokenut myynnin hyvin vaikeaksi aiemmassa työssäni, joten tämän opintojakson materiaalin myötä näkemys on muodostunut enemmän mielenkiinnon suuntaan. Työkaluja on saatavilla paljon, toivon tietenkin, että ne ovat yrityksissä käytössä.

Yksi tämän jakson heräämisistä olikin se, että vaikka aluksi aihealue kuulosti varsin kaukaiselta sote-alan opiskelijalle, se osoittautui kuitenkin oikein hyödylliseksi. Tiettyjen asioiden tiedostaminen jo lisää ammattimaisuutta työssä. Kirjavainen ym. (2003) kirjoittaa reflektiivisestä oppimisesta, missä tapahtuu syvällistä pohdintaa ja parempaa asioiden omaksumista sen kautta. Tässä, kuten seuraavaksi kerrotussa hankintaosaamisen opintojaksossa koin, että reflektiivisyys opettajien ja opiskelijoiden kesken, oli se mikä opetti ja muutti käsityksiä.

Hankintaosaaminen

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”ei lainkaan”, nyt kohtaan ”hyvin”. Hankintaosaaminen kiinnosti kovasti. Aluksi termistö tuntui vähän heprealta, mutta kun tutustui materiaaleihin enemmän, asiat alkoivat aueta. Lopulta opintojakso on ollut todella mieluisa ja mielenkiintoinen. Edelleen törmään siihen, että vaikka tämäkin opintojakso oli todella työläs, opin todella paljon ja mielenkiinto aiheeseen lisääntyi. Opintojakson jälkeen myös työn kautta tulleissa koulutuksissa on perehdytty hankintaosaamiseen. Näiden yhdistyessä osaaminen on tuntunut tarpeelliselta.

Tehtävissä piti tutustua julkisen puolen hankintoihin ja verrata sitä yksityisen puolen hankintoihin. Julkisen puolen hankintaan oli helppo tutustua materiaalien ja kirjallisuuden kautta. Yksityisen puolen hankintatoimen kirjallisuus oli hajanaisempaa ja julkiseen puoleen verrattavaa selkeää ohjeistusta ei ollut. Lähestyin asiaa tutustumalla oman organisaation hankintatoimeen ohjeisiin. Haastattelin hallinto- ja talousjohtajaa ja sain sitä kautta hyvän sysäyksen asian tutkimiseen.

Yleensä pidän hyvin raskaana systeeminä tehdä ryhmätyötä niin, että tapaamme henkilökohtaisesti ja työstämme asiaa yhdessä. Opettaja vaati tällä kertaa selkeästi, että työtä on tehtävä yhdessä, ei jaettuna erikseen ja tuotokset yhdistäen. Niinpä lähdimme tähän ja minulla oli suuret ennakkoasenteet työskentelytavan hitaudesta ja aikataulujen sovittelusta sekä siitä, miten saisimme tällä tavalla työskennellessä mitään järkevää aikaan.

No niinpä kävi, että heti ensimmäinen tapaaminen osoittautui hedelmälliseksi. Olimme yhden jäsenen työpaikalla ja aluksi tuntui, ettei homma lähde kulkemaan. Niin vain lähti puolipakolla ja loppujen lopuksi saimme työstettyä yhden osan ryhmätyötä valmiiksi.

Tutkimus ja tiedontuottamismenetelmät

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ”melko hyvin”, koska olen tehnyt jo yhden ammattikorkeakoulun opinnäytetyön ja samat opit on käyty siellä. Kertaus toki tärkeää ja aiheeseen perehtyminen täytyi tehdä, jotta osasi valita opinnäytetyöaiheeseen sopivan tutkimusmenetelmän. Siirtäisin itseni nyt kohtaan ”hyvin”. Tämä on varmasti aihealue, jonka tietoja tulisi käyttää jotta ne pysyisivät mielessä. Kuitenkaan, työelämässä ei kovin usein ihan tutkimuksellista otetta käytetä työn kehittämiseen.

Tutkimus ja kehittämismenetelmät

Olin arvioinut itseni aluksi kohtaan ” hyvin”, ehkä yliarvioin osaamisen. Aika paljon jouduin lukemaan kirjallisuutta opintojakson edetessä. Jakson päätteeksi olen edelleen kohdassa ”hyvin”. Opintojakso on minulle tiedonhakua ja erilaisten tutkimusmenetelmien vertaamista. Tähän opintojaksoon liittyi ryhmäytyminen erilaisiin opinnäytetyöaiheisiin, joista minä menin oman alan opetuksen kehittämiseen. Toiseen ryhmätehtävään piti valita jonkun opiskelijan opinnäytetyön aihe (raakile) ja tehdä siitä ideapaperi vastaten seuraaviin aihe ja sen valinnan perustelut. Tehtävän palautuksen jälkeen asiasta keskusteltiin seminaarissa, joka järjestettiin AC-ympäristössä. Meidän ryhmällä valitettavasti seminaaria varjostivat tekniset ongelmat, joten oppimistilanteena se oli erittäin huono eikä tuonut lisäarvoa opiskeluun. Lopuksi tein vielä Moodlessa tentin ja kirjoitin itsearvioinnin. Jälkeenpäin ajateltuna tämän opintojakson tehtävät menivät vähän haaskuuseen, kun eivät tulleet käytetyksi opinnäytetyössä.

Mitä opin? Opin eri paikkoja hakea tietoa opinnäytetyötä varten, jotka kyllä unohtuivat ennen opinnäytetyön aktiivista tekoprosessia. Huomasin, että tiedonhakuun tulee käyttää paljon aikaa.



Opinnäytetyö

Opinnäytetyön aloittaminen jäi lopulta aika kauas muista opinnoista, mutta parhaiten sain boostia sen tekemiseen palvelumuotoilun -opintojaksoilta. Opintojaksojen kohdasta löytyy laajemmin pohdintaa niiden osa-alueiden tarkemmasta kehittymisestä, mutta opinnäytetyössä oppien hyödyntäminen näkyi käytännössä. Monet opintojaksot tuntuivat aika irrallisilta työelämään, mutta nämä kaksi jaksoa ja niiden yhdistyminen oman työn kehittämiseen olivat tärkeitä osaamisen kehittymisen kannalta. Tässä tuli tunne, että opiskelen jotain, mistä on oikeasti hyötyä työelämässäni. Opinnäytetyön suurin oppi oli menetelmällisen tiedon lisääntyminen ja opinnäytetyön tekovaiheessa analysoinnin kokeminen käytännössä. Opinnäytetyöni on juuri valmistumassa ja sitä myöten koko tutkinto valmistuu.


LOPUKSI

Kun tarkastelee kokonaisuutta, asiantuntijuus on lisääntynyt kovasti opiskeluvuosien aikana. Monet asiat on voinut lopulta linkittää työpaikalla tapahtuviin laajempiin kokonaisuuksiin. Ruohotien (2008) mukaan laajentaakseen itsereflektiota ihmiset avioivat kokemuksiaan suhteuttavat niitä aiemmin koettuun. He saattavat kyseenalaistaa olettamuksia ja oppia toisten elämänkokemuksista (Ruhotie 2008, 115). Myös hän puhuu artikkelissaan transformatiivista oppimista, joka edistää yksilön kasvua. Oman ammatillisen kehittymisen kokonaisuuden hahmottamiseksi olen pitänyt tätä blogia, jossa olen pohtinut oppimistani opintojaksokohtaisesti. Se on auttanut myös matkan varrella huomaamaan, että kehitystä tapahtuu. Usean opintojakson kohdalla aluksi arvioin osaamiseni heikolle tasolle, koska termit olivat hakusessa. Kun opintojaksojen sisällöt avautuivat, tunnistin osaamista monissa sisällöissä. Opiskelun myötä alan termistö ja osaaminen kohtasivat paremmin toisensa. Ennen en ehkä osannut vastata kysymykseen, ”minkälaista henkilöstöosaamista sinulla on”, mutta nykyään tiedän mitä se sisältää ja osaan eritellä osaamiseni paremmin.



LÄHTEET:

Kirjavainen P ym. (2003) Kehittyvä osaamisen johtaminen. Helian julkaisusarja A:6, 2003.

Ruohotie P 2008. Metakognitiiviset taidot ja ammatillinen kasvu asiantuntijakoulutuksessa. Teoksessa Eteläpelto A & Onnismaa J (toim.) Ammatillisuus ja ammatillinen kasvu. Aikuiskasvatuksen 46. vuosikirja.

Myynti- ja asiakasosaaminen

Myynti ja asiakasosaaminen

Olin arvioinut itseni tämän opintojakson kohdalla alkutasoksi ”osaan melko hyvin”, mutta se oli yliarviointia, koska käsitykseni myynnin osaamisalasta laajeni opintojakson aikana huomattavasti ja tein havainnon, etten oikeastaan tiennyt myynnistä juuri mitään. 

Myydä-viittoma. Lähde: www.papunet.net/Elina Vanninen.

Tavoitteenani tällä opintojaksolla oli tuulettaa perinteistä käsitystäni myynnistä. Olen toiminut yrittäjänä muutaman vuoden ja tuolloin olisin tarvinnut enemmän myynnin osaamista. Halusin kopauttaa roskakoppaan ”minusta ei tule enää myyjää”-asenteen. Pohtia asioita nykyisen työkenttäni näkökulmasta. Ajatella asioita siltä kantilta, että minä palveluesimiehenä olen tärkeä osa organisaationi myyntiä ja markkinointia. Itsensä kehittämiseen liittyvässä kirjallisuudessa puhutaan tässä yhteydessä transformatiivisesta oppimisesta, joka syntyy, kun asettaa omat käsityksensä kriittisesti arvioitavaksi ja voi sitä kautta laajentaa omaa näkemystään asiasta. 

Näin todella kävi, tietämykseni myynnin työn kokonaisuudesta selkeytyi, oikeastaan en tiennyt myyntityöstä yhtään mitään. En ole koskaan ajatellut, että sekin ammatti on näin ”mietittyä”. Olen kokenut myynnin hyvin vaikeaksi aiemmassa työssäni, joten tämän opintojakson materiaalin myötä näkemys on muodostunut enemmän mielenkiinnon suuntaan. Työkaluja on saatavilla paljon, toivon tietenkin, että ne ovat yrityksissä käytössä.

Yksi tämän jakson heräämisistä olikin se, että vaikka aluksi aihealue kuulosti varsin kaukaiselta sote-alan opiskelijalle, se osoittautui kuitenkin oikein hyödylliseksi. Tiettyjen asioiden tiedostaminen jo lisää ammattimaisuutta työssä. Kirjallisuudessa puhutaan reflektiivisestä oppimisesta, missä tapahtuu syvällistä pohdintaa ja parempaa asioiden omaksumista sen kautta. Tässä opintojaksossa koin, että reflektiivisyys opettajien ja opiskelijoiden kesken oli se mikä opetti ja muutti käsityksiä.

Pohdintoja opintojakson alussa:

Mitä asiakasosaaminen ja myyntiosaaminen tarkoittavat sinun toimialallasi?

Oma organisaationi on yksityisen sosiaalialan toimija, missä asiakasosaamiseen kuuluu muun muassa kuntayhteistyö ja asiakkuuksien eli vammaisten ja vanhusten hyvä hoitaminen. Asiakas on sekä maksava kunta että vanhus tai vammainen, joka käyttää kunnan ostamaa palvelua. Asiakasosaamiseen kuuluu näistä molemmista huolehtiminen. Myyntiosaamiseen liittyy muun muassa uusien asiakkuuksien etsintää, palvelujen myyntiä, asiakkuuksien ylläpitoa.

Useissa teksteissä, joita luin myynnistä ennen tätä tehtävää, puhutaan lisäarvon tuottamisesta asiakkaalle. Meillä sote-puolella asiakkuus usein sisältää perusasioita, kuten asumista ja ateriapalvelua. Lisäarvoa voimme tuottaa esimerkiksi viriketoiminnalla ja talon omalla automahdollisuudella, retkillä jne, jotka tuottava hyvää elämää asiakkaalle. Perusarkea tarjoavat monet yhtiöt, mutta jollain voimme erottua massasta.

Miten markkinointi ja myynti liittyvät toisiinsa?
”Myynti” on selkeimmillään palveluohjauksen työtä, markkinointi tukee sitä muun muassa erilaisilla tapahtumilla ja esitteillä. Markkinointi tuottaa myös välineitä myyntityön tueksi. Markkinointia teemme me kaikki muutkin organisaation työntekijät, opastamme, ohjaamme ja kerromme asioita ja lopuksi ohjaamme ottamaan yhteyttä palveluohjaukseen myyntitapahtuman aikaansaamiseksi.

Markkinointi on varsin laaja käsite; jo ensimmäisellä lähiopetuskerralla opin, että

Se, mitä me ammattitaidottomat näemme, on markkinointiviestintää, eli esimerkiksi erilaisia mainoksia, mainoskirjeitä jne.

Mitkä ovat onnistuneen myyntityön edellytyksiä (tiedot, taidot, asenne)?

Myyjällä täytyy olla paras tieto omasta tuotteestaan/palvelustaan, hyvä ammattitaito myymiseen ja tietämystä myymisen prosessista. Tällöin hän tunnistaa eri vaiheita myynnin prosessissa ja pystyy toimimaan tilanteissa parhaalla mahdollisella tavalla. Hänen tulee uskoa omaan tuotteeseen. Myyjän tulee olla sitoutunut tehtävään, jota hän hoitaa. Vuorovaikutustaidot ovat avainasemassa, kun ajatellaan myyjän ja ostajan suhdetta.

Myyjän on oltava myös joustava ja tunnistettava asiakkaassa erilaisia tunnetiloja ja tarpeita. Asiakkaaseen tulee saada luottamus, jonka pohjalta asiakas tekee hankintapäätöksiään. Myyjälle tärkeä ominaisuus on tietynlainen sosiaalisuus, missä hän hakee asiakaskontakteja aktiivisesti ja tarttuu rohkeasti tilaisuuksiin. Myyminen on asiakkaan ostopäätökseen vaikuttamista, ostopäätöksen aikaansaamista. Tavoitteena on, että asiakas tekee päätöksen hankkia tuote tai palvelu, joka tuo hänelle jotain lisäarvoa.

Onnistuneen myyntityön edellytys on tietysti hyvä tuote tai palvelu, joka on ”myyntikuntoinen” eli kilpailukykyinen, toimiva ja tuotteen hinta on oikeaksi mietitty.

Tuotteelle tai palvelulle on oltava tarve, tai tarve luodaan vuorovaikutuksessa asiakkaan kanssa.

Tutkimusmentelmät haltuun

Tutkimus ja tiedontuottamismenetelmät -opintojakso jäi minulla kaikkein viimeisimmäksi, ehkä senkin takia, että se oli alunperinkin omaan tahtiin suoritettava opintojakso. Itselleni se oli onni onnettomuudessa, koska koen saaneeni suurimman hyödyn opintojaksosta juuri nyt, kun oma opinnäytetyön suunnitelma on valmistumassa. Opintojakson kautta sain perehtyä vielä enemmän tutkimusmenetelmiin ja erityisesti aineistojen analysointimenetelmiin.

Opintojakso oli varsin laaja, alkuperäisellään 12 opintopistettä, nykyään 10 opintopistettä. Sain kuitenkin opettajien kanssa sovittua, että perehtymällä sisällönanalyysiin ja sen sopivuuteen opinnäytetyöhöni, paikkaan tuon 2 opintopisteen vajeen. Päädyin käyttämään sisällönanalyysiä omassa opinnäytetyössäni.

Tässä opintojaksossa sai lukea runsaasti erilaisia materiaaleja, ennen kun aineistojen analysointimenetelmät alkoivat käydä tutummaksi. 

Opintojaksoon kuului erilliset opintotehtävät laadullisesta ja määrällisestä tutkimuksesta sekä tietoperustan tekemisestä. Lisäksi moodlessa oli erillinen osio Tilastoanalyysien perusteet, missä harjoiteltuun SPSS-ohjelman peruskäyttö. Lopuksi tehtiin lopputehtävä, josa oli korkeamman asteen tutkimukseen tutustuminen ja arviointi siinä käytettyjen tutkimusmenetelmien soveltuvuudesta omaan opinnäytetyöhön.

Aika paljon tehtävissä ohjattiin eettisten kysymysten äärelle tutkimuksen teossa. Erilaisia teoksia kahlatessa muodostui itselle selkeämpi kuva mitä tutkimusetiikka on ja mitä kuuluu hyvään tutkimuskäytäntöön. Opintojakson aikana joutui myös etsimään eritasoisia tutkimuksia ja arvioimaan niissä käytettyjä tutkimusmenetelmiä ja tietoperustaa. Erityisesti keskityin sisällönanalyysin ja diskurssianalyysin käyttöön erilaisissa tutkimuksissa.

Paljon siis työtä, mutta nyt olen kaikki palauttanut ja sain jopa SPSS-tehtävät tehtyä ilman lähiopetusta. Yksi lähiopetuskerta on vielä opintojaksosta jäljellä 11.2, osallistun siihen joka tapauksessa. Nyt siis jään odottelemaan palautetta noista neljästä esseetehtävästä.

Tämä oli viimeinen opintojakso tähän tutkintoon. Merkinnät muista ovat saapuneet ja nyt keskityn opinnäytetyön toteuttamisvaiheeseen.

Onnistua. Kuvalähde: www.papunet.net. Sergio Palao/ARASAAC.

Fiiliksiä opintojen loppusuoralla

Fiiliksia opintojen loppusuoralla

Aina kun aloittaa uuden opinahjon, on täynnä intoa. Loppupuolella uuvuttaa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on ollut minulle melkoinen maratonjuoksu; Kaksi vuotta on sisältänyt hyvin vaihtelevia ajanjaksoja. Välillä on ollut kesken 3-4 opintojaksoa ja arki on ollut todella ruuhkaisaa. Välillä en ole tehnyt mitään opintoihin liittyvää moneen kuukauteen. Bloginkin päivityksistä näkee, että jaksaminen on ollut erittäin epätasaista. Välillä olen tuottavainen, sitten menee pitkä aika etten tuota mitään tekstiä.

Kuvalähde: www.papunet.net/Sclera.

Nyt olen saanut koota yhteen opintojen lopputulemaa. Olen käynyt keskustelua turor-opettajan kanssa jäljellä olevista opinnoista ja suunnitellut niiden toteutuksen loppuvuodeksi ja ensi kevääseen. Asiantuntijana kehittyminen-opintojakso kokoaa kaiken opitun vielä yhteen ja laittaa pohtimaan mitä on matkalla opittu ja koettu. On oikeastaan aika hyvä, että opiskeluihin liittyy viimeinen "katsastus", jossa joutuu palaamaan aiheisiin, joita on opintojaksoissa käsitelty. Se avaa silmiä siitä, miten paljon työtä on sisältynyt näihin kahteen vuoteen. Se antaa itselle arvostusta ja ehkä kannustaa juhlimaan maaliin pääsyä.

No, ihan vielä ei olla maalissa. Opinnäytetyön aiheen vaihduttua työ on vasta suunnitelmavaiheessa ja yksi opintojaksokin vielä työn alla. Tutkimus- ja tiedontuottamismenetelmät-opintojakso toki tulee opinnäytetyön tekemstä, joten sen suorittaminen on mieluisaa näin rinnakkain oman tutkimustyön kanssa.

Marras-joulukuu kuluu siis käytännön opiskelun sijaan kirjojen ja tietokoenen parissa, tutkien tietokantoja, väitöskirjoja ja prograduja ja koostaen niistä omaa opinnäytettä.

Palvelumuotoilu

Potkua palvelumuotoilusta 

Palvelumuotoilun opintojakso oli yksi opettavaisimmista tässä tutkinnossa. Se teetti kovasti työtä, oli kaikki uutta ja tukeutui koko ajan konkretiatasolle. Innostuin aiheesta siinä määrin, että olen päättänyt käyttää menetelmää myös opinnäytetyössäni.

Opintojakson aikana pidettiin oppimispäiväkirjaa, josta tuli kohdallani pitkä !


Aloitin palvelumuotoilun opiskelun heti kun ennakkotehtävä julkaistiin. Kuuntelin ensin Satu Miettisen luennon. Olin erityisen odottavalla mielellä tästä opintojaksosta, koska sain opinnäytetyöni ohjaajalta vinkin, että opintojakso voisi auttaa minua opinnäytetyön työstämisessä. Tiesin siis heti, että palvelumuotoilutehtävä tulee liittymään päivätoiminnan kehittämiseen (joka oli alkuperäinen opinnäytetyöni aihe).

9.11. 2018 lähiopetuspäivä ja opintojakson aloitus

Innokkaana osallistuin aloitukseen, koska ajattelin, että saan vauhtia myös opinnäytetyötäni varten. Päivä oli hyvä, opettajilla selkeät ohjeet miten edetään ja vieraileva luennoitsija avasi hienosti palvelumuotoilun perustaa. Päivän aikana sain lisää ideaa omaan harjoitustyöhöni ja paperille jo vähän sitä työstin eteenpäin. Tuntui, että suunnitelma syntyi jo siinä, kun asioita aktiivisesti ajatteli ja kuuli opettajilta mitä on tarkemmin ottaen tarkoitus tehdä.

Alkuvaiheen ajatuksia;

- yhteiskehittämisen työpaja, palvelumuotoilun työkaluna

- katsommeko päivätoimintapalvelua mistä näkökulmasta? käyttäjän näkökulma?

- Tärkeintä on asiakkaan tarpeisin vastaaminen palvelussa. Käyttäjätiedot näkyväksi? mitä ovat käyttäjän tarpeet, joka yksikössä hieman erilaiset. haasteena yhdentäminen? missä määrin sitä voi tai kannattaa tehdä?

- palvelun tuottajan näkökulmasta lisää työtyytyväisyyttä, kun palvelu on hyvin suunniteltu ja sujuvaa

- meillä on kaikki mahdollisuudet siihen, että jokainen päivätoiminta on oman näköisensä, asiakkaittensa näköinen. sitä ajatusta kannattaa vaalia.

Tehtävissä eteneminen kohti lopputulosta oli esitetty selkeästi ja etapit olivat mielenkiintoisia. Siksi kurssin suorittaminen ei tunnu valtavalta työltä. Etenee vaihe vaiheelta ja saa aikaan jotain mielenkiintoidsta.

Kuuntelin iltapäivällä vielä Kirsi Koivusen yhden nauhoitteen, kun lähiopetuksessa painotettiin, että nauhoitteet kannattaa kuulla, ennen kun lähtee tekemään harjoitustyötä.

13.11.2018

Esimiesten kuuleminen oman harjoitustyöni aiheesta. Harjoitustyön aihe pysyy samana; kirjatut menetelmät; haastatteluissa piirtäminen ja tarinankerronta, brainstorm työntekijöille, visuaalinen palvelunkuvaus

22.11.2018 alan työstää suunnitelmaa, laitan liiketoimintajohtajalle sähköpostia ohjenuorista palvelukuvaukseen ja hinnoitteluun liittyen. Kokonaisuus on vielä hakusessa.

23.11.2018 Suunnitelma on miltei valmis, mutta jätän sen hautumaan.

Iltapäivällä kävin palaverin organisaation palveluohjauksen kanssa. Keskustelimme siitä, mitä he tarvitsevat myyntityön tueksi sekä myös siitä, mitä uusia palveluja he näkevät, että olisi hyvä luoda päivätoiminnan ympärille. Keskustelu oli oikein hyvä ja antoi suuntaviivoja tulevalle kehitystyölle. Sain myös tiedot nykyisen palvelupolun piirtämiseen. 

29.11.2018 kirjoitin suunnitelmaa loppuun ja mietin aikatauluja realistisiksi. Koko työ keskittyy tammikuulle, valmistelevia toimenpiteitä nyt joulukuulla.

9.1.2019

Loppuvuosi menikin muissa kuvioissa, eli kaikki valmisteleva työ jäi tammikuun alkuun. Lueskelin taas työkalupakkia ja tein valmistelut ensimmäiselle kehittämistapaamiselle. 9.1 tapaamiseen osallistui 11 henkilöä 11 eri yksiköstä, joissa järjestetään päivä- ja viriketoimintaa. Edustajista vain yksi oli vanhuspuolen yksiköstä, muut vammaispuolelta. Kerroin aluksi työstäni päivätoiminnan koordinaattorina ja päivätoiminnan kehittämisen kokonaisuudesta (mitä asioita on jo vireillä viime vuoden jäljiltä). 

Iltapäivän tarkoituksesta; keskittyä päivätoiminnan kehittämisessä asiakasnäkökulmaan ja etsiä yhdessä kehittämisen kohteita. Asiakasnäkökulmaan virittäydyttiin miettimällä asiakasprofiileja koontilomakekysymysten avulla. Keksin siihen hieman enemmän apulauseita, joilla ohjaajat pääsisivät syvemmälle asiakkaan pään sisään. Luovana menetelmänä oli askarrella pienryhmässä (3-4 jäsentä) hahmo, joka kuvastaa päivätoiminnan asiakasta, jopa karikatyyriseen tyyliin. Osallistujat ryhmäytettiin tarkoituksella niin, että yksiköiden asiakaskunnat olisivat eniten lähellä toisiaan, jotta profiilin koonti olisi edes vähemmän vaikeaa. Syntyi kolme erilaista asiakasprofiilia. Nämä esiteltiin toisillemme. Kerroin, miksi asiakasnäkökulmaan perehtyminen on tärkeää kehitystyössä, palvelumuotoilun näkökulmasta. Kerroin tässä vaiheessa myös tehtävästä, joka tehdään päivätoimintayksiköissä asiakkaitten kanssa. 

Asiakasnäkökulmaan virittäydyttiin miettimällä asiakasprofiileja 

koontilomakekysymysten avulla. 

Tämän jälkeen ryhmittäydyttiin pareittain; annoin tehtäväksi keskustella parin kanssa ja kirjoittaa post it-lapuille päivätoiminnan kehittämistarpeita. Keskustelu kävi vilkkaana ja lappuja syntyi hyvää tahtia. Parit saivat tuoda laput yhteiselle seinälle ja kertoa ne muille. Tästä syntyikin vilkasta keskustelua ja osa ajatuksista eteni kehitysideatasollekin. Kaikkia ei ehditty keskustella, joten tästä jatkamme seuraavalla kerralla. Tein myös itse keskustelusta muistiinpanoja, kirjasin ylös kehitysehdotuksia.

11.1.2019 lähetin kaikille ohjaajille tehtävän asiakkaitten kanssa tehtäväksi.

13.1.2019 Aloin kirjoittamaan opinnäytetyön suunnitelmaa. Opinnäytetyö liittyy tähän palvelumuotoilun tehtävään; päivätoiminnan kehittäminen. Välillä on vaikea hahmottaa, että teen palvelumuotoilun opintojakson merkeissä lyhyen kaavan mukaan kehittämishomman, vaikka minun pitäisi käyttää siihen koko vuosi ja suunnitella se tarkoin. Välillä taas ajattelen, että onpa hyvä, että käynnistän opinnäytetyön ajatuksen nyt näin tohinalla, kun pureudun kehittämiseen jo palvelumuotoilun opintojakson merkeissä. Ristiriitaista! Tänään kuitenkin opparin suunnitelman kirjoituksen jälkeen aloin järjestelemään kehittämisiltapäivän materiaaleja yhdelle koolle. Tosi mielenkiintoista! Harmi että kurssin aika on niin lyhyt, etten ehdi ryhmää koota vielä useampaa kertaakin.

18.1.2019 päivätoimintayksiköstä asiakkaat soittivat minulle ja kyselivät lisätietoja tehtävän tekemisestä. Olipa mukava, että he halusivat kuulla minusta ja työstäni. Nyt tuli sellainen tunne, että asiakkaat saavat ja haluavat vaikuttaa päivätoiminnan kehittämiseen.

19.1.2019 Siirryin taas palvelumuotoilun materiaaleihin ja aloitin työstää palautettavaa tehtävää eri osioista. Huomasin, että aika laaja tehtävähän tämä pamun kokonaisuus on, paljon pieniä osioita, jotka pitää koostaa kokonaisuudeksi, palautettavaksi tehtäväksi. Sain tehtyä jonkunlaisen alun dokumentille sisällysluetteloineen. Mietin, että teen vähän erilaisen, kun yleensä oamk:n palautettavat tehtävät ovat. Paljon on vielä tekemistä, reilu kuukausi aikaa tehtävän palauttamiseen. Teki mieli kysyä opettajalta, että miten toimin, kun haluaisin palvelukuvauksenkin työstää tähän työryhmän kanssa, mutta valitettavasti tällä aikavälillä en saa kehittämisryhmää uudelleen kasaan.

30.1.2019 Kävin päivätoimintayksikössä vastaanottamassa tehtävän tuloksia. Tein ryhmälle haastattelun ja jokainen sai puheenvuoroa. Hyviä asioita oli esillä.

8.2 pidimme palaverin kehittämiskohteeseeni liittyen (auton hankinnan mahdollisuudet). palaveriin osallistui minun lisäkseni alueeni palvelupäällikkö, talous- ja hallintojohtaja sekä controller. Mietittiin erilaisia vaihtoehtoja toteuttaa kulkeminen ja yritettiin muuttaa hyötyä euroiksi.

20.2. linnoittauduin kirjastoon dokumentoimaan asiakasprofiilit ja kirjoittamaan tekstiä selkeämmäksi. Totesin, että en ole saanut opettajalta ohjausta, jota olisin toivonut. En ollut ihan varma olisiko niin esseemäinen työni sellainen, mitä innovatiivinen pamu-ajatus hakee. Tehtävä on laaja ja on ikävää, jos ei tiedä onko se menossa oikeaan suuntaan ja onko siinä tartuttu oikeisiin asioihin. Palautuspäivää ennen ei ole enää juurikaan aikaa muokata työtä, mikäli palaute tulee liian myöhään ja muutostöitä on tehtävä. Näillä mennään. Olen tyytyväinen tehtyyn työhön ja siihen, että tehtävä todellakin käynnisti käytännön kehittämistyön päivätoiminnassa. Aikaa ei ole koskaan riittävästi, mutta jostain on alettava… Erittäin hyvä opintojakso! 

Asiakkaan näkökulmaa mietittiin luovalla tavalla rakentamalla annetuista materiaaleista kuvaus yhdentyyppisestä asiakkaasta.

25.2. tehtävän palautuksen kynnyksellä. Minua harmittaa, etten ole saanut palautetta opettajalta. Päädyn tekemään innovatiivisemman esityksen, koska malliksi oli laitettu sellaisia. Omani on hyvin esseemäinen. Esityksestä tulee värikäs ja saan tehtyä siitä kohtuullisen selkeän. Päätin, että täydennän päiväkirjaa kirjallisesta osuudesta. Siitä tulee pitkä mutta koska opettajia ei ole tavannut, tunnen tarvetta kirjoittaa prosessista enemmän.

Ihannetilannehan olisi ollut, että olisin saanut tammi-helmikuulla järjestää useampiakin kehittämisen päiviä, mutta työnkuvani muuttui 7.1 ja päädyin avaamaan uutta yksikköä samaan ajankohtaan. Näin ollen jouduin supistamaan kehittämistyöhön käytettävää aikaa. Mutta, työ jatkuu.


26.2 Saan opettajalta palautetta työstäni. Pohdin, etten oikein voinut palauttaa keskeneräistä työtä moodleen kysymyksiä varten?? Siksi käytin emailia. Ehkä toimin tässä virheellisesti. Mutta palaute tuli ja muokkasin palautettavaa tehtävää hieman palautteen mukaisesti. Palautin tehtävän ja kommentoin muutamia töitä. Hyvin erilaisista aiheista on pamu-töitä tehty opiskelijaryhmässä.

Totean, että päiväkirjani on pitkä. Opintojaksokin tuntui pitkältä ja työläältä, mutta nämä ovat parhaita, joissa oikeasti joutuu tekemään käytännön työtä ja oppii eniten. Kiitos siis kovasti näistä opeista ja kehitysideana lopuksi se, että opettajat olisivat voineet järjestää vaikka yhden/kaksi ac-ohjausaikaa livekysymyksille. Tämä olisi rytmittänyt pitkällä ajanjaksolla tehtävää opintojaksoa.

Lopuksi... opinnäytetyön aihe vaihtui syksyllä 2019, mutta palvelumuotoilun menetelmäosaaminen siirtyy myös uuden aiheen käsitteleyyn.

Hankintaosaaminen

Hankintaosaaminen kiinnosti kovasti. Opettaja Jarmo Kastikaisella oli varsin mielenkiintoinen tapa puhua asioista. Aluksi termistö tuntui vähän heprealta, mutta kun tutustui materiaaleihin enemmän, asiat alkoivat aueta. Lopulta opintojakso on ollut todella mieluisa ja mielenkiintoinen. Edelleen törmään siihen, että vaikka tämäkin opintojakso oli todella työläs, opin todella paljon ja mielenkiinto aiheeseen lisääntyi.

Kuva: www.papunet.net / Sergio Palao

Tehtäviin oli saatu koottua aika lailla opintojakson perusydin. Yksilötehtävissä piti tutustua julkisen puolen hankintoihin ja verrata sitä yksityisen puolen hankintoihin. Julkisen puolen hankintaan oli helppo tutustua materiaalien ja kirjallisuuden kautta. Se oli selkeästi lailla ohjattua.

Yksityisen puolen hankintatoimen kimppuun oli vaikeampi päästä. Kirjallisuus oli hajanaisempaa ja julkiseen puoleen verrattavaa selkeää ohjeistusta ei ollut. Lähestyin asiaa tutustumalla oman organisaation hankintatoimeen ja sen ohjeisiin. Haastattelin hallinto- ja talousjohtajaa ja sain sitä kautta hyvän sysäyksen asian tutkimiseen.

Ryhmätyön teko yllätti

Yleensä pidän hyvin raskaana systeeminä tehdä ryhmätyötä niin, että tapaamme henkilökohtaisesti ja työstämme asiaa yhdessä. Opettaja vaati tällä kertaa selkeästi, että työtä on tehtävä yhdessä, ei jaettuna erikseen ja tuotokset yhdistäen. Niinpä lähdimme tähän ja minulla oli suuret ennakkoasenteet työskentelytavan hitaudesta ja aikataulujen sovittelusta sekä siitä, miten saisimme tällä tavalla työskennellessä mitään järkevää aikaan.

No niinpä kävi, että heti ensimmäinen tapaaminen osoittautui hedelmälliseksi. Olimme yhden jäsenen työpaikalla ja aluksi tuntui, ettei homma lähde kulkemaan. Niin vain lähti puolipakolla ja loppujen lopuksi saimme työstettyä yhden osan ryhmätyötä valmiiksi. Päätimme lähestyä ryhmätyön aihetta markkinaoikeudesta löytyvien hankintatapausten kanssa. Otimme kolme erilaista tapausta, joista on tehty kantelu markkinaoikeuteen. Pureskelimme niistä prosessikaaviot, ja arvioimme miten hankintayksikkö on onnistunut tai epäonnistunut suunnittelussa, toteutuksessa ja mitä seuraamuksia näistä tapahtumista on heille ollut. Hyvin opettavaista lähestyä aihetta epäonnistumisen kautta!

Opin tällä jaksolla todella paljon julkisten hankintojen tekemisestä. Opintojakson jälkeen olenkin osallistunut muutamaan kansalliseen kiertueeseen, missä on pureskeltu hyvän julkisen hankinnan tekemistä. Tällä hetkellä en työssäni tarvitse näitä oppeja, mutta tietoisuus prosesseista on hyvä olla olemassa, kun toimii yksityisellä puolella ja omat yksiköt osallistuvat kaupunkien kilpailutuksiin.

Vaikuttavuuden arviointi sosiaali- ja terveysalalla

Vaikuttavuuden arviointi sosiaali- ja terveysalalla

Arvioinnin pohdintaa päivätoiminnan näkökulmasta

johdanto

Tässä työssäni tarkastelen vaikuttavuuden arvioinnin problematiikkaa sosiaali- ja terveysalalla. Käsittelen ensin vaikuttavuuden arviointiin liittyviä käsitteitä ja niiden suhdetta toisiinsa. Sen jälkeen kirjoitan sosiaalialaan liittyvästä arvioinnin problematiikasta ja avaan kustannusvaikuttavuuden käsitettä ja kirjoitan sen ideasta, mittareista ja menetelmistä. Lopuksi pohdin vaikuttavuuden arviointia päivätoiminnan kehittämisen näkökulmasta.

Oma työkenttäni on sosiaalityön puolella, joten käytän esimerkkinä kehitysvammaisten päivätoimintayksikköä, jossa työn tuloksia tulisi tehdä nykyistä enemmän näkyväksi. Tarvittaisiin sopivia arviointimenetelmiä ja pysyvyyttä, jotta arviointia voitaisiin tehdä pitemmällä aikavälillä. Näin vaikuttavuutta voitaisiin saada enemmän todennetuksi. Päivätoiminnan yleisesti tiedetään vaikuttavan suuresti kehitysvammaisten henkilöiden elämään, mutta tutkittua tietoa tästä on olemassa hyvin vähän. Haasteena on tietysti mittaaminen, mutta myös vastaajien haasteellisuus. Miten saadaan tieteellisesti valideja tuloksia, kun päivätoiminta on hyvin yksilöllistä, erilaista eri päivätoimintayksiköissä ja haastateltavat henkilötkin jokainen yksilö. Usein haastateltavilla on myös kommunikointiin liittyviä haasteita. Päivätoiminta voidaan nähdä kuntoutuksena, joka on yksi osa-alue terveydenhuollon menetelmien arvioinnissa. Sen vaikuttavuudessa ei kuitenkaan voida käyttää selkeitä terveydellisiä mittareita, kuten esimerkiksi verenpainetta, vaan kyseeseen tulee enemmänkin elämänlaadun mittaristot.

Liekö näistä, muuallekin sosiaalityöhön kantavista haasteista johtuen menetelmien arviointi ei tällä hetkellä yllä sosiaalityöhön kovinkaan hyvin. Jopa Petra Falkenback FinCCHTA:sta totesi luennollamme, ettei sosiaalityön menetelmien arviointi tällä hetkellä kuulu heille. Sosiaalityön puolella tehtävä työ on kuitenkin iso osa kansanterveyttä ja siitä aiheutuu suuria kustannuksia yhteiskunnalle. Näillä perusteilla olisi vähintäänkin suotavaa, että FinCCHTA:lle palkattaisiin yksi ihminen sosiaalityön menetelmien arvioinnin asiantuntijaksi.


2 VAIKUTTAVUUDEN ARVIOINNIN MERKITYS SOSIAALIALALLA

Sosiaalialalla tulisi merkittävästi lisätä tutkittuun tietoon perustuvien päätösten tekoa. Kuten johdannossa totesin, sosiaalityöhön liittyvää vaikuttavuuden arviointia ei jostain syystä ole otettu niin suureen arvoon mitä terveyspuolen arviointia. Erilaisia projekteja ja kokeiluja on paljon, mutta loppuarvioinnit ja vaikuttavuuden arvioinnit jäävät vielä liian vähälle huomiolle. Pitkäjänteisen työn tuloksia ja eri menetelmien tuomia etuja tulisi saada suuren yleisön nähtäville. Esimerkiksi kehitysvammaisen henkilön kokonaishyvinvointiin vaikuttaa monet tekijät; asuminen, ympäristö, sosiaaliset suhteet, vamman aste, päivätoiminta, vapaa-aika, terapiat ja esimerkiksi liitännäissairauksien olemassaolo. Kehitysvammaisen kokonaishyvinvointia tukemalla saamme aikaan kustannussäästöjäkin, joita käsittelen tarkemmin luvussa 3.

2.1 Vaikuttavuus, mitä se on?

Vaikuttavuus on varsin moniulotteinen käsite. Käsitteenä se voi viitata yhteiskunnallisella tasolla erotettavaan vaikuttavuuteen kuin palvelujärjestelmän, sen organisaation ja siinä toteutetun työn vaikuttavuuteen tai yksilön muutoksiin (Pohjola 2012, 10). Sosiaalialalla se on harvoin todennettavissa panos-tuotos-tuloksen kautta, kun kyse on ihmisten hoito- ja/tai auttamistyöstä. Vaikuttavuutta voidaan ajatella taloudellisuuden näkökulmasta, mutta sosiaalityössä merkityksellistä on myös ihmisen kokemuksellisuus ja koettu laatu. Vaikuttavuuden tavoitteena voi olla esimerkiksi muutoksen tuottaminen asiakkaan arjessa, ongelmalliseksi koetussa tilanteessa (Pohjola 2012, 9). Päivätoiminnassa tällainen voi olla esimerkiksi haastavan käytöksen väheneminen.


Työn vaikuttavuuden arviointia ja sen kautta näyttöön perustuvaa tietoa tulisi käyttää myös sosiaali- ja terveysalaa koskevassa päätöksenteossa. Kuitenkin, kvantitatiivista tutkimustietoa esimerkiksi kehitysvammaisten päivätoiminnan vaikuttavuudesta on vaikea saada. Enemmän käytetään kvalitatiivista tutkimusotetta, jolloin mukaan saadaan enemmän kokemuksellista tietoa sekä asiantuntijuutta. Paras tieteellisellä tutkimuksella saatu evidenssi kiinnitetään työntekijän asiantuntemukseen, sekä asiakkaan arvoihin ja odotuksiin huomioiden samalla paikalliset olosuhteet (Pohjola 2012, 12). Sosiaalityö on aina kontekstuaalista, jolloin työ heijastuu aina yksilöllistä tilannetta pitemmälle kattaen ihmisen ja hänen suhteensa toimintaympäristöön ja yhteiskuntaan (Pohjola 2012, 23). Tämän vuoksi ei ole aina helppoa erottaa jonkin toiminnan suoraa vaikuttavuutta. Kuitenkin, vaikuttavuus voidaan määritellä esimerkiksi jonkin palvelun kykyyn täyttää sille asetetut vaatimukset ja tavoitteet.

2.2 Asiakastyytyväisyys vain osa totuutta

Asiakastyytyväisyystutkimuksilla voidaan kuvata osaa totuutta työn vaikuttavuudesta. Sosiaali- ja terveysalalla tehty asiakastyytyväisyystutkimus on aina kontekstoitunutta, koska asiakas saa palvelua. (Hokkanen 2011). Asiakastyytyväisyys on yhteydessä odotuksiin, joita asiakkaalla on palvelua kohtaan. Siihen liittyy myös muun muassa odotukset työntekijää kohtaan sekä mielipide tapahtumaan osallistuneitten henkilöitten asemaan, oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Esimerkiksi kehitysvammaisten päivätoiminnassa tehty asiakastyytyväisyys kertoo asiakkaan sen hetkisen mielipiteen toiminnasta; kehitysvammaisilla se voi olla hyvinkin pieni päivittäinen vastaus, vaikkapa hymynaama tai surunaama. Se ei kuitenkaan kerro sitä, onko ihmisen elämänlaatu kokonaisuudessaan parantunut ja mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen. Johtuuko hymynaama päivätoiminnan toimista sinä päivänä vai siitä, että tänään sattuu olemaan isän soittopäivä, jota kehitysvammainen odottaa ja on siksi muita päiviä onnellisempi. Entä ymmärtääkö hän, että hän on vastaamassa kysymykseen, vai painaako hän nappia, joka näyttää mielestään mukavammalta. Asiakastyytyväisyyden tekemisessä olisikin oleellista, että asiakas tietää olevansa kyselyn kohde (Hokkanen 2011).


Kun asiakastyytyväisyyttä tutkitaan, ollaan jo jyvällä vaikuttavuuden arvioinnissa. Mutta, oleellista on se, että vaikka asiakastyytyväisyysmittausta tehdään, pitäisi saada selvitettyä, mikä prosessissa tai toiminnassa saa aikaan positiivisen tai negatiivisen muutoksen. (Moodlen opintomateriaali, Koivunen Kirsi 2019). Tämän vuoksi kyselyjen tulokset tulisi analysoida tarkoin ja ottaa huomioon erilaiset kontekstit. Hokkanen 2011 tuo esille myös tärkeän asian asiakastyytyväisyyskyselyn tarkoituksessa. ”Asiakastyytyväisyyden lomakearviointia voidaan pitää portinaukaisijana kohti laajempaa asiakasosallisuutta.”

Asiakastyytyväisyystutkimus esimerkiksi kehitysvammaisten päivätoimintayksikössä on näistä syistä haasteellista. Tästä johtuen tarvitsemme monipuolisempia mittareita vaikuttavuuden arviointiin.


2.3 Toimintakyvyn mittaristot avuksi

Tärkeä mittari tyytyväisyyskyselyn rinnalle on erilaiset toimintakyvyn mittaristot. Kehitysvammaisten päivätoiminnan ohjaajalla voi olla hyvinkin tarkka käsitys päivätoiminnan vaikuttavuudesta asiakastasolla. Haastava käytös voi olla vähentynyt, levollisuus lisääntynyt, käytännön tasolla tavaroita särkyy vähemmän tai asiakas ei enää hakkaa päätään seinään niin usein. Tämä ”hiljainen tieto tulisi kuitenkin tehdä näkyväksi ja se onnistuu toimintakyvyn mittareilla.

Päivätoiminnan vaikuttavuutta voitaisiin siis arvioida järjestelmällisemmin käyttämällä toimintakyvyn mittaristoja asiakastyytyväisyysmittarien rinnalla. Kehitysvammatyössä on käytetty erilaisia mittareita, koska mikään mittaristo ei ole kaiken kaikkiaan hyvä kehitysvammaisen toimintakyvyn arviointiin. Käytettyjä mittareita ovat muun muassa ASTA, TOIMI, RAI, PSYTO ja PSTKA. Tutkimassani päivätoimintayksikössä käytetään ASTA-lomaketta. Itse olen parhaiten perehtynyt TOIMI-menetelmään. Päivätoimintaa ajatellen, näistä lomakkeista tutkija voisi poimia osa-alueet, joihin päivätoiminnalla erityisesti voisi olla vaikutusta, kuten esimerkiksi psyykkinen hyvinvointi ja sosiaaliset suhteet.

Liisa Hokkanen (2012) muistuttaa, että tärkeää vaikuttavuuden arvioinnissa on tarkastella saatuja tietoja tavoitteitten asettelun ja niiden saavuttamisen näkökulmasta. Kehitysvammaisten päivätoiminnassa tämä on erittäin oleellinen asia, silti siihen keskitytään liian vähän. Asiakkaan tavoitteet esimerkiksi toimintakyykyyn liittyen, ovat oleellisessa osassa, kun arvioimme toimintakyvyn muutoksia. Lähtökohtana voi olla toimintakyvyn ylläpito, toimintakyvyn lisääntyminen tai vaikkapa haastavan käytöksen ennaltaehkäisy. Näillä tavoitteilla on merkitystä, kun arvioimme työn vaikuttavuutta. Sitä tulisi lopuksi tarkastella suhteessa tavoitteisiin. Tämä nimenomaan vaatii pitkäjänteistä työtä ja aikaa. Kirjauksia ja pohdintaa, yhteenvetoja. Esimerkiksi kehitysvammaisen elämänkaaressa tapahtuvat muutokset tulisi olla näkyviä ja niiden vaikutus toimintakykyyn todentaa, kuten esimerkiksi todennetaan ikääntymisen vaikutus lääkkeittensietokykyyn.

2.4 Arvioinnin haasteita

Toimintakyvyn arvioinnissa käytettäviä mittareita on siis monia, mutta haasteena on myös se, että toimintakyvyn mittaristojen avulla saatujen tietojen vertailuun ei ole ohjetta. Toimintakykyä arvioidaan ja lomakkeet voidaan lähettää esimerkiksi sosiaalityöntekijälle tiedoksi. Mutta kuka tekee vertailun vuodentakaiseen ja kirjaa siitä yhteenvedon? Millä menetelmällä? Vaikuttavuuden arvioinnin yksi haaste onkin, että validien tulosten aikaansaamiseksi usein mittauksia on tehtävä useita ja tulosten saamisen prosessi voi olla pitkä (Korteniemi ym. 2011). Prosessi tähän työhön esimerkiksi kehitysvammapuolella puuttuu kokonaan. Esimerkiksi jokin menetelmän käyttö ja sen vaikuttavuus päivätoiminnassa tulisi pystyä todentamaan asiakastyytyväisyystutkimuksen, toimintakykymittariston ja/tai elämänlaatumittaristojen yhteistuloksilla. Niistä tulisi pystyä vetämään johtopäätöksiä yksilötasolla ja osoittamaan, millä asiakasryhmällä tulokset ovat hyviä ja millä asiakasryhmällä eivät.

Vaikuttavuuden arviointi on siis haasteellista sosiaali- ja terveysalalla, monestakin eri syystä. Asiakkaan kokemukset palvelusta ovat usein hyvin moniulotteisia, eikä yksiselitteisiä tuloksia saada aikaiseksi. Asiakkaan elämäntilanteen kohentuminen voi olla pitkä ja vaiheikas prosessi. Lisäksi se voi olla jatkuvasti vaihteleva, kuten kehitysvammaisilla. Selkeää, saatikka pysyvää, voinnin kohenemista ei välttämättä tapahdu. Asiakkailla on ongelmia oman elämän hallinnan ja ohjauksen kanssa ja heillä saattaa lisäksi olla puutteita ymmärryksessä ja haasteita kommunikaatiossa. Esimerkiksi päivätoiminnassa työmenetelmät valitaan usein yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaan, jolloin saman työmenetelmän tuloksia on hankala arvioida erityyppisillä asiakkailla.

Korteniemi ym. 2011 kirjoittaa, että sosiaalialalla työntekijät eivät ole vielä sisäistäneet arvioinnin merkitystä työnsä kehitykselle. Kirjoituksesta on seitsemän vuotta aikaa, voisi toivoa, että muutosta on tapahtunut. Erilaisten ”hyvä käytäntö” -siirtojen kautta sosiaalityössäkin voisi ajatusmaailma laajentua ja toimivia työmenetelmiä avoimesti siirtää laajempaan käyttöön.


3 KUSTANNUSVAKUTTAVUUDEN ARVIOINTI

Tämän työni alkuosioissa olen tarkastellut sosiaalityön vaikuttavuutta asiakkaan elämänlaadun ja toimintakyvyn näkökulmasta, asiakaslähtöisesti. Kun yksilötasolta noustaan ylemmäs, voidaan näkökulma vaihtaa kustannusvaikuttavuuden puolelle. Taloudellinen vaikutus liittyy usein käsitteisiin tehokkuudesta ja joskin toiminnan taloudellisista vaikutuksista, palveluiden oikeasta taloudellisesta kohdentamisesta ja investoimisesta niin, että tuetaan vaikuttavuutta (Pohjola 2012, 11). Kustannusvaikuttavuutta voidaan arvioida esimerkiksi siltä kannalta, miten paljon hyvinvointia jokin menetelmä lisää. Voidaan kysyä esimerkiksi ”miten laajaa hyötyä siitä on ihmisten hyvinvoinnille ja terveydelle”.

Menetelmien taloudellista arviointia varten tarvitaan huolellisesti suunniteltu ja toteutettu tutkimus (Moodlen opintomateriaalit, Koivunen 2019), tarkasti määritelty interventio, riittävä seuranta-aika ja oleellisten kustannus- ja hyötytekijöiden tunnistamista ja arvottamista. Yhteiskunnallisella tasolla kustannusvaikuttavuuden arviointi voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aktiivisella, onnistuneella päivätoiminnalla voimme muun muassa ehkäistä ja vähentää kalliita hoitopäiviä laitoshoidossa, eli vähentää erikoissairaanhoidon kustannuksia. Yhtiötasolla laadukkaan päivätoiminnan järjestäminen voi keventää valvonnan (työntekijän) tarvetta, kun haastava käytös vähenee asiakkaan hyvinvoinnin kohennettua. Tämä on suoraa näkyvissä henkilöstökustannuksissa. Päivätoimintaryhmän vuoksi myös hoitajan tarve päivätoiminnan aikana on vähäisempi ja resurssit voidaan kohdentaa muuhun työhön päivätoiminnan ajaksi, jolloin työn teko tehostuu.

Oman työni kannalta katson vaikuttavuutta isommasta näkökulmasta, koko yhtiön päivätoimintayksiköiden näkökulmasta. Yksilöön kohdistuvan vaikuttavuuden lisäksi voimme tarkastella muun muassa päivätoimintatyön vaikuttavuutta asiakkaan perheen kannalta (koko perheen hyvinvointi ja jaksaminen, palvelujen käytön väheneminen), maksavan kunnan ja yhteiskunnan näkökulmasta (kokonaiskustannusten väheneminen, laitoshoitojaksojen väheneminen, kehitysvammaisten työllistyminen, osallisuuden lisääminen jne.) Kehitysvammaisia ihmisiä emme voi tarkastella niin suoraviivaisesti, kuten terveyspuolella esimerkiksi jonkin sairauden parantamisen näkökulmasta; minkälaisella kustannuksella jokin leikkaus suoritetaan, paljonko leikkaus maksaa ja mikä on prosentti, joka palaa takaisin työelämään terveenä. Kysymys on enemmänkin kustannusten nousun jarruttamisesta ja järkevien, tehokkaiden työtapojen valinnasta tilanteen huononemisen ennaltaehkäisemiseksi. Kuitenkin, yhtiötasolla, on mielenkiintoista ajatella päivätoimintaakin kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Esimerkiksi edellä mainitut haastavan käytöksen vähenemiset olisi mahdollista muuttaa rahaksi, lisätyövoiman tarpeeksi, henkilökunnan sairauspäivien määräksi (poissaolot väkivallan vuoksi). Vaikuttava päivätoimintatyö itse asiassa vaikuttaa aika laajasti haastavasti käyttäytyvän kehitysvammaisen ympäristöön.


3.1 Kustannusvaikuttavuuden avioinnin idea lyhyesti

Kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa mitataan voimavarat, joita käytetään jonkun menetelmän toteuttamiseksi. Ne muutetaan rahamääräisiksi. Voimavaroihin liittyviä kuluja ovat esimerkiksi henkilöstökulut, pääomahyödykkeet kuten tilat, koneet ja laitteet, aineet ja tarvikkeet, ajankäyttö sekä muut kulut kuten matkakustannukset tai kodin muutostyöt (Linnosmaa, Haula, Mäkelä 2017). Tarvitsemme siis tietoja suoritekustannuksista. Esimerkiksi päivätoiminnassa tällaisia ovat henkilöstökulut sekä tila- ja tarvikekulut.

Kustannusvaikuttavan jostain menetelmästä tekee se, että jokin menetelmä on edullisempi, mutta sen vaikuttavuus on sama, kun verrattavan menetelmän (Moodlen opintomateriaali, Koivunen 2019). Eli esimerkiksi jokin menetelmän vaikutuksia elämänlaatuun verrataan työhön tarvittaviin voimavaroihin. Näillä vertauksilla voidaan arvioida, minkä menetelmän käyttö on kustannusvaikuttavaa.


3.2 Mittarit ja menettelyt

Taloudellisen arvioinnin menetelmiä ovat kustannusten minimointianalyysi, kustannus-hyötyanalyysi, kustannus-vaikuttavuusanalyysi, kustannus-utiliteettianalyysi ja kustannus-seuraamusanalyysi. (Moodlen materiaali, Koivunen 2019) Kustannus-vaikuttavuusanalyysissä terveysvaikutuksia mitataan luonnollisilla yksiköillä, kuten verenpaineella. Kustannusvaikuttavuuden arvioinnissa voidaan määritellä inkrementaalinen kustannusvaikuttavuussuhde, joka vertaa kahta menetelmää, niiden kustannusten muutosta suhteessa vaikuttavuuden muutokseen. Tätä voidaan käyttää esimerkiksi silloin, kun arvioidaan uuden menetelmän käyttöön ottoa ja halutaan verrata sitä nykyiseen sen kustannuksiin ja vaikuttavuuteen. Minimointianalyysillä voidaan havaita menetelmä, joka aiheuttaa vähiten kustannuksia (Räsänen ym. 2013). Kustannus-hyötyanalyysissä myös hyöty muutetaan rahaksi. Kustannus-utiliteettianalyysi huomio sekä elämänlaadussa, että sekä pituudessa saavutettavat muutokset laskennallisesti.

Kuitenkin, eri menetelmien vertailussa voi olla hankaluutena menetelmien ylimalkainen linjaus. Moodlen opintomateriaaleissa tuodaankin esille, että jonkin menetelmän taloudellinen arviointi voi olla monivaiheinen prosessi, joka sisältää epävarmuustekijöitä, kuten aineiston vaihtelevuutta ja analyysimenetelmän sopivuutta. Näiden käsittelyyn voidaan käyttää herkkyysanalyysejä, eli tutkia eri muuttujien vaikutuksia arvioinnin lopputuloksiin.


3.3 Vaikuttavuuden arviointi päivätoiminnan kehittämisen näkökulmasta


Yksi tausta-ajatus päivätoiminnan kehittämistyössä on aukaista yrityksen päivätoimintaa tuotteena. Tämän taloudellista vaikuttavuutta voidaan arvioida esimerkiksi tutkimalla, miten päivätoiminnan asiakkuudet ovat kehittyneet kehittämistyön jälkeen. Onko tuotteistaminen, päivätoimintojen yhtenäistäminen ja selkeyttäminen sekä näkyväksi tekeminen tuonut uusia asiakkuuksia? Mikä merkitys tuotteistamisella on ollut, jos asiakkuudet ovat lisääntyneet?

Onko päivätoiminnan kehittämistyöhön osallistuminen lisännyt päivätoiminnan ohjaajien työtyytyväisyyttä; mittarina esimerkiksi sairauspoissaolojen vähentyminen tai aktiivisuuden lisääntyminen (tapahtumien järjestelyjen sujuminen, ilmapiirin koheneminen jne).

Päivätoiminnan kehittämisen myötä, onko asiakkaitten haastava käyttäytyminen asumisyksiköissä vähentynyt? (ovat tyytyväisempiä päivätoimintaan, käyntimäärät lisääntyvät tai pysyvät samana jne)

Voitaisiin myös arvioida laajemmin kustannusvaikuttavuutta eri menetelmissä mitä päivätoiminnassa käytetään. Yksi koko kehittämistyön tavoite on tuoda näkyväksi päivätoimintaa ja sen vaikuttavuutta asiakkaan näkökulmasta. Vaikka vaikuttavuuden arviointi ei ole opinnäytetyössä merkittävä osa, on se yksi seuraavista tärkeistä askelista kehittämistyössä, joka jatkuu. Kun päivätoiminnan palvelukuvaus ja prosessi ovat kunnossa, on siitä luontevaa jatkaa esimerkiksi toimintakyvyn arviointiin ja sitä kautta todentaa vaikuttavuutta. Moodlen opintomateriaalissa muistutetaankin, että taloudellisten ja kliinisten mittareitten lisäksi vaikuttavuutta tulisi mitata myös sosiaaliselta ja eettiseltä kannalta. Eli katsoa, miten päivätoiminta vaikuttaa asiakkaan elämänlaatuun. Esimerkiksi seurattava vaikutus voisi olla päivätoiminnan asiakkaan laitosjaksojen väheneminen tietyllä aikavälillä. Kustannuksina tunnistettaisiin päivätoiminnan järjestämisen kustannukset.

Sosiaali- ja terveysalalla tulisi lisätä näyttöön perustuvaa päätöksentekoa menetelmien valinnassa. Kun päivätoiminnan vaikuttavuutta tutkitaan järjestelmällisesti, saadaan selkeää näyttöä sen vaikuttavuudesta. Aluksi asiakkaan näkökulmasta, mutta jatkossa myös laajemmin, muun muassa perheen ja yhteiskunnan kannalta.


lähteet

Linnosmaa I ym. Voimavarat. Versio 1.1. HTA-opas. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim; 2017. Viitattu pp.kk.vvvv. Saatavana: http://www.terveysportti.fi/dtk/hta/koti

Moodlen opintomateriaalit; Kirsi Kovunen 2019

Pohjola ym. 2012 Sosiaalityön vaikuttavuus. Tampere. Juvenes Print.

Räsänen ym. 2013 Terveydenhuollon taloudellinen arviointi. Suomen Lääkärilehti 17/2013 vsk 68.