Opiskelut jatkuu

Pääsin kouluun! Eli opinnot jatkuvat Sosionomi ylempi amk -tutkintoon, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen. Olen myös vaihtanut työpaikkaa 1.5.2017, joten arki on muuttunut melkoisesti. Työskentelen nyt päivätoiminnan ohjaajana Caritas Mainingissa. Asiakkaat ovat edelleen haastavasti käyttäytyviä kehitysvammaisia, mutta työnkuva on melko erilainen ohjaajan työhön verrattuna.


Tässä essee, jonka kirjoitin esivalintakokeena. Jatkossa postailen siis pääasiassa kehittämistyöhön ja johtamiseen liittyvistä asioista.


Arjen työntekijät mukaan kehittämisprosessiin

- Lähtökohtana arjesta nousevat kehittämistarpeet

Johdanto

Työskentelen sosiaalialan ohjaajana ja olen urani aika törmännyt usein siihen, että kehittämistyötä tehdään liian kaukana arjesta. Työntekijänä olen joskus harmistunut, että kehittämiskohteet ovat olleet epäoleellisia tai jopa vääriä, jos niitä tarkastellaan arjen työn näkökulmasta. Tutkimuksellinen kehittämistyö lähtee siitä, että perusongelma, eli kehittämisen tarve ja kohde, on tullut kentältä ja sen kehittäminen tapahtuu käytännön kokeiluilla, tietoperustaan tukeutuen. Resurssien vähentyessä kehittämistyöhön käytettävät varat ja aika olisi kohdennettava tarkoin, jotta tältä vältyttäisiin jatkossa. Tutkimuksissa tuotettu tieto, sekä kehitystyössä tehdyt havainnot on osattava jalkauttaa käytäntöön. Tiedon levittäminen on tärkeä osa kehittämisprosessia.

Tässä esseessä tarkastelen aluksi tutkimuksellista kehittämistoimintaa käsitteenä. Sen jälkeen kerron esimerkein miten kehittämistyön prosessi voidaan jakaa eri vaiheisiin ja mitä se tarkoittaisi sosiaalialan ohjaajan työn kehittämisen näkökulmasta. Lopuksi pohdin kirjallisuuden esilletumia näkökulmia.


1. Mitä on tutkimuksellinen kehittämistoiminta?

Kirjallisuuden mukaan tutkimustoiminta ja kehittämistyö nivoituvat usein toisiinsa ja niitä on joskus vaikea erottaa toisistaan. Kehittäminen nähdään usein konkreettisena toimintana, jolla tähdätään jonkin selkeästi määritellyn tavoitteen saavuttamiseen (Toikko & Rantanen 2009, 14). Kehittämistä voidaan tehdä monella eri tasolla; se voi olla yksikön tai koko organisaatioon kohdistuvaa.

Toikko ym (2009, 21) selittää tutkimukselisen kehittämitoiminnan yleiskäsitteenä, jolla kuvataan tutkimustoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteyttä. Toiminnalla pyritään työn kehittämiseen, mutta myös luotettavan tiedon tuottamiseen. Kehittämistoiminnan ja tutkimuksen suhde voidaan hahmottaa siten, että kehittämisessä sovelletaan tutkimuksen tietoa (Toikko ym. 2009, 19). Ojasalo ym. (2014) tähdentää, että tarkoituksena ei ole luoda uutta teoriaa, vaan saattaa uusi tieto ja kokemus käytännön työssä hyödynnettäväksi. Tutkimuksellista kehittämistyötä eivät ohjaa ensisijassa teoreettiset vaan käytännölliset tavoitteet, joihin haetaan tukea teoriasta (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2014, 20).

Oleellista on, että kehitystyöhön nousevat kysymykset ovat lähtöisin käytännön työstä. Tutkimuksellinen kehittämistyö voi saada alkunsa erilaisista lähtökohdista, kuten organisaation kehittämistarpeista tai halusta saada aikaan muutoksia. Tutkimukselliseen kehittämistyöhön kuuluu siis yleensä käytännön ongelmien ratkaisua ja uusien ideoiden, käytäntöjen, tuotteiden tai palvelujen tuottamista ja toteuttamista. (Ojasalo ym. 2014, 19)

Useimmiten kehitystyön taustalla on jokin selkeä ongelma, johon tarvitaan ratkaisu, jotta työ etenisi paremmin, tehokkaammin. Teknisillä aloilla tämä trkoittaa ehä parempaa tuottavuutta rahallisesti tai tehokkaammin tehtyä työtä (kustannusten pieneneminen), mutta sosiaalialalla taustalla voi olla esimerkiksi työntekijöiden hyvinvoinnin säilyminen. Kuvitellaan, että kehityksen lopputuloksena toivotaan olevan väkivallan väheneminen kehitysvammaisten nuorten asumisyksikössä. Tuottavuuteen taikka kustannusten vähentämiseen viittaa tällöin esimerkiksi henkilökunnan käynnit työterveyshuollossa. Tutkimus voisi tässä tapauksessa tuotta tärkeää tietoa siitä, minkalaista väkivaltaa työpaikalla tarkalleenottaen kohdataan ja esimerkiksi minkalaisina vuorokaudenaikoina. Tällöin kehittämistyössä voidaan pohtia esimerkiksi resurssien lisäämistä haasteellisiin ajankohtiin taikka kehittää ennaltaehkäiseviä menetelmiä tilanteisiin, jotka toistuvat useimmin. Näin tieto auttaa meitä kehittämään työtä, tutkittuihin faktoihin perustuen.


2. Prosessi ja sen kulku

Tutkimuksellinen kehittäistyö nähdään prosessina, johon liittyy erilaisia toisiaan seuraavia vaiheita. Prosessi on kuitenkin vain harvoin etenee yksiselitteisesti prosessin vaiheita mukaellen. Tutkimus- ja kehittämistyön aikana tulee ilmi asioita, joihin on reagoitava kehittämistyössä, vaikka niitä ei ole huomioitu suunnittelussa. Myös vaiheesta toiseen siirtyminen voi olla limittäistä.

Toikko ym. (2009, 56) esittelee prosessin viisivaiheisena; perustelut, organisointi, toiminta, arviointi ja levittäminen. Ojasalo ym. (2014) taas esittää kehittämistyön muutostyön prosessina, johon kuuluu suunnittelu, toteutus ja arviointi. Toikon ym. (2009) vaiheissa perustelu sisältää toiminnan lähtökohtien määrittelyn, eli esimerkiksi työelämätä on voinut nousta esille ongelma, johon tarvitaan ratkaisua kehitystyön kautta. (Ojasalo ym. 2014 puhuu kehittämiskohteen tunnistamisesta). Esimerkiksi omassa työssäni sosiaalialalla työntekijät ovat voineet antaa palautetta, että työn väkivaltaisuus alkaa käydä liian kuormittavaksi ja on voitu huomata, että sairauslomat lisääntyvät. On siis olemassa selkeä työstä tuleva tarve kehittämiselle. Organisointi tarkoittaa tässä esimerkissä sitä, että tavoite (väkivallan väheneminen) hyväksytään organisaation seuraavilla tasoilla. Tarvitaan työnjako sekä rahoituksen miettiminen, mikäli kehitystyö vie resursseja. Organisointi tarkoittaa käytännön työn suunnittelua ja tehtävien jakoa. Myös aikataulut luodaan ja päämäärää kirkastetaan tai se voidaan vielä pilkkoa osiin. Tässä vaiheessa otetaan huomioon toimijat eri tasoilla; esimerkkitapauksessa kysytään kehittämistyöhön mukaan käytännön työntekijöitä, lähihoitajia, sosionomeja ja toisaalta erityistyöntekijöitä, kuten avekki-kouluttajaa, vastaavaa ohjaajaa sekä muita yrityksen asiantuntijoita haastavaan käyttäytymiseen liittyen. Toimijoiden määrittely on keskeinen osa kehittämistoiminnan organisointia (Toikko ym. 2009, 58).

Tämän jälkeen päästään toteutukseen. Kehittämistoiminnan toteutus muodostuu ideoinnista ja priorisoinnista, kokeilusta ja mallintamisesta (Toikko ym. 2009, 59). Asiantuntijoiden kesken käydään keskustelua siitä, mikä on ollut toimivaa ohjausta ja mikä ei, mitä on jo kokeiltu ja mitä on syytä ottaaa kokeiluun. Tuodaan esille myös muualla havaitut hyvät käytännöt (esim. tehdyt tutkimukset ja kokemustieto). Esimerkkitapauksen kaltaisessa toiminnassa ohjausmenetelmien testaaminen voisi tapahtua käytännön työssä, jolloin tuloksista saataisiin parempia. Tämän kaltaiseen työhön ei ole olemassa laboratorio-olosuhteisiin verrattavia mahdollisuuksia. Tekemisen ja kokeilujen lomassa työryhmä keskustelee havainnoistaan.

Toikon ym. (2009, 61) mukaan arvioinnin tehtävä on osoittaa se, onko kehittäistyö saavuttanut tarkoituksensa vai ei. Arviointia on hyvä tehdä kuitenkin myös pitkin matkaa, jolloin toiminta voi vielä suuntautua haluttuun, oleellisempaan suuntaan. Arviointi on jatkuvaa vuoropuhelua, joka avulla saadaan tietoa tehtävän kehitystyön tuloksista. Arviontia peilataan tietysti koko matkan niihin tavoitteisiin, joita aluksi luotiin. Esimerkkitapauksessa voidaan tarkastella väkivallan vähentymistä jollain valitulla ajanjaksolla ja verrata sitä aikaisemaan vastaavaan ajanjaksoon. Myös tehty ehkäisevä työ näkyy väkivaltatilastoissa ”läheltä piti”-tilanteina. Ennalta ehkäisevä työ on tuloksellista, mikäli tilanteet eivät etene väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Arvioinnin yhteydessä voidaan osoittaa myös ne työmenetelmät, jotka ovat toimineet ja jotka on siirrettävissä käytänteiksi. Tämä vaihe on tulosten levittäminen (nimityksinä käytetään myös myös juurruttaminen tai valtavirtaistaminen, Toikko ym. 2009, s. 62) Väkivaltaisen käytöksen ehkäisemiseksi voidaan luoda esimerkikssi selkeä toimintamalli tai kaavio, jonka kouluttaminen henkilökunnalle juurruttaisi sen käytännön työhön. Toikon ym. (2009) mukaan tulosten levittäminen vaatii usein oman prosessinsa, vaikka sen huomioiminen jo kehittämiprosessia suunnittellessa on tärkeää.


Pohdinta

Se, että tuotetaan tutkimustietoa käytännön työstä, auttaa näkemään mitkä työmenetelmät ovat toimivia ja mitä kannattaa siirtää edelleen eteenpäin esimerkiksi toisiin samankaltaista työtä tekeviin yksiköihin ja uusille työntekijöille. Työelämässä on paljon ns hiljaista tietoa. Hyviin, vuosikausia kehittyneisiin työnenetelmiin liittyvä tieto tulisi todentaa ja jalkauttaa kaikkien käytettäväksi. Tutkimuksellisessa kehittämistoiminnassa sekä käytetään että tuotetaan tietoa

Kirjassa Tutkimuksellinen kehitämistoiminta kirjoitetaan, että tutkimuksellisessa kehittämistyössä on oleellista että toimijat ovat aktiivisia. Toimijoilla tarkoitetaan sekä kehittäjän osallistumista konkreettiseen toimintaan että kehittäjän osallistumista konkreettiseen toimintaan (Toikko ym. 2009, 10-11). Liian usein käytännön työssä erilaiset projektit tai hallinto- ja johtoportaan tekemä kehitystyö ei kohtaa käytännän työn kanssa. Aina tulisi ottaa huomioon perustyö ja sen luonne sekä kentältä nousevat kehittämistarpeet. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan lähtökohtana Ojasalon ym. (2014) mukaan on kehittämiskohteen tunnistaminen (esimerkiksi väkivallan lisääntymisen aiheuttamat sairauspoissaolot). Tunnistamista varten tarvitsemme enemmän vuoropuhelua. Perustyössä toimivat työntekijät, kuten omalla alallani esimerkiksi lähihoitajat ja sosionomit tulisi ottaa mukaan aktiivisiksi toimijoiksi kehittämistyössä. Heillä on paljon tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat työn kehittämiseen liittyvät ydinkysymykset.

Tämän tehtävän myötä opin itsekin uuden tavan ajatella asioita; Toikko ym. (2009) puhuu tutkivasta työotteesta. Itse olen aina ajatellut omaavani kehittävän työotteen; esimerkiksi ohjaustyössä etsimme ja kokeilemme alati uusia tapoja ennaltaehkäistä asiakkaitten agressiivisuutta. Tärkeää olisi myös tuottaa tietoa, eli kirjata kokemukset muiden nähtäväksi ja käytettäviksi.

Työkentän konkareilla on paljon tietoa ja kokemusta, mutta opiskelijat, tuoreen tiedon ja innokuuden omaavat ihmiset, voivat myös olla tärkeä osa työelämän kehittäjinä. Jo opiskeluvaiheessa heille tulisi muodostaa kehittävä työote, ja opiskelujen aikana heitä tulee ohjata tarkastelemaan työtä niin, että sitä viedään alati eteenpäin.

- Miksi sitten on tärkeää nähdä kehitystyö prosessina? Ojasalo ym. (2014) kirjoittaa, että prosessin kautta ajatteleminen auttaa toimimaan järjestelmällisesti ja muunmuassa pysymään aikataulussa. Itse ajattelisin, että prosessin tiedostaminen auttaa myös siinä, että työ tehdään ja nähdään loppuun saakka, eikä esimerkiksi keskeneräisiä asioita viedä käytäntöön. Huolimattomuudella ja kiirehtimällä tehty kehitystyö jää usein huteraksi eikä se kasvata työn vakaata perustaa.


LÄHTEET

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.

Opeopintojen jälkeen

Opettajaopinnot päättyivät marraskuussa 2016. Jätin Opettajakorkeakoulun haikein mielin. Olisin halunnut ahmia vielä monia valinnaisia opintoja, mutta päädyin kuitenkin ottamaan paperit ulos marraskuulla. Äitiysloman ja hoitovapaan jälkeen palasin myös takaisin töihin tammikuun alussa.

Nyt kevät on kääntynyt jo maaliskuulle ja olen huilannut opinnoista useamman kuukauden. Opiskelukipinän sytyttyä uudelleen opettajaopintojen myötä, päätin huilata kevään ja hakea yhteishaussa sosionomi yamk-tutkinnon opiskelijaksi Oulun ammattikorkeakouluun. Opiskelut jatkuisivat syksyllä, mikäli pääsen sisään.

Hakupaperit on nyt kirjattu järjestelmään ja ennakkotehtävä on miltei valmis. Ennakkotehtävänä on pohtia tutkimuksellista kehittämistyötä ja kirjoittaa siitä essee, max 4 sivua. Aloin innolla työhön, mutta into tyssäsi lyhyeen, kun lähteeksi merkittyjä kirjoja ei meinannut löytyä mistään. Olin kirjastojen jonossa parhaimmillaan sijalla 1., mutta eräpäivä oli niin pitkälle, ettei teos olisi ehtinyt Ouluun ajoissa.

Onneksi on verkostot. Viritin ne vesille ja lopulta istahdin Oulun ammattikorkeakoulun Teuvo Pakkalan kadun kirjaston rauhaan lukemaan lukukappaleita kyseisistä kirjoista. Oikeastaan ratkaisu oli aika hyvä, koska sain samantien tehtyä hyvän alun tehtävän teoriapohjalle. Tilasin kortin ammattikorkeakoulun kirjastoon ja varasin teokset Kajaanista.

Kirjat saapuivat sopivasti yövuorojen alla. Kirkkain ajatuksin yövuorossa lueskelin kirjoja ja viimeistelin tehtävät. Lähdeviiteohjeetkin tuli kerrattua Oamk:n sivuilta pitkästä aikaa. Sain esseen mieleiseksi, huomenna tulostan sen ja luen vielä päivänvalossa ennen lähetystä. Pohdintaosuutta ehkä on vielä vähän tarkennettava.

 Saapa nähä miten tytön käy. Yhteishaun tulosten julkistaminen siirtynee kuitenkin pitkälle kesään.

Ennakkotehtävän kirjallisuuden hankinta aiheutti päänvaivaa. Sen seurauksena sai kirjastokortin ammattikorkeakoulun kirjastoon ja jatkossa osaan taas laajentaa tiedonhakua. Sukulaisista löytyy myös kirjastotäti, jota voi jatkossakin käyttää apuna teosten löytämisessä. Huom. kuva haluaa väkisin olla kallellaan. Olkoot. Jatkavat siis temppuilua!

Tekijänoikeudet opettajan työssä

Mikä merkitys tekijänoikeuksilla on opettajan työssä


Osallistuin tällä viikolla ammatillisen opettajakorkeakoulun valinnaiseen opintojaksoon "Opetuksen tekijänoikeudet ja avoimet oppimateriaalit". Tässä blogimerkinnässä pohdin kahden lähipäivän aikana esilläolleita teemoja opettajan työn näkökulmasta.


Aihe koskettaa kaikkia kansalaisia

Tekijänoikeusasiat koskettavat kaikkia kansalaisia, koska elämme sosiaalisen median maailmassa ja kohtaamme päivittäin kuvia, videoita, elokuvia ja muuta materiaalia, joita jokainen käytämme vähintäänkin yksityisiin tarpeisiimme.  Opettajan näkökulmasta nämä asiat ovat tärkeitä siksi, että esitämme ja välitämme erilaista materiaalia edelleen opiskelijoille; yksityisissä ja julkisissa tilanteissa. Ammattikouluympäristössä opettaminen on julkista, eli sitä koskee melko tiukat tekijänoikeussäädökset. Lähtökohtana on se, että mikäli materiaaleissa (esimerkiksi valokuvassa) ei ole mitään merkintää käyttöoikeuksista, käyttöoikeudet ovat pelkästään kuvan ottaneella henkilöllä. 

Opintojakson jälkeen osaan kuitenkin hakea nimenomaan sellaista materiaalia, joka on vapautettu tekijänoikeuksistaan ja täten luovutettu yleiseen käyttöön. Osaan paremmin myös huolehtia omasta materiaalistani ja sen jatkokäytöstä erilaisissa yhteyksissä. 

Tämä kuva löytyi Papunetistä haulla "tekijänoikeus". Kuvn nimi on "omistusoikeus". 

Kuva: www.papunet.net/Sergio Palao. CATEDU

Näistä lähtökohdista:

Tekijänoikeuksiin liittyvät asiat selvivät Tekijänoikeuslaista (404/1961). Teoksen tulee olla itsenäinen ja omaperäinen teos. Silloin tekijällä on tekijänoikeus teokseensa. Tärkeää on myös erottaa, että tekijänoikeudella suojataan jotain luovaa työtä. Esimerkiksi patentti tai tavaramerkki eroavat siinä, että patenttia haetaan jollekin keksintöpohjaiselle asialle ja tavaramerkki taas voi olla vaikkapa jokin sana tai sanonta.


Teijänoikeuksia voi saada esimerkiksi kirjalle, kartalle, selittäville piirustuksille, tietokoneohjelmille, luennoille ja muille kirjallisille materiaaleille. Sen lisäksi on taiteelliset teokset, esimerkiksi sävellykset, rakennukset ja kuvataide, elokuvat ja taidekäsityöt. Myös muun muassa taiteellinen valokuva voi olla taideteos. Lähioikeudet myönnetään esityksille (esimerkiksi suullinen luento), ääni- ja videotallenteille, valokuvaille, luetteloille ja tietokannoille sekä tv- ja radiolähetyksille.


Materiaalit avoimesti muidenkin käytettäviksi

Tutustuimme opinnoissa CC-lisensseihin, joiden ajatuksena on lisätä luovien töitten tulosten avointa jakamista maksuttomasti ja ei-kaupallisiin tarkoituksiin. Tutustuimme erilaisiin mahdollisuuksiin merkitä omiin tuotoksiin käyttöoikeuksia koskevat rajoitukset.

Creative Commons- lisenssi voi näyttää esimerkiksi tältä. 

Kuva: www.creativecommons.fi

CC-lisenssit siis helpottavat maailmanlaajuista pohdintaa siitä, mitä materiaaleja opettaja saa internetistä ottaa käyttöönsä. Lisenssit eivät korvaa tekijänoikeuksia, mutta ne toimivat tekijänoikeuksien rinnalla, yksittäisen ihmisen mahdollisuutena ilmoittaa annetuista vapauksista ja rajoituksista materiaalia koskien.

Tämä oli minulle täysin uutta oppia, mutta tulen varmasti näitä asioita opettajana tarkkailemaaan ja merkitsemään avoimeksi myös itse tekemiäni materiaaleja. Opettajana näen tämän erittäin tärkeänä, sillä mitä avoimemmin jaamme materiaaleja esimerkiksi saman alan ihmisten kesken, sitä laajemmin saamme tietoa, ja monipuolisempaa tietoa. Helpottaa myös opettajan työtaakkaa, jos kaikkea ei tarvitse luoda alusta saakka, vaan on olemassa materiaaleja, joita voi käyttää ja osaa myös muokata omiin opetustarkoituksiin.


Kokeilin käytännössä 

Tämän opintojakson ansiosta katson nyt omia opetusmateriaalejani aika erilaisin silmin. Jo alkaessani rakentaa materiaaleja, voin lähestyä asiaa CC-materialien kautta. Tällöin voin tuntea liikkuvani ns turvallisilla vesillä tekijänoikeuksiin liittyen. Ehdottomasti ohjaan tähän myös omia opiskelijoitani.

Www.creativecommuns.fi- sivustolla on hakukone, jonka kautta voi hakea avoimia materiaaleja. Tein koehaun sanalla ”disability”. Täytyy muistaa, että hakusivulla (http://search.creativecommons.org/?lang=fi) haetut CC-materiaalitkin täytyy tarkistaa, eli katsoa kuva alkuunsa asti ja lukea mitä lisenssi sisältää. Et voi siis sokeasti luottaa siihen, että saat vapaasti käyttää tällä haulla löytyneitä dokumentteja. CC-lisensseissä on myös useita eri variaatioita, joilla vapautta edelleen rajataan.

Vertailun vuoksi hain materiaalia suoraan Youtubessa  hakusanalla "kehitysvammaisuus" ja löysin esimerkkivideon https://www.youtube.com/watch?v=B2Tz3K3-2JI. Youtubessa kohdassa  "suodattimet" voin valita creative commons- suodattimen, jonka jälkeen saan näkyville videot, jotka on CC-lisensioitu. Videon tiedoista, kohdasta "näytä lisää" löytyy käyttölupa- tietoja, joissa asia on selvitetty tarkemmin. Esimerkkivideossa tällä tavalla: (Käyttölupa: Creative Commons Nimeä- käyttölupa (uudelleenkäyttö sallittu)). Eli tutki, tutki ja tutki. Näin käyttöoikeudet selviävät. Tarvittaessa  vielä kysy.

Oma julkaiseminen

Materiaalien teko... edelleen tässä opintoryhmässä törmäsimme siihen ajatukseen, että opettajan työ on hirvittävän suuri homma! Opetuksen suunnittelu ja materiaalien luominen on suuri suuri työ, ja  sitä tulisi arvostaa. Moni opettaja tekee materiaalit omalla ajallaan, kun opetustyöstä siihen ei ole varattuna aikaa. Tekijänoikeudet ja avoimet oppimateriaalit -opintojakson myötä tulen arvostamaan yhä enemmän omaa materiaaliani ja vaalimaan sen käyttöä ja jakamista toisten opettajien kanssa. Mitä useampi materiaalia tuottaa ja muokkaa, sen monipuolisempaa materiaalia opiskelijat saavat. Yhdessä opettajien kesken täytyy sopia miten yhteiseksi annettuja materiaaleja voidaan jatkossa käyttää.

Http://creativecommons.fi/valitse/ - sivustolla on kaavio, jonka mukaan voin arvioida millaisen tekijänoikeusmerkinnän laitan materiaaliini. Kaavio kyllä helpottaa valintaa, mutta henkilökohtaisesti ainakin olen huono muistamaan tällaista nippelitietoa ulkoa, eli varmempaa on totutella käyttämään apuna tuota sivustoa, mistä lyhenteiden selitykset selviävät. Lyhenteet löytyvät myös tästä blogimerkinnästäni. Nyt kun ne on tiedossa ja niihin alkaa kiinnittää huomiota, ne muistuvat myös paremmin mieleen.

Samalla sivustolla on myös työkalu (https://creativecommons.org/choose/?lang=fi#metadata), jossa kysymyksiin vastaten saa luotua omalle koneelle tallennettavissa olevan kuvakkeen lisenssistä. Tämän voi edelleen liittää esimerkiksi omaan kuvaan tai omaan opetusmateriaaliin.

Tein kokeeksi lisenssimerkinnän omaa kehitysvammaisuutta käsittelevään prezi-esitykseeni. Lisenssin valinta ja kuvakkeen tallentaminen onnistuivat hyvin. Liitin kuvakkeen prezi-esitykseni ensimmäiselle sivulle, jolloin voisin ajatella, että se koskee koko materiaalia. Opintojakson opettaja Kati Korennon mukaan tulkinnat eivät kuitenkaan aina ole niin yksioikoisia ja jos haluaa olla tarkka, voi lisenssimerkinnän laittaa halutessaan vaikka esityksen jokaiselle slidelle. Tämä "kokeilu" olikin itse asiassa yksi tämän opintojakson opintotehtävä, joka tuli suoritetuksi samantien. Sain siis ensimmäisen osaamismerkin tililleni.Ehkä jatkan osaamismerkkien tekoa myöhemmin.



Vinkkejä, kun käytät CC-lisensoitua materiaalia (lähde www.opentekoa.fi) 

• kopioi teos itsellesi 
• ota talteen verkko-osoite ja tekijän tiedot 
• toimi lisenssin ehdoin 
• mainitse tekijän nimi hänen toivomallaan tavalla 
• linkitä alkuperäiseen aineistoon jos mahdollista 
• merkitse muunnellut kohdat

Termejä CC-lisensseihin liittyen: 

BY mainitse tekijän nimi

ND No Derives, ei muutoksia

SA Share Alike, jaa samoin, eli laita kiertoon samoin ehdoin

CC0 Nolla, eli vapaa käyttöoikeus

(c) copyright eli pitää itsellään kaikki oikeudet

NC ei kaupalliseen käyttöön



MUITA YKSITTÄISIÄ HUOMIOITA JA NÄKÖKULMIA 

• Kysyä aina kannattaa; jos löydät hyvän opetusmateriaalin eikä siinä ole mitään merkintää käyttöoikeuksista, selvitä sen tekijä ja kysy lupaa käyttää sitä opetuksessa. Esimerkiksi itse halusin vielä varmistaa ja kysyä Papunet-sivuston kuvien käyttölupaa omassa blogissani. Lähetin Kehitysvammaliiton yhteyshenkilölle emailia ja sain luvan kirjallisena. 

• Monet materiaalit voi antaa linkkinä opiskelijoille, jolloin he voivat käydä katsomassa materiaalin yksityisesti, omalta koneeltaan
• Youtube-videoita ei saa esittää luokassa opetusmateriaaleina, koska luokka on julkinen tila. Opetus on julkista. Yksityisessä tilaisuudessa saat kuitenkin esittää YouTube-videoita. Sitten kuitenkin luokkaopetus on niin yksityinen, että opetusta ei saa kuvata esimerkiksi opiskelijan toimesta ilman lupaa. Katsotaan, että luokassa on liian vähän väkeä ollakseen julkinen tila  tai tilaisuus, jossa voi kuvata vapaasti.
• Kuitenkin esimerkiksi Padletissä voi olla linkki videoon, jonka opiskelijat voivat itsenäisesti katsoa. 
• YouTubessa lukee ”normaali YouTuben käyttöehto”; se tarkoittaa että vain yksityiseen käyttöön. 
• Digi- ja kopiointilupa on oppilaitoksille hankittuja yleisiä lupi, joista löytyy tarkemmat tiedot oppilaitostason mukaan. Näiden lupien varjolla voit näyttää esimerkiksi valokuvaa keskustelun pohjana tai kopioida tietyn määrän sivuja kirjoista tai nettijulkaisuista. Oppilaitoksilla voi olla myös itsenäisesti ostettuja oikeuksia, joita pitää selvittää oppilaitoksen hallinnosta. 
• Tekijänoikeus on voimassa tekijän eliniän ja 70 vuotta hänen kuolinvuotensa päättymisestä. 
• Lähioikeus on voimassa 50 vuotta siitä, kun teos on tehty, eli esimerkiksi valokuva on otettu. 
• Tekijänoikeus syntyy automaattisesti eikä sitä voi rekisteröidä minnekään. Copyright-merkillä ei ole sinänsä mitään merkitystä onko se esimerkiksi merkitty kuvaan vai ei. Mikäli merkintää ei ole, kuvaaja pitää kaikki oikeudet itsellään. 
• Oppilaitokset ostavat lisenssejä myös erilaisiin tietokoneohjelmiin, jotka ovat opettajien ja opiskelijoiden käytössä opintojen ajan
• Tekijänoikeus ei suojaa ideoita ja ajatuksia 
• Käytä opetuksessa kopioinnin ja skannauksen sijaan dokumenttikameraa ja näytä kirjasta tai lehdistä kuvia opiskelijoille 
• Opiskelija voi kopioida kirjan itse itselleen, mutta opettaja ei saa näin toimia. 
• Isyysoikeus tarkoittaa sitä, että tekijä täytyy olla nähtävillä kun teosta käytetään. 
• Respektioikeus tarkoittaa sitä, että materiaalia ei saa muuttaa tai saattaa yleisön saataviin tekijää loukkaavalla tavalla. 
• Urgund -ohjelmalla voidaan todentaa, onko opiskelijan työ plagioitu vai ei. Opiskelija tekee sen pyydettäessä itse ja palauttaa raportin opettajalle. 

Lähdeviittaus ja tekijänoikeudet

Tämä aihe nostatti karvani pystyyn todenteolla, sillä opetusharjoittelussa törmäsin epätietoisuuteen lähdeviittauksiin liittyen. Opintoryhmässä oli parikymmentä opiskelijaa, jotka olivat jo opintojensa loppuvaiheella. Kun teetin ryhmällä opintotehtävän, johon he hakivat teoriatietoja, vain muutama opiskelija merkitsi työhönsä lähdeviitteet.


Lähdeviittaus on tekijänoikeusasia. Viittauksella ilmoitat kuka on kirjoittanut tämän lauseen ja missä. Ilman viitemerkintää sinulla ei periaatteessa ole oikeutta lainata toisen ihmisen kirjoittamaa tekstiä omaan työhösi. Eri oppilaitoksilla voi olla hieman erilaisia tapoja lähdeviitemerkintöjen ohjeistuksissa. On kuitenkin jokaisen opettajan henkilökohtaisella vastuulla ohjeistaa ja vaatia opiskelijoilta alusta asti lähdemerkintöjen käyttöä. Perustelemalla lähdeviitteiden tarkoituksen voin ehkä lisätä opiskelijoitteni omaa motivaatiota huolehtia lähdeviitteistä.

MYÖS NÄISTÄ KESKUSTELIMME

Verkkokirjat ovat tulevaisuutta. Oppilaitokset ostavat käyttöoikeuksia verkkokirjoihin. Tarkista ne oppilaitoksesta, missä työskentelet. Tarkista mitä sopimuksessa lukee verkkomateriaalin näyttämisestä opetustilanteessa tai esimerkiksi niiden tallentamisesta omalle koneelle. Esimerkiksi tehtävä ja harjoituskirjoja ei ole lupa kopioida. Esimerkiksi oppikirjoissa on paljon tehtäviä, joita ei saa valokopioida suoraa omaan käyttöön. Voit kyllä käyttää ideaa, eli soveltaa ja rakentaa oman samankaltaisen tehtävän.


Verkkokurssit ovat myös haasteellisia, sillä yleensäottaen niistä ei sovita mitään. Jos luot esimerkiksi verkkokurssin Moodleen tai muutuhn oppimisalustaan, kuka saa käyttää sitä myöhemmin ja miten? Pitäisikö siitä sopia?




Fiiliksiä opintopäivästä <3


Maarit Junkkari on kyllä ihana lakimies, pehmeä ja rauhallinen. Esimerkillinen opettaja. Aiheen mielenkiintoisuudesta ja opettajan intensiivisyydestä kertokoot se, että ei malttanut lähteä edes vessaan keskenkaiken.

Toisen päivän vastuuvetäjä oli Kati Korento, joka on minulle ennestään tuntematon opettaja. Päivä alkoi kysymyksillä muun muassa ammattikorkeakoulun digimerkeistä, jotka minuakin alkoivat kiinnostaa. Hurjan paljon tietoa sisältyi myös toiseen päivään ja mukava tutustua myös Katiin.

Istumalihakset kyllä puutuivat tällä opintojaksolla. Suurin osa kahden päivän opetuksesta oli luentotyyppistä, Opettajat kertoivat ja opiskelijat kuuntelivat, kysyivät ja keskustelivat. Pitkästynyt en lainkaan, eli kerronta oli vaihtelevaa molemmilla opettajilla. Työskentelyämme virkistettiin  muun muassa pienryhmäryhmätyöskentelyllä, yhteisöllisellä kirjoittamisella, Kahoot-kyselyllä, sovelletulla akvaariokeskustelulla. Lyhytkin erilainen tekeminen auttoi taas jaksamaan luentotyyppistä tekemistä. Kaikenkaikkiaan olen hurjan tyytyväinen näihin opintopäiviin tekijänoikeuksien parissa.



VIELÄ LINKKJÄ JATKOA VARTEN:

www.tietosuoja.fi

Ammatillinen oettajakorkeakoulu; Tietosuojaan liittyvää materiaalia:
www.opentekoa.fi

Tietoa CC-lisensoinnista:
http://creativecommons.fi/


Urgund -ohjelmaan liittyvää:
http://blogs.helsinki.fi/alakopsaa/urkund-ohjeet-opiskelijalle/


Täältä voit lukea eri oppilaitosasteiden luvat. HUOM! Lue lupaehdot!
www.kopiosto.fi:

TEKOA - avoimet aineistot
https://tekijanoikeudetammatinopetuksessa.wordpress.com/avoimet-aineistot/

www.jamendo.com

www.pinterest.com

Vinkki jatko-opiskeluun: Luo itsellesi oman alasi CC-materiaalikokoelma haluamaasi sosiaaliseen kirjanmerkkipalveluun

Kaikki tähän tekijänoikeusopintokokonaisuuteen liittyvä materiaali löytyy osoitteesta www.opentekoa.fi. Materiaalia saa käyttää tekijänoikeuksien opetuksessa.

Opeopintojen loppu häämöttää

Tänään oli valtavan ihana päivä opiskelujen parissa. Esittelin oman osaamiseni näyttöportfoliotilaisuudessa, joka järjestetään opintojen loppuvaiheessa oleville opiskelijoille. Itselläni on jäljellä vielä kaksi valinnaisiin opintoihin liittyvää opintokokonaisuutta, mutta lopputulema alkaa jo hahmottua.


Tämänpäiväiseen tilaisuuteen opettajakorkeakoululla osallistui kuusi opiskelijaa eri ryhmistä. Rakensin oman esitykseni sen pohjalta, mitä haluaisin tietää, jos olisin palkkaamassa opettajaa sosiaali- ja terveysalan opintoihin. Tein aluksi kokonaisuuden, joka avaisi opiskelu- ja työkokemustaustaani. Tämän jälkeen kerroin tärkeimmät oppini ope-opintojen ajalta.


 Rohkea kokeilemaan
Jouduin skippaamaan pari aihettani, koska aiemmilla esiintyjillä ja keskustelijoilla oli aikataulu jo venähtänyt turhan pitkään. Itselleni jäi siksi hieman kiireen tuntu esityksestä, mutta palautteen perusteella se ei välittynyt kuulijoihin. Se harmittaa eniten, että en ehtinyt nauttia omasta esiintymisestäni. Se oli tämän päivän tavoitteeni ja se kyllä jäi saavuttamatta. Vertaispalautteen mukaan vaikutin itsevarmalta osaamiseni suhteen ja olin rauhallinen esiintyjä. Erityisesti jäi mieleen se, että arvioija sanoi nähneensä minusta, että olen rohkea kokeilemaan ja epäonnistumaan. Juuri sellainen haluan olla. Kehittyäkseni kokeilen jotain uutta ja annan itselleni luvan epäonnistua ja yrittää viisaampana uudelleen.


Koko päivän annista oma osouuteni jäi aika pieneksi verraten siihen, mitä uutta taas sain toisilta opiskelijoilta. Sain taas kokea opiskelun suolan; toiset ihmiset ja heidän kokemuksensa. Tänään kohtasin kaksi muuta sosionomia, joilla molemmilla oli ihan erilainen tausta ja osaaminen kun minulla. Yhden insinöörin, yhden ambulanssimies-työnohjaajayhdistelmän sekä henkilöstöpäällikön. Jokaisella meillä on omat vahvuutemme ja puutteemme opettajan työtä ajatellen.

Useimmat noudattelivat melko perinteistä kaavaa oman osaamisen esittelyssä; taustani, mitä olen oppinut ja mihin olen menossa. Jokaisella oli esiintymisessä mukana ripaus omaa persoonaa ja omaa opetustyyliä. Aivan viimeisenä saimme kuulla hieman erilaisen esityksen opettajan esiintymisjännityksestä. Se sytytti kipinän sisälläni. Tästä haluan kirjoittaa minäkin! Joten palaan asiaan varmasti myöhemmin täällä blogissa.


Blogi saikin tänään ansitsemaansa huomiota. Sen lisäksi että sain kehuja tutorilta omasta blogistani ja sain kerrottua miten aion käyttää sitä myös jatkossa, mainosin sitä myös niille opiskelijoille, jotka vielä epäilivät julkisen blogin tähdellisyyttä. Samalla tunsin ylpeyttä verkko-opettajuudesta; olen herättänyt uudelleen itsessäni verkossa toimimisen osaamisen ja kiinnostuksen. Se on tulevaisuutta.


Päivän päätteeksi kävimme lounaalla Tubassa. Kirjoitin tämän blogimerkinnän ja avasin tutorini Maaritin antaman arviointikirjekuoren. Haikeutta mielessä ajattelin, että illalla täytyy tehdä tutkintohakemus opiskelijapalveluihin. Onneksi tämä ei ole vielä täysin ohi!

Opettajan osaamisen kehittämissuunnitelma

Jälleen on aika arvioinnin! Opinnot alkavat olla loppusuoralla. Opettajaopintoihin kuuluu Opettajan osaamisen kehittäissuunnitelma (5op), joka sisältää oman osaamisen arviointia ja oppimisprosessin esilletuomista. Kokonaisuuteen liittyy myös portfoliotilaisuus, joka pidetään 22.11.2016.


Alla olevassa tekstissä pohdin kehittymistäni ammatilliseksi opettajaksi eri osaamisalueilla. Tekstin lomassa on linkkejä, joista pääset aiempiin blogimerkintöihin kyseisistä aiheista.

Ammatillisen opettajan osaaminen

SUUNNITTELUOSAAMINEN


Koko ammattipedagogisten opintojen ajan olemme saaneet opiskella opetuksen suunnittelua, koska opiskelumme toteutettiin palapelimallilla; vuorotellen jokainen opiskelijaryhmä suunnitteli ja toteutti oman aiheensa opetuksen muulle ryhmälle. Suunnittelua tehtiin yhdessä oman ryhmän kanssa ja sitä jaettiin myös osiin ja suunniteltiin yksilöinä osia kokonaisuudesta.


Aloitimme pienten kokonaisuuksien suunnittelusta ja lopuksi suunnittelimme mikro-opetustuokion kyykyn ja askelkyykyn opetuksesta (mikro-opetus) sekä kokonaisen opintojakson yrittäjyyskasvatuksesta.


Opetusharjoittelussa suunnittelin lähihoitajaopiskelijoille kolme erillistä kokonaisuutta; perhetyö, kehitysvammaisuus ja toimintakyvyn arviointi. Lähtökohtana oli lähihoitajan ammattitutkinnon tavoitteet näistä aiheista. Sain tehdä sisällöllisen suunnittelutyön täysin itsenäisesti, saaden tietysti palautetta ja kehitysideoita ohjaavalta opettajalta. Työ oli erittäin haastavaa, mukavaa ja palkitsevaa!


Olen ehkä jo lähtökohtaisesti hyvä suunnittelemaan erilaisia asioita ja kokonaisuuksia, mutta opettajaopintojen jälkeen tiedän, mihin opettajana saattaa kompastua. Suunnitteluun käytettävää aikaa on vähän ja esimerkiksi opintojaksoon liittyvien tehtävien suunnittelussa on otettava huomioon kuinka paljon aikaa on käytettävissä niiden arviointiin.

Kuva: Toimiva opintokokonaisuus vaatii huolellista suunnittelua. 

Kuvalähde: www.papunet.net /Sclera nbo (www.sclera.be)

Kaikenkaikkiaan suunnittelutyön tulisi olla tehokasta. Tämä vaatii opettajalta keskittymistä asiaan. Itse ainakin aion käyttää työkaluna must know / should know/ nice to know – jaottelua. Tätä jo harjoittelinkin opetusharjoittelun aikana. Kokemattomana opettajana en vielä tiennyt miten paljon aikaa eri osioihin varaisin keskusteluineen ja muine aikavarkaineen, joten tällä jaottelulla etenimme tärkeimmästä alkaen.




TOTEUTUSOSAAMINEN


Palapelimallin vuoksi olen harjoitellut opettajuutta käytännössä nyt puolentoista vuoden ajan. Suunnitellut ja toteuttanut aluksi pieniä ja lopuksi kokonaisia oikeita opintojaksoja. Tällainen kehityskaari on ollut todella opettavainen. Nyt luotan siihen että pystyn aivan hyvin suunnittelemaan opintokokonaisuuksia opiskelijoille.


Olen toteuttanut lyhyet (10-20min) opetustuokiot aiheista salassapito- ja tietosuoja opettajan työssä (ape3), mitä on oppiminen ja millaisia erilaisia oppimiskäsityksiä on (ape4), oppimista ja yhteisöllisyyttä lisäävät ryhmätyötavat (ape 7) ja mitä tarkoittaa ydinainesanalyysi (ape 8). Lähiopetusta harjoittelimme suunnittelemalla parin kanssa mikro-opetustukion, joka pidettiin opiskelijakollegoille. Sen toteutimme tekemällä oppimisen ja osaamisen osoittamisen periaatteilla, aiheenamme oli kyykky ja askelkyykky, niiden oikeanlainen tekniikka (parini on fysioterapeutti ja toimii liikunnanohjaajana). Mikro-opetuksesta lisää blogissani.


Opintojen loppuvaiheessa toteutimme ryhmittäin myös kokonaisen opintojakson opiskelijakollegoille. Minun ryhmäni valitsi aiheeksi yrittäjyyskasvatuksen. Yhdessä toteutimme ison kokonaisuuden, johon liittyi ennakkotehtävää, lähiopetusta ja taisi olla pieni jälkitehtäväkin. Oli hieno kokemus vastata kokonaisuudesta yhdesä tuttujen ryhmäläistenkanssa; ei ollut ihan yksin mutta kuitenkin vastussa. Onnistuimme hienosti ja saimme hyvää palautetta.


Opetusharjoittelussa toteutin lähihoitajaopiskelijoille kehitysvammaisuuden opintojakson, toimintakyvyn avioinnin ja sen jälkeen perhetyön opintojakson. Näistä perhetyö toteutettiin poikkeavalla tavalla; opiskelijat lähtivät itse aktiivisina arvioimaan omaa osaamistaan perhetyössä ja suuntasivat tiedonhaunsa sen mukaan mitä tietoa heiltä puuttui. Kokeilu itseohjautuvasta opiskelusta oli jännittävä ja haasteita oli, mutta ohjaavan open kanssa olimme lopuksi kokeiluun tyytyväisiä. Myös opiskelijoilta tuli hyvää palautetta opiskelutavasta.

Opetusharjoittelun toteutuksista voit lukea lisää täältä. Sain opetusharjoittelusta kokonaisuutena tosi hyvän arvioinnin, joka on luetttavissa blogissani.


Olen saanut monipuolisesti kokeilla käytännössä valitsemiani opetusmenetelmiä, muun muassa luentoa, aktivoivaa kyselyä, porinaryhmää, opetuskeskustelua, draamaa, tekemällä oppimista, kirjoittamalla oppimista ja learning cafeeta. Kaikkiin näihin opintokokonaisuuksiin olen tietysti tehnyt opiskelu- ja esitysmateriaaleja. Tässä niistä muutama esimerkki : kehitysvammaisuus / perhetyö. Olen oppinut toteuttamaan opintojaksoja myös erilaisille alustoille, kuten moodleen ja ac-videoneuvotteluympäristöön, padletiin, ja tavalliseen luokkaympäristöön sekä auditoriotilaan. Materiaalien teossa olen käyttänyt wordia, powerpointia sekä preziä. Olen myös joutunut muokkaamaan suunnittelemaani opetusta tai tiloja tulleiden yhtäkkisten muutosten mukaan (mm pelastusharjoitus opetusharjoittelussa).


Toteuttamistani opetuksista olen saanut palautetta vertaisiltani opettajaopiskelijoilta, lähihoitajaopiskelijoilta, omalta tutoriltani ja muilta opettajilta sekä opetusharjoittelun ohjaajalta. Varsinkin lähihoitajaopiskelijoilta saatu palaute oli kullan arvoista!



ARVIOINTI- JA PALAUTEOSAAMINEN


Arviointiosaamista minulla oli jo opintojen alussa melko paljon. Olen opiskellut paljon ja kaikkiin opintoihin on sisältynyt itsearviointia. Se on minulle vaivatonta ja tunnistan hyvin omat vahvuuteni jA puutteeni opettajan työssä. Uutena näissä opinnoissa on tullut vertaisarviointi, jota olemme tehneet useamman kerran. Olen ollut mukana myös näyttötutkinnon arvioinnissa kahdelle lähihoitajaopiskelijalle sekä itse suorittanut kolme näyttötutkintoa, missä olen ollut arvioitavan roolissa. Näyttötutkintojen arviointiprosessi on siten minulle hyvin tuttu.

Opettajana olen sekä palautteen vastaanottaja että antaja. Kuvalähde: www.papunet.net /Sclera nbo (www.sclera.be)

Opintojen aikana olen itse saanut runsaasti palautetta eri kanavista. Opetusharjoittelussa korostuivat palautteenannon taidot opettajan roolissa. Opiskeijat tekivät opintotehtäviä ja annoin heille niistä palautteita. Pidin todella paljon tehtävien läpikäynnistä ja palautteenannosta. Olen mielestäni hyvä kirjoittamaan kehittävää palautetta tiivistetysti. Kritiikin antaminen on haastavaa, mutta kun miettii sanoja huolellisesti, ne on otettu vastaan hyvin. Vaikein palaute oli kirjoittaa silloin, kun huomasin että tehtävä oli miltei täysin suoraa kopioitu lähteistä. Palautteenantoni on useimmiten kehitysvinkkejä antavaa, ei niinkään virheiden kertaamista. Annan jokaisessa palautteessa jotain positiivista ja kannustan ja kiitän, kun näen että opiskelija on nähnyt vaivaa.


Opetusharjoittelun aikana sain olla mukana myös ryhmätentin suunnittelussa ja tenttien arvioinissa. Tämä oli minulle uusi kokemus ja opettavainen. Siksikin, että tenttivastauksissa oli paljon puutteita ja opettajina pysyimme lujana, jotta vaadimme laatua ja sitä, että opiskelijan on osattavat vaaditut asiat. Täydennyspyyntöjä laitoimme moneen tenttiin. Se ei ollut mieluinen tehtävä, mutta tärkeä.

Tärkein oppi arviointiin liittyen on se, että opettajana kuljen jatkUvasti käsikädessä kunkin tutkinnon ammattitaitovaatimusten ja arviointikriteerien kanssa.

Arviointiin liittyvässä blogimerkinnässä käsittelen erikseen erilaisia opettajan käytössä olevia arviointimemetelmiä, arvioinnin käsitteitä, itsearviointia ja vertaisarviointia, sekä pohdin millainen arviointi edistää oppimista. Pohdin kirjoituksessa myös omia kokemuksiani arvioinnista.



ERITYISPEDAGOGINEN OSAAMINEN


Nykyinen työni on oikeastaan erityiskasvatusta. Kasvatan vammaisia lapsia ja nuoria lastensuojelun erityisyksikössä. Asiakkailla on hyvinmonenlaista erityisvaikeuksia; puuheentuoton erityisvaikeuksia, mielenterveyden ongelmia, tarkkaavaisuushäiriöitä ja niin edelleen. Olen työkennellyt läheisessä yhteistyössä erityiskoulun kanssa, jota ohjaamani lapset ja nuoret käyvät. Koulun ja asumispalvelujen yhteistyö on tärkeää, kun on kyse haastavasta kehitysvammaisesta. Tähtäämme kokonaisvaltaiseen arjen sujuvuuteen.


Opettajaopintojen myötä käsitykseni erilaista vaikeuksista on laajentunut ja olen ymmärtänyt sen että esimerkiksi ammattikoulun opettaja kohtaa ison osan ikäluokasta. Tähän mahtuu tietysti monella lailla oireilevia nuoria. Myös aikuispuolella kohtaamme monenlaisa elämäntarinoita, kokemuksia, jotka vaikuttavat henkilöön tänä päivänä. Pohdin erityispedagogiikkaan liittyviä oppejani blogissa.

Opettajaopintoihin liittyi yksi osuus erkkapedan opintoja. Koska aihe on minua lähellä ammattini (ohjaaja lastensuojelun erityisyksikössä) vuoksi, nautin erityisesti tästä opintojaksosta ja halusin vielä syventää tietojani opettajuuden näkökulmasta. Niinpä osallistuin vielä valinnaisissa opinnoissa erityispedagogiikkaa ammatilliseen koulutukseen -opintojaksolle.

Sain opintojaksosta erittäin hyvän palautteen. Käsittellin esseetehtävässäni lukihäiriöstä ja adhd-piirteistä kärsivää opiskelijaa, hänen kompastuskiviään ja oppilaitoksen sekä opettajan mahdollisuuksia auttaa opiskelijaa. Onnistuin tehtävässä hyvin ja opin paljon lisää kirjallisuudesta.



KANSAINVÄLISYYS- JA MONIKULTTUURISUUSOSAAMINEN

Kansainvälisyys- ja kulttuuriosaamista minulla oli kaikkein vähiten opintojen alussa. Ne eivät ole aihealueita, jotka minua luontaisesti kiinnostavat. Opettajaopinnoissa sain osallistua mielenkiintoisiin opintokokonaisuuksiin näistä aiheista. Case tehtävät opettivat paljon. Opin myös sen, että tärkein opettaja monikulttuurisuudessa ovat henkilöt itse. Monikulttuurisuus on vahvasti läsnä kaikissa oppilaitoksissa. (linkit kirjoituksiin blogissa http://susannakaroliina.blogspot.fi/2016/01/ape-11-kansainvalisyys-ja.html).


Oppilaitoksissa kansainvälisyys ja siihen liittyvät yhteistyöt riippuvat meneillään olevista projekteista. Osallistun mielelläni erilaisiin projekteihin ja yhteistyöhön ja kehitän näin omaa osaamistani ja kielitaitoa. Omana lukioaikanani olen osalistunut aktiivisesti ystävyyskoulu-toimintaan, jonka kautta vierailimme Saksassa ja Unkarissa. Kokemukset olivat erittäin hyviä.

Opiskelijakanta on tietysti nykyään hyvin kansainvälistä ja monikulttuurista, joten haasteena on jatkuvasti huoioida myös nämä asiat opetuksessa. Opetuskieli on yksi asia, minkä uutena opettajana ehkä toivoisin pysyvän suomena (lähihoitajien koulutus), mutta englantini on hyvä ja pystyn ohjaamaan opiskelijoita myös englanniksi. Työelämässä kohtaan monkulttuurisuutta avoimin mielin ja tavoitteeni on kohdata jokainen opiskelija yksilönä.


Tarkemmin tutustuin Oulun ammattikorkeakoulun kansainvälisyystoimintaan. Tässä yhteydessä pohdin myös sitä, miten kansainvälisyys näkyy sosiaalialan opetuksessa. Alallahan osa tulevaa työnkuvaa on monikulttuurisuusosaaminen. Eli itse olen roolissa, missä opetan monikulttuurisia henkiöitä, mutta opetan myös kantasuomalaisia, jotka tulevat työskentelemään monikulttuuristen asiakkaiden kanssa. Uskon että tärkeintä on opettaa tasa-arvoista, aitoa kohtaamista ja korostaa ennakkoluulottomuutta ja yksilölähtöisyyttä.


Tärkeä kiteytys blogitekstistäni:

”Nämä (kansainvälisyys,monikulttuurisuus ja kestävä kehitys) teemat ovat esillä monissa sosionomin tutkinnon asiakokonaisuuksissa, kestävä kehitys myös omana opintokokonaisuutenaan. Teemme pääasiassa työtä erilaisten ihmisten erilaisten ongelmien parissa. Hyvään elämään tähtääminen on jokaiselle itsestäänselvyyttä. Opettajana haluaisin keskusteluttaa opiskelijoita enemmän siitä, mikä milloinkin ja kenellekin on hyvää elämää? Kansainvälisesti ajatteleva kestävää kehitystä toteuttava opettaja opettaisi niin, että opiskelijat ottavat työssään huomioon myös tulevien sukupolvien mahdollisuuden elää hyvää ja onnellista elämää. ”



VERKOSTO-OSAAMINEN


Olin opetusharjoittelussani apuopena ohjaavan opettajan opintojaksolla verkostotyö. Sunnittelin sinne oman osuuteni, jossa kerroin verkostoista käytännön työssä; asiakkaan ja työntekijän näkökulmasta. Olen työssäni sosiaalialalla tehnyt jatkuvasti verkostotyötä, mutta suunnitellessani opetusta aiheesta, laajentui myös oma tietämykseni ja ymmärrykseni verkoston erilaisista hyödyistä.

Olen sosiaalinen ja helpostilähestyttävä henkilö, joten uskon verkostojen luomisen ja ylläpitämisen olevan hyvä puoleni. Myös se, että olen työskennellyt eri aloilla ja toiminut mm toimittajana lehdessä, on luonut minulle hyvät perusverkostot eri aloilta. Työssä voin edelleen kehittää omaa opettajuuteen liittyvää verkostoani.

Esimerkkinä tässä sosiaalialan ohjaajan ammattiverkosto.

Myös työelämälähtöisyys opettajan työssä auttaa rakentamaan ammatillisia verkostoja.

TUTKIMUS- JA KEHITTÄMISOSAAMINEN

Kuva: Ammatillisen opettajan osaaminen.  

Kuvalähde: http://www10.edu.fi/ammattipeda/?sivu=opettajan_osaamisen_kehittaminen 

Ylläolevassa kuviossa kehittämistyö jaetaan oman osaamisen kehittämiseen ja oman alan ja työelämän kehittämiseen. Omaa työtäni osaan kehittää hyvin. Omaan luontaisesti kehittävän työotteen. Tunnen itseni ja omat voimavarani sekä tapani työskennellä. Perustyössä mietin alati uusia keinoja kehittää työtä, varsinkin silloin jos huomaan epäkohtia. Pyrin aktiivisesti etsimään ratkaisuja tilanteisiin, jotka eivät tunnu toimivilta. Olen myös joustava ottamaan käyttöön uusia menetelmiä ja kokeilemaan erilaisia asioita esimerkiksi haastavien opiskelijoiden kanssa.


Työelämän kehittämiseen tähtään yhdessä opiskelijoiden kanssa yhdistämällä tehokkaasti työelämää ja opintoja, jolloin voimme saada aikaan innovatiivisia projekteja ja hedelmällistä yhteistyötä. Innokkailla opiskelijoilla on usein luovuutta ja intoa kehittää uusia toimintatapoja työelämään. Näitä haluan opettajana olla tukemassa. Opettajan roolissa minun on tärkeä tuntea työelämän tarpeita, jotta voimme tarjota toinen toisillemme tukea tutkimus- ja kehittämistyössä. Opiskelijalle esimerkiksi erilaiset kirjalliset työt, kuten myös opinnäytetyöt voivat olla työelämälle tuotettuja tutkimuksia.


Opetusharjoittelun yhteydessä tutustuin Oulun seudun ammattiopiston tutkimus – ja kehittämistyöhön.




AMMATILLINEN KOHTAAMINEN


Minulla on hyvän vuorovaikutustaidot ja osaan toimia ammatillisesti työtilanteissa. Kirjoitan blogissani näin:


”Vuorovaikutustilanteessa opiskelijoiden kanssa annan tilaa keskustelulle. Jaan puheenvuoroja ja kuuntelen rauhassa. Aktivoin keskustelua kysymyksillä ja antamalla välillä lisää faktatietoa. Reagoin kuulemaani, vastaan kysymyksiin ja kerron tarvittaessa lisää aiheesta. Otan huomioon, että opiskelijoilla on erilaisia näkemyksiä opettamastani aiheesta. Vuorovaikutus on tärkeä osa hyvän luennon ja luennoitsijan ominaisuuksia.”

Opettajaopintojen aikana olen oppinut tietoisen läsnäolon taitoja. Kokeilin niitä ensimmäisen kerran opettajaopintojen lähiopetuksessa, missä pidin miniopintojakson kurssitovereilleni. Ennen osuuteni alkua tein reippaan kävelylenkin, jonk aikana tietoisesti täytin mieleni tulevalla aiheella ja kävin sen läpi vaihe vaiheelta vielä kerran. Keskityin vain siihen ja sain hyviä tuloksia. Olin varmempi aloittamaan harjoitusopetuksen ja se eteni suunnitellusti. Minua ei möskään jännittänyt, koska olin hyvin valmistautunut ja keskittynyt opetettavaan aiheeseen. Varsinkin kiireisen elää keskellä tämä on erittäin tärkeä taito; keskittyä siihen, mitä on käsillä juuri nyt. 

Erityispedagogiikan opintojen johdosta olen myös valmiimpi kohtaamaan erilaisia opiskelijoita. Tärkein oppi on, että jokainen kohdataan yksilönä.



ARVO-OSAAMINEN


Oaj listaa opettajan työn arvoiksi ihmisarvo, todellisuus, oikeudenmukaisuus sekä vastuu ja vapaus. Ihmisarvon kunnioittaminen näkyy kaikessa tekemisessäni; arvostan ihmisyyttä, kuuntelen yksilöä ja hyväksyn henkilöt sellaisena kun he ovat.

Todenmukaisuus on ehkä jopa itsestäänselvyys. Olen avoin ja rehellinen ihminen ja pyrin eri yhteyksissä lisäämään ihmisten avoimuutta, ainakin omalla esimerkilläni (mm työyhteisöt). Vaikka oikeudenmukaisuus on mukana peruselämän arvoissakin, se korostuu opettajan työssä. Opettaja on vastuussa joukosta opiskelijoita ja heitä kaikkia on kohdeltava samanarvoisesti, muun muassa arvioinneissa. Työskentelen syrjinnän ehkäisemiseksi ja otan jokaisen opiskelijan vastaan avimesti; tarkkailen ja pyrin sopeuttamaan ryhmään sellaisetkin, jotka ovat sosiaalisesti kömpelömpiä. Arvioin tilannetta huolellisesti, kun kohtaan epäoikeudenmukaisuutta tai sääntöjen rikkomuksia. Kysysn toisten mielipiteitä ja kuuntelen. Työskentelen sen mukaan, että jokainen opiskelija saa hänlle kuuluvaa oikeutta. 

Opettajan työskentelen omalla persoonallani. Työn taustalla ovat kuitenkin opettajuutta ohjaavat lait ja asetukset. Opetussuunnitelmat, ja mm ammattitutkintovaatimukset ovat ohjenuorana työlleni.

Opettajan työtä ohjaavat lait ja asetukset. 

Kuvalähde: www.papunet.net/ Sergio Palao CATEDU.

LAIT. ASETUKSET JA OHJEET


Lakeihin liittyviä velvollisuuksia pohdin blogissani erikseen. Tiedän mistä löydän lait ja asetukset, mitä kulloinkin tarvitsen. Tarkistan asioita www.finlex.fi -osoitteesta. Osaan etsiä laajasti työssä tarvitsemiani ohjeita (esim työpikkojen sisäiset verkot). Tästä lähteestä löytyy myös tärkeitä opettajan tarvitsemia lakeja.

Nyt on opiskeltu... mutta 

Miten ylläpidän ammatillisen opettajan osaamistani ja edistän kasvua kohti hyvää ammatillista opettajuutta?

Palaan omaan työhöni ohjaajaksi tammikuussa. Olen ollut yli vuoden kotiäitinä ja sinä aikana opiskellut ja harjoitellut opettajuutta. Opettajaopintojen jälkeen jatkan näyttömestarikoulutukseen mikäli minut valitaan opiskelijaksi. Ammatillisella puolella näyttömestarikoulutuksesta on varmasti hyötyä ja pysyn samalla opiskelurytmissä.


Töissä aion kehittää itseäni opettajuuttakin silmälläpitäen. Kerään erilaista materiaalia opetusta varten sekä tarkastelen haastavien kehitysvammaisten ohjaamista erilaisista näkökulmista, jotta voin kertoa jatkossa monipuoliseti kokemuksistani. Konkreettisena tavoitteena minulla on luoda materiaalia esimerkiksi rajoituspäätöksentekoon liittyvistä asioista, väkivallan kohtaamisesta sekä haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten kanssa työskentelyyn liittyvistä asioista. Pidän todella paljon materiaalien ja kokonaisuuksien luomisesta, joten aion tehdä tätä työtä itselleni, koska uskon että tästä taustatyöstä on varmasti jossainkohti apua.

Työelämässä tietysti olen aktiivinen sidosryhmien kanssa jotta opin uutta myös omasta nykyisestä työstäni. Verkostot ja alan kehitys sekä tutkimukset ja kansainvälisyys ovat sellaisia asioita, joihin täytyy perehtyä oman työn ohella. Saan näistä kuitenkin tuoreimmat tiedot alaan ja sen kehitykseen liittyen. Opettajuuden opiskelu on herättänyt minussa uudelleen kiinnostuksen pysyä ajan hermolla omalla alallani.


Aion myös ilmoittaa töissä halukkuuteni kouluttaa uusia työntekijöitä sisäisissä koulutuksissa. Ilmoittaudun vapaaehtoiseksi ohjaamaan opiskelijoita. Siinä voin pitää yllä palautteenanto- ja arviointitaitojani. Näitä tietysti ylläpidän myös muussa kanssakäymisessä. Olen oppinut hurjasti mm työyhteisötaidoista, joita voin edelleen kehittää työelämässä.


Kerään myös materiaaleja, lehtileikkeleitä, artikkeleja, nettiosoitteita tms niistä aihepiireistä, jotka jatkossa tulevat kuulumaan opetukseeni sosiaali- ja terveysalalla. Luen aktiivisesti alan julkaisuja ja seuraan monia facebook-ryhmiä, joista saan ajankohtaisia tietoja, mm autismi- ja aspergerliitosta ja kehitysvammaliitosta.


Ajatuksenani on myös ilmoittautua oppilaitoksiin kertomaan työstäni ja kehitysvammaisuudesta, jotta opettajan perusolemus ja esiintyminen pysyisi luonnollisesti näppituntumassa. Opettajan sijaiseksi olen jo ilmoittautunut Osaolle, mutta ilmoittaudun myös muihin oppilaitoksiin. Käytän hyväkseni näyttöportfoliotilaisuuteen luomaani osaamisesitystä.


Haaveenai olisi lukea erilaista kirjallisuutta opettajuuteen liittyen ja kirjoittaa nistä edelleen merkintöjä blogiini. Haluaisin säilyttää opintojen aikana aloittamani blogin aktiivisena paikkana, josta minuun voi tutustua opettajuuden näkökulmasta. Opintojen aikana on herännyt monia kirjavinkkejä, joita olen laittanut ylös eri aihepiirien yhteyteen. Näitä kirjoja voin nyt lukea ja pohtia niitä huvikseni blogiin. Haaste on tietysti edelleen löytää aikaa opiskelulle, mutta onhan aika löytynyt tähänkin saakka ja tulee löytymään jatkossakin, kun aiheet kiinnostvat kovasti.


Nälkä kasvaa syödessä; Seuraavassa yhteishaussa aion hakea myös sosionomi, ylempi amk -koulutukseen, jotta saan pätevyyden opettaa myös ammattikorkeakoulussa.

Opetusharjoittelun arviointi

SUSANNA ROJOLAN OPETUSHARJOITTELUN ARVIOINTI

KEVÄT 2016

OHJAAVA OPETTAJA: IRINA PIRI-HORSMA, OULUN SEUDUN AMMATTIOPISTO/KONTINKANKAAN YKSIKKÖ



OMAN SUBSTANSSIALAN PEDAGOGINEN OSAAMINEN

Susanna on lähtenyt suunnittelemaan opetustaan ammattitaitovaatimusten mukaisesti. Opetussuunnitelma on ohjannut hänen työtään. Vielä tarkempi perehtyminen lähihoitajien opintojen aikaisempiin sisältöihin olisi ollut paikallaan, nyt tarkastelu jäi meidän välisten keskustelujen varaan. Tosin käytettävissä oleva aikakin oli rajallinen. Susanna toi esille hyvin omaa työkokemustaan havainnollistavin esimerkein opetuksessa. Susannan osaaminen näkyi opetuksessa. Pedagogisesti Susanna käytti hyvin erilaisia menetelmiä opetuksessaan. Hän lähti rohkeasti ja luovasti kokeilemaan menetelmien käyttöä. Mielestäni hän onnistui erittäin hyvin.

YHTEISTYÖ- JA VUOROVAIKUTUSOSAAMINEN

Susannalla on hyvät vuorovaikutustaidot. Hän oli hyvin luonteva opetustilanteissa. Rauhallinen ja selkeä puheessaan. Kuunteli aidosti opiskelijoita ja otti jokaisen huomioon. Antoi selkeät ohjeistukset eri tehtäviin. Huolehti aikatauluissa pysymisestä. Oli tarvittaessa myös jämäkkä.

Myös työyhteisössämme Susanna teki luontevasti yhteistyötä muiden työntekijöiden kanssa. Rohkea ja avoin vuorovaikutuksessaan.


TYÖELÄMÄOSAAMINEN

Susanna huomioi turvallisuusasiat tunneilla. Oli perehtynyt niihin myös hyvin turvallisuusvastaavamme kanssa.

Työelämätuntemus näkyi hyvin Susannan opetuksessa ja käymissämme keskusteluissa.


KEHITTÄMISOSAAMINEN

Tässä osiossa on vielä kehittämisen tarvetta. Susanna ei päässyt ehkä vielä sinne saakka että miten koulutusta pitäisi kehittää työelämän ja yhteiskunnan tarpeisiin. Meidän keskusteluissamme tällainen asia ei noussut esille. Pedagogisesti hän kyllä mietti erilaisten menetelmien käyttöä mikä tukisi oppimista parhaiten. Ammatillisen opettajuuden ja opetuksen reflektointi jäi vähäiseksi. Susanna pohti paljon opetustaan sen sisältöjä ja opetusmenetelmiä. Tämä olikin keskeistä ja tärkeää.


LOPPUKOMMENTIT JA YLEISARVIOINTI

Susanna Rojola pääsi nopeasti sisälle opetettavaan asiaan ja eri sisältöihin. Hän rakensi hyvät opetuskokonaisuudet keskeisistä sisältöalueista vammaistyön osaamisalan lähihoitajaopiskelijoille.

Opiskelijat antoivat hyvää palautetta Susannalle . Mielestäni sekä sisällöt että opetus sinänsä olivat kiitettävällä tasolla. Susanna saa hyvän kontaktin opiskelijoihin ja osaa ottaa luokassa myös auktoriteettiaseman olemalla silti hyvin tasa-arvoinen ja helposti lähestyttävä opettaja.

Kiitos Susannalle ja hyvää jatkoa elämään.


Oulussa 15.6.2016

Irina Piri-Horsma

Lehtori

Oulun seudun ammattiopisto/ Kontinkankaan yksikkö

Itsensä johtaminen ja työhyvinvointi: Arviointi

Hei Susanna!
Kirjoittaminen on todellakin vahvuutesi, kuten itsekin toteat! Kirjoittamaasi lukiessa ei tullut ollenkaan sellainen tunne, että olisi lukenut tenttivastausta. Tuntui kuin olisi lukenut mielenkiintoista elämäntarinaa.

Olet pohtinut itsesi johtamista ja työhyvinvointia paljon elämäsi varrella. Kirjoittamassasi oli viisautta ja syvällisyyttä, joka ei synny hetkessä, vaan vaatii pysähtymistä, itsetuntemusta, reflektointia, kiinnostusta elämästä ja ihmisistä. Olet löytänyt vahvuutesi ja olet myös löytänyt unelmasi, jota kohti kuljet. Sinulla on kyky pysähtyä ja löytää hyvät asiat ympäriltäsi, osaat olla kiitollinen. Onnellisuutesi välittyy kirjoittamastasi ihanasti. Omien kokemustesi lisäksi olet tutustunut kirjallisuuteen, johon viittaat sopivissa kohdin.

Kehittymisesi kuvaus olisi hyvä esimerkki kenelle tahansa, joka haluaa pyrkiä parempaan itsensä johtamiseen, parempaan ammatillisuuteen ja ihmisyyteen. 

Kiitos, Susanna! Onnea matkallasi kohti unelmaa!

Opintokorttiisi merkitään 5 op.

Syysterveisin Pirkko ja Marja