Kuvalähde: "OPETTAJA" www.papunet.net / Sergio Palao.
Olin valmistautunut hyvin, joo, mutta jättänyt osia myös tilannetajun varaan. Tiesin, että minulla on enemmän esimerkkejä kerrottavana mitä kukaan jaksaa kuunnella. Olin tehnyt tarkan rungon opetuksen etenemiselle. Ohjaava opettaja kyllä varoitti, että vaikuttaa liian tiukalta. Niinhän siinä kävikin, että eka päivän yksi kokonaisuus jäi kokonaan ajanpuutteen vuoksi pois. No eipä hättää, jatkamme siitä sitten ensi tiistaina, kun on toinen kehitysvammaisuus-opintokokonaisuuden opetuspäivä.
Mikä onnistui?
- En jännittänyt, minulla oli mukavaa, eteneminen oli rentoa
- Pääsin hyvin vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa
- Rytmitin päivän hyvin niin, että sain itse hengähtää väillä ja vilkaista mitä aikataulu sanoo ja mitä olin ajatellut seuraavaksi. En väsynyt itse liikaan puhumiseen eivätkä opiskelijat kuuntelemiseen :)
- Opiskelijoilta tuli palautetta, että tykkäsivät ryhmätyöstä, oppivat uutta ja opetusta jaksoi seurata, koska se oli vaihtelevaa
- Materiaalini oli selkeä ja se eteni loogisesti – toimi myös opetustilanteessa
- Sain opiskelijat hyvin mukaan tilanteisiin, he kysyivät ja keskustelivat, kuuntelivat ja toimivat
Mitä olisin voinut tehdä toisin, mitä pitää kehittää?
- Olisin voinut selkeämmin kertoa opintojen vaatimuksista. Kerroin sisällöistä ja omista opintokokonaisuuksista, mutta havaitsin, että opiskelijat eivät aivan ymmärtäneet mitä on edessä. Ohjaava opettaja auttoi vielä kertomalla siitä, että vammaistyön osaamisalaan liittyvissä kevään opinnoissa tietoa tulee useilta eri opettajilta, joista lopulta muodostunee kokonaisuus.
- Tekniikka (luokan älytaulu) ei oikein tahtonut toimia, koska ei ollut ohjeita ja sen kokeiluun meni aikaa tuntien alusta. Tauolla perehdyimme tekniikkaan ja sen jälkeen toimi paremmin.
- Vähän ehkä harmitti, ettemme päässeet vielä haastavaa kehitysvammaista kohtaavan lähihoitajan työmenetelmiin. Olin ajatellut, että työmenetelmiä tulisi esille molempina päivinä, jottei tule kerralla liikaa. Nyt ne kuitenkin jäivät kaikki toiselle opintopäivälle.
Summa summarum
Opettajan työ on siitä ihan mahtavaa, että oppii valtavasti itsekin. Opetusta valmistellessa sitä hakee ajankohtaista tietoa, selaa kirjoja, etsii nettilähteitä, artkkeleita jne. Opetustilanteessa opiskelijat kysyvät asioita, joita et ole itse osannut ottaa huomioon tai hoksannut, kertovat tarinoita ja ihmettelevät.
Sain ensimmäisen päivän jälkeen paljon palautetta. Pyysin vihreälle lapulle jotain hyvää ja oranssille lapulle jotain kehitettävää. Sain paljon vastauksia. Useat ihmettelivät, että ryhmätöissä kirjuri ei oppinut yhtä paljon kun muut ja myös ryhmätöiden läpikäyntiä toivottiin. Käytin tässä opetuskahvila-menetelmää, jossa kirjurit pysyvät paikoillaan muiden ryhmäläisten liikkuessa kaikkiin pöytiin. Menetelmään kuuluu, ettei asioita puida enää yhdessä koko ryhmän kanssa, koska asiat on jo opittu keskustelemalla porukoissa. En ollut itsekään havainnoinut tuota kirjurin oppimisongelmaa - vaikkakin kirjuri sai toisaalta erityisen paljon tietoa yhdestä oireytymästä, koska keskusteli siitä neljän ryhmän kanssa. Erityisasema sekin. Lupasin kuitenkin, että otan kuvat kahviloiden kirjallisista tuotoksista ja laitan ne Moodleen, jotta opiskelijat voivat palata niihin halutessaan myöhemmin.
Pohdin itsekseni myös sitä, että minkä verran opiskelijat ovat tottuneet saamaan materiaalia ns valmiina. Eräs opiskelija pyysi esitysmateriaaliani saataville Moodleen ja mietimme yhdessä mitä hyötyä siitä on, kun se ei sisällä varsinaisesti tietoa, vaan on oman puheeni tukimateriaali. Totesimme, että ainakin se on opiskelijoille muistin tukena, mitä asioita lähiopetuksessa käsiteltiin. Sieltä löytyy myös tiedot jälkitehtävistä ja palautuspäivämäärät (löytyvät toki myös erikseen Moodlesta).
Pääsiäisen jälkeen jatkamme vielä yhden päivän kehitysvammaisuuden parissa. Heti keskiviikkona ja torstaina jatkamme toimintakyvyn arvioinnin parissa. Pääsiäislomalla täytyy vielä kirjoitella Toimi-harjoitteluun tarvittava case.
Hyvää pääsiäistä!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti