Portfoliopysäkin arviointi

Portfoliopysäkin oppimistehtäviin kuului vertaisarviointi. Oma arvioijani oli Marko Kukkola, Kiitos Marko hyvästä arvioinnista! Näin Marko kirjoitti:

Blogiarviointi

Susannan blogissa on pohdiskeltu erittäin monipuolisesti ja asiaan syventyen kaikkia opetettuja APE-teemoja, joiden sisältöä on erittäin miellyttävä ja helppo lukea. Teemoista kävi selkeästi ilmi, että Susanna on sisäistänyt opetettavan aiheen ja asian yhteyden ja hän pystyy varmasti hyödyntämään teeman mukaisia asioita omassa työssään.

Blogissa Susanna on selkeästi pohtinut myös omaa osaamistaan ammatillisen opettajan näkökulmasta ja opettajan tehtäviin liittyvistä asioista. Opetustuokioiden sisältöä suunnitellessa on myös huomioitava syvällinen pohdinta eri oppimismenetelmistä ja oppimiskäsityksistä, ettei Susannalla tule olemaan ongelmia niiden soveltamisessa opettajan työssä. Oma näkemykseni myös arviointikehikon kolmanteen kohtaan vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen soveltaminen on myös nostettu teksteissä esiin, mutta erilaisten oppijoiden kohdalla jäi hieman itselle epäselväksi, kuinka nämä huomioitaisiin.

Blogin sisällössä Susannan olisi hyvä pohtia kuvien käyttöä sisällön elävöittämiseksi. Lähteet oli merkitty tekstien loppuun, mutta myös tekstikohdissa jäi mietityttämään, mihin kappaleisiin viitataan.

Portfoliokooste 2 arviointi

Portfoliokoosteessa Susanna oli osoittanut omat tärkeimmät kohteensa APE7:n ja APE9:n teemoissa, joiden kuvausta oli helppo selkeä seurata erillisten kappalejakojen ja otsikoinnin ansioista. APE7-teemassa (Opettajana ja opiskelijana ryhmässä) Susanna oli kertonut aluksi oman tiedon ja osaamisen tason. Toiseksi hän oli nostanut esille oman oppimisen muun muassa oman APE-ryhmän ryhmäytymisen vaiheiden tunnistamisessa, muutaman asian syventämiseen Susannalla oli ilmaistu kehittämistarve tässä kappaleessa. Kolmantena asiana Susanna oli pohtinut omaa oppimistaan opettajan työssä, joka osoittaa hänen olevan perehtynyt asiaan. Tässä viimeisessä kohdassa tuli myös huomioitua arviointikehikon erilaisten oppijoiden huomioon ottaminen, hienoa.

APE9-teemassa (Oppimisen ja osaamisen arviointi) Susanna oli myös edellisen teeman tavoin käyttänyt samanlaista kappalejakoa ja otsikointia. Susanna oli loistavasti ja mielenkiintoa herättäen kuvannut omaa ymmärryksen kasvamista peilaten omaa käsitystään saatuun opetukseen ja arvioinnin merkityksestä. Oman tiedon lisääntyminen koko arviointiprosessista on muutakin kuin numeron antaminen, mutta myös kehittymisen tarpeita Susanna on osannut itsearvioinnin perusteella nostaa esille, erittäin hyvä. Omassa työssään Susanna on erittäin hyvän esimerkin avulla tuonut esille arvioinnin erilaisia menetelmiä, joka on merkki hänen olevan pätevällä tasolla arviointiasteikossa. Myös erilaisten arviointikriteerien miettiminen opintojen alussa on erittäin hieno oivallus Susannalta arvioinnin kokonaisuudessa.

Itsearvioinnissa Susanna kuvaa erittäin hyvin oman ammatillisen työkenttänsä, substanssiosaamisen jatkuvan kehittämistarpeen, ammatillisten julkaisujen seuraamisen merkityksen, joten hänellä on tähän liittyen arviointikehikon taso pätevä. Opetuksen suunnittelussa, toteutuksissa ja arvioinnissa hän myöntää selkeästi omat kehittymistarpeet erilaisia käsityksiä kohtaan sekä niiden soveltamisen vaikeuden suoraan opetukseen. Teksti vaikutti jäävän hieman kesken, joten esimerkiksi portfoliopysäkki 2:ssa on hyvä saada tietoa erilaisista oppijoista Sosionomikoulutukseen liittyen.

Kaiken kaikkiaan Susannalla on kyllä sana ja kirjoittaminen hallinnassa ja hänestä on kehittymässä pätevä opettaja omalle ammatilliselle alalleen, joka tunnistaa kehittymistarpeet kompetenssin rakentamisessa. Lähteiden käyttäminen portfoliotekstissä oli unohtunut tai unohdettu omia pohdintoja ilmentäen, omaan blogiin oli viittauksia ja blogissa taas linkkejä joihinkin opetusteemoihin liittyen, mutta itse en kaikkia linkkejä saanut avatuksi.

Kempeleestä arviointiterveisin 8.11.2015

Marko Kukkola

Vertaispalaute oppimistehtävästä

Portfoliopysäkin vertaisarviointi 9.12.2015

Arvioija: Susanna Rojola
Arvioitava: Tiina Haapaniemi

Portfoliokooste ja itsearviointi

Portfoliokooste oli rakenteeltaan selkeä ja helposti luettava. Sen asettelu oli oli tehty huolellisesti ja ohjeitten mukaan. Koosteessa käsiteltiin pyydettyjä teemoja.

Koosteen rakenne noudatteli osaamistavoitteissa mainittuja otsikoita. Merkityksellisimmiksi teemoiksi oli nostettu tulevaan ammattiin Tiinan mielestä eniten vaikuttavat asiat, opiskelijoiden aktivointi ja oppimisen arviointi. Tiina on selvästi pohtinut näiden teemojen vaikutusta omassa toiminnassaan, muun muassa ryhmätyön ja vuorovaikutuksen kautta. Tiina on hyvin sisäistänyt motivaation merkityksen opetustyössä. Kooste sisältää linkit blogiin, missä samoja teemoja on pohdittu tarkemmin.

Arviointityössä Tiina on havainnoinut myös laajemman näkemyksen, arvioinnin yhteiskunnallisen merkityksen. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna arviointi nousee vielä tärkeämmälle jalustalle kun jos sitä ajatellaan pelkästään yksillle annettavana palautteena. Hieno hoksaus!

Tiina kuvaa, ettei hänellä ole opettajan kokemusta ennen ape-opintoja. Opettajan työn ”lihaksi” hän on hankkinut runsaasti käytännön kokemusta muun muassa liikekulttuurista. Erittäin hyvä vahvuus hänelle. Alan opetus on vielä vierasta, mutta se avautunee opetusharjoittelun aikana ja viimeistään opetustyöhön siirryttäessä.

Oppimisikäsityksissä Tiina vaikuttaa ymmärtäneen sen, että erilaisia oppimistyylejä käyttäen pääsee parhaaseen oppimistulokseen. Ei siis ole oleellisinta valita itselleen oppimiskäsitystä ja toimia pelkästään sen mukaan. Opetusmenetelmät tulee valita opetettavan yleisön ja aiheen mukaan.

Tiina kuvaa, että vuorovaikutustaitonsa ovat hyvät lukuunottamatta opettaja-oppilas-suhdetta, josta hänellä ei ole kokemusta. Uskon kuitenkin, että Tiinan yleiset taidot vuorovaikutuksessa yhdistettynä avoimeen luonteeseen antavat hyvät lähtökohdat onnistua vuorovaikutuksessa myös opiskelijoiden kanssa. Vuorovaikutusta on harjoiteltu ape1-9 teemojen opetustuokioissa ja Tiina on osallistunut aktiivisesti vuorovaikutuksellisiin opetustuokioihin sekä opettajana että opiskelijana.

Portfoliokoosteen materiaali kattavaa ja teksti vaihtelevaa. Kirjoitus pitää sisällään sopivasti faktaa, pohdintaa ja linkkejä. Teksti on pääosin helposti luettavaa, välillä luuseet kuitenkin turhan pitkiä ja kiemuraisia. Kappalejako on järkevä ja tekee lukemisesta miellyttävää. Lähteet on merkitty asianmukaisesti.

Blogi

Tiinan blogi sisältää runsaasti omaa pohdintaa ape 2-9 teemoista. Tiinalle kirjoittaminen tuntuu olevan vaivatonta ja tekstiä syntynee sitä mukaa kun ajatus kulkee. Blogiteksti on helposti luettavaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Välillä kappaleita olisi voinut jakaa pienemmiksi, että pitkät kerronnat kevenisivät.

Blogin ulkoasu on valoisa ja runsaan tekstin lomaan on upotettu havainnollistavia kuvia ja ajatelmia sekä muutamia videoita. Aluksi kaipasin teemojen käsittelyn yhteyteen linkkejä, joista löytyisi aiheeseen lisätietoja, mutta ape 7-teemassa Tiina olikin niitä käyttänyt. Tekstien fontit vaihtelivat epäjohdonmukaisesti, mutta tämä lienee blogiohjelman ongelma. Välillä teksti muuttui fontin vuoksi hyvin pieneksi ja suurentaessa muuttui epäselväksi. Otsikoiden ja tekstien värityksillä on luotu keveyttä lukemisen tunnelmaan. Blogisivustolla on siksi helppo viihtyä.

Blogista on helppo löytää haluamiaan teemoja, koska asiat on otsikoitu johdonmukaisesti. Tiina on koonnut itselleen valtavan tietopaketin blogin muodossa. Onnittelut siitä!

Portfoliopysäkin esitysmateriaali ja osaamisen osoittaminen

Portfoliopysäkin esitysmateriaali on innovatiivinen ja pirteä. Asiasisältö selkeästi rakennettu puheen tueksi, ei materiaalipaketiksi. Se ei sisältänyt liikaa tekstiä, vaan odotutti kuulemaan lisää asioista Tiinan kertomana.

Kaikenkaikkiaan Tiina vaikuttaa olevan turhankin(?) vaatimaton osaamisensa suhteen. Tiinalla on valtavasti osaamista työelämäpuolelta ja ape 2-9 teemojen puitteissa hankittua ryhmäkokemusta ja opettajakokemustakin jo ac-istunnoista. Tiina voisi mielestäni tuoda rohkeammin esille omaa osaamistaan. Ape-opintojen kautta hän on saanut työkaluja opettaa asioita, joissa hän on jo asiantuntija.

Tiinan esitystyyli on selkeä ja rauhallinen. Hän ei rönsyile suunnitellusta esityksestä juurikaan ja osaamisen osoittamista on helppo seurata. Tiina tuo esille selkeästi miten hän on eri tavoin pyrkinyt blogilla täydentämään osaamistaan eri aiheissa. Hän tuo esille myös se, millä voi hankkia vielä puuttuvaa osaamista (töissä, mikro-opetusharjoittelulla sekä valinnaisilla). Onnistuneesti Tiina pitää koko matkan mukanaan oman alan pohdintaa eivätkä ajatukset jää siksi irralliseksi opituksi tiedoksi vaan muuttuu pureskelluksi ja sisäistetyksi kokonaisuudeksi.

Arviointiterveisin

Susanna Rojola

Mikro-opetus jälkitehtävä: dialogisuus

Tiinan ja Kirsin jälkitehtävä: Dialogisuus omalla alallani

Aitoa läsnäoloa tässä ja nyt! Tasavertainen läsnäolo on tärkeää sosiaalialan asiakastyössä. Asiakkainamme on usein esimerkiksi kuulo- ja näkövammaisia tai muun vamman omaavia, joilla oma kommunikointitaito ei ole samalla tasolla kun meillä muilla. Siksi on erittäin tärkeää, että sosiaalialan osaaja kykenee laskeutumaan dialogissa heikomman tasolle, jotta molemmilla on mahdollista ymmärtää toisiaan.  

Mikro-opetuksen itsearviointi

Itsearviointi mikro-opetuksesta 27.11.2015

Saatu palaute ja ideoita opetuksen kehittämisestä

Mikro-opetuksesta saimme vertaispalautetta. Rakennan tämän itsearvioinnin siinä esilletuleiden teemojen ympärille.

Arvioijat olivat hyvin sisäistäneet opetuksemme tärkeimmät kohdat. Sisältöön emme saaneet kehittämisehdotuksia. Kokonaisuutta kehuttiin tasapainoiseksi (sopivassa suhteessa teoriaa, käytäntöä ja keskustelua).

Palautetta antaneille opiskelijoille oli jäänyt epäselväksi, mikä opetuksessa oli osaamisen osoittamista. Tätä olisimme vielä voineet sanallisesti selventää alussa. Eli opetimme askelkyykyn ensin opiskelijoille. Sitten he osoittivat osaamisensa opettamalla liikkeen toiselle opiskelijalle. Opetustuokiossamme oli monta opittavaa asiaa päälletysten; osaamisen osoittaminen, tekemällä oppiminen sekä askelkyykyn ja kyykyn oppiminen. Pohdimme tätä päällekäisyyttä jo suunnitteluvaiheessa, kun mietimme mistä meidän oikeastaan pitää tehdä ydinainesanalyysi, kyykyistä vai osaamisen osoittamisesta? Ehkä näitä päällekkäisiä toimintojaolisi voinut selkeyttää vielä vaikka kuvalla esityksen alussa.

Havainnollistamisesta ja kohdentamisesta sain palautetta, että kontakti oli riittävää ja oli opetuksessa sai keskittyä yhteen asiaan. ”Konkreettisen esimerkin näyttäminen auttoi asian oppimisessa”. Koin itsekin että näin konkreettinen asian opettaminen on mielekästä!

Pyysin erityisesti palautetta kerronnan selkeydestä, koska oman kokemukseni mukaan minulla on tapana sanoa sama asia monta kertaa eri tavoin ja silloin kuulijalla saattaa mennä asiat sekaisin sen sijaan että toisto selkeyttäisi kerrontaa. Askelkyykyn oppimisessa kiinnitin huomiota siihen, että käytin selkeitä ilmaisuja ja toistin avainsanoja, samalla näyttäen konkeettisesti kuinka liike tehdään ”polvi ja nilkka samassa linjassa, vatsalihakset tiukkana, pysähdy alhaalla, purista perslihas jne.” Annoin opiskelijoille aikaa sisäistää liike ja harjoitella sitä. Sen jälkeen kysyin vielä haluavatko että näytän sen uudelleen. Onnistuin tässä mielestäni hyvin.

Sain myös palautetta, että oli hyvä kun asiaa pohdittiin aktiivisesti yhdessä ja että opiskelijat saivat jakaa omia mielipiteitä. Itse olin valmistautunut siihen, että opiskelijoilla tulisi enemmänkin halua kertoa oppimiskokemuksestaan, koska opetustapa oli niin poikkeava. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan saimme Hennan kanssa aktivoida ja ylläpitää keskustelua lisäkysymyksillä. Olisin voinut varautua tähän paremmin ja miettiä valmiiksi aktivoivia kysymyksia ja kohdentaa kysymyksiä tietyille opiskelijoille.

Esiintymistaidot

Esiintymistaidoista saatu palaute oli erittäin positiivista. Torstaina esiintymistaidon kurssilla olleet opiskelijat arvioivat ensivaikutelmaa, ilmaisutapaa, olemusta, vuorovaikutusta, havainnollistamista, asiasisältöä ja lopetusta. Lisäksi he kirjasivat kokonaisvaikutelman yhdellä lauseella.

Kokonaisvaikutelma oli ”Toiminnallinen, alalle tyypillinen esitys.”

”Tosi asiantunteva ja vakuuttava esiintymistyyli.”

Ensivaikutelma oli arvioijien mukaan varma, positiivinen ja kiinnostava. Olimme miettineet alotuksen niin, että se sisältää tiedot mitä teemme ja miten. Halusimme myös innostaa porukkaa mukaan toimimaan. Mielestäni onnistuin esiintymään vakuuttavasti ja innostavasti, koska olin itsekin innoissani aiheesta. Pystyin myös hyvin keskittymään aiheeseen, koska ennen meidän opetusta ehdin käydä rauhallisella kävelyllä ulkona ja ajatella aihettamme ja opetustamme rauhassa.

Ilmaisutavassa arvioijien mukaan ääneni oli kuuluva, ääntäminen selkeää, äänenkäyttö ilmeiskästä, puherytmi hyvä, kielenkäyttö ymmärrettävää. Sain erityistä huomiota murteen ja yleiskielen käytöstä sekaisin. Olen ennenkin kuullut, että puhun sekaisin kirjakieltä ja omaa murretta. Se on luonnollista. Tässä opetuksessa keskityin siihen, että puhe olisi luonnollista enkä lukisi mitään paperilta tai dioilta. Otin tämän huomioon jo siinä, etten kirjoittanut dioihin samoja asioita, joita aioimme puhua. Mielestäni puheeni pysyi asiallisena ja tarpeeksi rentona ja sain sanotuksi kaikki suunnitellut asiat.

Olemuksessa arvioijat kiinnittivät huomiota siihen, että katseeni oli yleisössä melko hyvin, ryhti ja asento oli melko hyvä, kädet melko vapautuneet ja liikkeet tarkoituksenmukaiset. Olisin saanut liikkua hieman enemmän tilassa. Olimme asettuneet Hennan kanssa niin, että toinen oli luokan toisella reunalla ja toinen toisella reunalla. Itse olin rintamasuunta yleisöön päin ja diat jäivät selkäni taakse. Välillä vilkaisin että dia oli oikea, mutta en oikeastaan tarvinnut niitä puheeni tueksi ja katseen suunta pysyi siksi hyvin yleisössä. Osan opetuksesta minulla oli vauva sylissäni, joten käsien asento oli sillä määrätty.

Arvioijien mielestä vuorovaikutuksessa aktivoin yleisöä, olin helposti lähestyttävä, reagoin yleisön viesteihin ja vangitsin yleisön mielenkiinnon. Kun Henna puhui, huomasin katsovani melko paljon häntä sen sijaan että olisin rekisteröinyt kuulojoitten reaktioita. Huomasin tämän kesken opetuksen, joten lopussa seurasin enemmän opiskelijota ja havaitsin esimerkiksi puheenvuoropyynnöt. Saimme palautetta siitä, ettemme olleet molemmat tietokoneen luona seisomassa. Tämä oli meille luonnollista siksi, että tuokiomme oli toiminnallinen eikä se keskittynyt dioihin eikä tietokoneeseen.

Havainnollistamista arvioitiin selkeäksi, sisältöä tukevaksi ja sen käyttö oli sujuvaa. Itse huomasin, että PowerPoint -esityksen taustaväri oli vaarallisen tumman sininen. Huononäköiselle se olisi voinut olla liian epäselvä, samoin isossa tilassa käyettäväksi. Nyt teksti kuitenkin erottui tarpeeksi tähän tilanteeseen, mutta jatkossa tummien väriwen käyttöä kannattaa välttää. Tutorin palautteessa oli ehdotettu, että tekstin väri olisi voinut olla mustan sijaan valkoinen, jolloin näkyvyys olisi parantunut.

Asiasisältöä käsittelinkin jo tämän arvioinnin alussa. Se olisi arvioijien mukaan voinut olla enemmän kohdistettu ja johdonmukaisempi (otsikon ja sisällön vastaavuus). Tavoite olisi voinut olla selkeämpi. Olisimme voineet esittää oppimistavoitteet vielä erillisellä dialla ja vaikka piirroksella erottaa eri asiat mitä opetustuokiossa tuomme esille. Ydinasioita koettiin kuitenkin olleen sopivasti ja esityksen havainnollinen ja asianhallinta varmaa. Lopetus olisi voinut olla arvioijien mielestä aktivoivampi ja mieleenjäävämpi. Lopuksi keskustelimme fiiliksistä harjoituksen suhteen ja kiitimme porukkaa aktiivisesta osallistumisesta. Olisimmepa voineet vetaista Hennan kanssa vielä tuplakyykyt siihen loppuun niin olisimme saaneet aikaan mieleenjäävän lopetuksen!

Videosta tehdyt huomiot

Olen esiintymiseeni varsin tyytyväinen. On kuitenkin monia asioita, joita huomaa vasta kun seuraa itseään videolta! Aluksi pidän käsiä selän takana, mutta pian vapautan kädet ja käytän niitä puheen tukena (esim lihaksista puhuttaessa vien kädet reisilleni). Yleisestiottaen heilun melko paljon kun puhun, koko kropan heiluminen vähenee jos kädet ovat mukana puheessa eikä selän takana. 

Puhetempo on aika hidas. Minulla on tapana miettiä mitä sanon samalla kun puhun ja se välillä näkyy, varsinkin opetuksen alussa. Tähän voisi kiinnittää huomiota jatkossa. Muutoin puhe on selkeää ja annoin ohjeet selkeästi. Toistin tärkeitä asioita. Itse asiassa sanoin kolmesti, että harjoittelemme osaamisen osoittamista, eli, ei pitänyt olla epäselvää miten osaamisen osoittaminen liittyi tekemäämme toimintaan?? Tämä palaute jää nyt hieman epäselväksi. 

Kertasin myös vielä ryhmän jakauduttua, että miten edetään, se on hyvä tapa. Havainnoin ryhmää ja lupasin vapauttaa asennon kun porukka alkoi väsyä. 

Kaikenkaikkiaan rauhallista ja määrätietoista toimintaa. Hyvä minä! 

Mikro-opetus, lähipäivät 27-28.11.2015

Lähipäivät 27-28.11.2015 Oulu

Mikro-opetus

Opetuksen suunnittelu

Mikro-opetuksen aiheeksi olin ajatellut mielessäni osaamisen osoittamista, koska sen laajentuminen kaikkiin ammattiopintoihin on kiinnostanut minua erityisesti. Kävin katsomassa mikro-opetusaiheitten varauslistaa ja huomasin että Henna oli jo valinnut saman aiheen. Kirjasin itseni pariksi Hennalle! Ape-opintojen ensimmäisillä lähipäivillä satuimme istumaan Hennan kanssa vierekkäin ja muistin, että juttu luisti hyvin. Olin siis iloinen vahingossa saamastani erinomaisesta opettajaparista.

Henna on fysioterapeutti ja liikunnanohjaaja ja työskentelee kansalaisopistolla vetäen erilaisia liikuntaryhmiä. Hänen aikataulunsa ovat monimutkaiset ja alussa minua hirvitikin miten saamme aikataulut sovitettua yhteen, kun minulla on kotona kaksi huomiota vaativaa pienokaista. Samaan aikaan marraskuu oli vetänyt minulta jalat alta; 4 kuukauden ikäinen lapseni vierasti kaikkia hoitajia eikä opiskeluista tullut mitään. Pystyin tekemään koulutehtäviä ainoastaan silloin kun lapset harvoin nukkuivat samaan aikaan tai silloin, kun mieheni oli kotona. Vanha ja sairas koirani voi huonosti ja jouduin tekemään vaikean päätöksen viedä se viimeiseen nukutukseen. Ennen tuota päätöksentekoa olin jo valmiiksi stressaantunut portfoliopysäkkitehtävien epäselvyyksistä ja valvonut vauvan kanssa imettäen sitä lukemattomia kertoja yössä. Stressi tietysti kostautui selkäkivulla. Selkävaivaa kesti viikon verran.

Saimme kuitenkin Hennan kanssa soviteltua muutaman tapaamisen skypeen ja sovimme työnjakoa mikro-opetukseen. Minulle suurena haasteena oli vieras ala, jolle osaamisen osoittamista tuli soveltaa. Tutustuin liikunta-alan perustutkinnon perusteisiin sekä opiskelin kyykyn ja jalkakyykyn tekniikkaa, jotta voin opettaa niitä toisille. Selkä alkoi antautua ja harjoittelu pääsi käyntiin Hennan hyvien ohjeiden turvin.

Henna oli jo ehtinyt valita opetusmenetelmäksi tekemällä oppimisen, joka on liikunta-alalla paljon käytetty ja sopii siksikin hyvin tähän tilanteeseen. Saimme heti alussa luotua selkeän toimintasuunnitelman opetustuokiolle, ja siitä oli hyvä edetä yksityiskohtia miettien. Koulun suunnitelmalomake oli selkeä ja sen täyttäminen oli vaivatonta, kun vain sai keskittyä rauhassa. PowerPoint-esityksen luominen on aina mukavaa; siihen saisi käytettyä aikaa vaikka kuinka, erilaisia taustoja ja teemoja kokeillen sekä havainnointikuvia etsien.

Viikko h-hetkeen

Kaiken tämän jälkeen, marraskuun viimeiselle viikolle olikin sitten ladattuna melkoinen setti; miehen näyttöviikko töissä (lähihoitajan tutkinto); tarkoittaa sitä, ettei sovittuja työvuoroja voi muuttaa. Vanhemman lapsen Oys-käynnit kolmena eri päivänä. Vauva joka ei viihdy hoitajien kanssa eikä syö tuttipullosta. Mikro-opetuspäivät oli varattu perjantaille ja lauantaille. Saimme soviteltua, että otan vauvan mukaan perjantaina, koska miehellä silloin aamuvuoro. Lauantaina hän voisi hoitaa lasta kotona minun ollessa koulussa. Pyysin opettajalta mahdollisuutta järjestää meidän opetus lauantaina, koska olin ”vauvavapaa”, mutta koska väkeä oli vähän, sain opettajalta viestin, että kaikki opetustuokiot pidetään perjantaina. Great. ”Teen askelkyykyt sitten vauva sylissä, eli seitsemän kilon lisäpainolla!” Reiteni ja pakarani huusivat jo valmiiksi hoosinnaa, kun olin niin paljon harjoitellut liikkeiden opettamista.

Viikko aikaa mikro-opetuspäiviin. Rakas tätini kuolee maanantaita vasten yöllä. Maanantai menee ihan itkiessä ja pääkivussa, illalla kaadun raatona sänkyyn. Nukun yllättävän hyvin ja koska maanantaina paikalle hälytetyt hoitajat jäävät yökylään, alan tiistaina taas palata ajatuksissani perjantain opetukseen. Käyn läpi materiaalit ja palaan kyykkytekniikoihin. Iltapäivällä jalat ovat sen tuntuiset, että harjoiteltu on. Lapsen 1/3 Oys-käynti menee täysin nappiin. Kaikesta huolimatta, tunnen jo rauhaa ja varmuutta viikonloppua kohden.

Torstaiaamuna skypetämme vielä Hennan kanssa ja tsekkaamme opetuksen ja materiaalien tilanteen. Materiaalien palautus opettajalle on ollut jo aikaa sitten, joten sen puolesta aikaa on ollut orientoitumiselle. Saan vielä viimeiset vinkit omiin kyykkyihini. Saan selkeät ohjeet mitä vielä parantaa ja niiden voimalla kyykkyilen vielä rauhalisesti pitkin iltaa.

Vihdoin täällä!

Ensimmäinen lähipäivä Oulussa koitti perjantaina 27. marraskuuta. Aamussa oli kaikki katastrofin ainekset. Heräsin kuudelta, laitoin itteni valmiiksi, söin ja tsekkasin että kaikki opintopäivän matskut oli mukana. Puoli kasilta pakattiin auto(t) ja matkasimme Oysiin. Pappa lähti mukaan pikkupoikaa kaitsemaan siksi aikaa, kun kävin esikoisen kanssa foniatrian vastaanotolla. Oysistä jakauduimme vanhempi lapsi mummolaan papan kanssa ja minä vauvan kanssa koululle. Opintopäivä, vauva, oma mikro-opetus, osaamisen osoittaminen... huh! Meinasi hiki pukata pelkästä ajatuksesta.

Niin vain päivä soljui eteenpäin, poika oli iloinen itsensä ja saimme seurata hienoja opetustuokioita kanssaopiskelijoilta. Hieno päivä kaikenkaikkiaan. Osaamisen osoittaminen jäi kuitenkin toiseen kertaan.

Mikro-opetus Hennan kanssa meni hienosti, vaikkakin jälkeenpäin huomasin unohtaneeni muutaman tärpin. Valmistauduin opetukseen 20 minuutin vaunukävelyllä hyytävässä Oulun talvituulessa. Kertasin mielessäni opetuksen kulun ja aloituksen tärkeät kohdat. Hengittelin ja olin itsekseni ajatusten kanssa. Vinkit sain Tiinan ja Kirsin opetustuokiosta, joka pidettiin aamun ensimmäisenä. Saavuttuani kävelyltä takaisin luokkaan, saimme pian aloittaa opetuksen. Etenimme suunnitellusti ja tilanne oli mielestäni melko leppoisa. Useampi opintotoveri puhui arvioinnin yhteydessä, että mikro-opetustilanne oli ollut heille vieras ja epätodellinen. Itse en kokenut tilannetta mitenkään kummalliseksi. Olin niin innostunut aiheestamme!

Koppikooste Mikro-opetustuokioista (OT7):
http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/ot7-koppikooste-mo-tuokioista.html

Mikro-opetuksen itsearviointi (OT8):
http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/ot-8-mikro-opetuksen-itsearviointi.html

Koppikooste MO-tuokioista

OT7 Koppikooste MO-tuokioista


Tehtävänanto: Opettajaopiskelijat keräävät mikro-opetuslähipäivinä toistensa opetustuokioista pedagogisia, sisällöllisiä ja esiintymistaidollisia oivalluksia.




Kirsi - Tiina: Mitä on dialogisuus? Miten voin sitä harjoitella/opetella?
Tärkeimmät opit minulle: Kirsin ja Tiinan opetustuokio alkoi aiheen sisäistämisellä hiljentymisen keinoin. Opettajapari sai koko levottoman luokan hiljenemään ja näin keskittymään aiheeseen. Otin heti samana päivänä käyttööni mielen tyhjentämisen taidon, kun ennen omaa opetusvuoroani kävin noin 20 minuutin kävelyllä ulkona. Tyhjensin mieleni ja keskityin vain ajattelemaan omaa opetusaihettani. Kylläpä oli virkeä mieli aloittaa seuraava oppitunti! Tulen ehdottomasti käyttämään tätä keinona pysyä läsnä kuulijana ja opettajana.


Kirsi on esiintyjänä niin vakaa ja rauhallinen. Selkeä. Hän toi rauhan luokkaan. Liekö Kirsin ansiota vai mitä, mutta Tiina oli myös esiintyessään hyvin seesteinen. Olen ymmärtänyt, että Tiina olisi luonteeltaan hieman räiskyvämpi??


Tanja: Positiivinen psykologia


Tärkeimmät opit minulle: Tanjan esityksen aikana olin mukana alun, ja menin sitten vauvaa nukuttamaan luokan ulkopuolelle. Minun tulee katsoa opetuksesta nauhoitettu video, koska haluan antaa Tanjalle vielä lupaamaani palautetta ja nähdä, miten hän käytti tunnekortteja opetuksessa.


Tanja on esiintyjänä melko eleetön. Pitää muistaa kiinnittää huomiota äänen voimakkuuteen ja siihen, että puhuu yleisölle. Parasta on se, että opettajan innostuneisuus omasta aiheesta todellakin näkyy. Hyvä Tanja!


Hanna: Simulaatio


Tärkeimmät opit minulle: Simulaatio-opetuksen ei tarvitse olla jotain hurjaa ja hienoa laitteiden avustuksella (esimerkiksi simulaatiolento).. heh, vaan sitä voi käyttää jokainen omassa opetuksessaan järjestämällä esimerkkitilanteen, joka eletään läpi. Tärkeintä on käydä tilanne läpi jälkeenpäin keskustelleen, jotta voimme tuoda esille, mikä meni hyvin ja mikä ei. Ainoastaan näin voimme oppia!


Hanna on jo esimerkillinen opettaja. Hän on alansa asiantuntija. Puhe on mielenkiintoista ja koko olemus hymyilee. Opetusta on miellyttävä seurata. Opetusmateriaali on jaoteltu kivasti eri sarakkeisiin, tärkeät asiat on nostettu esille. Harjoituksen aikana Hanna antaa selkeät ohjeet ja kannustaa opiskelijoita rooleihinsa. Hannalla on aina esiintyessään varma olemus!


Marko - Lasse: Miten opettaja ylläpitää ja kehittää ammatillista osaamistaan?

• Learning Cafe
  

Tärkeimmät opit minulle: Learning cafe oli minulle opetusmenetelmänä uusi, joten opin sen käyttöä. Hyvä menetelmä ottaa käyttöön vaikka kesken opetuksen, jos tarvitsee vaivattoman aktivoinnin ryhmälle. Markon ja Lassen opetuksessa cafe-tuokioille annettiin liian lyhyt aika, koska en ehtinyt ajatella pohdittavaa teemaa kun piti jo siirtyä seuraavaan. Mutta tässä aika oli rajallinen ja tulihan opetusmenetelmän kulku selväksi. Itse aiheesta miehiltä opin sen, että kannattaa kokeilla jotain tuntematontakin; kuten he olivat kokeilleet Prezin käyttöä esitysmateriaalin luonnissa. Itse ammattiosaamisen kehittämisestä en muista muuta??Joten palaan vielä aiheeseen materaalin ja videon avulla.


Marko ja Lasse ovat niin erilaisia persoonia. Se teki heistä mielenkiintoisen opetusparin! Lasse on vauhdikas ja puhelee luonnollisesti asiasta kun asiasta. Marko taas on hillitympi ja harkitsee sanojaan. Miehet olivat hyvin jaotelleet opetuksen.


Anu: PLE


Tärkeimmät opit minulle: Anun esitys oli jotenkin huikea... ihmettelen sitä vieläkin. Anu on niin vakuuttava opettajana miten hän voikin tietää noin paljon aiheesta? Taitaa sosiaalinen media ja erilaiset työkalut olla hänelle todella tuttuja.

Minulla olisi hurjasti mielenkiintoa opetella ja käyttää näitä kaikkia... mutta mistä aika!? Mistä aika seurata kaikkia artikkeleita, keskusteluja... tietoa tulee joka suunnasta kovasti. Tärkeä oivallus oli sekin, että esimerkiksi Dropboxia, joka minulla on käytössä valokuvasiirrossa, voisin käyttää monipuolisemmin dokumenttien tallentamiseen.
Kaikki tämä on tulevaisuutta. Tulen varmasti käyttämään opetuksessa erilaisia sovelluksia, ainakin facebookia, joka on ape-opinnoissakin todettu käteväksi keskustelu- ja tiedotuskanavaksi. Sen onneksi jo osaan!


Anun asiaa olisin voinut kuunnella kauemminkin. Mielenkiintoista! Ja Prezi näytti jälleen hienolta.

Portfoliopysäkki2: omaa arviointia

On tullut aika arvioida omaa osaamista ! 

Opettajaopinnot ovat edenneet tähän asti hurjaa vauhtia! Olen keskittynyt aina yhteen aihealueeseen ja edennyt kiireellisin tehtävä kerrallaan eteenpäin. Aikataulut olivat keväällä todella tiukat ja jäi harmittamaan, että kevään aihealueisiin ei ehtinyt paneutua niin hyvin kun olisi halunnut. Täytyi jo kiireellä aina valmistella seuraavan aiheen haltuunottoa ja suunnitella sen opetusta muille. 

Kaikesta keväällä kuitenkin selvittiin kunnialla ja kesän huilauksen jälkeen syksy toi tullessaan paremmin jäsennellyn aikataulun. Ehdin jo miettiä kevätkesällä, että liekö selviän syksystä kahden lapsen kanssa, jos opiskelutahti on sama kun keväällä. Onneksi tutor-opettajamme piti lupauksensa ja nyt syksyllä on ehtinyt paneutua opittaviin aiheisiin rauhassa.


Seuraavassa itsearviointini arviointikriteereihin verraten:

Portfoliopysäkki oli kuitenkin niin haasteellinen minulle, että se vei lopulta yöunetkin! Tehtävänanto oli ehkä liian moniselitteinen ja tulkitsin sitä omalla tavallani. En meinannut keksiä tapaa, jolla tehtävän teksin, koska en ollut varma mitä siinä odotetaan. Kun kysyin lisäohjeita, välillä tuntui, että nyt tiedän mitä pitää tehdä, mutta taas kun tuli lisäohje, menin entistä enemmän sekaisin. Tehtävän tekoon varattu aika meni miettiessä mitä pitäisi tehdä, enkä saanut mitään järkevää aikaiseksi.

Kun deadline lähestyi, päädyin lopulta tekemään tehtävän omalla tavallani, se kaiketi oli tarkoituskin. Pääasia oli arvioida omaa osaamista tähänastisissa opinnoissa ja kirjoittaa itsearviointia. Tehtäviin kuului myös arvioida toisen opiskelijan blogi, portfolipysäkin materiaali ja esitys.

1 Tunnistaa ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät

Minun työkenttäni tulee olemaan ammattikorkeakoulussa, sosionomiopiskelijoiden parissa. Pohjatutkintoni on sosionomi amk ja pedagogisten opintojen myötä saan pätevyyden tutkinnon aineiden opetukseen. Opettajana tehtäväni on ohjata opiskelijoita saavuttamaan opetussuunnitelman mukaiset tavoitteet tutkinnossaan ja aineissa, joita opetan.

Tunnen siis ammatillisen opettajan työkentän ja tehtävät. Opetuksen suunnittelun ja käytännön opetuksen lisäksi opettajan tehtäviini tulee kuulumaan muun muassa verkoston ylläpito sosiaalialan toimijoiden kesken. Yhteydenpito sosiaalialan yrityskenttään ja alan julkaisujen seuraaminen on tärkeää, jotta ammattitito ja kenttätuntemus pysyy hanskassa. Ammattitutkintojen muutoksen yhteydessä kaikille opettajille työtehtävät voivat olla hieman epäselvät, mutta ammattitutkintoihin liittyvät muutokset eivät koske vielä ammattikorkeakouluja. Myös ammattikorkeakoulussa varmasti osaamisen osoittamistapoja laajennetaan jatkuvasti ja opettajan rooli ja tehtäväkenttä elää muutosta.

Tästä aiheesta lisää blogimerkinnässäni, joka on otsikoitu Ammatillisen opettajan osaaminen: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ape-2-ammatillisen-opettajan-osaaminen.html

2 Hyödyntää opetuksen suunnittelussa, toteutuksessa ja arvioinnissa oppimiskäsityksiin ja teorioihin liittyvää tietämystä

Käsittelen oppimiskäsityksiin liittyviä teorioita oppimiskäsityskirjoitelmassani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ot2-oppimiskasityskirjoitelma.html. En osaa ulkoa erilaisia oppimiskäsityksiä ja minun on vaikea soveltaa niitä sanallisesti kerrottuihin tilanteisiin. Tarvittaessa voin kerrata eri oppimiskäsitysten piirteitä esimerkiksi täältä: http://oppimateriaalit.jamk.fi/oppimiskasitykset/.

Tunnistan hyvän opetusmenetelmän ja osaan valita tarkoituksenmukaisen menetelmän opetustilanteeseen. Ape-opintojen opetuksessa olen käyttänyt muun muassa opetuskeskustelua (14.10.2015) ja aktivoivaa kirjoitustehtävää (30.9.2015). Lisäksi tulen käyttämään tekemällä oppimista lähiopetuksessani 27.11.2015. Hyvän opetusmenetelmän tuntomerkkejä olen kerännyt tänne: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape5-hyvan-opetusmenetelman-tuntomerkit.html

Arviointiosaamisesta kerron blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/11/ape-9-oppimisen-ja-osaamisen-arviointi.html. Ape-opintojen aikana toteutin kirjallisen ja suullisen vertaisarvioinnin. Kirjallinen arviointi löytyy täältä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/vertaisarviointiluonnos.html. Arviointiosaamista olen näyttänyt myös osallistumalla palauteryhmänä ac-istunnolle 28.10.2015 palautteenantajan roolissa. Antamani vertaispalautteet voi kuunnella täältä: (meidän ryhmän tallenteita ei ole vielä optimassa)

Vertaisarvioinnin tulee olla aina faktoihin perustuvaa. Antotapa asiallinen ja rakentava; jotain hyvää ja jotain kehitettävää. Mietin, millaista palautetta itse on mukava saada? Arvioinnissa ei kannata takertua nippelitietoihin, kuten esimerkiksi powerpoint-esityksen fontteihin, vaan arvioida kokonaisuutta. Kaikkea ei tarvitse sanoa, vain tärkeimmät huomiot.

3 Soveltaa opetuksessa ja ohjauksessa vuorovaikutus- ja ohjaustaitoja tarkoituksenmukaisesti ja erilaiset oppijat huomioiden

Oppimisen ja ohjauksen teoriat toimivat opetuksen suunnittelun pohjalla. Oppimisesta ja sen ohjaamisesta kirjoitan tarkemmin blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/ape-4a-oppiminen-ohjaus-ja.html.

Esimerkki erilaisten oppijoiden jaottelusta: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/06/erilaisia-oppimistyyleja.html

Opetuksen suunnittelua käsittelen blogissani: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/11/ape-8-opetussuunnitelmat-ja-opetuksen.html. Olen Ape-opintojen aikana suunnitellut ja toteuttanut opetustilanteen muun muassa ydinainesanalyysistä:  https://connect.funet.fi/p948mttmlpb/ Samassa opetuksessa käytimme vuorovaikutuksellista opetusta opetuskeskustelun muodossa. Vuorovaikutustilanteessa opiskelijoiden kanssa annan tilaa keskustelulle. Jaan puheenvuoroja ja kuuntelen rauhassa. Aktivoin keskustelua kysymyksillä ja ntamalla välillä lisää faktatietoa (esimerkiksi kerroin välillä opettajien haastattelussa esilletulleita asioita lisätietona). Reagoin kuulemaani, astaan kysymyksiin ja kerron tarvittaessa lisää aiheesta. Otan huomioon, että opiskelijoilla on erilaisia näkemyksiä opettamastani aiheesta. Vuorovaikutus on tärkeä osa hyvän luennon ja luennoitsijan ominaisuuksia. Muita ominaisuuksia löytyy blogimerkinnästäni: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-6-hyva-luento-ja-luennoitsija.html

Opetuksen monipuolisuudesta ja opiskelijoiden aktivoinnista pohdinnat täällä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-5-opetuksen-monipuolisuus.html

http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/09/ape-6-kuinka-aktivoin-opiskelijoita.html

Opiskelijoiden aktivoinnista haastattelin myös opettaja Tytti Hyttilä-Huhtaa, joka toimii sosionomien opettajana Vaasan ammattikorkeakoulussa. Kerroin haastattelun tuloksista ac-istunnolla ape 6: https://connect.funet.fi/p7o4rxrw9qc/  . Tärkeimpänä oppina tästä haastattelusta oli se, että alun tutustuminen on tärkeä opiskelijoitten aktivointikeino. Tuttuus sitouttaa ja tutustumalla saadaan aikaan luottamuksellinen ilmapiiri; opiskelijat uskaltavat kysyä ja kyseenalaistaa. Myös draama aktivointikeinona on hieno työkalu sosiaalialan opintoihin, esimerkiksi asiakaspalvelutilanteiden opiskeluun.

Olen perehtynyt myös ryhmien toimintaan: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/10/ape-7-kuinka-edistan-yhteisollisyytta_20.html. Ja laatinut yhdessä teemaryhmäni jäsenten kanssa dokumentin erilaisista ryhmätyömenetelmistä. Ryhmänohjauskokemusta minulla on myös sosionomiopintojen ja päihdetyön ammattittutkinnon opintojen yhteydestä.

Lähteittenkäytön osaamistani voit nähdä täällä: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/10/ape-7-kuinka-edistan-yhteisollisyytta_20.html

Portfoliopysäkillä Tutorin kanssa:

https://connect.funet.fi/p6iazk6rabp/

Muita arviointeja

Sain blogista ja portfoliopysäkille valmistelemistani materiaaleista vertaispalautteen Marko Kukkolalta. Annoin itse vertaispalautteen Tiina Haapaniemelle. Tästä sitä taas suunnataan eteenpäin!!

Arviointini Tiina Haapaniemelle: http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/ot-5-vertaispalaute-ot4sta.html

Markon antama palaute minulle:

http://susannakaroliina.blogspot.fi/2015/12/portfoliopysakin-arviointi.html

Jälkitehtävä (arviointi)

Oma käsitykseni arvioinnista
Arviointiin keskittynyt teemaryhmä pyysi merkitsemään blogiin oman käsitykseni arvioinnista... He halusivat aktivoida miettimään, muuttuiko arviointikäsitys Ape 9 -opetustuokioiden jälkeen.


Pohdinnan tueksi he antoivat seuraavan artikkelin < linkki

Käsitykseni arvioinnista monipuolistui tämän opintojakson myötä. Arvostelun ja arvioinnin erot selkenivät. Arvioinnille täytyy opetuksessa antaa aika paljon aikaa ja ajatusta, jotta se tulee hoidetuksi opetussuunnitelmaan pohjaten ja eettisten periaatteiden mukaan. Paljon mietitytti myös se, että tulevaisuudessa arvioinnissa on käytettävä erilaisia menetelmiä; on annettava opiskelijoille monipuolisia mahdollisuuksia osoittaa osaamisensa. Tämähän tarkoittaa sitä, ettei opettaja voi arvioida kaikkia opiskelijoita ”samalla linjastolla”, vaan hänen tulee käyttää aikaa toteuttaakseen entistä yksilöllisempää arviointia. Yhtälö tuntuu vielä melko mahdottomalta, kun ajallisia resursseja jatkuvasti vähennetään. Onko opettajaurani tulevaisuus se, että teen työtä jatkuvasti myös vapaa-aikanani?

Oppimisen ja osaamisen arviointi

Miten arvioin oppimista ja osaamista ammatillisena opettajana?

a) Mitä arviointi on ja mitä arvioidaan?

Arviointi on yksi kasvatuksen perustekijä. Arvioinnin avulla luodaan mahdollisuus asioille ja ihmisille kehittyä. Asioille ja teoille annetaan jokin arvo, jota voidaan määritellä esimerkiksi vertaamalla muihin. Arvioinnin tehtävä on tukea ja tehostaa oppimista, parantaa toiminnan laatua. Oleellista on tapahtumien havainnointi. Arvostelu sen sijaan on esimerkiksi numeroiden tai sanallisen arvostelun antamista tietystä suorituksesta. Arvostelun pohjana voi olla selkeä kriteeri, eli absoluuttinen, ”oikea vastaus”, johon suoritusta verrataan.

Arviointia on laadullista ja määrällistä. Laadullinen arviointi keskittyy kokonaisuuksiin. Arvioidaan sitä, miten jokin toiminta onnistuu, millaisia tuloksia jokin tehtävä työ tuottaa. Laadullinen arviointi sopii esimerkiksi tilanteeseen, missä arvioidaan kuinka huolelllisesti siivoustyö sujuu laatuvaatimuksiin nähden. Taikka koristepuusepän työssä; kuinka laadukas tuote on (hionta, kuviot, työn vaativuus jne). Sosiaalialalla voitaisiin arvioida esimerkiksi palvelun laaatua sosiaalitoimistossa; kuinka tyytyväisiä asiakkaat ovat ja miten työn tulokset näkyvät. 

Määrällinen arviointi on selkeämmin mittaamista, eli mitataan esimerkiksi minkä verran lisäoppia on saatu suhteessa lähtötilanteeseen, taikka kuinka monta erilaista ryhmätyömenetelmää opiskelijalla on hallussaan. Sitä voitaisiin käyttää esimerkiksi silloin, kun arvioidaan kuinka paljon asiakkaita sosiaalitoimisto ehtii tunnissa palvella. Siivoustyössä voitaisiin arvioida vaikka sitä, kuinka kauan kestää jonkin kohteen siivoustyö. Liikuntapuolella voidaan mitata kuinka monta leuanvetoa ehtii tehdä minuutissa.

Miksi arvioida? Arviointi muutoksessa

Ape-opintojen virtuaaliryhmä keltainen oli tällä kertaa valmistellut meille etukäteismateriaalia arvioinnista. Materiaali alkoi pohdintakysymyksellä ”pohdi diojen pohjalta yhden lauseen tiivistys kysymykseen Miksi arvioida?" Tulin siihen tulokseen, että Arvioidaan siksi, että pystytään kehittymään.

Arviointi on minulle ja varmasti monelle muullekin merkinnyt opintojen päätyttyä saatuja numeroita. Numeroarviointi on juurtunut omaan mieleen niin syvään, että pitkään on ollut vaikea taipua toisenlaiseen ajattelumalliin, jota jo ala-asteelta on alettu muokata. Jo vuosia sitten siellä otettiin käyttöön sanallinen arviointi numerojen sijaan, alimmilla asteilla. Yläasteella ja lukiossa numerot olivat liki ainoita arviointeja ja palautteita, joita saimme. Niitä tuijotettiin ja niiden mukaan suunnattiin myös jatko-opintoihin (keskiarvorajat).

Siksi on helpottavaa huomata, että tämän opintojakson materiaaleista käy ilmi, että suuntaus on täysin erilainen. Numeraalisuus on ammattiopinnoissa pienemmällä sijalla ja arviointia käydään muun massa keskustelemalla sekä muilla monipuolisilla menetelmillä. Näistä lisää kohdassa c.

Ape 8-opinnoissa käsittelimme ammattiopintojen tutkintorakenteiden muutoksia. Kun osaamisen osoittamisen kulttuuri valtaa alaa, myös arviointi on joutunut suuren muutoksen eteen. Onneksi jo pitkään on tehty työtä näyttötutkintojen parissa – siellä käytössä on ollut mm kolmikanta-arviointi, jossa opiskelijan käytännön työtä sekä kirjallisia osaamisen osoittamisen tuotoksia on arvioitu yhdessä; opettaja, työelämän ohjaaja sekä opiskelija itse. 

Olen ollut toteuttaassa tällaista arviointimenetelmää, kun olen toiminut työelämän ohjaajana lähihoitajaopiskelijoille. Opiskelija on tehnyt näyttösuunnitelman, eli aukikirjoittanut tutkinnon tavoitteet itselleen niin, että tavoitteiden rinnalle on kerrottu miten nämä asiat työelämässä näyttöviikolla tulevat esille. Toteutuksen jälkeen pidettävässä arviointikeskustelussa nämä tavoitteet on käyty kohta kohdalta läpi niin, että opiskelija arvioi itseään, työpaikkaohjaaja antaa omat näkökulmansa ja opettaja esittää kysymyksiä hänen näkökulmastaan. Tässä tulee esille osaamista monipuolisesti. 

Erityisen tärkeää on mielestäni kolmikannassa se, että työelämän edustaja on mukana osaamien arvioinnissa. Työelämää vartenhan me opiskelemme ja opetamme.

Vaikeuksia? Näyttötutkintojen perusteet, joiden pohjalle näyttötutkinnot on tehty, on vuosikausia olleet erittäin vaikeaselkoisia. Työpaikkaohjaajan näkökulmasta on joskus vaikea ymmärtää, mitä tulee tarkalleen ottaen arvioida. Viime vuosina onneksi muun muassa lähihoitajan tutkinnon arviointikriteereitä on kehitetty tekstiltään enemmän kansantajusiksi ja päällekäisyyksiä poistettu. Näin keskustelua on helpompi käydä.

Koko matkan ajan!

Kolmikanta on käytössä näyttötutkinnon loppukeskustelussa, mutta kuten oma tiivistyslauseenikin kertoo, minusta tärkein koppi tästä opintojaksosta on se, että arviointia on tehtävä koko opintomatkan ajan. Keltaisen ryhmän materiaalissakin mainitaan ”arviointia tapahtuu kaikkialla ja kaiken aikaa”. 

Kun opiskelija saa palautetta työssäoloaikanaan jatkuvasti, hänellä on mahdollisuus kehittyä ja kasvaa ennen kun opintojakso on päätöksessä. Omassa työssäni on ollut usein läsnä sosionomi- ja lähihoitajaopiskelijoita. Olen toiminut työpaikkaohjaajana lähihoitajalle kahdesti. Vaikka en ole ollut nimettynä ohjaajana, olen aina pyrkinyt antamaan palautetta opiskelijoille, jotka ovat kanssani samassa vuorossa. Olen oppinut havainnnoimaan uusien työntekijöitten hyviä ja huonoja ominaisuuksia ja huomaan usein tarttuvani näihin melko helposti. Annan vinkkejä miten joku asia kannattaa tehdä. Esimerkiksi erityisnuorten ohjaustyössä jos jonkin toiminnon aloittaminen on nuorelle erityisen vaikeaa, saatan antaa opiskelijale kahden kesken muutaman vinkin, mitä keinoja voi kokeilla. Esimerkiksi uloslähdettäessä teinipojille voi olla parempi ettei aloita keskustelua tyyliin ”lähdetäänkö seuraavaksi ulos” vaan ”pelattaisko ulkona vaikka kiikkupalloa, sehän on hauska peli”. Tällaisella vuorovaikutuksella annan opiskelijalle suuremman mahdollisuuden onnistua tehtävässään.

b) Millainen arviointi edistää oppimista?

Arviointi elää siis muutosta, jossa numeraalinen arviointi jää vähemmälle ja uudenlaiset menetelmät saavat sijaa. Arvioinnin on aina ajateltu vaikuttavan oppijan minäkuvaan. Hyvässä arvioinnissa minäkuva vahvistuu positiivisesti. Nykyajattelun mukaan positiivista kehitystä voi tapahtua jatkuvasti, koska opiskelijaa ohjataan oikeaan suuntaan jo opintojen aikana eikä lopun epäonnistumispettymys ole enää niin karvas (väärä suuntaus pyritään korjaamaan jo aiemmin). 

Esimerkiksi erityisopetuksessa oleva nuori asiakkaani sai käydä kesken lukuvuoden opettajan kanssa keskustelun, jossa tuotiin ilmi, että nyt hän on vaarassa jäädä luokalle. Nuorelle itselleen annettiin vaihtoehdot, joilla hän voi vielä välttää luokallejäännin; opettaja oli miettinyt tietyt tehtävät, jotka piti tehdä ylimääräisinä töinä. Lisäksi henkilökohtaista opintosuunnitelmaa tarkistettiin niin, että vaatimustasoa laskettiin huomattavasti. Näin oppija sai itselleen uutta motivaatiota suorittaa lukuvuosi kunnialla loppuun. Keskustelun myötä tilannne selkeytyi opiskelijalle; mitä minulta tarkalleen ottaen vaaditaan, että pääsen lukuvuoden tavoitteisiin?

Arvioinnin tulee olla myös aitoa, todellista ja rehellistä. On tärkeää, että molemmilla osapuolilla on kokoajan tiedossa, mihin arviointi perustuu. Arvioinnin tulee olla oikeudenmukaista ja eettisesti toteutettua. Opettaja ei saa esimerkiksi käyttää erilaisia kriteereitä eri opiskelijoiden kohdalla, vaan tukeutua aina opetussuunnitelmaan ja opintojakson tavoitteisiin. Arvioinnin tulee olla monipuolista ja sisältää sekä käytännön osaamisen että teoriaosaamisen huomiointia.

Arvioinnissa opiskelijalle tuodaan tiedoksi mitä asioita hänen tulisi vielä kehittää ja missä hän on jo riittävän hyvä tavoitteisiin nähden. Arviointi tulisi aina antaa positiivisessa ja rohkaisevassa hengessä; etsitään kehittymisen paikkoja, ei niinkään puhuta, että jotain asioita tehtäisiin väärin. Käytännön työharjoituksissa opettaja tekee arviointia jatkuvasti ja ohjaa mikäli virheitä sattuu. Esimerkiksi perushoitotyön opintojaksolla on tärkeää, että pistokset tehdään juuri oikealla tavalla, tässä virheen oikaisu (esimerkiksi oikeanlainen pistokulma) on oleellista jo varhaisessa vaiheessa, että opiskelija ehtii harjoitella hyvin oikean toimintatavan ennen opintojakson päättymistä.

Itselleni myönteinen arvioinnin kokemus oli Ape 8-opintojaksolla saamani tutorin tajunnanvirtapalaute. Palaute oli toteutettu mielenkiitoisella tavalla. Sitä oli helppo seurata ja asiat joihin siinä puututtiin olivat tärkeitä. Kehityksen paikat oli kerrottu selkeästi ja rauhallisesti. Koko palautteesta jäi positiivinen kuva. Pystyn heti ottamaan vinkit käyttöön seuraavia suunnittelemiani opetustilanteita varten. Palautteen voi kuunnella täältä: <linkki

c ) Mitä arviointimenetelmiä opettajalla on käytössä?

Arvioinnin suunnittelun tulee aina olla opetussuunnitelmaan ja tutkinnon arviointikriteereihin pohjautuvaa.

Erilaisia arvointimenetelmiä on paljon. Opettajan tehtävä on valita tarkoituksenmukaisia arviointimenetelmiä erilaisille oppijoille ja erilaisen osaamisen osoittamiseksi. Tärkeää on tietysti miettiä, mikä arviointitapa sopii tähän tilanteeseen parhaiten. Opiskelijalla on nykyään oikeus saada osoittaa osaamisensa hänelle parhaiten soveltuvalla tavalla.

Arviointimenetelmiä ovat muun muassa

• Suullinen palaute
• Kirjallinen palaute
• Itsearviointi (esimerkiksi portfolio, blogi)
• Vertaisarviointi
• Oppimis- ja luentopäiväkirjat
• Tentit (kirjalliset, suulliset, ja verkossa tapahtuvat)
• Toiminnalliset tilanteet
• Kirjalliset työt (esimerkiksi teoriaosaamisen osoittaminen)
• Projektityöt (yhteistyö työelämän kanssa)

d) Mikä on itse- ja vertaisarvioinnin merkitys oppimisprosessissa?

Itsearviointi auttaa opiskelijaa tiedostamaan sen, että hän itse on opinnoissaan pääosassa. Arvioinnilla opiskelija tekee näkyväksi oman osaamisensa ja sen puutteet. Hän pystyy havaitsemaan kehityksen opintojen edetessä. Opettajan tehtävä on antaa opiskelijoille tilaa itsearviointiin; tarvittaessa esitellä arvionnin tueksi aktivoivia kysymyksiä. Myös erilaisia itsearviointilomakkeita voi käyttää pohjana, vaikkakin itse olen kokenut parhaaksi kirjoittaa vapaammasti tajunnanvirtaa. Palautteen saaminen on tärkeää, jotta itsearviointi mahdollistuu ja opiskelijalla on mahdollisuus kehittyä. Arvioinnin myötä opiskelijan tietoisuus omasta osaamisesta lisääntyy, mutta sen lisäksi itsearviointi voi lisätä opiskelumotivaatiota ja sitoutumista opiskeluihin.

Vertaisarviointi edistää ryhmäytymistä ja ryhmän vuorovaikutusta. Tutustuessa toisten työhön voi saada uutta motivaatiota ja näkökulmaa omaan työskentelyyn. Arviointi tulee tehdä hienovaraisesti ja faktoja kunnioittaen. Vertaispalautteen annon myötä opiskelijoiden välinen kannustus saa mahdollisuuden kasvaa ja positiivinen ryhmäpaine lisääntyy.

Vertaisarvioinnin avulla opiskelijalla on mahdollista asettua arvioijan rooliin ja oppia sekä palautteen antamista että vastaanottamista. Siinä opiskelijat arvioivat toisiaan. Meillä Ape-opinnoissa on toteutettu vertaisarviointia. Saimme muun muassa arvioida opiskelutoverin oppimiskäsityskirjotelmaa Ape 4- teeman yhteydessä. Itselleni tämä oli mukava kokemus. Oli hauska huomata, miten erilaisia tuotoksia samasta teemasta tehdään. Vertaisarviointi aktivoi minua tutustumaan myös muitten opiskelijoitten tuotoksiin samasta aiheesta. Tässä kohti palauteltiin mieleen rakentavan palautteen antoa; jotain hyvää, jotain kehitettävää... arviointi aktivoi myös ajattelemaan mitä minä olisin tässä työssä muuttanut / tehnyt toisin. Pohdinnan pohjalta pystyi antamaan toiselle parannusehdotuksia. Annoimme palautteen sekä suullisest että kirjallisesti.

Vertaisarviointia olemme toteuttaneet ape-opinnoissa myös jokaisen verkko-opetustuokion yhteydessä. Yksi ryhmä toimii aina palauteryhmänä. Oma ryhmäni eli vihreät toimivat palauteryhmänä tässä kyseisessä teemassa 9. Itse pyrin löytämään materiaaleista, opetuksesta ja tehtävistä jotain hyvää ja jotain kehitettävää ja kaikista sitä löytyikin. Opetustuokot olivat onnistuneita, mutta kaikilta osin ei oltu noudatettu tehtävänantoa. Tällä kertaa minulla oli ryhmässä myös pari, joten saimme annettua monipuolisesta vertaispalautetta.

Arviointiin liittyviä käsitteitä:

Suhteellinen arviointi: Oppimistulosten vertaamista aiempien opintoryhmien tai esimerkiksi ikäluokkien aikaisempiin tuloksiin. Tätä on käytetty koulumaailmassa arvosanojen annossa luokkakohtaisesti. Arvioitavat asetetaan paremmuusjärjestykseen jonka jälkeen ne jaetaan ennalta sovitun jakauman mukaisesti. Esimerkiksi numeron 10 voi saada 10% opiskelijoista, arvosanoja 7-9 15 % opiskelijoista jne.

Tavoitearviointi: On määritelty tietyt tavoitteet, joiden saavuttaminen on oppimisen päämääränä. Tavoitteet voivat olla yleisiä tai yksittäiselle ryhmälle luotuja. Esimerkkinä näyttötutkinnot, joissa tavoitteet on määritelty tarkasti ja osaamistavoitteet pilkottu pieniin osiin.

Diagnostinen, formatiivinen ja summatiivinen arviointi: Arviointi voidaan jaotella diagnostiseen, formatiiviseen ja summatiiviseen arviointiin. Diagnostinen tarkoittaa lähtötason selvittämistä. Formatiivinen on väliarviointia, jolla pysytään kärryillä siitä, miten oppiminen edistyy. Summatiivinen arviointi on lopputulosten selvittämistä.

Autenttinen arviointi: Arviointia suoritetaan mahdollisimman todellisessa tilanteessa. Esimerkiksi projektityöt

LÄHTEET:

Opiskelutovereiden Ape 9 -materiaalit Optimassa

Linkkejä aiheeseen liittyen:

Arviointitapavaikuttaa opiskelutyyliin

Kirjallisuutta:

Julkunen, Marja-Liisa (toim.) 2002. Opetus, oppiminen, vuorovaikutus. Tummavuoren Kirjapaino Oy, Vantaa

Ekola, Jorma (toim.) 1994. Johdatus ammattikorkeakoulupedagogiikkaan. WSOY:n graafiset laitokset, Juva.