keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Mikro-opetus, lähipäivät 27-28.11.2015

Lähipäivät 27-28.11.2015 Oulu


Mikro-opetus


Opetuksen suunnittelu

Mikro-opetuksen aiheeksi olin ajatellut mielessäni osaamisen osoittamista, koska sen laajentuminen kaikkiin ammattiopintoihin on kiinnostanut minua erityisesti. Kävin katsomassa mikro-opetusaiheitten varauslistaa ja huomasin että Henna oli jo valinnut saman aiheen. Kirjasin itseni pariksi Hennalle! Ape-opintojen ensimmäisillä lähipäivillä satuimme istumaan Hennan kanssa vierekkäin ja muistin, että juttu luisti hyvin. Olin siis iloinen vahingossa saamastani erinomaisesta opettajaparista.

Henna on fysioterapeutti ja liikunnanohjaaja ja työskentelee kansalaisopistolla vetäen erilaisia liikuntaryhmiä. Hänen aikataulunsa ovat monimutkaiset ja alussa minua hirvitikin miten saamme aikataulut sovitettua yhteen, kun minulla on kotona kaksi huomiota vaativaa pienokaista. Samaan aikaan marraskuu oli vetänyt minulta jalat alta; 4 kuukauden ikäinen lapseni vierasti kaikkia hoitajia eikä opiskeluista tullut mitään. Pystyin tekemään koulutehtäviä ainoastaan silloin kun lapset harvoin nukkuivat samaan aikaan tai silloin, kun mieheni oli kotona. Vanha ja sairas koirani voi huonosti ja jouduin tekemään vaikean päätöksen viedä se viimeiseen nukutukseen. Ennen tuota päätöksentekoa olin jo valmiiksi stressaantunut portfoliopysäkkitehtävien epäselvyyksistä ja valvonut vauvan kanssa imettäen sitä lukemattomia kertoja yössä. Stressi tietysti kostautui selkäkivulla. Selkävaivaa kesti viikon verran.

Saimme kuitenkin Hennan kanssa soviteltua muutaman tapaamisen skypeen ja sovimme työnjakoa mikro-opetukseen. Minulle suurena haasteena oli vieras ala, jolle osaamisen osoittamista tuli soveltaa. Tutustuin liikunta-alan perustutkinnon perusteisiin sekä opiskelin kyykyn ja jalkakyykyn tekniikkaa, jotta voin opettaa niitä toisille. Selkä alkoi antautua ja harjoittelu pääsi käyntiin Hennan hyvien ohjeiden turvin.

Henna oli jo ehtinyt valita opetusmenetelmäksi tekemällä oppimisen, joka on liikunta-alalla paljon käytetty ja sopii siksikin hyvin tähän tilanteeseen. Saimme heti alussa luotua selkeän toimintasuunnitelman opetustuokiolle, ja siitä oli hyvä edetä yksityiskohtia miettien. Koulun suunnitelmalomake oli selkeä ja sen täyttäminen oli vaivatonta, kun vain sai keskittyä rauhassa. PowerPoint-esityksen luominen on aina mukavaa; siihen saisi käytettyä aikaa vaikka kuinka, erilaisia taustoja ja teemoja kokeillen sekä havainnointikuvia etsien.

Viikko h-hetkeen

Kaiken tämän jälkeen, marraskuun viimeiselle viikolle olikin sitten ladattuna melkoinen setti; miehen näyttöviikko töissä (lähihoitajan tutkinto); tarkoittaa sitä, ettei sovittuja työvuoroja voi muuttaa. Vanhemman lapsen Oys-käynnit kolmena eri päivänä. Vauva joka ei viihdy hoitajien kanssa eikä syö tuttipullosta. Mikro-opetuspäivät oli varattu perjantaille ja lauantaille. Saimme soviteltua, että otan vauvan mukaan perjantaina, koska miehellä silloin aamuvuoro. Lauantaina hän voisi hoitaa lasta kotona minun ollessa koulussa. Pyysin opettajalta mahdollisuutta järjestää meidän opetus lauantaina, koska olin ”vauvavapaa”, mutta koska väkeä oli vähän, sain opettajalta viestin, että kaikki opetustuokiot pidetään perjantaina. Great. ”Teen askelkyykyt sitten vauva sylissä, eli seitsemän kilon lisäpainolla!” Reiteni ja pakarani huusivat jo valmiiksi hoosinnaa, kun olin niin paljon harjoitellut liikkeiden opettamista.

Viikko aikaa mikro-opetuspäiviin. Rakas tätini kuolee maanantaita vasten yöllä. Maanantai menee ihan itkiessä ja pääkivussa, illalla kaadun raatona sänkyyn. Nukun yllättävän hyvin ja koska maanantaina paikalle hälytetyt hoitajat jäävät yökylään, alan tiistaina taas palata ajatuksissani perjantain opetukseen. Käyn läpi materiaalit ja palaan kyykkytekniikoihin. Iltapäivällä jalat ovat sen tuntuiset, että harjoiteltu on. Lapsen 1/3 Oys-käynti menee täysin nappiin. Kaikesta huolimatta, tunnen jo rauhaa ja varmuutta viikonloppua kohden.

Torstaiaamuna skypetämme vielä Hennan kanssa ja tsekkaamme opetuksen ja materiaalien tilanteen. Materiaalien palautus opettajalle on ollut jo aikaa sitten, joten sen puolesta aikaa on ollut orientoitumiselle. Saan vielä viimeiset vinkit omiin kyykkyihini. Saan selkeät ohjeet mitä vielä parantaa ja niiden voimalla kyykkyilen vielä rauhalisesti pitkin iltaa.

Vihdoin täällä!

Ensimmäinen lähipäivä Oulussa koitti perjantaina 27. marraskuuta. Aamussa oli kaikki katastrofin ainekset. Heräsin kuudelta, laitoin itteni valmiiksi, söin ja tsekkasin että kaikki opintopäivän matskut oli mukana. Puoli kasilta pakattiin auto(t) ja matkasimme Oysiin. Pappa lähti mukaan pikkupoikaa kaitsemaan siksi aikaa, kun kävin esikoisen kanssa foniatrian vastaanotolla. Oysistä jakauduimme vanhempi lapsi mummolaan papan kanssa ja minä vauvan kanssa koululle. Opintopäivä, vauva, oma mikro-opetus, osaamisen osoittaminen... huh! Meinasi hiki pukata pelkästä ajatuksesta.

Niin vain päivä soljui eteenpäin, poika oli iloinen itsensä ja saimme seurata hienoja opetustuokioita kanssaopiskelijoilta. Hieno päivä kaikenkaikkiaan. Osaamisen osoittaminen jäi kuitenkin toiseen kertaan.

Mikro-opetus Hennan kanssa meni hienosti, vaikkakin jälkeenpäin huomasin unohtaneeni muutaman tärpin. Valmistauduin opetukseen 20 minuutin vaunukävelyllä hyytävässä Oulun talvituulessa. Kertasin mielessäni opetuksen kulun ja aloituksen tärkeät kohdat. Hengittelin ja olin itsekseni ajatusten kanssa. Vinkit sain Tiinan ja Kirsin opetustuokiosta, joka pidettiin aamun ensimmäisenä. Saavuttuani kävelyltä takaisin luokkaan, saimme pian aloittaa opetuksen. Etenimme suunnitellusti ja tilanne oli mielestäni melko leppoisa. Useampi opintotoveri puhui arvioinnin yhteydessä, että mikro-opetustilanne oli ollut heille vieras ja epätodellinen. Itse en kokenut tilannetta mitenkään kummalliseksi. Olin niin innostunut aiheestamme!



Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)