Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi

Tein opintojeni ensimmäisen akvaariotentin opintojaksolla

Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi

Opettajakorkeakoulussa voi joitakin opintojaksoja tehdä ns. akvaariotenttinä. Sillä tarkoitetaan tenttikäytäntöä, jossa opiskelija tekee tentin valitsemanaan ajankohtana. Opiskelija osoittaa perehtyneisyytensä opintojakson kirjallisuuteen netissä ennalta annetun kysymysjoukon ohjaamana. Kysymykset on laadittu siten, että niihin vastaaminen vaatii aina sekä aineistoon perehtymistä, että omaa pohdintaa.

Akvaariotentin kysymykset lähetetään opiskelijalle sovittuna ajankohtana tekstiviestillä. Tenttivastaukset palautetaan tentin vastaanottavan opettajan sähköpostiin kahden tunnin kuluessa tentin alkamisesta.(www.oamk.fi)

Tenttikysymykseen tuli vastata kymmenen sivuisella esseellä. Tenttiin sisältyi kaksi osiota; a) Mitä hyötyä ammatilliselle opettajalle on itsensä johtamisen taidosta? ja b) Henkilökohtaiset itsensä johtamisen valmiuteni ja kehittämistarpeeeni. Ihan koko kirjoitusta en tässä julkaise, mutta melko pitkästi kuitenkin. Lycka till, joka jaksaa lukea! Aihehan on kyllä mielenkiintoinen, mutta jokaiselle tietysti henkilökohtainen.

Aivan tekstin lopusta löytyy linkki opintotehtävän tehtävän arviointiin.

1P00BA72 Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi

Akvaariotenttivastaus / Susanna Rojola / 23.9.2016



4. a) Mitä hyötyä ammatilliselle opettajalle on itsensä johtamisen taidoista?

Itsensä johtamisen käsite

”Itsensä johtaminen on monenlaista itseen kohtistuvaa vaikuttamista ja kurinalaista itsensä ohjaamista. Se on jatkuvaa muuttumista, uuden oppimista ja vanhan poisoppimista, juurtuneiden asenteiden ja uskomusten kyseenalaistamista sekä ennen kaikkea vastuunottamista itsestä ja toisista” (Salmimies (2008). Itsensä johtamiseen liittyy siis aluksi oman itsen tuntemus ja kriittinen arviointi; mitä vahvuuksia ja heikkouksia minulla on? Salmimies (2008) kirjoittaa kirjassa Itsensä johtaminen, että omia vahvuuksia kannattaa käyttää ja kehittää edelleen, jotta elämästä tulisi merkityksellisempää. Ihmisen tulee tuntea itsensä ja ottaa vastuu omasta kehittymisestään muuttuvassa maailmassa.


Kun tuntee itsensä, on vahvempi opettajana

Itsetuntemuksesta opettaja saa vahvuutta kohdata opettajan työssä esiintulevia haasteita, kuten erilaisia, vaativiakin opiskelijoita, kiireistä työympäristöä, muutoksia, vaatimuksia ja monenlaisia paineita. Kun tuntee itsensä ja toimintatapansa, on vahvempi ottamaan työssä vastaan tulevat haasteet, käsittelemään tunteita ja vaikeitakin asioita. Kohdatessaan erilaisia haasteita, opettajan tuleekin jatkuvasti kysyä itseltään uusien asioiden edessä, miksi tunnen näin? Opettajan on hyvä ammentaa työssään enemmän niitä asioita, jotka vievät positiivisesti eteenpäin ja pohtia eriseen niitä, jotka aiheuttavat negatiivisia tunteita ja ajatuksia. Opettaja tarvitsee työssään vahvuutta, joka kumpuaa muun muassa varmuudesta omaan osaamiseen liittyen. Opettaja tietää mitä hän osaa ja missä hänellä on kehittymisen tarpeita. Näin ollen hän osaa myös hakeutua tarpeellisiin koulutuksiin.


Keskittyminen ja läsnäolo paranee

Opettaja on tietoisesti läsnä, kun hän osaa johtaa itseään, hallitsee ajatuksensa ja tunteensa. Tietoisen läsnäolon taitoja kokeilin opettajaopintojen lähiopetuksessa, missä pidin miniopintojakson kurssitovereilleni. Ennen osuuteni alkua tein reippaan kävelylenkin, jonka aikana tietoisesti täytin mieleni tulevalla aiheella ja kävin sen läpi vaihe vaiheelta vielä kerran. Keskityin vain siihen ja sain hyviä tuloksia. Olin varmempi aloittamaan harjoitusopetuksen ja se eteni suunnitellusti. Minua ei möskään jännittänyt, koska olin hyvin valmistautunut ja keskittynyt opetettavaan aiheeseen. Varsinkin kiireisen työelämän keskellä tämä on erittäin tärkeä taito; keskittyä siihen, mitä on käsillä juuri nyt.


Kun opettaja on läsnä juuri siinä tilanteessa, hän pystyy näkemään opiskelijoitten hyvinvoinnin ja sen muutokset. Tällöin hän on valmiudessa puuttumaan epäkohtiin jo varhaisessa vaiheessa. Hänellä on aikaa kuunnella opiskelijoita ja vastata heidän oppimistarpeeseensa. Hän käy luokkansa kanssa vuoropuhelua sen sijaan, että sortuisi yksinpuheluun, tuijottaen vain opittavaa materiaalia. Hän pystyy huomioimaan yksilöitä opintoryhmässä.


Elämän voima lisääntyy

Opettaja on koulussa esimerkkinä opiskelijoille. Elinvoimainen ja sosiaalisesti ”oikein” käyttäytyvä opettaja on helposti lähestyttävä ja luo positiivisuutta ympärilleen. Kun tunnen itseni, olen hyväksynyt puutteeni ja tunnustanut vahvuuteni, minussa on alkanut näkyä elämän voima. Tulen opettajana olemaan hyväntuulinen ja toivottavasti myös valovoimainen, koska se, että olen tyytyväinen ja varma, se näkyy ulospäin.


Työ on hallinnassa

Itsensä tunteva opettaja tietää omat resurssinsa. Hän osaa arvioida työn määrän ja järjestää sen niin, että selviytyy siitä. Hän on myös vahva puuttumaan epäkohtiin, mikäli työmäärä on työaikaan verraten liian suuri. Hän osaa asiallisesti ottaa yhteyttä työnantajaan ja keskustella asioista. Opettaja pystyy osallistumaan erilaisiin opetusta kehittäviin foorumeihin ja tuottamaan lisäarvoa oppilaitokselle, koska ei ole kiireen ja stressin sokaisema suorittaja. Mönkkönen&Roos (2010) kirjoittaa, että nykymaailmassa, missä dynaamiset ihmiset ovat jatkuvasti puheluiden ja viestien ulottuvilla, ihmisiltä unohtuu helposti aika, jota tarvitaan ajatteluun, uuden keksimiseen ja kypsyttelyyn. Mikäli työntekijä ei rauhassa pysähdy ja keskity siihen mitä on tekemässä, ei hän ole hyvä työnsä kehittäjä. Nykyään työntekijöiltä odotetaan palkanmaksua vastaan työn tekemistä, mutta myös sen kehittämistä (Mönkkönen&Roos 2010). Tehokas työntekijä voi osallistua täysipainoisesti keskittyen esimerkiksi työpaikan kokouksiin, jolloin saadaan aikaiseksi paras työn tulos.

Kun työmäärä on hallinnassa, opettaja pysyy rauhallisena eikä siirrä kiireen tuntua opiskelijoihin. Hän osaa myös ennaltaehkäistä stressiä. ”Sopiva määrä stressiä on elimistön kannalta tarpeellista ja lyhytaikaisena se koetaan yleensä myönteisesti. Stressin seurauksena syke nousee, hengitys kiihtyy, verenpaine kohoaa ja stressihormonien erittyminen lisääntyy.” (Salmimies 2008) Ajoittainen stressi ei siis ole haitaksi ihmiselle, mutta mikäli opettaja tuntee töissään jatkuvaa stressiä, hän on altis työuupumukselle. Stressiä kokeva ihminen tarvitsee palautuakseen työn vastapainoa, vapaa-aikaa. Salmimiehen mukaan yleisimmin stressiä aiheuttavat perfektionismi, liian kireät aikataulut ja toistuvat kuormitushuiput. Jatkuva stressi heikentää terveyttä ja altistaa sairauksien puhkeamiseen. ”Eteenpäinvievä voima stressi on silloin, kun voimavarasi ja haasteesi ovat pääsääntöisesti riittävän hyvässä tasapainossa keskenään” (Salmimies 2008).


Opettaja kykenee eteenpäinvievään vuorovaikutukseen

Opettaja, jolla on itsetuntemusta ja joka on työstänyt omia kehittämisenkohteita monipuolisesti, on mahdollisuus tasapainoiseen ja voimauttavaan vuorovaikutukseen. Nykyään työelämä on täynnä erilaisia vuorovaikutustilanteita. Opettajuus on hyvin sosiaalinen ammatti. ”Ihmisten välistä vuorovaikutusta on verrattu osuvasti tanssiin, jossa ihmiset kutsuvat toisiaan erilaisiin askelkuvioihin” (Mönkkönen&Roos 2010). Itseään johtava opettaja osallistuu luontevasti sosiaaliseen kanssakäymiseen koululla; on helposti lähestyttävä (tai ainakin tiedostaa omat puutteensa ja työskentelee kehittyäkseen), avoin ja rehellinen koulun eri foorumeissa. Edistää oppilaitoksen viestintäkulttuuria avoimeksi ja selkeäksi sekä tiedottaa itse tärkeistä asioista sovitun tavan mukaisesti.


Opettaja ottaa vastuuta itsestään ja yhteisöstä sekä hyväksyy muutoksia

Itseään hyvin johtava henkilö on ottanut vastuun itsestään, omasta kehittymisestään ja osaa peilata vastuuajattelua myös koko työyhteisöön. Opettajan näkökulmasta hän ymmärtää, että omalla panoksellaan hän on vastuussa opiskelijoista ja heidän tulevasta osaamisestaan työelämässä. Hänellä on valmiuksia muutoksiin, joita koulumaailmassa tulee jatkuvasti. ”Muutos on välttämätön, suorastaan elinehto, sillä ilman muutosta näivetyt” (Salmimies 2008). Vaikka muutoksia tapahtuu jatkuvasti meissä itsessä, ympäristössä, tapahtumissa ja kaikkialla, me jokainen sopeudumme niihin eri tavalla.

Yksilön muutosvalmiuteen vaikuttaa ainakin joustavuus, elämänasenne, toivo, elämänhallintakyky, elämän tarkoituksen kokeminen.Itseään johtava ihminen ohjaa muutoksia omassa elämässään siihen suuntaan, mihin haluaa. Hän näkee muutoksissa mahdollisuuksia oppia ja kehittyä. Aina muutokset eivät ole yksilön kannalta myönteisiä. Silloin niihin suhtautumisessa auttaa sinnikkyys, päättäväisyys, optimistisuus ja ulospäin suuntautuneisuus. Kuten itsensä johtamiseen kuuluu, muutostilanteessa muokataan omia ajattelutapoja ja käyttäytymismalleja. Mikäli henkilö suhtautuu muutoksiin myönteisesti, hän huomaa muutoksessa enemmän mahdollisuuksia, tulee joustavammaksi, selviää paremmin vastoinkäymisistä ja hän sopeutuu paremmin siihen, ettei aina saa kaikkea haluamaansa.


Kokonaisuus kunnossa

Ennenkaikkea itseään hyvin johtavalla henkilöllä on elämä tasapainossa. Raija Salmimies esittelee kirjassaan Onnistu itsesi johtamisessa kokonaiskuntoisuuden, jonka mukaan ihmisen hyvinvointiin vaikuttavat psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi, ammatillinen osaaminen sekä taloudellinen tasapaino. Kun nämä osa-alueet ovat kunnossa, opettaja voi hyvin ja jaksaa tehdä työtä.




b) Henkilökohtaiset itsensä johtamisen valmiuteni ja kehittämistarpeeeni

Olen hyvällä tiellä itseni johtamisen suhteen. Tunnen osaamisalueeni ja minulla on halu kehittyä ammatissani paremmaksi. Opiskelu on mielekästä ja haluan opiskella pitkin elämää minua kiinnostavia asioita. Minulla on hyviä valmiuksia ehkäistä stressiä ja lievittää sitä. Harrastan aktiivisesti liikuntaa, syön hyvin sekä erotan työn ja vapaa-ajan onnistuneesti.


Itsetutkimuksen tiellä

Olen elämäni aikaa opiskellut paljon. Opinnot ovat ohjanneet minua siihen, että omaa itseä täytyy analysoida, jotta oppisi toimiman paremmin. Myös opettajan opinnoissa on keskitytty siihen, että oppii oppimaan. Ennen näitä opintoja tiesin jo monella osa-alueella, miten minä toimin. Miten esimerkiksi pystyn parhaiten rentoututumaan, miten katkaisen stressin, miten organisoin työt, jotta ei tule kiire, miten opiskelen tenttiin, jotta asiat jäävät parhaiten mieleen. Ihmisessä on todella paljon osa-alueita, joita elämän aikana opiskella. Itsensä kehittäminen liitetään usein ammattiin. Se sisältää kuitenkin paljon muitakin ulottuvuuksia. Minä ja muut -kirjassa (Ojanen 2011) kirjoitetaan, että itsetutkimuksen ansiosta voimme vaikuttaa erilaisiin asioihin omassa itsessämme. Pystymme näkemään ne asiat, missä olemme hyviä ja missä meillä on kehitettävää. Näitähän myös opinnoissa esille tulevat itsetutkimukset (itsearvioinnit) hakevat, jos koulutusta ajatellaan.


Itse esimerkiksi tiedän, että olen erittäin huono oppimaan lukemalla. Minun on kirjoitettava muistiinpanoja samalla, kun luen, muuten en muista tekstistä jälkeenpäin mitään. Toisaalta tiedän, että olen hyvä kirjoittamaan ja pystyn tätä tietoa käyttämään esimerkiksi vapaaehtoistyössä järjestöissä, kun etsitään vapaaehtoisia toimintakertomuksen kirjoittamiselle. Näin ollen pystyn siis omaa itseäni ja omianaisuuksiani tiedostamalla käyttämään niitä hyvksi ja kehittämään puutteitani. Nykyäänhän suoitaankin elämänkaarioppimista – kukaan ei ole seppä syntyissään.

Ojasen 2011 mukaan itsetuntemuksessa on tietysti myös asioita joihin on vaikea vaikuttaa. Nämä ovat esimerkiksi ihmisen biologiaan tai kulttuuriin liittyviä asioita. Itsetutkimuksen tielle voi tulla myös esteitä, kuten minäkeskeisyys, erilaiset reaktiot, motiivien vaikea tiedostettavuus sekä itseen liittyvät harhat. Itseen liittyvällä matkallaan ihminen tarvitsee myös palautetta. Suomalaiset ovat melko vähäsanaisia palauttenantajia, varsinkin jos palautteenantoa ei ole erikseen järjestelty (kuten esimerkiksi opiskelujen yhteydessä). En muista itsekään, että esimerkiksi omasta persoonastani olisin kovin monasti saanut palautetta, minkä avulla voisin tiedostaa paremmin miltä näytän persoonana muiden silmissä.

Omien puutteiden ja virheiden tiedostaminen ja hyväksyminen on raskasta. Jos on heikko jossain, ominaisuutta voi kehittää, mutta se eteen on tehtävä työtä. Esimerkiksi työelämässä voi olla vapauttavaa huomata ja myöntää, että joku työtehtävä on minulle vain huomattavasti vaikeampi kuin muille. Voin opetella sen, mutta voin myös hyväksyä, että minua autetan sen kanssa. Esimerkkinä vaikkapa oma fyysinen kokoni. Työskentelen haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten parissa ja heistä osa on jo lähellä 18-vuoden ikää; koko heillä saattaa olla 180 senttiä tai sata kiloa. Tai molemmat. Minä olen 153 senttiä ja 50 kiloa. Silti työtehtäviinin kuuluu fyysinen asiakashallinta. On selvää, että minun on todettava ja hyväksyttävä tämä oma ”puuteeni”, jotka ei voi edes poisoppia tai tätä ominaisuutta kehittää. Voin toki kehittää muita avuja, kuten puhelahjoja. Mutta tarvitsen siis muiden apua tässä ominaisuudessani. Toisinaan on henkisesti raskastta pyytää toisen apua, jos ei selviydy jostain työtehtävästä yksin. On ollut hyväksyttävä se, ettei pienuus tee minusta sen huonompaa ihmistä tai heikompaa työntekijää. Vahvuuteni voivat olla muissa asioissa.


Tunnistan asioihin ja tapahtumiin liittyviä tunteita

Tulen siirtymään ammatillisen opettajan tehtäviin aikuisiällä, jolloin minulle on kerennyt kertyä itsetuntemusta enemmän kun nuorille opettajille. Itsetuntemus on elämässäni lisääntynyt vasta 30 ikävuoden jälkeen. Oli silmiäaukaisevaa lukea, että näin useimmiten on; 30 ikävuoteen saakka ihminen yleensä uskoo muiden sanomiin asioihin omasta itsestään.

Ollessani äitiyslomalla, aloin pohtia tarkemmin miksi erilaiset asiat aiheuttavat minulle erilaisia tuntemuksia. ”Kykenemme seuraamaan aktiivisesti kehomme ja mielemme toimintaa ja tiedämme, että pystymme tahdonalaisesti vaikuttamaan käyttäytymiseemme ja mielen sisältöihin. Tämän johdosta meille syntyy usein kokemus siitä, että tiedämme, kuinka mielemme toimii. Jostain syystä kuitenkin tunteet jäävät tämän hallinnan ja ymmärryksen kokemuksen ulkopuolelle” (Nummenmaa 2010).

Tunteet jätetään usein huomioimatta, vaikka ne voivat olla vahvojakin. Tunnustellessani työhön liittyviä tunteita, kohtasin varsinkin pelkoa, ärtymystä, turhautuneisuutta. Ota tähän esimerkiksi työturvallisuuteen liittyviä tunteita: Työskentelen yksikössä, jossa kohtaamme väkivaltaa päivittäin. Se vaikuttaa jatkuvasti minun ja meidän kaikkien työhyvinvointiin. Pohdin joskus, miksi olen siellä töissä, onko siinä järkeä ja olisiko syytä vaihtaa työpaikkaa turvallisempaan. Pelko omassa työssä on uuvuttavaa. Se vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Vuosien saatossa olen tuntenut pelkoa vaihdellen enemmän ja vähemmän, riippuen asiakaskunnasta. Pelon voittamiseen olen keskittynyt siten, että kohtaan pelon päivittäin jolloin totun siihen. Se auttaa ja pelko vähenee. Myös turvallisuuteen liittyvä koulutus on vähentänyt pelkoja, koska osaan toimia hyvin väkivaltatilnateessa ja olen voinut yleensä luottaa siihen, että tukenani on toinen työntekijä, vartija tai viimekädessä poliisi.

Valmistautumista näihin pelottaviin tilanteisiin olemme työstänet työyhteisönä todella paljon ja se lisää luottamusta työyhteisön toimivuuteen. Se, että voi luottaa työkaverin apuun uhkaavassa tilanteessa, on työssämme pärjäämisen ehto. Olemme saaneet koulutusta fyysiseen asiakashallintaan ja sen ehkäisyyn ja olemme vuolaasti siitä kiitelleet ja tietysti aina halukkaita omaksumaan lisäoppia. Tämä lisää turvallisuudentunnetta jokaisella työntekijällä ja tekee tiimistä vahvemman. Itsevarma ilmapiiri vaikuttaa rauhoittavan myös levottomia nuoria. Väkivaltatilanteiden jälkeen joskus vallalla ovat voimakkaat pelontunteet siitä, mitä olisi voinut sattua. Näistä keskustelemme usein työntekijöiden kesken.


Tämä työstä kumpuava tunne ja sen kohtaaminen on tietysti vain yksi esimerkki tunteiden tunnistamisesta. Tärkeintä on tietysti se, että tuntee ja aktiivisesti silloin miettii, miksi tunnen näin. Nummenmaa kirjoittaakin, että ei ole tavoiteltavaa analysoida ja hallita kaikkia tunteita, koska juuri se, että emme voi niin tehdä, erottaa tunteet muusta ihmisen ajattelusta. Oman kokemukseni mukaan tunteet ovat kuitenkin niin voimakas osa ihmisyyttä, ettei niitä kannata sivuuttaa. Nummenmaan (2010) mukaan enne lheskään aina kykene ymmärtämään omien tunteidemme syitä ja seurauksia.


Pystyn tietoisesti muokkaamaan uskomuksiani

”Ainoastaan muuttamalla itseäsi ja kyseenalaistamalla uskomuksesi, voit vaikuttaa toisiin” ja edelleen ”Pyrit muuttamaan niitä ajatuksiasi, jotka eivät edistä hyvinvointiasi” (Salmimies 2008).

Uskomukset ja ajatukset, jotka ohjaavat ihmisten toimintaa, ovat mielenkiintoisia yksityiskohtia pohtia. Esimerkiksi minulla tulee yhdestä työpaikastani mieleen henkilö, jonka kanssa minulla on ollut vaikea toimia. Hän on luonteeltaan räväkkä ja suorasanainen. Useimmiten hän sanoo äänekkäästi negatiiviset asiat eikä siedä toisten tekemää kehitystyötä eikä halua ottaa sitä omakseen. Minä taas nimenomaan olen kehitys edellä työskentelevä henkilö.


Minun on pitänyt tietoisesti muuttaa uskomuksiani ja ajattelutapojani tämän henkilön suhteen, koska tiedän että työskentelen hänen kanssaan vuosia ja vähintään viikottain, usein päivittäin. Olen työstänyt ajatustani niin, että oli vahvuus että yhteisössämme oli hänenkaltaisensa vahva henkilö. Hän on tomera, aikaansaava työntekijä. Näin ollen sain ajatusmallini muutettua hyväksyvään suuntaan. Torjuin uskomuksen siitä, että emme pysty työskentelemään yhdessä tai että meillä on aina hankalaa ja kommunikaatio ei toimi.


”Ajatustesi on muututtava, jos haluat muuttaa käyttäytymistäsi” (Salmimies 2008). Työskentelin aktiivisesti sen suuntaisesti, että tulisimme paremmin toimeen. Olin jopa alkanut pitää hänestä- onhan hän aivan erilainen kun minä. Olimme hyvä työtiimi, koska paikkasimme toistemme puutteita. Tämän ajatusleikin ansiosta minulla oli mukavampi ja turvallisempi mieli työskennellä. Tätä ajatusten muokkausmallia voin käyttää muussakin työelämässä, kun kohtaan vastoinkäymisiä esimerkiksi henkilökemioihin liittyen.


Kokonaiskuntoisuuden näkökulma

Käsittelen mieluusti vielä lopuksi valmiuksiani ja kehittämistarpeitani kokonaiskuntoisuuden näkökulmasta. Kokonaisukuntoisuuden esittelee mm Salmimies (2008) kirjassaan Onnistu itsesi johtamisessa. Kuten aiemmin kirjoitin, se sisältää siis osa-alueet psyykkinen, fyysinen, sosiaalinen ja henkinen hyvinvointi, ammatillinen osaaminen ja taloudellinen tasapaino.


Psyykkinen hyvinvointini on tällä hetkellä melko hyvä. Arvostan elämäntilannettani yleensä, vaikka olen psyykkisestikin koetuksella usein (kotiäidin arki). Osaan arvostaa pieniä arjen asioita ja olla tyytyväinen elämääni. Tunnen tyydytystä siitä, että työstän niitä asioita, joihin en ole elämässäni tyytyväinen. Olen pääosin energinen ja iloinen. Väsymys välillä aiheuttaa suuttumusta ja turhautuneisuutta arjessa. Nämä ovat kuitenkin hetkellisiä tilanteita ja tiedostan niiden olemassaolon.


Fyysinen hyvinvointi on minulle tällä hetkellä osa-alueista tärkein. Olen panostanut juoksuun, ja saavuttanut merkittäviä tavoitteitani. Olen myös aloittanut uudelleen ryhmäliikunnan ja saanut siitä suurta iloa arkeen. Joka päivä suuntaan ajatuksiani suunnitelemaan seuraavaa kuntoiluhetkeä. Ravintopuolella kamppailen sen kanssa, miten voisin edelleen syödä terveellisemmin. Haluaisin vähentää herkkuja, mutta ne tuovat minulle niin valtavasti mielihyvää ja arjen lohdutusta. Salmimiehen (2008) kirjasta sain tähän hyviä kehittymisajatuksia. Mielihalujen äärelle kannattaa pysähtyä, kuunnella itseään ja sitä, miltä mielihalu kokonaisuudessaan tuntuu. Sitten tehdä päätös; haluanko tätä todella? Fyysiseen hyvinvointiin liittyy vanhasti myös uni. Nukun pääosin hyvin, mutta ajoittaiset huonot yöunet johtuvat pienistä lapsista. Työhön tai opiskeluun liittyvät asiat vaikeuttavat uniani vain harvoin. Olen oppinut, että mikäli minulla on liian paljon epäselviä asioita, esimerkiksi aikatauluja ja avoimia lastenhoitopäiviä, saatan miettiä niitä liiaksi illalla ja unensaanti on hankalaa. Niinpä olen oppinut suunnittelemaan hoitotarpeet ja opiskeluajat niin, että kaikelle on tiedossa riittävästi muun perheen kanssa ennaltasovittua aikaa. Tämä rauhoittaa mielen ja takaa hyvät yöunet.

Sosiaalinen hyvinvointi. Minulla on paljon ystäviä ja ihana perhe. Olen tyytyväinen sosiaaliseen tilanteeseen, kuulun moniin ”porukoihin” ja minulla on muutama läheisempi ystävä. Parisuhde toimii hyvin. Saan paljon voimaa hyvistä sosiaalisista suhteista. Perheeni autaa minua pyörittämään lastenhoitoon ja kotitöihin liittyvät asiat, opinnot ja tammikuusta lähtien myös työt niin, että ehdin viettää omaa aikaa ja harrastaa minulle tärkeitä asioita. Sosiaalisista suhteista, esimerkiksi kaveriporukasta saan rennon yhdessäolon kokemuksia sekä tunnen kuuluvani johonkin yhteisöön. Tapaan säännöllisesti muita pikkulasten äitejä.


Olen sosiaalisesti siis melko aktiivinen. Itseni johtamiseen liittyen teen usein päätöksiä, jotka liittyvät juuri sosiaalisiin ryhmiin ja niihin osallistumiseen. Usein arjen rutiinien keskellä väsyttää ja ei jaksaisi lähteä mihinkään. Tiedän kuitenkin kokemuksesta, että 1- ja 2-vuotiaiden lasten kanssa useimmiten lähteminen yhteisiin kerhoihin yms on kaikille parempi ratkaisu - varsinkin silloin kun väsyttää. Miltei aina mieli on virkeämpi, kun olemme osallistuneet esimerkiksi perhekahvilaan ja saaneet kävellä sinne ; leikkiä ja jutella toisten vanhempien ja lasten kanssa. Teen siis tietoisen päätöksen lähteä, vaikka mieli ja ruumis sanoisikin joskus, että ei jaksa. Jos jäisin aina noina päivinä kotiin, olisin illalla entistä väsyneempi, koska en olisi ulkoillut, osallistunut, ollut sosiaalisesti aktiivinen. Lapsetkin ovat rennompia kun saavat sopivassa suhteessa virikkeitä. Summa summarum, oman itsen tarkkailu on tärkeä ominaisuus, jota voi edelleen opetella. Milloin on hyvä hetki levätä, milloin täytyy vähän tuupata itseään päätöksillä, vaikka osa itsestä olisikin eri mieltä. Avainasemassa on tietysti itsetuntemus.


Ammatillinen osaaminen. Olen ollut poissa työelämästä reilun vuoden (äitiysloma ja hoitovapaa). Sillä väin olen kehittänyt osaamistani opiskelemalla. Tunnen osaavani hyvin myös työn, josta lähdin äitiyslomalle.

Henkinen hyvinvointi on parantunut aina ikävuosien lisääntyessä. Luotan yleisesti siihen, että kaikki menee elämässä hyvin. Näin ei ole aina ollut ja huonojen kokemuksien myötä olen joskus ollut hyvinkin ennakkoluuloinen ja pessimistinen elämän sujuvuuden suhteen. Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja tasapainoisen, turvallisen arjen ja hyvien asioiden lisääntymisen vuoksi luottamus elämään on lisääntynyt. Opettajana vastaanotan paljon myös valitusta ja kritiikkiä, joihin tulee pystyä vastaamaan neutraalisti ja ammatillisesti. Se vaatii hyvää henkistä kanttia ja luottoa omaan toimintaan. Useimmiten henkisesti vahva ihminen pystyy perustelemaan asioita ja päätöksiä opiskelijoille rauhallisesti kerta toisensa jälkeen. Henkisesti vahvempi voi myös auttaa heikompaa työtoveria tilanteessa, jossa näkee sen tarpeelliseksi tai näin pyydetään. Kaikilla meillä on päiviä tai aiheita, jotka koettelevat henkistä kanttia. Tuolloin työkaverin tuki on tärkeää.

Taloudellinen tasapaino on järkkynyt hoitovapaan aikana. Minulle taloudellinen tilanne on helposti kriisiytyvä elämänalue. Ylireagoin helposti rahaan liittyvistä kysymyksistä. Olen opetellut rauhoittamaan mieltäni erilaisilla suunnitelmilla. Sen sijaan että eläisin yksilönä, perheen läsnälo on tuonut helpostusta taloudesta ahdistumiseen. Avun olemassaolo tuo mielenrauhaa.

Työyhteisössä yksilöiden taloudellinen tasapainotila tulee hyvin vähän esille. Yleisellä tasolla tietysti puhumme hoitoalan heikosta palkkauksesta ja jatkuvan työsuhteen tärkeydestä. Opettajan työn palkkaus ei ole minulle niin tuttua, mutta olettaisin sen olevan hoitoalaa vankempi. Tosin säästöt ja opettajien vähentäminen leimaavat tätä aikaa vahvasti. Yksityiskohtaisempaan keskusteltuun kunkin taloudellisesta tasapainosta pääsee niiden työkavereiden kanssa, joiden kanssa on jaettu muutenkin enemmän henkilökohtaista tietoa. Väistämättä kuitenkin stressi tällä elämänlueella (tai tietysti millä tahansa aiemmin käsitellyitä alueista) vaikuttaa siihen, miten henkilö esiintyy töissä. Mikäli tuntee painetta yksityiselämän puolella, voi työyhteisö nähdä tilanteen esimerkiksi henkilön poissaolevana töissä, hajamielisenä, ärtyisenä jne. Tällä on tietysti epäsuotuisat vaikutukset työyhteisön rentouteen tuona päivänä. Opettajan tunnetilat heijastuvat helposti myös oppilaisiin ja yksityiselämän paineet tulisi oppia pitämään koulutyöstä erillisinä. Ihminen on kuitenkin kokonaisuus ja siksikin tasapainon löytyminen on tärkeää. Taloudellisen tasapainon löytyminen, tai paremminkin sen jatkuvuuteen uskomisessa minulla on vielä kehittymistarpeita.


Työn hallintavalmiudet

Nykyisessä työssäni minulla on selkeä kehityskaari työn hallintavalmiuksiin liittyen. Kun aloitin kyseisessä työssä, olin aina ihan puhki työpäivän jälkeen ja ajatukseni surrasivat 150 prosenttisesti. Minulla oli kuuma, olin punakka ja kaikkeni antanut. Juuri ennen työvuoron loppua kävin läpi listan, johon olin kirjannut asiat jotka on pakko muistaa.

Otin hirmuisesti painetta, että minun työvuoroni aikana tulivat tehtyä kaikki asiat valmiiksi. En pystynyt näkemään kokonaisuutta; työtä tehdään kolmessa vuorossa ja esimerkiksi jokaisessa iltavuorossa on 5-6 työntekijää. Otin henkilökohtaista painetta siitä, että juuri minun pitää tehdä kaikki ne asiat tai ainakin olla selvillä onko ne tehty tai työn alla. Mieluusti tein kaiken itse. Pientä työtä oli hirmuisesti, tietysti nuorten arjen ohjaustyön ohella. Lääkärisoitot, ajanvaraukset, pyykit, ruuanlaitot, ruokatilaukset, tarviketilaukset, kaapien siivoukset, kirjalliset työt, suunnitelmien päivitykset, kuvakansioiden ylläpitotyöt … työmäärä on loputon.


Nykyään ymmärrän, että olen vain yksi osa tätä työyhteisöä. Yhden vuoron aikana ei tarvitsse ehtiä kaikkea. Usein ajattelen, että mikä on yksi tärkeä asia, mikä tämän vuoron aikana tulee hoitaa. Pidän huolta, että se tulee hoidettua. Ja jos ei sille ole aikaa, siirrän en seuraavalle henkilölle. En tunne olevani enää kaikkivoipa ja se, jonka tulee hoitaa kaikki asiat. Työssämme tärkeää on läsnäolo nuorille. Ei tärkeää ole se, että säntäilee sinnetänne tekemässä tuhatta eri asiaa jotta kaikki olisi valmista klo 21 kun yökkö saapuu.

Olen opetellut myös pitämään työvihkoa, johon kirjaan muistettavat asiat, kategorioiden ne kiireellisiin ja kiireettömiin asioihin. Toisinaan jätän kiireettömät merkkaamatta. Aiemmin kirjoitin ihan kaiken ylös, paljon sellaistakin, joka ei kuulunut minun vastuulleni, mutta josta halusin varmistua, että se tulee tehtyä. Toimin siis toisten työntekijiden back uppina ja sain siksi mahdottomasti lisätehtäviä. Ja miellelle lisää stressiä seuraamalla tekemättömiä töitä. Niin, kaikenkaikkiaan ennen keskityinkin nimenomaan tekemättömiin töihin.


Nykyään olen töissä rauhallisempi ja iloisempi. Työt ovat järjestyksessä ja otan kontolleni vain sen verran töitä kun on vuorolle kohtuullista. Arvotan nuorten akuutit tarpeet aina ensisijaisiksi. Vasta niiden jälkeen tehdään muut työt; pyykit, kirjaliset työt yms. Tämä ajatuksen muutos on rauhoittanut minut ja uskon sen rauhoittavan muutakin yhteisöä, kun yksi ei paahda satalasissa suorittamassa. Hiljaisina päivinä, kun nuoria on esimerkiksi paljon lomilla, saatan katsoa vihkostani jonkun kiireettömän homman ja tehdä sen pois tuntemalla mielihyvä siitä, että ehdin tehdä ”ylimääräistä”.

Tämän kertomuksen myötä halusin tuoda esille sen, että olen huomattavasti kehittynyt siinä, että hyväksyn omat rajani ja olen oppinut näkemään itseni osana isompaa työyhteisöä. Osaan jakaa vastuuta muille ja myös hyväksyä sen, että joskus työtä jää tekemättä, sen voivat tehdä seuraavan vuoron työntekijät. Olen riittävä, kun olen tehnyt parhaani ja muistanut perustehtäväni töissä.

Myöskin tuleva opettajan työni koostuu monelaissista eri palasista. Aikaa on vähän, ja se on käytettävä viisaasti. Täytyy suunnitella opetusta, tehdä materiaaleja, opettaa, ohjata työelämäjaksoilla, ehtiä kuunnella opiskelijoita ja hoitaa erilaisia heihin liittyviä pulmia, valmistaa tenttejä, arvioida, kirjata, käydä kokouksissa, hoitaa työelämäyhteyksiä, seurata alan ajankohtaisfoorumeita... haluaisin, että tämä rauha ja työn hallintataito siirtyisi myös opettajan työhöni. Siellä kuitenkin työt ovat enemmän omiani. Ei ole niin paljon asioita jotka voin siirtää ”seuravalle työntekijälle”, koska kukaan ei tule työvuoroon minun jälkeeni.


Minun täytyy siis oppia hallitsemaan oma työskentelytapani niin että aika riittää ja että osaan erotella työmärästä aina oleellisen ja tärkeän asian. Tätä on mahdoton harjoitella ennenkun on työssä. Valmiuksia siihen voi kuitenkin opetella tunnistamalla kiireen merkit ja ne seikat, joilla kiirettä ja ylikuormitusta voidaan välttää. ”usein ajatellaan, että kiire on koulun työkulttuurin itsestäänselvyys” (Salovaara&Honkonen 2013). Itselleni kiire edustaa sellaista mieln tilaa, jossa on tuskastunut eikä pysty parhaaseen suoritukseen vaikka yrittää niin kovasti pinnistellä. Salovaara&Honkonen kirjoittavat, että tärkeää on se mitä tekee. Tähän liittyy nimenomaan se, että arvottaa työt ja keskittyy niihin jotka ovat tärkeitä juuri nyt. Koin, että opetusharjoitteluni aikana oppilaitoksella oli paljon erilaisia aikasyöppöjä, jotka suistivat opettajat hyvistä suunnitelmista selviytyä päivän töistä. Tärkeimmille töille tulee siis etsiä aika ja paikka, jotta ne tulevat tehdyksi. Keskittyminen on avainsana ainakin omalla kohdallani. Jos työpöydän ääressä yhtäaikaisesti vilkuilee sähköpostia ja puhelinta, keskittyminen esimerkiksi tenttien arviointiin on erittäin huono ja vie tulpasti aikaa.


Opetusharjoittelun aikana opin myös sen, että jo opintojaksojen sisältöä suunniteltaessa on opittava arvioimaan minkä verran aikaa on käytettävissä. Esimerkiksi tehtävien miettimisessä kannattaa ajatella, minkä verran tarvitsen aikaa tehtävien arviointiin (esim kuinka laajoja ne ovat). Mikä on palautusaikataulu ja materiaalien määrä yms. ”Monilla opettajilla on aikavarkaita, jotka lisäävät kiirettä. Sisäisiä aikavarkaita ovat viivyttely, täydellisyyden tavoittelu, liika kiltteys ja jämäkyyden puute” ( Salovaara&Honkonen 2013). Nämä pidän mielessä, kun pääsen työskentelemään opettajana.


LÄHTEET


Nummenmaa, L. 2010. Tunteiden psykologia. Tammi.

Mönkkonen, K. & Roos, S. 2010. Työyhteisötaidot. UNIpress.

Ojanen, M. 2011. Minä ja muut. Itsetuntemuksen kirja. Kirjapaja. Helsinki.

Salmimies, R. 2008. Onnistu itsesi johtamisessa. Wsoypro. Helsinki.

Salovaara, R. & Honkonen, T. 2013. Voi hyvin, opettaja! PS-kustannus. Juva. 

Tästä linkistä löydät tehtäväni arvioinnin, jonka on kirjoittanut Pirkko Kepanen ja Marja Koukkari.

Erityispedagogiikka, arviointi

Erityispedagogiikkaa ammatilliseen koulutukseen 5 op

Susanna-Karoliina Rojola, palautteen antaja Pirkko Kepanen (18.9.2016)

Kiitos, Susanna-Karoliina, mielenkiintoisesta ja ajatuksia herättävästä kertomuksestasi. Kuvauksestasi näkyy hyvin se, millaisten haasteiden kanssa ammatillisessa koulutuksessa ollaan tekemisissä. Kuvauksesi on realistinen ja tarkkanäköinen kertomus opettajan työstä.

Ensimmäisenä tulee tosiaankin mieleen, että sinun olisi ollut hyvä tietää opiskelijoiden yksilöllisistä tuen tarpeista. Se vähän ihmetyttääkin, kun jouduit vasta matkan varrella huomaamaan, että jotakin olisi tehtävä. Keskiössä tulee aina olla opiskelijan paras ja hänen oppimisensa edistäminen. Muuten opiskelut helposti keskeytetään, eikä se ole kenenkään etu, ei yksilön eikä yhteiskunnan.

Analysoit hienosti opiskelijoiden oppimisen haasteita ja tuen tarvetta. Otat mahdollisuuksiesi mukaan toiminnassasi huomioon erilaiset tavat oppia. Olet opiskelijakeskeinen, viitseliäs opettaja. Sinulla on näkemystä ja ideoita edistää opiskelijoiden oppimisen polkuja. Osaat etsiä tietoa ja pohdit asioita syvällisesti. Tuota kaikkea oli ilo lukea!

Yksi huomio vielä: emme puhu hojksatuista, vaan oikea termi, jota myös käytit, on erityistä tukea tarvitseva opiskelija.

Onnea opettajuuteesi! Hyviä, opiskelijakeskeisiä opettajia tarvitaan!

5 op:n tehtävä/ Hyväksytty

Pirkko

Erityispedagogiikkaa ammatilliseen koulutukseen

Yhtenä viiimeiaikaisena koko koulujärjestelmää koskevana hyvän opettaja vaatimuksena on esitetty opettajan kyky toteuttaa yksilöllistä opetusta ottamalla huomioon esimerkiksi oppijoiden erilaiset kokemustaustat, tiedon konstruointitavat ja oppimisstrategiat.Vaikka oppija rakentaa oppimispolkunsa koulutusjärjestelmän asettamissa rajoissa, se tapahtuu kuitenkin hänen omista lähtökohdistaan.

Erkkapedaa syvemmin!

Valinnaiset opinnot aloitin osallistumalla erityispedagogiikkaa ammatiliseen koulutukseen-opintojaksolle Oulussa 2-3.3.2016. Ope-opinnoissahan on yksi erityispedagogiikan opintojakso jo ollut, mutta halusin lähteä syvntämään tietoa tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Samalla sain tavata oman epe-ryhmän opiskelijoita Kaisaa ja Jukkaa, joita olikin jo ikävä <3


Päästään tutuiksi!
Tutustumiskeino; dialoginen tutustuminen

Ekan opintopäivän aluksi asetuttiin kolmen henkilön ryhmiin, ja nimettiin itsemme kirjaimin a b ja c. Ryhmäydyttiin sellaisten kanssa, joita emme tunteneet ennestään. Vuorotellen kerrottiin jotain itsestä, toiset harjoittelivat kuuntelemista, olivat kiinnostuneita ja esittivät kysymyksiä. Lopuksi kerroimme vurotellen muulle ryhmälle, mitä olimme oppineet ryhmäläisistä. Äärimmäisen mielenkiintoista jälleen kerran kuulla, miten monista eri taustoista ihmiset tulevat koulutuksiin, tuovat mukanaan paljon arvokasta tietoa eri aloilta. Elämäni tärkein missio voisi olla osallistua edes vuosittain tällaisiin koulutuksiin, joissa kohtaan moniammatillista foorumia yli alarajojen.

Mitä opin! Mielenkiintoista tutustumista yksilöihin - myös verkoston luomista. Vinkki! Laita timer missä ajassa täytyy kertoa, muutoin aikataulu venyy. Tällaisen ryhmäytymisen jälkeen oli mukavampi aloittaa itse aiheen opiskelu.

Dialoginen tutustuminen oli hyvä keino myös verkostoitua koulutuksen yhteydessä. Kuvalähde: www.papunet.net. Kuva: Sclera.nbo (www.sclera.be)

Aiheeseen kiinni!
Kurssin opettaja, lehtori Pirkko Kepanen, mikä ihana osamisen ilmentymä. En ollut kuvitellutkaan miten paljon erityisopetuksen osaamista hänellä on. Alussa hän kertoikin seikkaperäisesti kokemuksestaan. Päivien antiin minulla ei ollut suuresti odotuksia, koska en ollut katsonut etukäteen opettajalta tulleita materiaaleja ja ohjemaa. Päivien aluksi ohjelma käytiin tietysti läpi, mutta Pirkko antoi meille mahdollisuuden sitä myös muuttaa toiveitemme mukaisesti.


Erityiskasvatuksen arvot; ihmisarvo, integriteetti, itsemääräämisoikeus ja osallisuus
Tärkeää opettajan työssä on kaikenlaisten opiskelijoiden yhtäarvoinen kohtaaminen. Yhä enemmän oppijaryhmissä on muun muassa päihteidenkäyttäjiä, rikostaustaisia ja eri arvomaailman edustajia. Voisinko opettajana tuoda esille sitä, että jokaisella on opintojen myötä mahdollisuus parempaan elämään. Voin kuvitella päihdetyön koemuksenkin kautta, että usein tämä työ on pään seinään hakkaamista, turhauttavaa ja turhalta tuntuvaa, mutta ei se vaadi minulta paljon, että teen sen silti. Kunhan en ota asioita liian henkilökohtaisesti, vaikka jokaisen oppilaan haluaisinkin kantaa mukanani opintojakson loppuun saakka. Näenkö ihmisessä esimerkiksi jotain vahvuuksia, joista voisin hänelle kertoa? Hyvä palaute jatkuvasti epäonnistuvalle ihmiselle voi olla elämänkääntävä kokemus.

Kannustava palaute on erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle tärkeää. Kuvalähde: www.papunet.net. Kuva: Sclera.nbo (www.sclera.be)

Itsemääräämisoikeus
Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omista asioistaan. En opettajanakaan saa päättää asioista kenenkään puolesta. Itsemääräämisoikeudesta puhutaan nyt jatkuvasti vammaispuolella, mutta on tärkeää minulle ajatella asiaa myös opettajan näkökulmasta. Omassa opetusryhmässäni kaikki opiskelijat voivat olla osallisia ja pyrin siihen, että huomioin syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ja tuen heitä löytämään itselleen ryhmän ja toimimaan siinä yhdenvertaisena jäsenenä.

Jos pitkä ja pätkä on saman aidan äärellä ja molempien pitäisi nähdä aidan yli, onhan se annettava jotain sen pätkän jalkojen alle, jotta hän pystyy näkemään saman minkä muutkin!

Vinkki!
Katso Luovin sivuilta erkkaa verkossa; positiivinen pedagogiikka.


KÄSITE!
Itegriteetti; Jokainen ihminen on kokonaisuus, jota ei saa särkeä

JOPO; joustava perusopetus




Inkluusion vaikeus

Kävimme kesksutelua inkluusiosta. Opettajan mielestä inkluusio on ihmisarvoon perustuva ajattelutapa, joka pitäisi vallita Suomessa ja muuallakin. Mutta todellisuus? Jokaisella on oikeus tulla halutessaan samaan kouluun muitten kanssa. Eli henkilöllä on periaatteellinen oikeus samaan kouluun, mutta yhdessä voidaan päättää että hänelle parempi on aloittaa erityiskoulussa. Pääasia on, että opiskelupaikka määräytyy opiskelijan tarpeista, eikä kukaan ulkopuolinen sitä määrää.

Käsittelimme inkluusiota myös väittelyn muodossa. Opettaja otti jaon viiteen. Numerot 1 ja 5 asettuivat vastakkain väittelyyn. Toiset puolustivat inkluusiota ja toiset olivat sitä vastaan. Herkullista!

Tarinoilla käyntiin
Toinen päivä alkoi tarinoilla. Koskettavia, elämänmakuisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet elämästä jokainen omalla tavallaan. Hyvä opetuksellinen tapa tuoda julki ryhmästä löytyvä tietoisuus aiheesta. Tarinat jäävät mieleen ja niitä voi kertoa yhä edelleen.

Tämän jälkeen katsoimme opintojakson suoritustavat selkokieliseksi muutettuina. Muut opiskelijat olivat eilisiltapäivänä tehneet tehtävänä selkokielistämisen. Minä lähdin pääkipuisena kotiin hieman aiemmin. Nyt sain käsityksen miten tärkeää on miettiä tehtävännot selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Jos suoritustapoja on monia, niiden havainnollistaminen on tärkeää, vaikkapa porraskuvion avulla. Pelkästään sanallinen ohje oli itsellenikin liian kiemurainen ymmärtää. Näiden ohjeiden perusteella palaan erkkapedan pariin taas opetusharjoittelun jälkeen kun alan työstää tähän opintojaksoon liittyvää oppimistehtävää.

Selkokielellä tehty tehtävänanto avautuu helpommin kaikille opiskelijoille. Kuvalähde: www.papunet.net. Kuva: Sergio Palao / CATEDU

Erityisopetuksen perusteen merkkaaminen ja tilastointi
Käynnistelyjen jälkeen palasimme taas aiheeseen. Tarkastelimme erityisoppilaiden määrää ja sijoittumista erilaisiin oppilaitoksiin Suomessa. Kuten aiemminkin olen jo oppinut, erilaiset haasteet oppimisessa lisääntyvät, eli erityisopetuksen tarpeessa olevat opiskelijoitten määrä lisääntyy vuosittain.

Hojksiin täytyy merkitä erityisopetuksen peruste tietyn luokituksen mukaan. Tilastojen mukaan eniten on vajaat 10 vuotta sitten ollut lukihäiriöitä. (ammatillisen koulutuksen erityisopetustilasto 2007 erityisopetuksen perusteiden mukaan) Mikähän tilanne olisi tilastossa tänä päivänä?

Mikä merkitys tällä ”merkinnällä” on opettajalle tai opiskelijalle? Merkintä pohditaan yhdessä opiskelijan ja huoltajan kanssa, ei opettaja yksin! Muista tärkeä arvoperusta myös tässä työssä.

”Värisevää sielua ei saa tallata”

Miten tunnistan erilaisia oppimisen esteitä?

• havainnoin ryhmää ja sen muutoksia 
• miten tunnistan alkoholin liikakäytön (haju,väsymys) mitä teen? Onko kyseessä alaikäinen vai aikuisopiskelija? Keskustelen, ohjaan terveydenhoitajalle. Onko oppilaitoksella käytäntöä hoitoonohjaukseen? 
• Entä jos päihde onkin jotain muuta? Silmistä? Punaiset, olemus poikkeaa normaalista, poissaoleva. Koulussa saat lähettää oppilaan testiin. Ota kaveriksi toinen työntekijä ja arvioikaa asiaa yhdessä. Keskustele opiskelijan kanssa, ehdota puhallusta. Ohjataan hoitoon. Millainen on koulun päihdetoimintamalli? 
• Entä jos joku on tokkuranen, unelias jne.. otan asian reilusti puheeksi. ”Minusta tuntuu, että olet tänään erilainen kun ennen.” ”Näytät surulliselta … väsyneeltä, uneliaalta” jne. Keskustele kahden kesken. Voin sanoa esimerkiksi, että ”jää oppitunnin jalkeen hetkeksi, minulla on asiaa sinulle”. 
• Mistä tunnistat panikkiihäiriöisen opiskelijan; ryhmätyöt, esiintymiset pelottaa. Ei tule kouluun tai luokkaan. Myös muut pelot liittyvät näihin. Mitä teen? Kysyn häneltä itseltään miten asiaa voisin helpottaa? Mikä toisi sinulle turvaa opetustilanteessa? Kannustan toimimaan myös epämukavuusalueella, jolloin voisi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksia. Sovitusti olisiko muita suoritustapoja kun esimerkiksi esitelmät luokan edessä? 

Tutustu näihin:
thl.fi Huolen vyöhykkeet


Mitä voin tehdä opena?
Ryhmäyttäminen, osallistavat opetusmenetelmät pakk aa sekoittaen, vaihtoehtoiset suoritustavat opinnoissa, opiskelijan tukeminen ja vahvistaminen,vahvuuksien korostaminen, jotta opiskelija uskoo enemmän itseensä. Edetään koulun toimintamalin mukaan, mikäli sellainen löytyy esimerkiksi kiusaamistilanteisiin. Keskustelenko muiden opettajien kanssa? Ainakin siinä tapauksessa, että opiskelija on mukana. Jotta muutkin opettajat voivat ottaa huomioon opiskelijan vaikeudet opiskelussa.

Missä menee opettajan työn raja? Mitä olen valmis tekemään työaikani rajoissa tai vapaa-ajallani opiskelijoitten hyväksi? Lastensuojeluilmoituksen kynnys on pidettävä matalana, jos lapsen vanhempia ei kiinnosta lapsen tila ja jos tila vaatii toimenpiteitä.


VÄLITÄ! KOHTAA! KESKUSTELE! KUUNTELE!

Pirkon vinkit:

1. älä aja ketään pois luokasta tai koulusta, sillä ei rakenneta mitään
2. älä provosoidu koskaan opiskelijan käytöksestä luokassa
3. hankkiudu puheyhteyteen haastavan opiskelijan kanssa
4. kehoita kertomaan koko luokalle mitä ”häiriköllä” on sanottavaa, usein se auttaa
5. Jos pulpetit lentää, hae apua, ja silloin tietysti voidaan poistaa luokasta rauhoittumaan
6. Muista aina, että ihmisessä on muutakin kun se mitä koulussa näemme

Lukitestit

Erityispedagogiikan opintojakson lopuksi tutustuimme vielä lukiseulan tekemiseen. Saimme harjotusmielessä kokeilla kahta lukiseulan tekstiä. Niiden avulla pystyin näkemään millaisessa tilanteessa lukiseulan tekijä on. Pirkon neuvon mukaan testata ei kannata, jos ei ole mahdollisuutta tarjota tukea siihen mitä paljastuu.

Ajatuksia lopuksi... vaikka joudumme painimaan joskus vaikeitten nuorten kanssa... kyllä ne kasvaa! Ajan kanssa.

Syksyllä takaisin aiheeseen!
Opintojaksoon kuului myös itsenäinen opintotehtävä. Tein tehtävän syksyllä, kun olin kevään opetusharjoittelussa ja halusin keskittyä siihen. Täältä voit lukea lehtori Pirkko Kepasen antaman palautteen opintotehtävästäni. 

Tavoitteet ja niiden toteutuminen (opetusharjoittelu)

Koko kevään kestänyt opetusharjoittelu Oulun seudun ammattiopistossa on nyt päättymässä ja on aika tarkastella miten harjoittelulle annetut omat tavoitteeni toteutuivat.

1. Tavoitteenani opetusharjoittelussa oli suunnitella ja toteuttaa opintokokonaisuus lähihoitajille ja toteuttaa opetus pääasiallisesti lähiopetuksena, koska opintojeni käytännön harjoitusten pääpaino on tähän mennessä ollut verkko-opetuksessa. 

Tämä tavoite on toteutunut, koska sain opettaa peräti seitsemän lähipäivää lähihoitajille. Sen lisäksi opintokokonaisuuksiin sisältyi opiskelua verkossa. Sain suunnitella kolme opintokokonaisuutta; kehitysvammaisuuden, toimi-menetelmäopetuksen sekä perhetyön kokonaisuudet. 

Sain opetusharjoittelusta korvaamatonta kokemusta lähiopetuksesta. Opetin lähihoitajia Osao:lla. Kuvalähde: www.papunet.net/Sergio Palao/CATEDU

2. Tavoitteenani oli kokeilla itseohjautuvaa opetusta ja sen ohjaamista. Perhetyön opintojakson suunnittelin niin, että opiskelijat hankkivat perhetyön osaamisen itseohjautuvasti. Epäilimme aluksi ohjaavan opettajan kanssa tämän onnistumista, koska olimme havainneet, että ryhmässä on totuttu ns perinteiseen opetusmenetelmään, jossa opiskelija saa olla enempi passiivisena kuin aktiivisena osapuolena tiedon hankinnan suhteen. Myös se oli uutta opiskelijoille, että he saivat itse arvioida mitä asioita haluavat opiskella perhetyön alueelta.

Riskinotto kannatti, sillä ensimmäinen aloituskerta (ohjeet ja perhetyön perustieto) sekä vapaaehtoinen ohjauskerta onnistuivat hyvin. Tämän jälkeen opiskelijat työskentelivät itsenäisesti reilun kolme viikkoa ja palauttivat opintokokonaisuutensa minulle arvioitavaksi. Sain hyviä kokonaisuuksia nähtäväksi, tietysti myös pieniä rimanalituksia mahtui joukkoon. Kuitenkin, saimme olla tytyväisiä, miten vähällä ohjauksella opiskelijat pystyivät opiskelemaan perhetyön perusteet ja/tai valitsemiaan erikoisalueita perhetyöstä. Viimeisellä lähiopetuskerralla jaoimme tietoja. Kokeilu oli lopulta erittäin onnistunut ja opimme siitä paljon, minä, ohjaaa opettaja ja opiskelijat saimme kaikki uuden hyvän kokemuksen itseohjautuvasta opiskelusta.

Nautin kovasti vapaaehtoisesta ohjauspäivästä. Sinne saapui kourallinen opiskelijoita  ja sain heidän kanssaan jutella henkilökohtaisesti. Kävimme yhdessä ajatustenvaihtoa siitä, mitä he osaavat perhetyössä ja mikä voisi olla tavoitteensa tällä opintojaksolla. Sain onnistumisen kokemuksia siitä, kun huomasin että ohjauksen jälkeen opiskelijoille avautui tehtävä paremmin ja he pääsivät aloittamaan työn.

Opiskelijalta saatu palaute perhetyön itseohjautuvasta opiskelusta.

3. Tavoitteenani on oppia tuntemaan lähihoitajan näyttötutkinnon sisältö tarkemmin. Tehdessäni suunnitelmaa näille kolmelle opintokokonaisuudelle, minulla oli pohjana tietysti vammaistyön osaamisalan osaamiskriteerit. Etsin niistä aiheisiini sopivat ammattitaitovaatimukset ja niihin pohjautuen suunnittelin opintoja. Samalla luin ja opiskelin osaamisalan muita vaatimuksia. Koko lähihoitajan näyttätutkinnon rakenteeseen jatkan tutustumista harjoitteluni jälkeenkin. Koska haluaisin opettaa lähihoitajia jatkossakin, on tärkeää, että tunnen tutkinnon sisällön hyvin.


4. Tavoitteenani oli oppia käyttämään Moodlea ja Padletia oppimisympäristönä opettajan roolissa.

Moodlen käyttöön sain opastuksen heti harjoittelun aikana. Otin sen saman tien käyttöön ja loin sinne tervetuloa opiskelemaan-osion, keskustelualueen kysymyksille sekä aiheet kehitysvammaisuudelle, toimintakyvyn arvioinnille ja perhetyölle. Kevään edetessä lisäsin eri aiheisiin tiedostoja, nettilinkkejä ja kehitysvammaisuus-osiossa siellä oli myös tehtävän palautuskansio ja arvioinnit. 

Opin mielestäni hyvin nopeasti moodlen peruskäyttöä. Käytin sitä kevään aikana lähes päivittäin; tarkistin tehtäviä ja vastailin opiskelijoiden kysymyksiin sekä lisäsin ja muokkasin omaa materiaalia. Vaikka kaikkia työkaluja en käyttänyt, katselin silti mitä muuta vaihtoehtoja olisi ollut. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan moodlen opiskelua.

Padletin käytön opettelin luodessani sinne perhetyön opintomateriaalit ja opinto-ohjeet. Opastin opiskelijoita sen käyttöön. Liitin sinne videon, tekstitiedostoja, pptx-tiedostoja ja valokuvia. Sain ne kaikki esille haluamallani tavalla. Suurin osa opiskelijoista oli tyytyväisiä padletin käyttöön opintojaksolla. Muutaman mielestä se oli liian sekava. Tiedostin itsekin, että jos materiaalia on paljon, on syytä tarkastella huolella miten ne sinne asettelee, ettei kokonaisuus ole liian sekava. 

Osaan nyt padletin peruskäytön ja osaan myös opastaa toisia sen käytössä. Opiskelukaveri Jukka Nevalaisen padletin lyhyttä opetusvideotakin käytin opetuksessa.

Perhetyön padlet-seinä. Sisältö on katsottavissa täällä: http://padlet.com/rojola_susannakaroliina/2742rsvcyolw 

5. Tavoitteenani oli oppia käyttämään Preziä paremmin havainnollisen opetusmateriaalin luomisessa. Halusin materiaalissani tuoda esille papunet.netin tarjoamia kuvia monipuolistamaan kommunikaatiota. Tavoitteenani oli myös pärjätä vähäisellä puheentuen materiaalilla; luottaa omaan osaamiseen ja kokemustietoon.

Prezin kanssa ahkeroin suuresti verkostotyön, kehitysvammaisuus ja toimi-opintokokonaisuuksien yhteydessä. Tein useita dokumentteja, joista jokaiseen sain vähän lisää uusia ominaisuuksia. Käytin papunetin kuvia sekä prezin omaa kuvamateriaalia ja grafiikkaa. 

Prezin käyttö toi eteeni muutamia haasteita opettajan näkökulmasta; prezi-materiaalia ei ole helppo tulostaa opiskelijoille. Prezissä oleva tekstitiedosto-mahdollisuus laittaa tekstit epäloogiseen järjestykseen. Tulostaminen vaati leikkaa-liimaa työtä, jotta tekstit saatiin järkeviksi kokonaisuuksiksi. Liikaa lisätyötä opettajalle! Myöskään puhelimella prezit eivät avaudu ja tästä opiskelijat antoivat palautetta. Myös opetustilanteessa prezissä navigointi on hieman kompelöä. Jos kokonaisuus on pitkä, ei pääse nopeasti haluamalleen kohdalle, vaan joutuu naputtelemaan polkua yksi kerrallaan eteenpäin. 

Osaan nyt käyttää preziä hyvin. Oli tärkeää huomata myös nämä rajoitteet, jotka tulivat eteen prezin käytössä. Opettajana tulen käyttämään preziä esitysmateriaalina, mutta oiskelumateriaalit luon tarvittaessa erikseen. Minusta on hirmu mukavaa tehdä preziesityksiä, ne ovat innovatiivisia ja nykyaikaisen näköisiä. Minusta ne ovat myös opiskelijalle mukavia seurata.

Toimintakyvyn arvioinnissa opetin lähihoitajille Kehitysvammaliiton TOIMI-arviointilomakkeiston käyttöä. Sen käsittelyssä käytin preziesitystä, josta tuli monisäikeinen kokonaisuus.  Linkki esitykseen: http://prezi.com/-pjzeaghtqem/?utm_campaign=share&utm_medium=copy&rc=ex0share

6. Halusin opettajana pärjätä mahdollisimman vähällä puheen tukimateriaalilla. Loin prezillä rungot opetuskokonaisuuksille ja etenin niiden mukaan. Ne eivät sisältäneet juurikaan asiatietoa, vaan otsikoita. Näistä otsakkeista sain itse kiinni aiheesta, josta seuraavaksi kerron. 

Olen pärjännyt melko vähällä materiaalilla opetuksessani, koska aiheet ovat olleet minulle läheisiä ja tuttuja. Minulla on ollut paljon esimerkkejä ja tapauksia, joista olen lähiopetuksessa kertonut. Olen myös antanut tilaa kysymyksille ja keskustelulle. Mielestäni tällainen opetustyyli on minulle sopivampaa, missä eteneminen ei ole asiaa täynnä oleviin dioihin tukeutuvaa. Olen myös saanut hyvää palautetta opiskelijoilta, että esimerkit oikeasta työelämästä ovat olleet parasta opetuksessani. Prezi-esitykset ovat kuitenkin pitäneet minut hyvin raiteilla; sieltä olen pystynyt tarkistamaan missä milloinkin mennään ja mitä olin suunnitellut seuraavaksi.


7. Tavoitteenani oli päästä seuraamaan useamman kun yhden opettajan opetustyyliä, tehdä niistä havaintoja ja haastatella opettajia siitä, miten he suunnittelevat opintokokonaisuuksien sisältöjä. 

Seurasin kolmen opettajan opetusta ja samalla jututin heitä työstään. Opettajat olivat kaikki kokeneita ja sain heiltä hyviä vinkkejä tulevaisuuteen. Minut opettiin tosi hyvin vastaan ! Olin etukäteen ajatellut, että opettajana minulle kertyy koko ajan hyvää materiaalia opetukseen ja ajan saatossa opettaminen helpottuu, koska materiaaleja on olemassa jo valmiiksi. Tämä käsitys kuitenkin vesittyi, koska opettajat kertoivat, että heille voi lukukaudesta toiseen tulla eri aineita opetettavaksi ja tieto ja tyyli muuttuu kaiken aikaa; materiaaleja on joka opintokokonaisuudelle päivitettävä ja myös tietenkin tehtävä uusia. Eli tämä on jatkuva kivi, joka pyörii... 

Tehokasta opintokokonaisuuksien suunnittelu ja materaalien valmistus on ehkä silloin, kun ei ymppää materiaaleihin kaikkea mahdolllista tietoa, vaan ohjaa opiskelijoita hankkimaan tiedot eri teemohin liittyen. Olen sitä mieltä, että opiskelijoiden tulisi ottaa enemmän vastuuta tiedonhankinnasta. Valitettavasti harjoittelun aikana sain kokea, että näin ei ole. Osalle aikuisopiskelijoiltakin itsenäinen tiedonhankinta on vierasta ja epämieluisaa. Opiskelijat odottavat, että kaikki tieto tulee opettajalta valmiina. Tietoja hankintaan yksipuolisesti ja siihen käytetään harmillisen vähän aikaa. Onneksi vastaan tuli myös niitä opiskelijoita, jotka tietoa hakiessaan innostuivat aiheista enemmän ja oppivat, suorastaan ahmivat uutta tietoa aiheesta. 

Työelämässä pärjäävät parhaiten he, jotka ovat luonnostaan itseohjautuvia.

8. Tavoitteenani oli opetusharjoitteluni päätteeksi liittyä jonkun oman alani tiedonlähteeseen jäseneksi.

Olen kevään aikana liittynyt jo useisiin ammattiani tukeviin facebook-ryhmiin, muun muassa autismisäätiöön. Aion vielä etsiä stm:n tietopalvelun, josta alan ajankohtaiset tiedotteet lähetetään sähköpostiin.

Seurasin kevään aikana paljon alaani liittyviä facebook-ryhmiä ja etsin aktiivisesti ajankohtaista tietoa opetettavista aiheista. Kuvalähde: www.papunet.net/Sergio Palao/CATEDU

Arviointikokemusta roppa kaupalla!

Näiden etukäteen suunnittelemieni tavoitteiden lisäksi sain roppakaupalla kokemusta arvioinnista; 

1. Arvioin mallivastaustehtävän   kehitysvammaiuudesta moodlessa
2. Arvioin perhetyön laajemmat tehtävät kaikilta
3. Osallistuin pistokokeen kysymysten tekoon ja vastausten arviointiin 
4. Lopuksi teimme yhteisen tentin opettamistamme aiheista yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Myös tentitn arvioinnin teemme yhdessä. 

Tiesin, että opettajan työssä minulle kaikkein mieluisinta on tehtävien tarkistaminen. Miten mielenkiintosta on odottaa tehtäviä ja lukea niitä sekä merkata niihin omia huomioita. Opettelin myös kirjoittamaan palautteet huolellisesti ja ajatuksella. Niin, että jokainen opiskelija saa niistä kannustusta ja ohjausta jatkoon. Kaikista vaikeinta oli se, että jos tehtävä oli mennyt miltei täysin metsään, miten sen opiskelijalle esitän niin, ettei hän täysin lannistu, vaan jaksaa jatkaa eteenpäin. Minulla oli kyllä hieno ryhmä opiskelijoita. Sain heiltä paljon oppia ja eväitä omaan työhöni opettajana. Makiaa! <3 <3

Opiskelijalta saatu palaute viimeisenä lähipäivänä. 

Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen opetusharjoitteluuni. Sain tehdä työtä itsenäisesti ja hyvän ohjaajan valvonnan alla. Kävimme monia hyviä keskusteluja ja sain kuulla olevani opetustehtävissä ”kuin kala vedessä”. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, eli siis jäädä odottelemaan, että pääsee oikeesti alan hommiin!

Opiskelijalta saatu palaute

Perhetyön startti (opetusharjoittelu)

Viimeinen opetusharjoitteluni koetinkivi, perhetyö, on nyt käynnistetty. Perjantaina 15.4 aloitimme lähipäivällä, jossa kerroin lähihoitajaopiskelijoille opintokokonaisuuden etenemisestä ja tutustuimme yhdessä perhetyön perusteisiin.


Tässä opintokokonaisuudessa halusin kokeilla itseohjautuvaa opiskelua. Ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen opiskelijat luovat suunnitelman, joka mukaan he hankkivat perhetyön tietoa. Jokainen miettii henkilökohtaisesti mitä jo osaa ja mitä tietoa vielä tarvitsee. Lopuksi viimeisellä lähipäivällä jaamme tietoa, eli osa opiskelijoista pääsee esittelemään mitä on oppinut ja miten.


Valmisteluja


Tällaisessa tyylissä opiskella on monenlaisia riskejä. Olen havainnut, että aikuisryhmä on monella tapaa hyvin perinteisen opetuksen kannattaja; opettaja opettaa ja opiskelijat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Siksi itseohjautuva opiskelu voi olla heille iso pala purtavaksi. Työ on tehtävä itse.


Panostin hyvin ohjeisiin, jotta alku olisi mahdollisimman selkeä. Huomasin luokkahuoneessa opiskelijoiden osin tuskastuneetkin ilmeet, kun he miettivät kuulemiaan ohjeita ja samalla vaikuttivat miettivän, miten itse alkaisivat asioita työstämään. Myönsivätkin olevansa ihan pihalla. Ohjeistin etsimään lisää ohjeita ja vinkkejä Padlet-seinältä, jonka olin luonut tätä opintokokonaisuutta varten. Kehoitin myös ottamaan yhteyttä opettajaan, jotta mietityttävät asiat ratkeavat.


Tämän prezi-esitysen pohjalta etenin ohjeistuksessa:

http://prezi.com/57gkiom1they/?utm_campaign=share&utm_medium=copy



Ohjausta itsenäiseen opiskeluun

Tänään tiistaina 19.4 opiskelijoilla oli mahdollisuus saapua perhetyön ohjaukseen koululle tai työskennellä itsenäisesti. Paikalle saapui kuusi opiskelijaa. He kaikki olivat vielä alussa suunnitelmansa kanssa ja tarvitsivat siihen enemmän tai vähemmän lisäohjausta. Kävin heidän kanssaan keskustelua perhetyön osaamisesta ja yhdessä päätimme miten he jatkavat aiheen opiskelua. Oli todella antoisaa huomata, että kekustelujemme jälkeen opiskelijat saivat kiinni perhetyön ajatuksesta ja lähtivät työskentelemään kohti omia tavoitteitaan. Odotan todella mielenkiinnolla millaisia osaamiskokonaisuuksia saamme nähdä lähipäivänä 19.5, jolloin kokoamme kaiken tiedon yhteen.

Oppimistavoitteena Padletin haltuunotto

Yhtenä opetusharjoittelun osatavoitteena minulla oli tutustua paremmin Padletin käyttöön opetuksessa (www.padlet.com). Olin osallistunut opettajaopiskelijatoverini opintojaksolle, jossa erityispedagogiikkaa ohjattiin Padletin kautta. Tämä kokemus oli hyvä ja halusin tehdä siitä työkalun myös itselleni.


Loin Padlettiin uuden seinän, jonne kokosin perhetyön opintokokonaisuuden materiaalit. Padletiin opiskelijat löytävät Moodlesta löytyvän linkin kautta. Laitoin Padlet-seinälle youtube-videon, word-tiedostoja, valokuvan sekä linkkejä tekemiini preziesityksiin, joita osin käsiteltiin jo ensimmäisellä lähipäivällä. Opiskelijalle seinältä löytyy siis muun muassa opintokokonaisuuden ohjeita, opettajan tekemää opiskelumateriaalia perhetyön perusteista, kirjavinkkeä, esimerkkiteemoja opiskeluun sekä padlet-opetusvideo ja perhetyöhön liittyvää inspiraatiomusaa.


Kävi mielestäni läpi kaikki Padeltin toiminnot ja kokeilin niitä. Osaan siis nyt ohjelman peruskäytön ja olen vähän opastanut sen käytössä opiskelijoita. Yritin etsiä, voiko Padletin otsikkotekstien ulkoasua muuttaa (kirjainkoot, fontit, värit jne), mutta tällaista työkalua en löytänyt. Tämä täytyy vielä selvittää.

Kuvateksti: Tältä näyttää perhetyöhön liittyvä 

Padlet-seinä, jonka kokosin opiskelijoille inspiraatioksi.

Muitakin hommia


Perhetyön tiimellyksessä arvioin kehitysvammaisuuteen liittyviä mallivastaustehtäviä. Niitä on saapunut minulle hyvin tipotellen ja olen arvioinut niitä sitä mukaa kun ovat saapuneet. On mielenkiintoista työtä lukea opiskelijoiden kirjoituksia ja osa onkin kommentoinut saateviesteissä, että tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja ovat oppineet paljon uutta. Samalla osa on venytellyt tehtävän palautuksessa turhan kauan ja osalle täytyykin vielä laittaa asiasta muistutuksia. Itse taidan olla turhankin pedantti opiskelutöiden palautusajankohtien suhteen!


Tästä siis jatketaan. 16.5 mennessä on perhetyön tehtävän palautus ja tässä välillä tietysti annan opiskelijoille etäohjausta mikäli he sitä tarvisevat. Ohjaus tapahtuu Moodlen keskustelualueella sekä henkilökohtaisesti sähköpostin välityksellä.

Upeaa, kerrassaan upeaa (opetusharjoittelu)

Ensimmäisen opetuspäivän jälkeen tarkensin opintojaksojeni suoritusohjeita Moodleen ja lisäsin sinne materiaaleja. Aloin tarkentamaan perhetyön suunnitelmaa ja tuottaa siihen liittyviä opetusmateriaaleja. Samalla kertasin, että kaikki on valmista toiselle kehitysvammaisuus-päivälle sekä sen jälkeen alkavalle toimintakyvyn arviointi-kokonaisuudelle.


Puolessavälissä ollaan!

Takana on nyt kehitysvammaisuuden ja toimintakyvyn arviointiin liittyvät opintokokonaisuudet. Huh huh, että on ollut hauskaa, ihania opiskelijoita, ryhmätyötä, esimerkkiä käytännön työstä, ohjausta, keskusteluja... draamaa ja naurua. Niin paljon asiaa, että eilen jo olimme kaikki ihan väsyneitä, huonon sisäilman siivittäminä.


Aloin keräämään ihan paperille miellekarttaa siitä, mitä kaikkea olen jo oppinut. Joka päivä olen keskustellut vammaistyön opettajien kanssa ja oppinut paljon kokeneilta opettajilta. Työ on raskasta ja siihen liittyy paljon erilaisia ulottuvuuksia. Eilen työtä varjosti myös uutiset yt-neuvottelujen tuloksesta.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin mahtava viikko. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on ollut huikeaa. Olen onnekas, sillä minulle sattui hieno ryhmä opetuksen kohderyhmäksi. Tunnelma on kotoisa ja ryhmän jäsenet pääsääntöisesti iloisia ja puheliaita. Kaikki otetaan mukaan tomintaan, ryhmäytyminen erilaisiin tehtäviin sujuu luontevasti ja parit löytyvät hetkessä lyhyempiin porinatuokioihin. Huonoa tuulta tai moitteita/valitusta ei ole ollut, vaikka välillä opiskelijat ovat uuvuksissa pitkien koulupäivien ja lyhyiden taukojen vuoksi.


Meillä on ollut yhdessä mukavaa. Draama johdatteli meidät luovuuden tielle ja nauru raikui auditoriossa. Opiskelijoilla oli kykyä heittäytyä mukaan, vaikka osa tietysti suomalaiseen tapaan pakeni paikalta kun kyselin vapaaehtoisia. Rohkeimmat uhrautuivat toisten puolesta ja myös opettajaopiskelijaa tuettiin tässä, etten joutunut pulaan ja joutunut näyttelemään itse :D Aivan upeaa.


Ryhmästä löytyy ihania persoonia. Rauhallisia puurtajia, taiteellisempiaja teoreettisempia ihmisiä. Pohdiskelijoita, aktiivisia tiedonhakijoita. Pikkutarkkoja siivoustyön suunnittelijoita toteuttamaan kehitysvammaisille kuvallisia ohjeita. Turvallisia aikuisia tueksi kehitysvammaisille henkilöille. Äitejä, jotka ovat tottuneet toimimaan vammaisen lapsen kanssa. Puheliaita ja iloa tuottavia henkilöitä, joiden elämänilon toivon näkyvän myöhemmin myös lähihoitajan työssä. Miten ahkerasti porukka jaksaakin puurtaa ryhmätyön parissa, vaikka aiheet ovat joskus todella laajoja ja kokonaisuuksia pitäisi pystyä jotenkin hallitsemaan ja kahvitsemaan paperillekin.


Rentouttavaa viikonloppua... tästä jatkan nyt perhetyöhön orientoutumisella. Back in business 15.4.

Erilaisia oireyhtymiä (opetusharjoittelu)

Opetusharjoitteluni yksi osa-alue oli kehitysvammaisuus. Kokonaisuuden ohjelmaan kuului tavallisimpiin oireyhtymiin tutustuminen.

Learning cafe-menetelmän tuloksena opiskelijat tekivät keskusteluista miellekartat :

Rettin oireyhtymä

Downin syndrooma

Fragiili X-oireyhtymä

Turnerin oireyhtymä