Yrittäjyyskasvatus

Yrittäjyyskasvatus- opintojakson saimme toteuttaa yhdessä opiskelutoverien Sallan ja Sinin kanssa. Ennen joulua kaikkien elämä on hektistä – kotona ja töissä, eikä sitä helpottanut kokonaisen opintojakson suunnittelu muulle Ape-ryhmälle. Kontaktiopetuspäivämme oli merkitty 16.12, eli vuoden viimeiseksi. Päätimme jo varhaisessa vaiheessa, että tulemme toteuttamaan opintojakson niin, että ennen kontaktiopetusta suoritetaan vaihtelevia ennakotehtäviä.

Ryhmän toimintaperiaatteina olivat

1. Kuuntelemme toisiamme
2. Kysymme ja annamme apua
3. Jokainen huolehtii omasta vastuualueestaan
4.Pysymme aikataulussa
5. Hyödynnämme jokaisen osaamista, mutta pyrimme oppimaan myös uutta
6. Vihreän ryhmän päämäärä: saada aikaan opiskelijoissa oppimista ja kehittää omaa ammatillista osaamistamme
7. Kommunikoimme whatsup-ryhmässä ja facebookissa, tarvittaessa puhelimessa. Yhteisiä AC-istuntoja pidämme tarpeen mukaan asioista sopimiseen ja tilannekatsauksiin. Keskeneräiset ja valmiit materiaalit kokoamme Google Driveen.


Ryhmämme toimikin erinomaisen hyvin. Ryhmääni kuului kaksi voimakasta naista, joilla ajatus kulkee yhtä nopeasti kun puhe. Koin olevani tässä ryhmässä tasoittava jäsen. Toisilta pulppusi ideoita kovaa vauhtia ja suunnitelmat etenivät niin nopeasti etten aina tuntenut pysyväni edes mukana. Jo ryhmän muodostushetkellä muistuttelin naisia, että olen luonteeltani melko “hidas” siinä suhteessa, että minun täytyy ehtiä rauhassa ajatella jotain asiaa ennen kun voin tuottaa uusia ideoita. Tarvin pureskeluaikaa. Sallallehan toimintani on jo tuttua kun olimme samassa ryhmässä aiemminkin, mutta Sinille tilanne oli uusi.


Koen silti, että tietynlainen luonteen tasaisuus oli myös vahvuuteni tässä ryhmässä. Minulla on tapana siivota turhat rönsyt toiminnasta ja tasoitella tunneryöppyjä, joita äkkipikaisimmilla ihmisillä helposti syntyy. Kun toiset tuottavat vauhdilla ideioita ja toteutuksia, minä katson kokonaiskuvaa ja kommentoin ja pidättelen porukkaa kohtuullisella tiellä, että pysytään asiassa ja kokonaisuus pysyy selkeänä. Opintojaksosta tuli lopulta hieno kokonaisuus – sen tosin ymmärsi vasta jälkeenpäin.


Opintojakson toteutus

Loimme eApe-ryhmän Optimaan sivun, josta löytyivät opintojakson perustiedot, tärkeät päivämäärät ja yhteystiedot sekä linkki ohjeisiin opintojakson toteutukselle: linkki


Opiskelijoiden tuli kuunnella ac:lla tehty luento sekä katsoa muutama ennakkovideo ja tehdä sen jälkeen niihin liittyvä välitentti. Opiskelijoiden tuli laatia myös lyhyt oppimiskirjoitelma yrittäjyyskasvatukseen liittyen sekä tehdä netissä yrittäjän ominaisuuksia kartoittava testi. Kontaktiopetuksessa kävimme läpi tenttivastaukset ja käsittelimme kirjoitelmia sekä annoimme tietopläjäyksen yriyksen perustamisesta. Jälkitehtävänä tuli vielä pohtia oppeja omaan blogiin.


Huomioita opintojakson toteutukseen liittyen:


1. Kontaktiopetuksessa ac:llä Salla ylläpiti porukan huomiota hienosti pienillä aktivointijutuilla; lue teksti, nosta käsi, pol-kyselyt


2. Slidet voi olla myös keskenään erin näköiset! Mielenkiintoisia jokainen kokonaisuudessaan. Aina ei esitystyylin tarvitse olla yhdenmukainen


3. Erittäin hyvä tapa toteuttaa opintojaksoa; ensin ennakkotehtäviä monipuolisesti ja sitten kontaktiopetuksessa käydään läpi ongelmakohdat ja syvennetään tietoutta. Mahdollisuus vielä kysyä opettajilta asioista jotka jäi mietityttämään. Tämän jälkeen vielä myös aikaa täydentää omia tehtäviä...


4. Kysymyksiä ohjeista ei tullut, joten olivat ilmeisen selkeät. Tenttikysymysten laadinnassa on tärkeää, että ei ole mahdollista ymmärtää asiaa monella eri tavalla.


5. Essee-tehtävien lukeminen on tosi mukavaa. Tiesin jo etukäteen, että pidän siitä. Pituus täytyy kuitenkin määritellä, jotta aika riittää. Vie paljon aikaa, että voi antaa jokaiselle kehittävää palautetta, tiivistetysti!


Mikä yllätti? 

Opintojakson suunnittelu eteni niin nopeasti (taas) ettei meinannut ehtiä mukaan. Ac-opetuspäivä pukkasi päälle ja tehtävät oli saatava tehtäviksi ennakkoon. Tämä oli vähän harmillista. Positiivisesti yllätti hyvä palaute opintojaksosta.


Mihin olin erityisen tyytyväinen? 

Kokonaisuudesta tuli vaihteleva ja paljon tietoa sisältävä. Ennakkotehtävät+jälkipuinti on hyvä tapa oppia vähän syvällisemmin.


Mitä tekisit toisin, jotta opiskelijoiden oppiminen parantuisi? 

Olisi hyvä muistuttaa, että ennakkotehtävät kannattaa lukaista läpi ennen kontaktiopetusta, koska joku opiskelija kommentoi, ettei muista mitään kun on ajat sitten tehny tehtävät! ns lyhyt orientoituminen taas aiheeseen ennen keskusteluja...


Opintojaksosta saatu palaute: 

ei puuduttavaa, hyvä kokonaisuus, tehtäviä oli mukava tehdä, ei muistanut mitään kun ennakkotehtävät tehnyt jo aiemmin, osaaminen syveni, hyvin rajattu... lisää palautetekstejä löytyy täältä.


Arviointikeskustelussa kävi ilmi, ettemme tosiaan tarvinneet juurikaan tutorin apua opintojakson toteutukseen. Kertonee meidän varmuudesta että osaamme kyllä :D :D

Kaikenkaikkiaan opintojakson suunnittelu ja toteutus oli kyllä hieno kokemus! Jokaisen open oma luovuus ja ajankäyttö (?) ovat tietysti raameina sille, miten ”hienoja” (onnistuneita) opintojaksoja he rakentavat. Oma high lightini tässä jaksossa oli kuvakommunikaation avulla esitetty oppi yrityksen perustamisesta: linkki. 

Vielä lopuksi kirjavinkki: Liiketoimintasuunnitelma roskakoriin! 

Oppimiskäsitysten puntarointia

Erilaisia oppimiskäsityksiä käsiteltiin opintojemme alussa. Keväällä opiskelutahti oli kuitenkin minulle liian tiukka ja koin että en kiireessä ehtinyt sisäistää eri oppimiskäsitysten piirteitä taikka käsitysten soveltamista käytäntöön ja omaan alaani.

Nyt yhtäkkiä portfoliopysäkin äärellä, vaunulenkillä vauvani kanssa, sain ahaa-alämyksen ja niistä ajatuksista kirjoitan nyt tässä.

Lastenvaunuja pukatessa voi pää kirkastua. Oppimiskäsitykset ainakin selkenivät! 

kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

Kognitiivista päihdeongelmaisille

Oppimiskäsityksiä ovat siis kognitiivinen-, behavioristinen- ja humanistinen oppimiskäsitys sekä konstruktivismi. Kognitiivisessa oppimiskäsityksessä oppimistapa on ongelmakeskeinen. Opiskellessani päihdetyön ammattitutkintoa, tein harjoittelua Vaasan vankilassa. Siellä osallistuin kognitiiviseen oppimiseen tukeutuvan päihdekurssin pitämiseen. Ongelmakeskeisyys näkyi kurssilla selkeästi siinä, että kaikilla osallistujilla oli jonkinlainen ongelma, eli riippuvuus. Tätä lähdettiin kurssin avulla ratkaisemaan, kukin omista lähtökohdistaan, mutta niin, että käytimme ratkaisukeskeisiä menetelmiä.

Keskeistä oli aiempien totuttujen tapojen muokkaaminen, eli kaikki opittu peilattiin aiemmin opittuun. Yksinkertainen esimerkki tästä voisi olla se, että jos ihmisellä on ongelmana esimerkiksi riippuvuus tupakkaan, etsimme ratkaisua tupakoinnin tapojen muuttamiseen. Tupakoijan suu tarvitsee toimintaa; muutetaan totuttua toimintatapaa siten, että tupakan sijaan ihminen laittaa suuhunsa nikotiinipurkan. Aiempi käyttäytyinen siis muokataan toisenlaiseksi.


Eli kognitiiviselle oppimiskäsitykselle on tyypillistä

• ongelmalähtöisyys (ongelmana tupakkariippuvuus) 
• perustetaan tieto aiemmille kokemuksille (tupakointi on aiheuttanut ongelmia, mm yskää ja äreyttä sekä hammasten mustumista, joten tapa halutaan muuttaa) 
• kokonaiskuva otetaan huomioon (tupakointi on epäterveellistä kaikenkaikkiaan. Ymmärretään se, että tupakoinnista irtipääsemiseksi on muutettava totuttuja käyttäytymistapoja) 

Ajanpuute ajaa behavioristiseen?

Behavioristinen oppimiskäsitys on perinteinen opettaja/oppilas-asetelmainen opetus. Opettaja on aktiivinen ja syöttää tiedon passiivisille opiskelijoille. Opetuksella on tarkka suunnitelma ja opetus etenee faktoista käsitteisiin. Perinteinen luennointityyli sopii tähän, mikäli opiskelijoita ei aktivoida luennon aikana osallistumaan opetukseen. Vaikka lienee aktivointia sekin, että antiikin aikoina opettajat vaativat oppilaita viittaamaan tietäessään vastauksia ”luennoinnin” ohessa esitettyihin kysymyksiin. Behaviorista oppimiskäsitystä mukaillen, esimerkiksi sosiaalialan lainsäädännön kurssin voisin pitää niin, että luennoisin (kuivan) teoriatiedon sosiaalialaa ohjaavista lakipykälistä ja pitäisin sen jälkeen kirjallisen tentin.

Valitettavasti tätä pidetään helpoimpana tapana opettaa, koska uudet ja luovat menetelmät vaativat opettajalta yleensä enemmän suunnittelua ja ehkä myös valmistelutyötä. Tässä oppimiskäsityksessä kaikki oppilaat voidaan tasapäistää ja kaikille ”syöttää” sama tieto. Se sopii suurille ryhmille, esimerkiksi yliopisto-opetuksessa. Tenttien tasapäinen arvostelu on koetaan ehkä helpommaksi kun jokaiseen opiskelijaan tutustuminen ja tavoitteiden ja arvioinnin henkilökohtaistamisen.

Ajankäyttö työssäni varmasti kertoo sen, tulenko käyttämään behavioristisia opetusmenetelmiä. Joskus olosuhteet saattavat siihen painostaa.


Konstruktivismi nykyaikaa?

Konstruktivismille tyypillistä on opetuksen räätälöinti opiskelijoille sopivaksi. Opiskelijan lähtötaso arvioidaan ja opetetaan tarvittava tieto. Sekä opettaja että oppilas ovat aktiivisessa roolissa ja sosiaalisuus on avainasemassa. Oppimista totetetaan erilaisissa ympäristöissä.

Tämä oppimisteoria on vaihtoehdoista nykyaikaisin. Uudistetut tutkintorakenteet painostavat konstruktivismin käyttöön. Lähtötason arviointi, opintojen henkilökohtaistaminen, oppimisympäristöjen laajentuminen (verkko-opinnot, työelämäjaksot, simulaatiot jne), sosiaalisen median käyttö opinnoissa, lisääntyvät ryhmätyöt ja projektit.

Itse tulen varmasti käyttämään opiskelijoitten lähtötason arviointia. Esimerkiksi vammaistyön kurssilla voisin käyttää ydinainesanalyysiä. Voimme opintojakson alussa keskustella ryhmän tietopohjasta aiheeseen liittyen ja ehkä voin järjestää pienen kirjoitelman mitatakseni tietoutta aiheesta. Tämän tehtyäni voin tarvittaessa jättää must know osuutta vähemmälle ja keskittyä enemmän should know ja nice to know-osastoon. Mikäli siis lähtötason arviointi osoittaa, että tällä ryhmällä sattuu olemaan jo riittävä tieto vammaisuuden ja vammaistyön perusteista.

Myös vaihtelevat oppimisympäristöt ja sosiaalisuus tulevat olemaan osa työtäni opettajana. Ape-opintojen aikana olen oppinut, miten sosiaalista mediaa voi käyttää hyödyksi opetuksessa; tiedonkulku on nopeaa ja esitetyt kysymykset ovat kaikkien nähtävillä ratkaisuineen. Opetukseen liittyvistä asioista voi laittaa viestiä vaikkapa facebookiin perustettuun ryhmään ja opiskelijat voivat tutustua haluamiinsa materiaaleihin internetissä antamieni vinkkien perusteella. Tärkeitä artikkeleita voi merkata vaikka twitteriin. Runsas vuorovaikutus onkin yksi konstruktivismin peruspiirre.


Kokemus paras opettaja?

Humanistista oppimiskäsitystä haluaisin toteuttaa enemmän. Se on kokemuksellista oppimista, joka on mielestäni aina paras tapa oppia. Opiskelijalla itsellään on halu kehittyä ja hän itse hakeutuu uusien oppien pariin. Varsinkin aikuiskoulutuksessa tämä on tärkeä ominaisuus. Tieto pääsee ja jää päähän paljon paremmin, jos ihmisellä itsellään on motivaatio oppia. Humanistiseen oppimiskäsitykseen perustuvat opintojaksot eivät ehkä soveltuisikaan nuorimmille ammattikoulun angstipojille.

Toisaalta nykyinen konstruktivismiin kallistuva opetustyyli sisältää myös monia humanistisessa esiin tulevista piirteistä. Itsearviointi on noussut erittäin tärkeäksi osaksi opetusta kaikissa tutkinnoissa ja kaikissa opintojaksoissa. Opettajan rooli on ohjaava, ei tetoa syöttävä. Opettaja vinkkaa oppilaat tiedon lähteille, josta he itse lähdekritiikkiä käyttäen valitsevat tarvitsemansa opit. Opinnoissa järjestetään yhä enemmän erilaisia simulaatiota, joissa opiskelijat pääsevät kokemaan todentuntuisia työtilanteita.


Uusia oivalluksia?

Tärkein oivallus minulle oppimiskäsityksistä on, että ei opettajan tarvitse valita loppuelämäkseen yhtä oppimiskäsitystä, jonka mukaan työurallaan kulkee. Erilaisiin oppimiskäsityksiin tukeutuvia opetusmenetelmiä voi käyttää tilanteen mukaan. Esimerkiksi aiemmin mainitsemani ryhmäkoko ja ryhmän luonne ja tavoitteet ohjaavat opettajaa opetustyylin valinnassa. Eri aikakausien ”trendit” myös aiheuttavat sen, että opetus liikkuu joustavasti eri oppimiskäsitysten välillä.

Tehtävä: KV ja monikulttuurisuus

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus-opintojaksolle saimme oppimistehtävät, joihin piti selvittää jonkin oppilaitoksen kansainvälisyystoimintaa (A) sekä pohtia kestävää kehitystä kansainvälisyystoiminnan näkökulmasta (B).

Oppimistehtävä 2:

A) Kansainvälisyytoiminta Oulun Ammattikorkeakoulussa

Oulun Ammattikorkeakoulun (myöhemmin Oamk) kansainvälinen toiminta tukeutuu laajaan kansainväliseenyhteistyöverkostoon. Oppilaitoksella on yhteistyökouluja ja -yrityksiä yli 30:ssä maassa. Yhteistyötahoja on noin 200. Näiden avulla oppilaitos kehittää koulutustaan kansainvälisesti kilpailukykyiseksi ja tarjoaa opiskelijoille ja opettajille laajaa kansainvälistä tietoutta. Pääasiana on kulttuurien välinen kohtaaminen ja kansainvälisessä ympäristössä toimiminen.

Toiminnan muotoja ovat muun muassa opiskelija- ja opettajavaihto maitten välillä, opetuksen ja opetussuunnitelmien kehittämistoiminta, kansainvälinen opetus-, tutkimus- ja kehittämistyö, yhteistyöverkostojen ylläpito sekä englanninkieliset tutkinto-ohjelmat.

Erasmus+ -ohjelma

Oamk osallistuu vuosina 2014-2020 Euroopan Unionin korkeakouluille suuntaamaan vaihto- ja yhteistyöohjelmaan, Erasmus+ -ohjelmaan. Toiminnan tavoitteena on edistää korkeakoulujen kansainvälistymistä ja laatua. Ohjelma auttaa osallistuvia oppilaitoksia kielitaidon kehittämisessä ja muiden kansainvälisten taitojen hankkimisessa muun muassa luomalla verkostoja ja tutustuttamalla erilaisiin kulttuureihin. Ohjelman kautta on mahdollisuus päästä opettamaan omaa alaa ulkomaille. Ohjelman kautta toteutetaan myös opettaja- ja henkilökuntavaihtoa sekä erilaisia hankkeita. Hankkeet usein keskittyvät työelämään liittyvään kehitystyöhön.

Ystäväperhetoiminta

Oamk ja OSAKO (oppilaitoksen opiskelijakunta) järjestävät yhdessä ystäväperhetoimintaa, jonka tarkoituksena on tutustuttaa eri maiden kansalaiset toisiinsa myös vapa-ajan toimintojen kautta. Perheiden ja opiskelijoiden välinen yhteistyö on aina yksilllistä – lähtöisin kunkin henkilön tarpeista ja mielenkiinnon kohteista. Toiminnan tavoitteena on, että ulkomailta tulleet opiskelijat tuntisivat olonsa kotoisammaksi opiskellessaan Suomessa. Samalla suomalaisilla perheillä on mahdollisuus tutustua uusiin kulttuureihin ja kansainväliseen toimintaan alueellamme. Yhtenä tavoitteena on myös lisätä Oamk:n kansainvälisyyttä ja avoimuutta.

Toiminta on tarkoitettu ensimmäisen vuoden kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille ja Oulussa ja lähialueilla asuville perheille. Opiskelijat ja perheet yhdistetään hakemusten perusteella. Niihin on kirjattu muun muassa toiveita toimintaan liittyen sekä harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita, jotka voivat yhdistää opiskelijaa ja ystäväperhettä. Yhteistyö alkaa oppilaitoksen järjestämällä aloitustapaamisella, jonka jälkeen yhteistyö on itsenäistä. Koululla toimintaa hoitaa koordinaattori.

Erityistä tukea

Oulun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden ja henkilökunnan on mahdollista hakea esteettömyystukea, mikäli heidän osallistumisensa kansainvälisyystoimintaan on haasteellista. Tukeen on oikeutettu silloin, kun esimerkiksi vamma, sairaus tai oppimisvaikeus tai muu erityistarve aiheuttaa vaihtojaksolle ylimääräisiä kustannuksia. Korkeampaa apurahaa voivat hakea myös perheelliset vaihto-opiskelijat.

Millä tavoin kansainvälisyystoiminta näkyy arjessa?

• Opiskelijat voivat halutessaan hakea opiskelijavaihtoon
• Koulun yksiköissä on jatkuvasti vaihto-oppilaita eri puolilta maailmaa. He osallistuvat muiden tapaan opintojaksoille ja ovat mukana koulun arkitoimissa
• Opiskelijoilla mahdollisuus hakeutua englanninkielisiin tutkinto-ohjelmiin, joita on kolme (v.2015).
• Ammattikorkeakoulun tutkintoihin vuodesta 2015 lähtien sisällytetty 30 opintopistettä englanninkielellä toteutettavia opintoja joko omassa tutkinnossa tai vaihto-opintona
• Kansainvälisyysasioita hoitava toimisto on avoinna opiskelijoille Kotkantien kampuksella

Miten toiminta on resursoitu?

Kansainvälisten palvelujen pääpiste sijaitsee Kotkantien yksikössä. Toiminnasta vastaavat kansainvälisyyspäällikkö sekä kaksi suunnittelijaa. Jokaisessa Oulun ammattikorkeakoulun yksikössä on nimetty kansainväilisten palveluiden vastaava henkilö. Ystäväperhetoiminnasta vastaa opiskelijakunnan kulttuurisihteeri Tanja Vallo.

Kansainvälisyys sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmassa

Sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmaassa kansainvälisyys näkyy eri opintojaksoissa muun muassa seuraavin teemoin;

• globaalit sosiaaliset ongelmat
• suvaitsevaisuus, tasa-arvo
• hyvinvointiyhteiskunnan kehitys eri maissa, kansainväliset hyvinvointivaltiomallit
• globaalin talouden vaikutus sosiaaliseen hyvinvointiin
• erilaiset elintavat ja kulttuurit, konfliktit ja ristiriidat
• selkokieli ja tulkkipalvelut
• kotouttamistyö, suvaitsevaisuukasvatus
• kansainväliset sosiaalialan sopimukset
• maahanmuuttajuus (tuet, kotouttaminen, koulutus jne)

Näiden opintosisältöjen lisäksi sosiaalialan koulutusohjeman opetussuunnitelma mahdollistaa harjoittelun ja opinnäytetyön sekä valinnaisten opintojaksojen suuntaamisen haluamallaan tavalla esimerkiksi työhön maahanmuuttajien parissa. Opetussuunnitelmassa kerrotaan, että osa työharjoittelusta on mahdollista suorittaa opiskelijavaihdossa ulkomailla. Joissain oppilaitoksissa (kuten esim juuuri Metropoliassa) on mahdollista suorittaa sosionomin amk-tutkinto englanninkielisenä. Opintoihin sisältyy kaikilla myös englannin ja ruotsin opintojaksot, joissa keskitytään ammattisanastoon.

B Kestävä kehitys kansainvälisyystoiminnassa ja miten itse kehittäisin sitä

Oulun ammattikorkeakoululla on julkaistu kestävän kehityksen politiikka. Siellä on eritelty oppilaitoksen vastuut, joihin kuuluu muun muassa kulttuurinen vastuu. Mielestäni siellä mainittu suvaitsevaisuuskasvatus on yksi sosionomin tärkeimmistä ammattitaito-osioista. Niin sosionominkin, kun kaikkien muidenkin ammattialojen työympäristöt monikultuuristuvat kovaa vauhtia ja suvaitsevaisuuskasvatuksen tulisi edetä samaa vauhtia. Sosionomin asiakkaana on henkilöitä eri kulttuureista ja siksi ammattilaisen oma suvaitsevaisuus on ensiarvoisen tärkeää.

Suvaitsevaisuuskasvatusta toivoisin lisättävän oppiaineisiin, joihin se soveltuu. Tietysti opettajakunnan oma asennekin on ratkaiseva. Itse voin opettajana kiinnittää tähän huomiota pitkin sosionomien opintomatkaa, mutta etenkin opettaessani esimerkiksi asiakastyön haasteita, erilaisia kulttuureja ja kestävää kehitystä käsitteleviä opintojaksoja. Kestävän kehityksen kannalta olisi yleisesti ottaen tärkeää, että opiskelijani kasvaisivat arvostamaan yksilöitä eikä ennakkoasenteet vaikuttaisi asiakaskohtaamisissa. Haluan opettajana korostaa inhimillisyyden merkitystä ammatissamme; jokaiselle yksilölle on annettava mahdollisuus, oli hän sitten päihdeongelmainen, mielenterveysasiakas tai kotoutuva maahanmuuttaja.

Tämä kaikki liittyy tietysti sosiaaliseen kestävään kehitykseen, joka kansainvälisyystoiminnassa voisi tarkoittaa suvaitsevaisuuskasvatuksen lisäksi myös työ- ja opiskeluhyvinvointia, jota saavutetaan kansainvälisen osaamisen kautta. Opettajana voin huolehtia siitä, että opiskelijat pääsevät kehittämään ammattitaitoaan myös kansainvälisesti ja tuntea olevansa ammattilaisia myös Suomea laajemmassa mittakaavassa. Sosionomeilla on mahdollista työllistyä ulkomaille, kuten myös meidän saada Suomeen kansainvälistä työvoimaa ympäri maapalloa. Saamme täten lisää osaamista samalla kun jaamme omaamme. Voimme kokea kehittävämme sosiaalialaa laajemmasti.

Kestävän kehityksen kannalta tärkeää on myös tietous erilaisista elitavoista. Yksilön tiedot ja taidot esimerkiksi maapalloa mahdollisimman vähän kuormittavaan kulutukseen, viisaaseen syömiseen ja kierrätykseen liittyen ovat ensiarvioisen tärkeitä, mutta ajattelutapaa on hyvä myös laajentaa. Miten erilaiset elintavat vaikuttavat suurkaupungeissa? Mitä jos siellä kaikki yksilöt jättävät vastuunsa hoitamatta? Maailmalta voimme saada sekä hyviä että huonoja vaikutteita omiin elintottumuksiimme. Opettajana voin tutustuttaa opiskelijoita eri puolilla maailmaa toteutettavista elintavoista; voisiko suomalaisuus saada monimuotoisuutta esimerkisi onnellisuutta korostamalla, tai vähentämällä työkeskeisyyttä yksilön elämässä. Voisimmeko oppia esimerkiksi rentoutta espanjalaisesta työssäkäyntikulttuurista (ja ajankäytöstä) tai omaksua enemmän piirteitä perhekeskeisistä kulttuureista sen sijaan, että ajattelemme niin usein itseämme ja henkilökohtaisia tavoitteitamme.

Nämä teemat ovat esillä monissa sosionomin tutkinnon asiakokonaisuuksissa, kestävä kehitys myös omana opintokokonaisuutenaan. Teemme pääasiassa työtä erilaisten ihmisten erilaisten ongelmien parissa. Hyvään elämään tähtääminen on jokaiselle itsestäänselvyyttä. Opettajana haluaisin keskusteluttaa opiskelijoita enemmän siitä, mikä milloinkin ja kenellekin on hyvää elämää? Kansainvälisesti ajatteleva kestävää kehitystä toteuttava opettaja opettaisi niin, että opiskelijat ottavat työssään huomioon myös tulevien sukupolvien mahdollisuuden elää hyvää ja onnellista elämää.

LÄHTEET

http://www.oamk.fi/fi/tietoa-oamkista/nain-toimimme/kansainvalisyys

http://www.oamk.fi/tietoa_oamkista/kestava_kehitys/toimenpideohjelma/2015/

Sosiaalialan ko opetussuunnitelma. Metropolia (luettu 4.1.2016)

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus

Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus

Tämän opintojakson meille järjestivät opettajaopiskeljijat Tiina, Anu, Minna ja Jukka. Aloitus tapahtui AC:llä joulukuun alkupuolella, jonka jälkeen me opiskelijat saimme edetä tehtävissä omaan tahtiin. Ohjeistus ja tehtäväannot oli luotu Padlet-ohjelmaan, joka kiinnosti minua kovasti! AC-istunnolla kävimmekin kurkkaamassa miltä badlet näyttää ja miten tarvittavat asiat löytyvät. Padlet näytti selkeältä ja yksinkertaiselta käyttää. Hienoa nähdä taas uusi tapa toteuttaa opintojakso!

Innostuin tämän opintojakson kohdalla erityisesti siitä, että opettajina toimivilla opiskelijoilla on mahtava tausta kansainvälisyydessä ja monikulttuurisuudessa. Tiina on omaksunut useiden eri maiden kulttuureita ja toimintatapoja kaupallisen alan työnsä kautta ja Anu opettaa parhaillaankin maahanmuuttajataustaisia henkilöitä lähihoitajiksi. Jukan ja Minnan taustoja en tältä osin tunne. Mielenkiintoani lisäsi tietysti myös se, että tulisin opettamaan itsekin monikulttuurisuuteen liittyviä asioita tulevaisuuden sosionomeille.

Case-tehtävät

Odotukseni täyttyivät, sillä opintojakso alkoi tehtävällä, missä minun tehtävänäni oli ratkaista erilaisia pulmia, jotka olivat seurausta monikulttuurisesta työ- tai opiskeluympäristöstä. Kaikki tapaukset liittyivät koulunkäyntiin ja olivat opettajien kertoman mukaan ihan oikeasta elämästä lähtöisin. Pulmia oli mielenkiintoista ratkaista. Syttyi kuitenkin suuri jano saada tietää, miten opintojakson kokeneet opettajat olisivat tilanteet ratkaiseet? Ehkä kuulemme sen myöhemmin.

Heti case1:n luettuani huomasin, että oma tietouteni erilaisista kulttuureista on hyvin vähäistä. En myöskään löytänyt järkeviä lähteitä, joista olisin löytänyt kohtuullisella vaivalla tietoa japanin, puolan, venäjän tai afrikan kulttuureista opiskelu- ja työelämään liittyen. Teokset sisälsivät yleensä vain perustietoja kulttuuriin liittyvistä piirteistä. Pohdiskelin myös miten voisin käyttää opettajien laittaman vinkkilistan lähteitä. Kävin ne läpi ja muutamista kirjoituksista löysinkin heti yhteyksiä case-tapauksiin liittyen. Kaikenkaikkiaan tuli sellainen tunne, että minun pitäisi lukea tosi paljon erilaisista kulttuureista, että voisin vastata näihin tehtäviin oikein. Mutta onneksi opettajat olivat merkinneet tehtävänantoon, että oikeita vastauksia ei ole. Totesin, etten välttämättä löydä vastauksia vaikka luen kuinka paljon. Niinpä päätin käyttää maalaisjärkeä. Kokemus tuokoon ajan kanssa lisätietoutta eri kulttuurien piirteistä. Toisaalta jäin kaipaamaan sitä, etten osannut perustella ulkomaalaistaustaisten henkilöiden toimia kulttuurellisilla toimintaeroilla. Mutta se ei lienee tässä ollutkaan pääasia.

Kansainvälisyys oppilaitoksessa

Toisessa tehtävässä opiskelijoita kehoitetiin kertomaan jonkin oppilaitoksen kansainvälisyystoiminnasta kirjoitelman muodossa sekä pohtimaan miten kestävä kehitys otetaan huomioon kansainvälisyydessä. Oma vastakseni löytyy täältä >.

Tehtävät nähtävillä

Tehtävien palautus oli myöskin järjestetty padletille. Jäin pohtimaan, mikä merkitys minulle ja muille on sillä, että kaikkien vastaukset ovat kaikille avoimena luettaviksi. Onko se suotavaa? Voisin kuvitella, että harvalla aikuisopiskelijalla on aikaa lukea kaikkia tehtäviä läpi. Toinen voi olla tietysti niin kiinnostunut, että lukee. Toinen ei lue mitään. Joku lukee kaikki läpi ja kirjoittaa vasta sitten omansa. Toinen kirjoittaa omansa ja muut luettuaan tietää miten se olisi pitänyt kirjoittaa ;) Itse koen, että en voi etukäteen lukea toisten tekemiä töitä samasta aiheesta, jotta tehtävästä tulee varmasti omannäköiseni. Mielenkiintoista, mutta tähän ei ole vielä ehkä totuttu...

Tehtävät olivat kaikenkaikkiaan tosi mielenkintoisia ja ohjeistukset olivat selkeitä. Tehtävät olivat kuitenkin laajoja ja varsinkin kun itse olen kova kirjoittamaan, välillä tuli sääli opintojakson opettajia miten hirveästi teille tulee tekstiä luettavaksi! 10 opiskelijaa ja jokaiselta essee ja 15 kohdan case-pohdinnat... toivottavasti opintojakson opettajat pitävät lukemisesta tai hoksaavat jakaa työt. Täytyy myös arvioida opettajan resurssit keskittyä kaikkiin palautettuihin töihin ja palautteen antoon... mikä on riittävä aika?

Lopuksi vielä Erilaiset kulttuurit opintojaksolle sopiva hieno video!

https://www.youtube.com/watch?v=CycVOp8782g

Portfoliopysäkin arviointi

Portfoliopysäkin oppimistehtäviin kuului vertaisarviointi. Oma arvioijani oli Marko Kukkola, Kiitos Marko hyvästä arvioinnista! Näin Marko kirjoitti:

Blogiarviointi

Susannan blogissa on pohdiskeltu erittäin monipuolisesti ja asiaan syventyen kaikkia opetettuja APE-teemoja, joiden sisältöä on erittäin miellyttävä ja helppo lukea. Teemoista kävi selkeästi ilmi, että Susanna on sisäistänyt opetettavan aiheen ja asian yhteyden ja hän pystyy varmasti hyödyntämään teeman mukaisia asioita omassa työssään.

Blogissa Susanna on selkeästi pohtinut myös omaa osaamistaan ammatillisen opettajan näkökulmasta ja opettajan tehtäviin liittyvistä asioista. Opetustuokioiden sisältöä suunnitellessa on myös huomioitava syvällinen pohdinta eri oppimismenetelmistä ja oppimiskäsityksistä, ettei Susannalla tule olemaan ongelmia niiden soveltamisessa opettajan työssä. Oma näkemykseni myös arviointikehikon kolmanteen kohtaan vuorovaikutus- ja ohjaustaitojen soveltaminen on myös nostettu teksteissä esiin, mutta erilaisten oppijoiden kohdalla jäi hieman itselle epäselväksi, kuinka nämä huomioitaisiin.

Blogin sisällössä Susannan olisi hyvä pohtia kuvien käyttöä sisällön elävöittämiseksi. Lähteet oli merkitty tekstien loppuun, mutta myös tekstikohdissa jäi mietityttämään, mihin kappaleisiin viitataan.

Portfoliokooste 2 arviointi

Portfoliokoosteessa Susanna oli osoittanut omat tärkeimmät kohteensa APE7:n ja APE9:n teemoissa, joiden kuvausta oli helppo selkeä seurata erillisten kappalejakojen ja otsikoinnin ansioista. APE7-teemassa (Opettajana ja opiskelijana ryhmässä) Susanna oli kertonut aluksi oman tiedon ja osaamisen tason. Toiseksi hän oli nostanut esille oman oppimisen muun muassa oman APE-ryhmän ryhmäytymisen vaiheiden tunnistamisessa, muutaman asian syventämiseen Susannalla oli ilmaistu kehittämistarve tässä kappaleessa. Kolmantena asiana Susanna oli pohtinut omaa oppimistaan opettajan työssä, joka osoittaa hänen olevan perehtynyt asiaan. Tässä viimeisessä kohdassa tuli myös huomioitua arviointikehikon erilaisten oppijoiden huomioon ottaminen, hienoa.

APE9-teemassa (Oppimisen ja osaamisen arviointi) Susanna oli myös edellisen teeman tavoin käyttänyt samanlaista kappalejakoa ja otsikointia. Susanna oli loistavasti ja mielenkiintoa herättäen kuvannut omaa ymmärryksen kasvamista peilaten omaa käsitystään saatuun opetukseen ja arvioinnin merkityksestä. Oman tiedon lisääntyminen koko arviointiprosessista on muutakin kuin numeron antaminen, mutta myös kehittymisen tarpeita Susanna on osannut itsearvioinnin perusteella nostaa esille, erittäin hyvä. Omassa työssään Susanna on erittäin hyvän esimerkin avulla tuonut esille arvioinnin erilaisia menetelmiä, joka on merkki hänen olevan pätevällä tasolla arviointiasteikossa. Myös erilaisten arviointikriteerien miettiminen opintojen alussa on erittäin hieno oivallus Susannalta arvioinnin kokonaisuudessa.

Itsearvioinnissa Susanna kuvaa erittäin hyvin oman ammatillisen työkenttänsä, substanssiosaamisen jatkuvan kehittämistarpeen, ammatillisten julkaisujen seuraamisen merkityksen, joten hänellä on tähän liittyen arviointikehikon taso pätevä. Opetuksen suunnittelussa, toteutuksissa ja arvioinnissa hän myöntää selkeästi omat kehittymistarpeet erilaisia käsityksiä kohtaan sekä niiden soveltamisen vaikeuden suoraan opetukseen. Teksti vaikutti jäävän hieman kesken, joten esimerkiksi portfoliopysäkki 2:ssa on hyvä saada tietoa erilaisista oppijoista Sosionomikoulutukseen liittyen.

Kaiken kaikkiaan Susannalla on kyllä sana ja kirjoittaminen hallinnassa ja hänestä on kehittymässä pätevä opettaja omalle ammatilliselle alalleen, joka tunnistaa kehittymistarpeet kompetenssin rakentamisessa. Lähteiden käyttäminen portfoliotekstissä oli unohtunut tai unohdettu omia pohdintoja ilmentäen, omaan blogiin oli viittauksia ja blogissa taas linkkejä joihinkin opetusteemoihin liittyen, mutta itse en kaikkia linkkejä saanut avatuksi.

Kempeleestä arviointiterveisin 8.11.2015

Marko Kukkola

Vertaispalaute oppimistehtävästä

Portfoliopysäkin vertaisarviointi 9.12.2015

Arvioija: Susanna Rojola
Arvioitava: Tiina Haapaniemi

Portfoliokooste ja itsearviointi

Portfoliokooste oli rakenteeltaan selkeä ja helposti luettava. Sen asettelu oli oli tehty huolellisesti ja ohjeitten mukaan. Koosteessa käsiteltiin pyydettyjä teemoja.

Koosteen rakenne noudatteli osaamistavoitteissa mainittuja otsikoita. Merkityksellisimmiksi teemoiksi oli nostettu tulevaan ammattiin Tiinan mielestä eniten vaikuttavat asiat, opiskelijoiden aktivointi ja oppimisen arviointi. Tiina on selvästi pohtinut näiden teemojen vaikutusta omassa toiminnassaan, muun muassa ryhmätyön ja vuorovaikutuksen kautta. Tiina on hyvin sisäistänyt motivaation merkityksen opetustyössä. Kooste sisältää linkit blogiin, missä samoja teemoja on pohdittu tarkemmin.

Arviointityössä Tiina on havainnoinut myös laajemman näkemyksen, arvioinnin yhteiskunnallisen merkityksen. Laajemmasta näkökulmasta katsottuna arviointi nousee vielä tärkeämmälle jalustalle kun jos sitä ajatellaan pelkästään yksillle annettavana palautteena. Hieno hoksaus!

Tiina kuvaa, ettei hänellä ole opettajan kokemusta ennen ape-opintoja. Opettajan työn ”lihaksi” hän on hankkinut runsaasti käytännön kokemusta muun muassa liikekulttuurista. Erittäin hyvä vahvuus hänelle. Alan opetus on vielä vierasta, mutta se avautunee opetusharjoittelun aikana ja viimeistään opetustyöhön siirryttäessä.

Oppimisikäsityksissä Tiina vaikuttaa ymmärtäneen sen, että erilaisia oppimistyylejä käyttäen pääsee parhaaseen oppimistulokseen. Ei siis ole oleellisinta valita itselleen oppimiskäsitystä ja toimia pelkästään sen mukaan. Opetusmenetelmät tulee valita opetettavan yleisön ja aiheen mukaan.

Tiina kuvaa, että vuorovaikutustaitonsa ovat hyvät lukuunottamatta opettaja-oppilas-suhdetta, josta hänellä ei ole kokemusta. Uskon kuitenkin, että Tiinan yleiset taidot vuorovaikutuksessa yhdistettynä avoimeen luonteeseen antavat hyvät lähtökohdat onnistua vuorovaikutuksessa myös opiskelijoiden kanssa. Vuorovaikutusta on harjoiteltu ape1-9 teemojen opetustuokioissa ja Tiina on osallistunut aktiivisesti vuorovaikutuksellisiin opetustuokioihin sekä opettajana että opiskelijana.

Portfoliokoosteen materiaali kattavaa ja teksti vaihtelevaa. Kirjoitus pitää sisällään sopivasti faktaa, pohdintaa ja linkkejä. Teksti on pääosin helposti luettavaa, välillä luuseet kuitenkin turhan pitkiä ja kiemuraisia. Kappalejako on järkevä ja tekee lukemisesta miellyttävää. Lähteet on merkitty asianmukaisesti.

Blogi

Tiinan blogi sisältää runsaasti omaa pohdintaa ape 2-9 teemoista. Tiinalle kirjoittaminen tuntuu olevan vaivatonta ja tekstiä syntynee sitä mukaa kun ajatus kulkee. Blogiteksti on helposti luettavaa ja mielenkiintoista seurattavaa. Välillä kappaleita olisi voinut jakaa pienemmiksi, että pitkät kerronnat kevenisivät.

Blogin ulkoasu on valoisa ja runsaan tekstin lomaan on upotettu havainnollistavia kuvia ja ajatelmia sekä muutamia videoita. Aluksi kaipasin teemojen käsittelyn yhteyteen linkkejä, joista löytyisi aiheeseen lisätietoja, mutta ape 7-teemassa Tiina olikin niitä käyttänyt. Tekstien fontit vaihtelivat epäjohdonmukaisesti, mutta tämä lienee blogiohjelman ongelma. Välillä teksti muuttui fontin vuoksi hyvin pieneksi ja suurentaessa muuttui epäselväksi. Otsikoiden ja tekstien värityksillä on luotu keveyttä lukemisen tunnelmaan. Blogisivustolla on siksi helppo viihtyä.

Blogista on helppo löytää haluamiaan teemoja, koska asiat on otsikoitu johdonmukaisesti. Tiina on koonnut itselleen valtavan tietopaketin blogin muodossa. Onnittelut siitä!

Portfoliopysäkin esitysmateriaali ja osaamisen osoittaminen

Portfoliopysäkin esitysmateriaali on innovatiivinen ja pirteä. Asiasisältö selkeästi rakennettu puheen tueksi, ei materiaalipaketiksi. Se ei sisältänyt liikaa tekstiä, vaan odotutti kuulemaan lisää asioista Tiinan kertomana.

Kaikenkaikkiaan Tiina vaikuttaa olevan turhankin(?) vaatimaton osaamisensa suhteen. Tiinalla on valtavasti osaamista työelämäpuolelta ja ape 2-9 teemojen puitteissa hankittua ryhmäkokemusta ja opettajakokemustakin jo ac-istunnoista. Tiina voisi mielestäni tuoda rohkeammin esille omaa osaamistaan. Ape-opintojen kautta hän on saanut työkaluja opettaa asioita, joissa hän on jo asiantuntija.

Tiinan esitystyyli on selkeä ja rauhallinen. Hän ei rönsyile suunnitellusta esityksestä juurikaan ja osaamisen osoittamista on helppo seurata. Tiina tuo esille selkeästi miten hän on eri tavoin pyrkinyt blogilla täydentämään osaamistaan eri aiheissa. Hän tuo esille myös se, millä voi hankkia vielä puuttuvaa osaamista (töissä, mikro-opetusharjoittelulla sekä valinnaisilla). Onnistuneesti Tiina pitää koko matkan mukanaan oman alan pohdintaa eivätkä ajatukset jää siksi irralliseksi opituksi tiedoksi vaan muuttuu pureskelluksi ja sisäistetyksi kokonaisuudeksi.

Arviointiterveisin

Susanna Rojola

Mikro-opetus jälkitehtävä: dialogisuus

Tiinan ja Kirsin jälkitehtävä: Dialogisuus omalla alallani

Aitoa läsnäoloa tässä ja nyt! Tasavertainen läsnäolo on tärkeää sosiaalialan asiakastyössä. Asiakkainamme on usein esimerkiksi kuulo- ja näkövammaisia tai muun vamman omaavia, joilla oma kommunikointitaito ei ole samalla tasolla kun meillä muilla. Siksi on erittäin tärkeää, että sosiaalialan osaaja kykenee laskeutumaan dialogissa heikomman tasolle, jotta molemmilla on mahdollista ymmärtää toisiaan.