Ensimmäisen opetuspäivän jälkeen tarkensin opintojaksojeni suoritusohjeita Moodleen ja lisäsin sinne materiaaleja. Aloin tarkentamaan perhetyön suunnitelmaa ja tuottaa siihen liittyviä opetusmateriaaleja. Samalla kertasin, että kaikki on valmista toiselle kehitysvammaisuus-päivälle sekä sen jälkeen alkavalle toimintakyvyn arviointi-kokonaisuudelle.
Puolessavälissä ollaan!
Takana on nyt kehitysvammaisuuden ja toimintakyvyn arviointiin liittyvät opintokokonaisuudet. Huh huh, että on ollut hauskaa, ihania opiskelijoita, ryhmätyötä, esimerkkiä käytännön työstä, ohjausta, keskusteluja... draamaa ja naurua. Niin paljon asiaa, että eilen jo olimme kaikki ihan väsyneitä, huonon sisäilman siivittäminä.
Aloin keräämään ihan paperille miellekarttaa siitä, mitä kaikkea olen jo oppinut. Joka päivä olen keskustellut vammaistyön opettajien kanssa ja oppinut paljon kokeneilta opettajilta. Työ on raskasta ja siihen liittyy paljon erilaisia ulottuvuuksia. Eilen työtä varjosti myös uutiset yt-neuvottelujen tuloksesta.
Kaikenkaikkiaan kuitenkin mahtava viikko. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on ollut huikeaa. Olen onnekas, sillä minulle sattui hieno ryhmä opetuksen kohderyhmäksi. Tunnelma on kotoisa ja ryhmän jäsenet pääsääntöisesti iloisia ja puheliaita. Kaikki otetaan mukaan tomintaan, ryhmäytyminen erilaisiin tehtäviin sujuu luontevasti ja parit löytyvät hetkessä lyhyempiin porinatuokioihin. Huonoa tuulta tai moitteita/valitusta ei ole ollut, vaikka välillä opiskelijat ovat uuvuksissa pitkien koulupäivien ja lyhyiden taukojen vuoksi.
Meillä on ollut yhdessä mukavaa. Draama johdatteli meidät luovuuden tielle ja nauru raikui auditoriossa. Opiskelijoilla oli kykyä heittäytyä mukaan, vaikka osa tietysti suomalaiseen tapaan pakeni paikalta kun kyselin vapaaehtoisia. Rohkeimmat uhrautuivat toisten puolesta ja myös opettajaopiskelijaa tuettiin tässä, etten joutunut pulaan ja joutunut näyttelemään itse :D Aivan upeaa.
Ryhmästä löytyy ihania persoonia. Rauhallisia puurtajia, taiteellisempiaja teoreettisempia ihmisiä. Pohdiskelijoita, aktiivisia tiedonhakijoita. Pikkutarkkoja siivoustyön suunnittelijoita toteuttamaan kehitysvammaisille kuvallisia ohjeita. Turvallisia aikuisia tueksi kehitysvammaisille henkilöille. Äitejä, jotka ovat tottuneet toimimaan vammaisen lapsen kanssa. Puheliaita ja iloa tuottavia henkilöitä, joiden elämänilon toivon näkyvän myöhemmin myös lähihoitajan työssä. Miten ahkerasti porukka jaksaakin puurtaa ryhmätyön parissa, vaikka aiheet ovat joskus todella laajoja ja kokonaisuuksia pitäisi pystyä jotenkin hallitsemaan ja kahvitsemaan paperillekin.
Rentouttavaa viikonloppua... tästä jatkan nyt perhetyöhön orientoutumisella. Back in business 15.4.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti