Tutkimus- ja kehittämismenetelmät

Ensimmäinen valmis

Ensimmäinen master-opintojen opintojakso on nyt tehty. Kuten aiemmassa kirjoituksessa kerroin, heti ensimmäisellä lähipäivillä alettiin painostaa opinnäytetyön tekoon. Miten epäreilua! Mies opiskelee sairaanhoitajaksi eikä heille ole opinnäytetyöstä puhuttu vielä mitään. Jälkeen jäävät. Raukat.


No, ensimmäinen opintojaksokin oli opinnäytetyökokonaisuuteen liittyvä tutkimus- ja kehittämismenetelmät. Peruskauraa. Tiedonhakua ja erilaisten tutkimusmenetelmien vertaamista. Kannattaa aloittaa mahdollisimman tylsällä opintojaksolla, kun into on kovimmillaan.


Tähän opintojaksoon liittyi ryhmäytyminen erilaisiin opinnäytetyöaiheisiin, joista minä menin oman alan opetuksen kehittämiseen. Ensimmäinen yksilötyö oli etsiä artikkeli, joka auttaa omassa opparissa ja vastata seuraaviin kysymyksiin:


a) mitkä ovat tavoitteet?

b) mitkä ovat tutkimusongelmat/tutkimustehtävät/ tutkimuskysymykset?     

c) mitä lähestymistapoja on käytetty?     

d) millä menetelmillä tietoa on kerätty?

e) millä menetelmillä aineisto on analysoitu?

f) miten tuloksia ja tutkimusprosessia on arvioitu?


Yksilötehtävästä sain hyvän palautteen. Ekassa ryhmätehtävässä tuli koota ryhmän löydökset yhteen ja pohtia seuraavia teemoja;


1. Minkä tyyppisten aiheiden tutkimiseen ja kehittämiseen eri lähestymistavat soveltuvat?

2. a) Minkälainen on selkeä tutkimuksen tarkoitus ja

2. b) minkälaisia ovat selkeät tutkimuksen tavoitteet? 

2. c) Minkälaisia ovat hyvät tutkimuskysymykset?

3. Mihin eri aineistonkeruumenetelmät (esim. survey, havainnointi, haastattelu, osallistavat menetelmät) soveltuvat?


Toiseen ryhmätehtävään piti valita jonkun opiskelijan opinnäytetyön aihe (raakile) ja tehdä siitä ideapaperi vastaten seuraaviin aihe ja sen valinnan perustelut


•tarkoituksen ja tavoitteen määrittely

•tutkimus/kehittämiskysymykset tai - ongelmat

•tietoperusta

•lähestymistapa ja menetelmät

•tutkimuseettiset kysymykset


Tehtävän palautuksen jälkeen asiasta keskusteltiin seminaarissa, joka järjestettiin AC-ympäristössä. Meidän ryhmällä valitettavasti seminaaria varjostivat tekniset ongelmat, joten oppimistilanteena se oli erittäin huono eikä tuonut lisäarvoa opiskeluun. Lopuksi tein vielä Moodlessa tentin ja kirjoitin itsearvioinnin.


Tunnelmia?

Kunpa kaikki opintojaksot menisivätkin näin, että voi tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan. Opiskelin aamuisin, ihan eri rytmissä kun muut ryhmäläiset, mutta meillä toimi homma hienosti yhteen. Olimme samanmielisiä ja samalla linjalla asioista. Toinen jatkoi toisen aloitusta ja jokainen teki osansa. Hyvä aloitus siis.

Voittajafiilis. Nyt vain odotellaan palautetta opintojakson tehtävistä. 

Kuva: www.papunet.net/ Sergio Palao

Mitä opin?

• Pääsin erittäin hyvään alkuun opinnäytetyön suunnittelussa
• Eri paikkoja hakea tietoa opinnäytetyötä varten
• Huomasin, että tiedonhakuun tulee käyttää vielä paljon aikaa
• Sain huomata myös sen, etten ole yhtään selvillä miten aion tutkia valitsemaani opinnäytetyön aihetta
• Moodle on oikeastaan aika yksoikoinen ja selkeä
• Aamu klo 6-7 on hyvää aikaa opiskella. Kun tekee vähän jotain miltei joka aamu, aiheet pysyvät muistissa.

Aika paljon työtä yhdessä opintojaksossa. Tämä kirjoitus, ja oma pohdinta aiheesta ja siitä mitä olen oikeastaan tehnyt, on ylimääräistä. Se auttaa minua jäsentämään mitä tuli tehtyä. Ja miten.

Lokakuun lähiopetuksessa aloitettiin jo strategia- ja henkilöstöjohtaminen sekä yhteiskunnan muutos ja haasteet hyvinvoinnille ja palveluille - opintojaksot. Seuraavaksi siis niiden kimppuun!

Työtä on, aikaa ei

Sosiaalialan kehittäminen ja johtaminen - opintoihin kuuluu lähiopetuspäivä kerran kuukaudessa. Lähipäivien luonne näyttää olevan starttityyppinen, eli yhteisellä tapaamisella tehdään yhdessä katselmus alkavan kurssin tehtäviin ja jaetaan ryhmät mikäli tarvis.

Tällä kertaa (tänään) pääsi aluilleen strategia- ja henkilöhtöjohtaminen sekä yhteiskunnan muutos ja haasteet hyvinvoinnille ja palveluille - opintojaksot. Kun tutkimus- ja kehittämismenetelmät opintojakso alkaa olla lopuillaan, voi samalla siirtää ajatuksia jo näihin uusiin opintojaksoihin. Paljon on tekemistä. Paljon on lukemista.

Onneksi opettajat ovat rakentaneet moodleen melko selkeät opintojaksot, joissa on selkeät tehtävät, joissa voi edetä askel kerrallaan. Se lohduttaa, kun tuntuu, että aikaa ei ole riittävästi.

Lähipäivien parasta antia on aina toisten opiskelijoiden tapaaminen. Taas jaksaa puurtaa yksin.

Opinnot hitaasti käyntiin

Ylemmän amk:n opinnot alkoivat Oulun ammattikorkeakoulussa lähipäivällä keskiviikkona 30.8. Sitä varten on ollut tehtävänä tutkia opintojen sisältö ja tehdä alustavaa itsearviointia. Opintojen sisältö ja aikataulu ovat vieläkin hieman avoinna. Opinto-ohjelma on luotu 1,5 vuodelle, mutta opintoaikaa on kolme vuotta. Oma ajatukseni on opiskella ihan rauhassa ja kiireettä. Päätin heti, että pidän blogia myös näiden opintojen aikana, koska se luo kokonaiskuvaa osaamiseni kehittymisestä.

Heti ensimmäisellä lähipäivällä ilmoitettiin, että opinnäytetyön aihe on oltava samantien tiedossa. Tämä tietysti aiheutti kauhua opiskelijoissa... mutta ymmärrän kyllä opettajien taktiikan saada ajatustyö voimakkaasti liikkeelle heti opintojen alusta. Opinnäytetyö on se opintojen osa, joka jää helposti roikkumaan ja viiyttää valmistumista. Itselläni ajatuksissa pyörii tehdä jotain päivätoimintaan tai opetusmateriaaleihin liittyvää tutkimus- ja kehittämistyötä. Lähipäivillä meidän tuli  sijoittaa itsemme johonkin saman aihepiirin omaaaan ryhmään. Koska mitään päivätoimintaan viittaavaa ryhmää ei ollut, sijoitin itseni opetuksen kehittäminen - ryhmään.

Moodlen käyttö vaatii vähän totuttelua. 

Kuva: www.papunet.net/ Elina Vanninen

Alkuseremonioiden jälkeen on ollut aikaa ilmoittautua opintojaksoille ja muistella, miten moodle toimikaan. Sieltä on löydetty halutut opintojaksot ja niiden sisältöjä tutkittu päällisin puolin. Työhön on päästy vasta tutkimus- ja kehittämistoiminta -opintojaksolla, johon on pitänyt palauttaa jo yksilötehtävä ja ryhmätehtävä on tekeillä. Kirjoitan niistä blogimerkinnän erikseen.


Tutkinto (90 op) sisältää seuraavat osiot:

JOHTAMISOSAAMINEN

Johtaminen ja esimiestyö 18op
Yhteiskunnan muutos ja haasteet hyvinvoinnille ja palvelujärjestelmälle 5 op

Strategia ja henkilöstöjohtaminen 5 op  (vaihtoehtoinen)

Projektin johtaminen 5 op  (vaihtoehtoinen)

TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISOSAAMINEN

Tutkimus- ja tiedontuottamismenetelmät 12 op
Asiantuntijana kehittyminen 5 op

Palvelumuotoilu 5 op  (vaihtoehtoinen, tämän ajattelin valita)

Yhteistoiminnallinen kehittäminen 5 op  (vaihtoehtoinen, tämän ajattelin valita)

LIIKETOIMINTAOSAAMINEN

Myynti- ja asiakasosaaminen 5 op  (vaihtoehtoinen, tämän ajattelin valita)
Hankintaosaaminen  (vaihtoehtoinen, tämän ajattelin valita)
Yrittäjyys 5op  (vaihtoehtoinen)

VAPAASTI VALITTAVAT OPINNOT

Sosiaalinen media työyhteisöjen työvälineenä 5 op

Määrälliset tutkimusmenetelmät 5 op

Paikkatiedon hyödyntäminen kehittämisessä ja suunnittelussa 5 op

OPINNÄYTETYÖ 30 op

Opiskelut jatkuu

Pääsin kouluun! Eli opinnot jatkuvat Sosionomi ylempi amk -tutkintoon, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen. Olen myös vaihtanut työpaikkaa 1.5.2017, joten arki on muuttunut melkoisesti. Työskentelen nyt päivätoiminnan ohjaajana Caritas Mainingissa. Asiakkaat ovat edelleen haastavasti käyttäytyviä kehitysvammaisia, mutta työnkuva on melko erilainen ohjaajan työhön verrattuna.


Tässä essee, jonka kirjoitin esivalintakokeena. Jatkossa postailen siis pääasiassa kehittämistyöhön ja johtamiseen liittyvistä asioista.


Arjen työntekijät mukaan kehittämisprosessiin

- Lähtökohtana arjesta nousevat kehittämistarpeet

Johdanto

Työskentelen sosiaalialan ohjaajana ja olen urani aika törmännyt usein siihen, että kehittämistyötä tehdään liian kaukana arjesta. Työntekijänä olen joskus harmistunut, että kehittämiskohteet ovat olleet epäoleellisia tai jopa vääriä, jos niitä tarkastellaan arjen työn näkökulmasta. Tutkimuksellinen kehittämistyö lähtee siitä, että perusongelma, eli kehittämisen tarve ja kohde, on tullut kentältä ja sen kehittäminen tapahtuu käytännön kokeiluilla, tietoperustaan tukeutuen. Resurssien vähentyessä kehittämistyöhön käytettävät varat ja aika olisi kohdennettava tarkoin, jotta tältä vältyttäisiin jatkossa. Tutkimuksissa tuotettu tieto, sekä kehitystyössä tehdyt havainnot on osattava jalkauttaa käytäntöön. Tiedon levittäminen on tärkeä osa kehittämisprosessia.

Tässä esseessä tarkastelen aluksi tutkimuksellista kehittämistoimintaa käsitteenä. Sen jälkeen kerron esimerkein miten kehittämistyön prosessi voidaan jakaa eri vaiheisiin ja mitä se tarkoittaisi sosiaalialan ohjaajan työn kehittämisen näkökulmasta. Lopuksi pohdin kirjallisuuden esilletumia näkökulmia.


1. Mitä on tutkimuksellinen kehittämistoiminta?

Kirjallisuuden mukaan tutkimustoiminta ja kehittämistyö nivoituvat usein toisiinsa ja niitä on joskus vaikea erottaa toisistaan. Kehittäminen nähdään usein konkreettisena toimintana, jolla tähdätään jonkin selkeästi määritellyn tavoitteen saavuttamiseen (Toikko & Rantanen 2009, 14). Kehittämistä voidaan tehdä monella eri tasolla; se voi olla yksikön tai koko organisaatioon kohdistuvaa.

Toikko ym (2009, 21) selittää tutkimukselisen kehittämitoiminnan yleiskäsitteenä, jolla kuvataan tutkimustoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteyttä. Toiminnalla pyritään työn kehittämiseen, mutta myös luotettavan tiedon tuottamiseen. Kehittämistoiminnan ja tutkimuksen suhde voidaan hahmottaa siten, että kehittämisessä sovelletaan tutkimuksen tietoa (Toikko ym. 2009, 19). Ojasalo ym. (2014) tähdentää, että tarkoituksena ei ole luoda uutta teoriaa, vaan saattaa uusi tieto ja kokemus käytännön työssä hyödynnettäväksi. Tutkimuksellista kehittämistyötä eivät ohjaa ensisijassa teoreettiset vaan käytännölliset tavoitteet, joihin haetaan tukea teoriasta (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2014, 20).

Oleellista on, että kehitystyöhön nousevat kysymykset ovat lähtöisin käytännön työstä. Tutkimuksellinen kehittämistyö voi saada alkunsa erilaisista lähtökohdista, kuten organisaation kehittämistarpeista tai halusta saada aikaan muutoksia. Tutkimukselliseen kehittämistyöhön kuuluu siis yleensä käytännön ongelmien ratkaisua ja uusien ideoiden, käytäntöjen, tuotteiden tai palvelujen tuottamista ja toteuttamista. (Ojasalo ym. 2014, 19)

Useimmiten kehitystyön taustalla on jokin selkeä ongelma, johon tarvitaan ratkaisu, jotta työ etenisi paremmin, tehokkaammin. Teknisillä aloilla tämä trkoittaa ehä parempaa tuottavuutta rahallisesti tai tehokkaammin tehtyä työtä (kustannusten pieneneminen), mutta sosiaalialalla taustalla voi olla esimerkiksi työntekijöiden hyvinvoinnin säilyminen. Kuvitellaan, että kehityksen lopputuloksena toivotaan olevan väkivallan väheneminen kehitysvammaisten nuorten asumisyksikössä. Tuottavuuteen taikka kustannusten vähentämiseen viittaa tällöin esimerkiksi henkilökunnan käynnit työterveyshuollossa. Tutkimus voisi tässä tapauksessa tuotta tärkeää tietoa siitä, minkalaista väkivaltaa työpaikalla tarkalleenottaen kohdataan ja esimerkiksi minkalaisina vuorokaudenaikoina. Tällöin kehittämistyössä voidaan pohtia esimerkiksi resurssien lisäämistä haasteellisiin ajankohtiin taikka kehittää ennaltaehkäiseviä menetelmiä tilanteisiin, jotka toistuvat useimmin. Näin tieto auttaa meitä kehittämään työtä, tutkittuihin faktoihin perustuen.


2. Prosessi ja sen kulku

Tutkimuksellinen kehittäistyö nähdään prosessina, johon liittyy erilaisia toisiaan seuraavia vaiheita. Prosessi on kuitenkin vain harvoin etenee yksiselitteisesti prosessin vaiheita mukaellen. Tutkimus- ja kehittämistyön aikana tulee ilmi asioita, joihin on reagoitava kehittämistyössä, vaikka niitä ei ole huomioitu suunnittelussa. Myös vaiheesta toiseen siirtyminen voi olla limittäistä.

Toikko ym. (2009, 56) esittelee prosessin viisivaiheisena; perustelut, organisointi, toiminta, arviointi ja levittäminen. Ojasalo ym. (2014) taas esittää kehittämistyön muutostyön prosessina, johon kuuluu suunnittelu, toteutus ja arviointi. Toikon ym. (2009) vaiheissa perustelu sisältää toiminnan lähtökohtien määrittelyn, eli esimerkiksi työelämätä on voinut nousta esille ongelma, johon tarvitaan ratkaisua kehitystyön kautta. (Ojasalo ym. 2014 puhuu kehittämiskohteen tunnistamisesta). Esimerkiksi omassa työssäni sosiaalialalla työntekijät ovat voineet antaa palautetta, että työn väkivaltaisuus alkaa käydä liian kuormittavaksi ja on voitu huomata, että sairauslomat lisääntyvät. On siis olemassa selkeä työstä tuleva tarve kehittämiselle. Organisointi tarkoittaa tässä esimerkissä sitä, että tavoite (väkivallan väheneminen) hyväksytään organisaation seuraavilla tasoilla. Tarvitaan työnjako sekä rahoituksen miettiminen, mikäli kehitystyö vie resursseja. Organisointi tarkoittaa käytännön työn suunnittelua ja tehtävien jakoa. Myös aikataulut luodaan ja päämäärää kirkastetaan tai se voidaan vielä pilkkoa osiin. Tässä vaiheessa otetaan huomioon toimijat eri tasoilla; esimerkkitapauksessa kysytään kehittämistyöhön mukaan käytännön työntekijöitä, lähihoitajia, sosionomeja ja toisaalta erityistyöntekijöitä, kuten avekki-kouluttajaa, vastaavaa ohjaajaa sekä muita yrityksen asiantuntijoita haastavaan käyttäytymiseen liittyen. Toimijoiden määrittely on keskeinen osa kehittämistoiminnan organisointia (Toikko ym. 2009, 58).

Tämän jälkeen päästään toteutukseen. Kehittämistoiminnan toteutus muodostuu ideoinnista ja priorisoinnista, kokeilusta ja mallintamisesta (Toikko ym. 2009, 59). Asiantuntijoiden kesken käydään keskustelua siitä, mikä on ollut toimivaa ohjausta ja mikä ei, mitä on jo kokeiltu ja mitä on syytä ottaaa kokeiluun. Tuodaan esille myös muualla havaitut hyvät käytännöt (esim. tehdyt tutkimukset ja kokemustieto). Esimerkkitapauksen kaltaisessa toiminnassa ohjausmenetelmien testaaminen voisi tapahtua käytännön työssä, jolloin tuloksista saataisiin parempia. Tämän kaltaiseen työhön ei ole olemassa laboratorio-olosuhteisiin verrattavia mahdollisuuksia. Tekemisen ja kokeilujen lomassa työryhmä keskustelee havainnoistaan.

Toikon ym. (2009, 61) mukaan arvioinnin tehtävä on osoittaa se, onko kehittäistyö saavuttanut tarkoituksensa vai ei. Arviointia on hyvä tehdä kuitenkin myös pitkin matkaa, jolloin toiminta voi vielä suuntautua haluttuun, oleellisempaan suuntaan. Arviointi on jatkuvaa vuoropuhelua, joka avulla saadaan tietoa tehtävän kehitystyön tuloksista. Arviontia peilataan tietysti koko matkan niihin tavoitteisiin, joita aluksi luotiin. Esimerkkitapauksessa voidaan tarkastella väkivallan vähentymistä jollain valitulla ajanjaksolla ja verrata sitä aikaisemaan vastaavaan ajanjaksoon. Myös tehty ehkäisevä työ näkyy väkivaltatilastoissa ”läheltä piti”-tilanteina. Ennalta ehkäisevä työ on tuloksellista, mikäli tilanteet eivät etene väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Arvioinnin yhteydessä voidaan osoittaa myös ne työmenetelmät, jotka ovat toimineet ja jotka on siirrettävissä käytänteiksi. Tämä vaihe on tulosten levittäminen (nimityksinä käytetään myös myös juurruttaminen tai valtavirtaistaminen, Toikko ym. 2009, s. 62) Väkivaltaisen käytöksen ehkäisemiseksi voidaan luoda esimerkikssi selkeä toimintamalli tai kaavio, jonka kouluttaminen henkilökunnalle juurruttaisi sen käytännön työhön. Toikon ym. (2009) mukaan tulosten levittäminen vaatii usein oman prosessinsa, vaikka sen huomioiminen jo kehittämiprosessia suunnittellessa on tärkeää.


Pohdinta

Se, että tuotetaan tutkimustietoa käytännön työstä, auttaa näkemään mitkä työmenetelmät ovat toimivia ja mitä kannattaa siirtää edelleen eteenpäin esimerkiksi toisiin samankaltaista työtä tekeviin yksiköihin ja uusille työntekijöille. Työelämässä on paljon ns hiljaista tietoa. Hyviin, vuosikausia kehittyneisiin työnenetelmiin liittyvä tieto tulisi todentaa ja jalkauttaa kaikkien käytettäväksi. Tutkimuksellisessa kehittämistoiminnassa sekä käytetään että tuotetaan tietoa

Kirjassa Tutkimuksellinen kehitämistoiminta kirjoitetaan, että tutkimuksellisessa kehittämistyössä on oleellista että toimijat ovat aktiivisia. Toimijoilla tarkoitetaan sekä kehittäjän osallistumista konkreettiseen toimintaan että kehittäjän osallistumista konkreettiseen toimintaan (Toikko ym. 2009, 10-11). Liian usein käytännön työssä erilaiset projektit tai hallinto- ja johtoportaan tekemä kehitystyö ei kohtaa käytännän työn kanssa. Aina tulisi ottaa huomioon perustyö ja sen luonne sekä kentältä nousevat kehittämistarpeet. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan lähtökohtana Ojasalon ym. (2014) mukaan on kehittämiskohteen tunnistaminen (esimerkiksi väkivallan lisääntymisen aiheuttamat sairauspoissaolot). Tunnistamista varten tarvitsemme enemmän vuoropuhelua. Perustyössä toimivat työntekijät, kuten omalla alallani esimerkiksi lähihoitajat ja sosionomit tulisi ottaa mukaan aktiivisiksi toimijoiksi kehittämistyössä. Heillä on paljon tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat työn kehittämiseen liittyvät ydinkysymykset.

Tämän tehtävän myötä opin itsekin uuden tavan ajatella asioita; Toikko ym. (2009) puhuu tutkivasta työotteesta. Itse olen aina ajatellut omaavani kehittävän työotteen; esimerkiksi ohjaustyössä etsimme ja kokeilemme alati uusia tapoja ennaltaehkäistä asiakkaitten agressiivisuutta. Tärkeää olisi myös tuottaa tietoa, eli kirjata kokemukset muiden nähtäväksi ja käytettäviksi.

Työkentän konkareilla on paljon tietoa ja kokemusta, mutta opiskelijat, tuoreen tiedon ja innokuuden omaavat ihmiset, voivat myös olla tärkeä osa työelämän kehittäjinä. Jo opiskeluvaiheessa heille tulisi muodostaa kehittävä työote, ja opiskelujen aikana heitä tulee ohjata tarkastelemaan työtä niin, että sitä viedään alati eteenpäin.

- Miksi sitten on tärkeää nähdä kehitystyö prosessina? Ojasalo ym. (2014) kirjoittaa, että prosessin kautta ajatteleminen auttaa toimimaan järjestelmällisesti ja muunmuassa pysymään aikataulussa. Itse ajattelisin, että prosessin tiedostaminen auttaa myös siinä, että työ tehdään ja nähdään loppuun saakka, eikä esimerkiksi keskeneräisiä asioita viedä käytäntöön. Huolimattomuudella ja kiirehtimällä tehty kehitystyö jää usein huteraksi eikä se kasvata työn vakaata perustaa.


LÄHTEET

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Opeopintojen jälkeen

Opettajaopinnot päättyivät marraskuussa 2016. Jätin Opettajakorkeakoulun haikein mielin. Olisin halunnut ahmia vielä monia valinnaisia opintoja, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paperit ulos marraskuulla. Äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen palasin myös takaisin töihin tammikuun alussa.

Nyt kevät on kääntynyt jo maaliskuulle ja olen huilannut opinnoista useamman kuukauden. Opiskelukipinän sytyttyä uudelleen opettajaopintojen myötä, päätin huilata kevään ja hakea yhteishaussa sosionomi yamk-tutkinnon opiskelijaksi Oulun ammattikorkeakouluun. Opiskelut jatkuisivat syksyllä, mikäli pääsen sisään.

Hakupaperit on nyt kirjattu järjestelmään ja ennakkotehtävä on miltei valmis. Ennakkotehtävänä on pohtia tutkimuksellista kehittämistyötä ja kirjoittaa siitä essee, max 4 sivua. Aloin innolla työhön, mutta into tyssäsi lyhyeen, kun lähteeksi merkittyjä kirjoja ei meinannut löytyä mistään. Olin kirjastojen jonossa parhaimmillaan sijalla 1., mutta eräpäivä oli niin pitkälle, ettei teos olisi ehtinyt Ouluun ajoissa.

Onneksi on verkostot. Viritin ne vesille ja lopulta istahdin Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan kadun kirjaston rauhaan lukemaan lukukappaleita kyseisistä kirjoista. Oikeastaan ratkaisu oli aika hyvä, koska sain samantien tehtyä hyvän alun tehtävän teoriapohjalle. Tilasin kortin ammattikorkeakoulun kirjastoon ja varasin teokset Kajaanista.

Kirjat saapuivat sopivasti yövuorojen alla. Kirkkain ajatuksin yövuorossa lueskelin kirjoja ja viimeistelin tehtävät. Lähdeviiteohjeetkin tuli kerrattua Oamk:n sivuilta pitkästä aikaa. Sain esseen mieleiseksi, huomenna tulostan sen ja luen vielä päivänvalossa ennen lähetystä. Pohdintaosuutta ehkä on vielä vähän tarkennettava.

 Saapa nähä miten tytön käy. Yhteishaun tulosten julkistaminen siirtynee kuitenkin pitkälle kesään.

Ennakkotehtävän kirjallisuuden hankinta aiheutti päänvaivaa. Sen seurauksena sai kirjastokortin ammattikorkeakoulun kirjastoon ja jatkossa osaan taas laajentaa tiedonhakua. Sukulaisista löytyy myös kirjastotäti, jota voi jatkossakin käyttää apuna teosten löytämisessä. Huom. kuva haluaa väkisin olla kallellaan. Olkoot. Jatkavat siis temppuilua!

Tekijänoikeudet opettajan työssä

Mikä merkitys tekijänoikeuksilla on opettajan työssä


Osallistuin tällä viikolla ammatillisen opettajakorkeakoulun valinnaiseen opintojaksoon "Opetuksen tekijänoikeudet ja avoimet oppimateriaalit". Tässä blogimerkinnässä pohdin kahden lähipäivän aikana esilläolleita teemoja opettajan työn näkökulmasta.


Aihe koskettaa kaikkia kansalaisia

Tekijänoikeusasiat koskettavat kaikkia kansalaisia, koska elämme sosiaalisen median maailmassa ja kohtaamme päivittäin kuvia, videoita, elokuvia ja muuta materiaalia, joita jokainen käytämme vähintäänkin yksityisiin tarpeisiimme.  Opettajan näkökulmasta nämä asiat ovat tärkeitä siksi, että esitämme ja välitämme erilaista materiaalia edelleen opiskelijoille; yksityisissä ja julkisissa tilanteissa. Ammattikouluympäristössä opettaminen on julkista, eli sitä koskee melko tiukat tekijänoikeussäädökset. Lähtökohtana on se, että mikäli materiaaleissa (esimerkiksi valokuvassa) ei ole mitään merkintää käyttöoikeuksista, käyttöoikeudet ovat pelkästään kuvan ottaneella henkilöllä. 

Opintojakson jälkeen osaan kuitenkin hakea nimenomaan sellaista materiaalia, joka on vapautettu tekijänoikeuksistaan ja täten luovutettu yleiseen käyttöön. Osaan paremmin myös huolehtia omasta materiaalistani ja sen jatkokäytöstä erilaisissa yhteyksissä. 

Tämä kuva löytyi Papunetistä haulla "tekijänoikeus". Kuvn nimi on "omistusoikeus". 

Kuva: www.papunet.net/Sergio Palao. CATEDU

Näistä lähtökohdista:

Tekijänoikeuksiin liittyvät asiat selvivät Tekijänoikeuslaista (404/1961). Teoksen tulee olla itsenäinen ja omaperäinen teos. Silloin tekijällä on tekijänoikeus teokseensa. Tärkeää on myös erottaa, että tekijänoikeudella suojataan jotain luovaa työtä. Esimerkiksi patentti tai tavaramerkki eroavat siinä, että patenttia haetaan jollekin keksintöpohjaiselle asialle ja tavaramerkki taas voi olla vaikkapa jokin sana tai sanonta.


Teijänoikeuksia voi saada esimerkiksi kirjalle, kartalle, selittäville piirustuksille, tietokoneohjelmille, luennoille ja muille kirjallisille materiaaleille. Sen lisäksi on taiteelliset teokset, esimerkiksi sävellykset, rakennukset ja kuvataide, elokuvat ja taidekäsityöt. Myös muun muassa taiteellinen valokuva voi olla taideteos. Lähioikeudet myönnetään esityksille (esimerkiksi suullinen luento), ääni- ja videotallenteille, valokuvaille, luetteloille ja tietokannoille sekä tv- ja radiolähetyksille.


Materiaalit avoimesti muidenkin käytettäviksi

Tutustuimme opinnoissa CC-lisensseihin, joiden ajatuksena on lisätä luovien töitten tulosten avointa jakamista maksuttomasti ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tutustuimme erilaisiin mahdollisuuksiin merkitä omiin tuotoksiin käyttöoikeuksia koskevat rajoitukset.

Creative Commons- lisenssi voi näyttää esimerkiksi tältä. 

Kuva: www.creativecommons.fi

CC-lisenssit siis helpottavat maailmanlaajuista pohdintaa siitä, mitä materiaaleja opettaja saa internetistä ottaa käyttöönsä. Lisenssit eivät korvaa tekijänoikeuksia, mutta ne toimivat tekijänoikeuksien rinnalla, yksittäisen ihmisen mahdollisuutena ilmoittaa annetuista vapauksista ja rajoituksista materiaalia koskien.

Tämä oli minulle täysin uutta oppia, mutta tulen varmasti näitä asioita opettajana tarkkailemaaan ja merkitsemään avoimeksi myös itse tekemiäni materiaaleja. Opettajana näen tämän erittäin tärkeänä, sillä mitä avoimemmin jaamme materiaaleja esimerkiksi saman alan ihmisten kesken, sitä laajemmin saamme tietoa, ja monipuolisempaa tietoa. Helpottaa myös opettajan työtaakkaa, jos kaikkea ei tarvitse luoda alusta saakka, vaan on olemassa materiaaleja, joita voi käyttää ja osaa myös muokata omiin opetustarkoituksiin.


Kokeilin käytännössä 

Tämän opintojakson ansiosta katson nyt omia opetusmateriaalejani aika erilaisin silmin. Jo alkaessani rakentaa materiaaleja, voin lähestyä asiaa CC-materialien kautta. Tällöin voin tuntea liikkuvani ns turvallisilla vesillä tekijänoikeuksiin liittyen. Ehdottomasti ohjaan tähän myös omia opiskelijoitani.

Www.creativecommuns.fi- sivustolla on hakukone, jonka kautta voi hakea avoimia materiaaleja. Tein koehaun sanalla ”disability”. Täytyy muistaa, että hakusivulla (http://search.creativecommons.org/?lang=fi) haetut CC-materiaalitkin täytyy tarkistaa, eli katsoa kuva alkuunsa asti ja lukea mitä lisenssi sisältää. Et voi siis sokeasti luottaa siihen, että saat vapaasti käyttää tällä haulla löytyneitä dokumentteja. CC-lisensseissä on myös useita eri variaatioita, joilla vapautta edelleen rajataan.

Vertailun vuoksi hain materiaalia suoraan Youtubessa  hakusanalla "kehitysvammaisuus" ja löysin esimerkkivideon https://www.youtube.com/watch?v=B2Tz3K3-2JI. Youtubessa kohdassa  "suodattimet" voin valita creative commons- suodattimen, jonka jälkeen saan näkyville videot, jotka on CC-lisensioitu. Videon tiedoista, kohdasta "näytä lisää" löytyy käyttölupa- tietoja, joissa asia on selvitetty tarkemmin. Esimerkkivideossa tällä tavalla: (Käyttölupa: Creative Commons Nimeä- käyttölupa (uudelleenkäyttö sallittu)). Eli tutki, tutki ja tutki. Näin käyttöoikeudet selviävät. Tarvittaessa  vielä kysy.

Oma julkaiseminen

Materiaalien teko... edelleen tässä opintoryhmässä törmäsimme siihen ajatukseen, että opettajan työ on hirvittävän suuri homma! Opetuksen suunnittelu ja materiaalien luominen on suuri suuri työ, ja  sitä tulisi arvostaa. Moni opettaja tekee materiaalit omalla ajallaan, kun opetustyöstä siihen ei ole varattuna aikaa. Tekijänoikeudet ja avoimet oppimateriaalit -opintojakson myötä tulen arvostamaan yhä enemmän omaa materiaaliani ja vaalimaan sen käyttöä ja jakamista toisten opettajien kanssa. Mitä useampi materiaalia tuottaa ja muokkaa, sen monipuolisempaa materiaalia opiskelijat saavat. Yhdessä opettajien kesken täytyy sopia miten yhteiseksi annettuja materiaaleja voidaan jatkossa käyttää.

Http://creativecommons.fi/valitse/ - sivustolla on kaavio, jonka mukaan voin arvioida millaisen tekijänoikeusmerkinnän laitan materiaaliini. Kaavio kyllä helpottaa valintaa, mutta henkilökohtaisesti ainakin olen huono muistamaan tällaista nippelitietoa ulkoa, eli varmempaa on totutella käyttämään apuna tuota sivustoa, mistä lyhenteiden selitykset selviävät. Lyhenteet löytyvät myös tästä blogimerkinnästäni. Nyt kun ne on tiedossa ja niihin alkaa kiinnittää huomiota, ne muistuvat myös paremmin mieleen.

Samalla sivustolla on myös työkalu (https://creativecommons.org/choose/?lang=fi#metadata), jossa kysymyksiin vastaten saa luotua omalle koneelle tallennettavissa olevan kuvakkeen lisenssistä. Tämän voi edelleen liittää esimerkiksi omaan kuvaan tai omaan opetusmateriaaliin.

Tein kokeeksi lisenssimerkinnän omaa kehitysvammaisuutta käsittelevään prezi-esitykseeni. Lisenssin valinta ja kuvakkeen tallentaminen onnistuivat hyvin. Liitin kuvakkeen prezi-esitykseni ensimmäiselle sivulle, jolloin voisin ajatella, että se koskee koko materiaalia. Opintojakson opettaja Kati Korennon mukaan tulkinnat eivät kuitenkaan aina ole niin yksioikoisia ja jos haluaa olla tarkka, voi lisenssimerkinnän laittaa halutessaan vaikka esityksen jokaiselle slidelle. Tämä "kokeilu" olikin itse asiassa yksi tämän opintojakson opintotehtävä, joka tuli suoritetuksi samantien. Sain siis ensimmäisen osaamismerkin tililleni.Ehkä jatkan osaamismerkkien tekoa myöhemmin.



Vinkkejä, kun käytät CC-lisensoitua materiaalia (lähde www.opentekoa.fi) 

• kopioi teos itsellesi 
• ota talteen verkko-osoite ja tekijän tiedot 
• toimi lisenssin ehdoin 
• mainitse tekijän nimi hänen toivomallaan tavalla 
• linkitä alkuperäiseen aineistoon jos mahdollista 
• merkitse muunnellut kohdat

Termejä CC-lisensseihin liittyen: 

BY mainitse tekijän nimi

ND No Derives, ei muutoksia

SA Share Alike, jaa samoin, eli laita kiertoon samoin ehdoin

CC0 Nolla, eli vapaa käyttöoikeus

(c) copyright eli pitää itsellään kaikki oikeudet

NC ei kaupalliseen käyttöön



MUITA YKSITTÄISIÄ HUOMIOITA JA NÄKÖKULMIA 

• Kysyä aina kannattaa; jos löydät hyvän opetusmateriaalin eikä siinä ole mitään merkintää käyttöoikeuksista, selvitä sen tekijä ja kysy lupaa käyttää sitä opetuksessa. Esimerkiksi itse halusin vielä varmistaa ja kysyä Papunet-sivuston kuvien käyttölupaa omassa blogissani. Lähetin Kehitysvammaliiton yhteyshenkilölle emailia ja sain luvan kirjallisena. 

• Monet materiaalit voi antaa linkkinä opiskelijoille, jolloin he voivat käydä katsomassa materiaalin yksityisesti, omalta koneeltaan
• Youtube-videoita ei saa esittää luokassa opetusmateriaaleina, koska luokka on julkinen tila. Opetus on julkista. Yksityisessä tilaisuudessa saat kuitenkin esittää YouTube-videoita. Sitten kuitenkin luokkaopetus on niin yksityinen, että opetusta ei saa kuvata esimerkiksi opiskelijan toimesta ilman lupaa. Katsotaan, että luokassa on liian vähän väkeä ollakseen julkinen tila  tai tilaisuus, jossa voi kuvata vapaasti.
• Kuitenkin esimerkiksi Padletissä voi olla linkki videoon, jonka opiskelijat voivat itsenäisesti katsoa. 
• YouTubessa lukee ”normaali YouTuben käyttöehto”; se tarkoittaa että vain yksityiseen käyttöön. 
• Digi- ja kopiointilupa on oppilaitoksille hankittuja yleisiä lupi, joista löytyy tarkemmat tiedot oppilaitostason mukaan. Näiden lupien varjolla voit näyttää esimerkiksi valokuvaa keskustelun pohjana tai kopioida tietyn määrän sivuja kirjoista tai nettijulkaisuista. Oppilaitoksilla voi olla myös itsenäisesti ostettuja oikeuksia, joita pitää selvittää oppilaitoksen hallinnosta. 
• Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. 
• Lähioikeus on voimassa 50 vuotta siitä, kun teos on tehty, eli esimerkiksi valokuva on otettu. 
• Tekijänoikeus syntyy automaattisesti eikä sitä voi rekisteröidä minnekään. Copyright-merkillä ei ole sinänsä mitään merkitystä onko se esimerkiksi merkitty kuvaan vai ei. Mikäli merkintää ei ole, kuvaaja pitää kaikki oikeudet itsellään. 
• Oppilaitokset ostavat lisenssejä myös erilaisiin tietokoneohjelmiin, jotka ovat opettajien ja opiskelijoiden käytössä opintojen ajan
• Tekijänoikeus ei suojaa ideoita ja ajatuksia 
• Käytä opetuksessa kopioinnin ja skannauksen sijaan dokumenttikameraa ja näytä kirjasta tai lehdistä kuvia opiskelijoille 
• Opiskelija voi kopioida kirjan itse itselleen, mutta opettaja ei saa näin toimia. 
• Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijä täytyy olla nähtävillä kun teosta käytetään. 
• Respektioikeus tarkoittaa sitä, että materiaalia ei saa muuttaa tai saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavalla tavalla. 
• Urgund -ohjelmalla voidaan todentaa, onko opiskelijan työ plagioitu vai ei. Opiskelija tekee sen pyydettäessä itse ja palauttaa raportin opettajalle. 

Lähdeviittaus ja tekijänoikeudet

Tämä aihe nostatti karvani pystyyn todenteolla, sillä opetusharjoittelussa törmäsin epätietoisuuteen lähdeviittauksiin liittyen. Opintoryhmässä oli parikymmentä opiskelijaa, jotka olivat jo opintojensa loppuvaiheella. Kun teetin ryhmällä opintotehtävän, johon he hakivat teoriatietoja, vain muutama opiskelija merkitsi työhönsä lähdeviitteet.


Lähdeviittaus on tekijänoikeusasia. Viittauksella ilmoitat kuka on kirjoittanut tämän lauseen ja missä. Ilman viitemerkintää sinulla ei periaatteessa ole oikeutta lainata toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä omaan työhösi. Eri oppilaitoksilla voi olla hieman erilaisia tapoja lähdeviitemerkintöjen ohjeistuksissa. On kuitenkin jokaisen opettajan henkilökohtaisella vastuulla ohjeistaa ja vaatia opiskelijoilta alusta asti lähdemerkintöjen käyttöä. Perustelemalla lähdeviitteiden tarkoituksen voin ehkä lisätä opiskelijoitteni omaa motivaatiota huolehtia lähdeviitteistä.

MYÖS NÄISTÄ KESKUSTELIMME

Verkkokirjat ovat tulevaisuutta. Oppilaitokset ostavat käyttöoikeuksia verkkokirjoihin. Tarkista ne oppilaitoksesta, missä työskentelet. Tarkista mitä sopimuksessa lukee verkkomateriaalin näyttämisestä opetustilanteessa tai esimerkiksi niiden tallentamisesta omalle koneelle. Esimerkiksi tehtävä ja harjoituskirjoja ei ole lupa kopioida. Esimerkiksi oppikirjoissa on paljon tehtäviä, joita ei saa valokopioida suoraa omaan käyttöön. Voit kyllä käyttää ideaa, eli soveltaa ja rakentaa oman samankaltaisen tehtävän.


Verkkokurssit ovat myös haasteellisia, sillä yleensäottaen niistä ei sovita mitään. Jos luot esimerkiksi verkkokurssin Moodleen tai muutuhn oppimisalustaan, kuka saa käyttää sitä myöhemmin ja miten? Pitäisikö siitä sopia?




Fiiliksiä opintopäivästä <3


Maarit Junkkari on kyllä ihana lakimies, pehmeä ja rauhallinen. Esimerkillinen opettaja. Aiheen mielenkiintoisuudesta ja opettajan intensiivisyydestä kertokoot se, että ei malttanut lähteä edes vessaan keskenkaiken.

Toisen päivän vastuuvetäjä oli Kati Korento, joka on minulle ennestään tuntematon opettaja. Päivä alkoi kysymyksillä muun muassa ammattikorkeakoulun digimerkeistä, jotka minuakin alkoivat kiinnostaa. Hurjan paljon tietoa sisältyi myös toiseen päivään ja mukava tutustua myös Katiin.

Istumalihakset kyllä puutuivat tällä opintojaksolla. Suurin osa kahden päivän opetuksesta oli luentotyyppistä, Opettajat kertoivat ja opiskelijat kuuntelivat, kysyivät ja keskustelivat. Pitkästynyt en lainkaan, eli kerronta oli vaihtelevaa molemmilla opettajilla. Työskentelyämme virkistettiin  muun muassa pienryhmäryhmätyöskentelyllä, yhteisöllisellä kirjoittamisella, Kahoot-kyselyllä, sovelletulla akvaariokeskustelulla. Lyhytkin erilainen tekeminen auttoi taas jaksamaan luentotyyppistä tekemistä. Kaikenkaikkiaan olen hurjan tyytyväinen näihin opintopäiviin tekijänoikeuksien parissa.



VIELÄ LINKKJÄ JATKOA VARTEN:

www.tietosuoja.fi

Ammatillinen oettajakorkeakoulu; Tietosuojaan liittyvää materiaalia:
www.opentekoa.fi

Tietoa CC-lisensoinnista:
http://creativecommons.fi/


Urgund -ohjelmaan liittyvää:
http://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/urkund-ohjeet-opiskelijalle/


Täältä voit lukea eri oppilaitosasteiden luvat. HUOM! Lue lupaehdot!
www.kopiosto.fi:

TEKOA - avoimet aineistot
https://tekijanoikeudetammatinopetuksessa.wordpress.com/avoimet-aineistot/

www.jamendo.com

www.pinterest.com

Vinkki jatko-opiskeluun: Luo itsellesi oman alasi CC-materiaalikokoelma haluamaasi sosiaaliseen kirjanmerkkipalveluun

Kaikki tähän tekijänoikeusopintokokonaisuuteen liittyvä materiaali löytyy osoitteesta www.opentekoa.fi. Materiaalia saa käyttää tekijänoikeuksien opetuksessa.

Opeopintojen loppu häämöttää

Tänään oli valtavan ihana päivä opiskelujen parissa. Esittelin oman osaamiseni näyttöportfoliotilaisuudessa, joka järjestetään opintojen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille. Itselläni on jäljellä vielä kaksi valinnaisiin opintoihin liittyvää opintokokonaisuutta, mutta lopputulema alkaa jo hahmottua.


Tämänpäiväiseen tilaisuuteen opettajakorkeakoululla osallistui kuusi opiskelijaa eri ryhmistä. Rakensin oman esitykseni sen pohjalta, mitä haluaisin tietää, jos olisin palkkaamassa opettajaa sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Tein aluksi kokonaisuuden, joka avaisi opiskelu- ja työkokemustaustaani. Tämän jälkeen kerroin tärkeimmät oppini ope-opintojen ajalta.


 Rohkea kokeilemaan
Jouduin skippaamaan pari aihettani, koska aiemmilla esiintyjillä ja keskustelijoilla oli aikataulu jo venähtänyt turhan pitkään. Itselleni jäi siksi hieman kiireen tuntu esityksestä, mutta palautteen perusteella se ei välittynyt kuulijoihin. Se harmittaa eniten, että en ehtinyt nauttia omasta esiintymisestäni. Se oli tämän päivän tavoitteeni ja se kyllä jäi saavuttamatta. Vertaispalautteen mukaan vaikutin itsevarmalta osaamiseni suhteen ja olin rauhallinen esiintyjä. Erityisesti jäi mieleen se, että arvioija sanoi nähneensä minusta, että olen rohkea kokeilemaan ja epäonnistumaan. Juuri sellainen haluan olla. Kehittyäkseni kokeilen jotain uutta ja annan itselleni luvan epäonnistua ja yrittää viisaampana uudelleen.


Koko päivän annista oma osouuteni jäi aika pieneksi verraten siihen, mitä uutta taas sain toisilta opiskelijoilta. Sain taas kokea opiskelun suolan; toiset ihmiset ja heidän kokemuksensa. Tänään kohtasin kaksi muuta sosionomia, joilla molemmilla oli ihan erilainen tausta ja osaaminen kun minulla. Yhden insinöörin, yhden ambulanssimies-työnohjaajayhdistelmän sekä henkilöstöpäällikön. Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja puutteemme opettajan työtä ajatellen.

Useimmat noudattelivat melko perinteistä kaavaa oman osaamisen esittelyssä; taustani, mitä olen oppinut ja mihin olen menossa. Jokaisella oli esiintymisessä mukana ripaus omaa persoonaa ja omaa opetustyyliä. Aivan viimeisenä saimme kuulla hieman erilaisen esityksen opettajan esiintymisjännityksestä. Se sytytti kipinän sisälläni. Tästä haluan kirjoittaa minäkin! Joten palaan asiaan varmasti myöhemmin täällä blogissa.


Blogi saikin tänään ansitsemaansa huomiota. Sen lisäksi että sain kehuja tutorilta omasta blogistani ja sain kerrottua miten aion käyttää sitä myös jatkossa, mainosin sitä myös niille opiskelijoille, jotka vielä epäilivät julkisen blogin tähdellisyyttä. Samalla tunsin ylpeyttä verkko-opettajuudesta; olen herättänyt uudelleen itsessäni verkossa toimimisen osaamisen ja kiinnostuksen. Se on tulevaisuutta.


Päivän päätteeksi kävimme lounaalla Tubassa. Kirjoitin tämän blogimerkinnän ja avasin tutorini Maaritin antaman arviointikirjekuoren. Haikeutta mielessä ajattelin, että illalla täytyy tehdä tutkintohakemus opiskelijapalveluihin. Onneksi tämä ei ole vielä täysin ohi!