Erityispedagogiikkaa ammatilliseen koulutukseen

Yhtenä viiimeiaikaisena koko koulujärjestelmää koskevana hyvän opettaja vaatimuksena on esitetty opettajan kyky toteuttaa yksilöllistä opetusta ottamalla huomioon esimerkiksi oppijoiden erilaiset kokemustaustat, tiedon konstruointitavat ja oppimisstrategiat.Vaikka oppija rakentaa oppimispolkunsa koulutusjärjestelmän asettamissa rajoissa, se tapahtuu kuitenkin hänen omista lähtökohdistaan.

Erkkapedaa syvemmin!

Valinnaiset opinnot aloitin osallistumalla erityispedagogiikkaa ammatiliseen koulutukseen-opintojaksolle Oulussa 2-3.3.2016. Ope-opinnoissahan on yksi erityispedagogiikan opintojakso jo ollut, mutta halusin lähteä syvntämään tietoa tästä mielenkiintoisesta aiheesta. Samalla sain tavata oman epe-ryhmän opiskelijoita Kaisaa ja Jukkaa, joita olikin jo ikävä <3


Päästään tutuiksi!
Tutustumiskeino; dialoginen tutustuminen

Ekan opintopäivän aluksi asetuttiin kolmen henkilön ryhmiin, ja nimettiin itsemme kirjaimin a b ja c. Ryhmäydyttiin sellaisten kanssa, joita emme tunteneet ennestään. Vuorotellen kerrottiin jotain itsestä, toiset harjoittelivat kuuntelemista, olivat kiinnostuneita ja esittivät kysymyksiä. Lopuksi kerroimme vurotellen muulle ryhmälle, mitä olimme oppineet ryhmäläisistä. Äärimmäisen mielenkiintoista jälleen kerran kuulla, miten monista eri taustoista ihmiset tulevat koulutuksiin, tuovat mukanaan paljon arvokasta tietoa eri aloilta. Elämäni tärkein missio voisi olla osallistua edes vuosittain tällaisiin koulutuksiin, joissa kohtaan moniammatillista foorumia yli alarajojen.

Mitä opin! Mielenkiintoista tutustumista yksilöihin - myös verkoston luomista. Vinkki! Laita timer missä ajassa täytyy kertoa, muutoin aikataulu venyy. Tällaisen ryhmäytymisen jälkeen oli mukavampi aloittaa itse aiheen opiskelu.

Dialoginen tutustuminen oli hyvä keino myös verkostoitua koulutuksen yhteydessä. Kuvalähde: www.papunet.net. Kuva: Sclera.nbo (www.sclera.be)

Aiheeseen kiinni!
Kurssin opettaja, lehtori Pirkko Kepanen, mikä ihana osamisen ilmentymä. En ollut kuvitellutkaan miten paljon erityisopetuksen osaamista hänellä on. Alussa hän kertoikin seikkaperäisesti kokemuksestaan. Päivien antiin minulla ei ollut suuresti odotuksia, koska en ollut katsonut etukäteen opettajalta tulleita materiaaleja ja ohjemaa. Päivien aluksi ohjelma käytiin tietysti läpi, mutta Pirkko antoi meille mahdollisuuden sitä myös muuttaa toiveitemme mukaisesti.


Erityiskasvatuksen arvot; ihmisarvo, integriteetti, itsemääräämisoikeus ja osallisuus
Tärkeää opettajan työssä on kaikenlaisten opiskelijoiden yhtäarvoinen kohtaaminen. Yhä enemmän oppijaryhmissä on muun muassa päihteidenkäyttäjiä, rikostaustaisia ja eri arvomaailman edustajia. Voisinko opettajana tuoda esille sitä, että jokaisella on opintojen myötä mahdollisuus parempaan elämään. Voin kuvitella päihdetyön koemuksenkin kautta, että usein tämä työ on pään seinään hakkaamista, turhauttavaa ja turhalta tuntuvaa, mutta ei se vaadi minulta paljon, että teen sen silti. Kunhan en ota asioita liian henkilökohtaisesti, vaikka jokaisen oppilaan haluaisinkin kantaa mukanani opintojakson loppuun saakka. Näenkö ihmisessä esimerkiksi jotain vahvuuksia, joista voisin hänelle kertoa? Hyvä palaute jatkuvasti epäonnistuvalle ihmiselle voi olla elämänkääntävä kokemus.

Kannustava palaute on erityistä tukea tarvitsevalle opiskelijalle tärkeää. Kuvalähde: www.papunet.net. Kuva: Sclera.nbo (www.sclera.be)

Itsemääräämisoikeus
Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää omista asioistaan. En opettajanakaan saa päättää asioista kenenkään puolesta. Itsemääräämisoikeudesta puhutaan nyt jatkuvasti vammaispuolella, mutta on tärkeää minulle ajatella asiaa myös opettajan näkökulmasta. Omassa opetusryhmässäni kaikki opiskelijat voivat olla osallisia ja pyrin siihen, että huomioin syrjäytymisvaarassa olevat henkilöt ja tuen heitä löytämään itselleen ryhmän ja toimimaan siinä yhdenvertaisena jäsenenä.

Jos pitkä ja pätkä on saman aidan äärellä ja molempien pitäisi nähdä aidan yli, onhan se annettava jotain sen pätkän jalkojen alle, jotta hän pystyy näkemään saman minkä muutkin!

Vinkki!
Katso Luovin sivuilta erkkaa verkossa; positiivinen pedagogiikka.


KÄSITE!
Itegriteetti; Jokainen ihminen on kokonaisuus, jota ei saa särkeä

JOPO; joustava perusopetus




Inkluusion vaikeus

Kävimme kesksutelua inkluusiosta. Opettajan mielestä inkluusio on ihmisarvoon perustuva ajattelutapa, joka pitäisi vallita Suomessa ja muuallakin. Mutta todellisuus? Jokaisella on oikeus tulla halutessaan samaan kouluun muitten kanssa. Eli henkilöllä on periaatteellinen oikeus samaan kouluun, mutta yhdessä voidaan päättää että hänelle parempi on aloittaa erityiskoulussa. Pääasia on, että opiskelupaikka määräytyy opiskelijan tarpeista, eikä kukaan ulkopuolinen sitä määrää.

Käsittelimme inkluusiota myös väittelyn muodossa. Opettaja otti jaon viiteen. Numerot 1 ja 5 asettuivat vastakkain väittelyyn. Toiset puolustivat inkluusiota ja toiset olivat sitä vastaan. Herkullista!

Tarinoilla käyntiin
Toinen päivä alkoi tarinoilla. Koskettavia, elämänmakuisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat selvinneet elämästä jokainen omalla tavallaan. Hyvä opetuksellinen tapa tuoda julki ryhmästä löytyvä tietoisuus aiheesta. Tarinat jäävät mieleen ja niitä voi kertoa yhä edelleen.

Tämän jälkeen katsoimme opintojakson suoritustavat selkokieliseksi muutettuina. Muut opiskelijat olivat eilisiltapäivänä tehneet tehtävänä selkokielistämisen. Minä lähdin pääkipuisena kotiin hieman aiemmin. Nyt sain käsityksen miten tärkeää on miettiä tehtävännot selkeäksi ja ymmärrettäväksi. Jos suoritustapoja on monia, niiden havainnollistaminen on tärkeää, vaikkapa porraskuvion avulla. Pelkästään sanallinen ohje oli itsellenikin liian kiemurainen ymmärtää. Näiden ohjeiden perusteella palaan erkkapedan pariin taas opetusharjoittelun jälkeen kun alan työstää tähän opintojaksoon liittyvää oppimistehtävää.

Selkokielellä tehty tehtävänanto avautuu helpommin kaikille opiskelijoille. Kuvalähde: www.papunet.net. Kuva: Sergio Palao / CATEDU

Erityisopetuksen perusteen merkkaaminen ja tilastointi
Käynnistelyjen jälkeen palasimme taas aiheeseen. Tarkastelimme erityisoppilaiden määrää ja sijoittumista erilaisiin oppilaitoksiin Suomessa. Kuten aiemminkin olen jo oppinut, erilaiset haasteet oppimisessa lisääntyvät, eli erityisopetuksen tarpeessa olevat opiskelijoitten määrä lisääntyy vuosittain.

Hojksiin täytyy merkitä erityisopetuksen peruste tietyn luokituksen mukaan. Tilastojen mukaan eniten on vajaat 10 vuotta sitten ollut lukihäiriöitä. (ammatillisen koulutuksen erityisopetustilasto 2007 erityisopetuksen perusteiden mukaan) Mikähän tilanne olisi tilastossa tänä päivänä?

Mikä merkitys tällä ”merkinnällä” on opettajalle tai opiskelijalle? Merkintä pohditaan yhdessä opiskelijan ja huoltajan kanssa, ei opettaja yksin! Muista tärkeä arvoperusta myös tässä työssä.

”Värisevää sielua ei saa tallata”

Miten tunnistan erilaisia oppimisen esteitä?

• havainnoin ryhmää ja sen muutoksia 
• miten tunnistan alkoholin liikakäytön (haju,väsymys) mitä teen? Onko kyseessä alaikäinen vai aikuisopiskelija? Keskustelen, ohjaan terveydenhoitajalle. Onko oppilaitoksella käytäntöä hoitoonohjaukseen? 
• Entä jos päihde onkin jotain muuta? Silmistä? Punaiset, olemus poikkeaa normaalista, poissaoleva. Koulussa saat lähettää oppilaan testiin. Ota kaveriksi toinen työntekijä ja arvioikaa asiaa yhdessä. Keskustele opiskelijan kanssa, ehdota puhallusta. Ohjataan hoitoon. Millainen on koulun päihdetoimintamalli? 
• Entä jos joku on tokkuranen, unelias jne.. otan asian reilusti puheeksi. ”Minusta tuntuu, että olet tänään erilainen kun ennen.” ”Näytät surulliselta … väsyneeltä, uneliaalta” jne. Keskustele kahden kesken. Voin sanoa esimerkiksi, että ”jää oppitunnin jalkeen hetkeksi, minulla on asiaa sinulle”. 
• Mistä tunnistat panikkiihäiriöisen opiskelijan; ryhmätyöt, esiintymiset pelottaa. Ei tule kouluun tai luokkaan. Myös muut pelot liittyvät näihin. Mitä teen? Kysyn häneltä itseltään miten asiaa voisin helpottaa? Mikä toisi sinulle turvaa opetustilanteessa? Kannustan toimimaan myös epämukavuusalueella, jolloin voisi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksia. Sovitusti olisiko muita suoritustapoja kun esimerkiksi esitelmät luokan edessä? 

Tutustu näihin:
thl.fi Huolen vyöhykkeet


Mitä voin tehdä opena?
Ryhmäyttäminen, osallistavat opetusmenetelmät pakk aa sekoittaen, vaihtoehtoiset suoritustavat opinnoissa, opiskelijan tukeminen ja vahvistaminen,vahvuuksien korostaminen, jotta opiskelija uskoo enemmän itseensä. Edetään koulun toimintamalin mukaan, mikäli sellainen löytyy esimerkiksi kiusaamistilanteisiin. Keskustelenko muiden opettajien kanssa? Ainakin siinä tapauksessa, että opiskelija on mukana. Jotta muutkin opettajat voivat ottaa huomioon opiskelijan vaikeudet opiskelussa.

Missä menee opettajan työn raja? Mitä olen valmis tekemään työaikani rajoissa tai vapaa-ajallani opiskelijoitten hyväksi? Lastensuojeluilmoituksen kynnys on pidettävä matalana, jos lapsen vanhempia ei kiinnosta lapsen tila ja jos tila vaatii toimenpiteitä.


VÄLITÄ! KOHTAA! KESKUSTELE! KUUNTELE!

Pirkon vinkit:

1. älä aja ketään pois luokasta tai koulusta, sillä ei rakenneta mitään
2. älä provosoidu koskaan opiskelijan käytöksestä luokassa
3. hankkiudu puheyhteyteen haastavan opiskelijan kanssa
4. kehoita kertomaan koko luokalle mitä ”häiriköllä” on sanottavaa, usein se auttaa
5. Jos pulpetit lentää, hae apua, ja silloin tietysti voidaan poistaa luokasta rauhoittumaan
6. Muista aina, että ihmisessä on muutakin kun se mitä koulussa näemme

Lukitestit

Erityispedagogiikan opintojakson lopuksi tutustuimme vielä lukiseulan tekemiseen. Saimme harjotusmielessä kokeilla kahta lukiseulan tekstiä. Niiden avulla pystyin näkemään millaisessa tilanteessa lukiseulan tekijä on. Pirkon neuvon mukaan testata ei kannata, jos ei ole mahdollisuutta tarjota tukea siihen mitä paljastuu.

Ajatuksia lopuksi... vaikka joudumme painimaan joskus vaikeitten nuorten kanssa... kyllä ne kasvaa! Ajan kanssa.

Syksyllä takaisin aiheeseen!
Opintojaksoon kuului myös itsenäinen opintotehtävä. Tein tehtävän syksyllä, kun olin kevään opetusharjoittelussa ja halusin keskittyä siihen. Täältä voit lukea lehtori Pirkko Kepasen antaman palautteen opintotehtävästäni. 

Tavoitteet ja niiden toteutuminen (opetusharjoittelu)

Koko kevään kestänyt opetusharjoittelu Oulun seudun ammattiopistossa on nyt päättymässä ja on aika tarkastella miten harjoittelulle annetut omat tavoitteeni toteutuivat.

1. Tavoitteenani opetusharjoittelussa oli suunnitella ja toteuttaa opintokokonaisuus lähihoitajille ja toteuttaa opetus pääasiallisesti lähiopetuksena, koska opintojeni käytännön harjoitusten pääpaino on tähän mennessä ollut verkko-opetuksessa. 

Tämä tavoite on toteutunut, koska sain opettaa peräti seitsemän lähipäivää lähihoitajille. Sen lisäksi opintokokonaisuuksiin sisältyi opiskelua verkossa. Sain suunnitella kolme opintokokonaisuutta; kehitysvammaisuuden, toimi-menetelmäopetuksen sekä perhetyön kokonaisuudet. 

Sain opetusharjoittelusta korvaamatonta kokemusta lähiopetuksesta. Opetin lähihoitajia Osao:lla. Kuvalähde: www.papunet.net/Sergio Palao/CATEDU

2. Tavoitteenani oli kokeilla itseohjautuvaa opetusta ja sen ohjaamista. Perhetyön opintojakson suunnittelin niin, että opiskelijat hankkivat perhetyön osaamisen itseohjautuvasti. Epäilimme aluksi ohjaavan opettajan kanssa tämän onnistumista, koska olimme havainneet, että ryhmässä on totuttu ns perinteiseen opetusmenetelmään, jossa opiskelija saa olla enempi passiivisena kuin aktiivisena osapuolena tiedon hankinnan suhteen. Myös se oli uutta opiskelijoille, että he saivat itse arvioida mitä asioita haluavat opiskella perhetyön alueelta.

Riskinotto kannatti, sillä ensimmäinen aloituskerta (ohjeet ja perhetyön perustieto) sekä vapaaehtoinen ohjauskerta onnistuivat hyvin. Tämän jälkeen opiskelijat työskentelivät itsenäisesti reilun kolme viikkoa ja palauttivat opintokokonaisuutensa minulle arvioitavaksi. Sain hyviä kokonaisuuksia nähtäväksi, tietysti myös pieniä rimanalituksia mahtui joukkoon. Kuitenkin, saimme olla tytyväisiä, miten vähällä ohjauksella opiskelijat pystyivät opiskelemaan perhetyön perusteet ja/tai valitsemiaan erikoisalueita perhetyöstä. Viimeisellä lähiopetuskerralla jaoimme tietoja. Kokeilu oli lopulta erittäin onnistunut ja opimme siitä paljon, minä, ohjaaa opettaja ja opiskelijat saimme kaikki uuden hyvän kokemuksen itseohjautuvasta opiskelusta.

Nautin kovasti vapaaehtoisesta ohjauspäivästä. Sinne saapui kourallinen opiskelijoita  ja sain heidän kanssaan jutella henkilökohtaisesti. Kävimme yhdessä ajatustenvaihtoa siitä, mitä he osaavat perhetyössä ja mikä voisi olla tavoitteensa tällä opintojaksolla. Sain onnistumisen kokemuksia siitä, kun huomasin että ohjauksen jälkeen opiskelijoille avautui tehtävä paremmin ja he pääsivät aloittamaan työn.

Opiskelijalta saatu palaute perhetyön itseohjautuvasta opiskelusta.

3. Tavoitteenani on oppia tuntemaan lähihoitajan näyttötutkinnon sisältö tarkemmin. Tehdessäni suunnitelmaa näille kolmelle opintokokonaisuudelle, minulla oli pohjana tietysti vammaistyön osaamisalan osaamiskriteerit. Etsin niistä aiheisiini sopivat ammattitaitovaatimukset ja niihin pohjautuen suunnittelin opintoja. Samalla luin ja opiskelin osaamisalan muita vaatimuksia. Koko lähihoitajan näyttätutkinnon rakenteeseen jatkan tutustumista harjoitteluni jälkeenkin. Koska haluaisin opettaa lähihoitajia jatkossakin, on tärkeää, että tunnen tutkinnon sisällön hyvin.


4. Tavoitteenani oli oppia käyttämään Moodlea ja Padletia oppimisympäristönä opettajan roolissa.

Moodlen käyttöön sain opastuksen heti harjoittelun aikana. Otin sen saman tien käyttöön ja loin sinne tervetuloa opiskelemaan-osion, keskustelualueen kysymyksille sekä aiheet kehitysvammaisuudelle, toimintakyvyn arvioinnille ja perhetyölle. Kevään edetessä lisäsin eri aiheisiin tiedostoja, nettilinkkejä ja kehitysvammaisuus-osiossa siellä oli myös tehtävän palautuskansio ja arvioinnit. 

Opin mielestäni hyvin nopeasti moodlen peruskäyttöä. Käytin sitä kevään aikana lähes päivittäin; tarkistin tehtäviä ja vastailin opiskelijoiden kysymyksiin sekä lisäsin ja muokkasin omaa materiaalia. Vaikka kaikkia työkaluja en käyttänyt, katselin silti mitä muuta vaihtoehtoja olisi ollut. Toivottavasti pääsen pian jatkamaan moodlen opiskelua.

Padletin käytön opettelin luodessani sinne perhetyön opintomateriaalit ja opinto-ohjeet. Opastin opiskelijoita sen käyttöön. Liitin sinne videon, tekstitiedostoja, pptx-tiedostoja ja valokuvia. Sain ne kaikki esille haluamallani tavalla. Suurin osa opiskelijoista oli tyytyväisiä padletin käyttöön opintojaksolla. Muutaman mielestä se oli liian sekava. Tiedostin itsekin, että jos materiaalia on paljon, on syytä tarkastella huolella miten ne sinne asettelee, ettei kokonaisuus ole liian sekava. 

Osaan nyt padletin peruskäytön ja osaan myös opastaa toisia sen käytössä. Opiskelukaveri Jukka Nevalaisen padletin lyhyttä opetusvideotakin käytin opetuksessa.

Perhetyön padlet-seinä. Sisältö on katsottavissa täällä: http://padlet.com/rojola_susannakaroliina/2742rsvcyolw 

5. Tavoitteenani oli oppia käyttämään Preziä paremmin havainnollisen opetusmateriaalin luomisessa. Halusin materiaalissani tuoda esille papunet.netin tarjoamia kuvia monipuolistamaan kommunikaatiota. Tavoitteenani oli myös pärjätä vähäisellä puheentuen materiaalilla; luottaa omaan osaamiseen ja kokemustietoon.

Prezin kanssa ahkeroin suuresti verkostotyön, kehitysvammaisuus ja toimi-opintokokonaisuuksien yhteydessä. Tein useita dokumentteja, joista jokaiseen sain vähän lisää uusia ominaisuuksia. Käytin papunetin kuvia sekä prezin omaa kuvamateriaalia ja grafiikkaa. 

Prezin käyttö toi eteeni muutamia haasteita opettajan näkökulmasta; prezi-materiaalia ei ole helppo tulostaa opiskelijoille. Prezissä oleva tekstitiedosto-mahdollisuus laittaa tekstit epäloogiseen järjestykseen. Tulostaminen vaati leikkaa-liimaa työtä, jotta tekstit saatiin järkeviksi kokonaisuuksiksi. Liikaa lisätyötä opettajalle! Myöskään puhelimella prezit eivät avaudu ja tästä opiskelijat antoivat palautetta. Myös opetustilanteessa prezissä navigointi on hieman kompelöä. Jos kokonaisuus on pitkä, ei pääse nopeasti haluamalleen kohdalle, vaan joutuu naputtelemaan polkua yksi kerrallaan eteenpäin. 

Osaan nyt käyttää preziä hyvin. Oli tärkeää huomata myös nämä rajoitteet, jotka tulivat eteen prezin käytössä. Opettajana tulen käyttämään preziä esitysmateriaalina, mutta oiskelumateriaalit luon tarvittaessa erikseen. Minusta on hirmu mukavaa tehdä preziesityksiä, ne ovat innovatiivisia ja nykyaikaisen näköisiä. Minusta ne ovat myös opiskelijalle mukavia seurata.

Toimintakyvyn arvioinnissa opetin lähihoitajille Kehitysvammaliiton TOIMI-arviointilomakkeiston käyttöä. Sen käsittelyssä käytin preziesitystä, josta tuli monisäikeinen kokonaisuus.  Linkki esitykseen: http://prezi.com/-pjzeaghtqem/?utm_campaign=share&utm_medium=copy&rc=ex0share

6. Halusin opettajana pärjätä mahdollisimman vähällä puheen tukimateriaalilla. Loin prezillä rungot opetuskokonaisuuksille ja etenin niiden mukaan. Ne eivät sisältäneet juurikaan asiatietoa, vaan otsikoita. Näistä otsakkeista sain itse kiinni aiheesta, josta seuraavaksi kerron. 

Olen pärjännyt melko vähällä materiaalilla opetuksessani, koska aiheet ovat olleet minulle läheisiä ja tuttuja. Minulla on ollut paljon esimerkkejä ja tapauksia, joista olen lähiopetuksessa kertonut. Olen myös antanut tilaa kysymyksille ja keskustelulle. Mielestäni tällainen opetustyyli on minulle sopivampaa, missä eteneminen ei ole asiaa täynnä oleviin dioihin tukeutuvaa. Olen myös saanut hyvää palautetta opiskelijoilta, että esimerkit oikeasta työelämästä ovat olleet parasta opetuksessani. Prezi-esitykset ovat kuitenkin pitäneet minut hyvin raiteilla; sieltä olen pystynyt tarkistamaan missä milloinkin mennään ja mitä olin suunnitellut seuraavaksi.


7. Tavoitteenani oli päästä seuraamaan useamman kun yhden opettajan opetustyyliä, tehdä niistä havaintoja ja haastatella opettajia siitä, miten he suunnittelevat opintokokonaisuuksien sisältöjä. 

Seurasin kolmen opettajan opetusta ja samalla jututin heitä työstään. Opettajat olivat kaikki kokeneita ja sain heiltä hyviä vinkkejä tulevaisuuteen. Minut opettiin tosi hyvin vastaan ! Olin etukäteen ajatellut, että opettajana minulle kertyy koko ajan hyvää materiaalia opetukseen ja ajan saatossa opettaminen helpottuu, koska materiaaleja on olemassa jo valmiiksi. Tämä käsitys kuitenkin vesittyi, koska opettajat kertoivat, että heille voi lukukaudesta toiseen tulla eri aineita opetettavaksi ja tieto ja tyyli muuttuu kaiken aikaa; materiaaleja on joka opintokokonaisuudelle päivitettävä ja myös tietenkin tehtävä uusia. Eli tämä on jatkuva kivi, joka pyörii... 

Tehokasta opintokokonaisuuksien suunnittelu ja materaalien valmistus on ehkä silloin, kun ei ymppää materiaaleihin kaikkea mahdolllista tietoa, vaan ohjaa opiskelijoita hankkimaan tiedot eri teemohin liittyen. Olen sitä mieltä, että opiskelijoiden tulisi ottaa enemmän vastuuta tiedonhankinnasta. Valitettavasti harjoittelun aikana sain kokea, että näin ei ole. Osalle aikuisopiskelijoiltakin itsenäinen tiedonhankinta on vierasta ja epämieluisaa. Opiskelijat odottavat, että kaikki tieto tulee opettajalta valmiina. Tietoja hankintaan yksipuolisesti ja siihen käytetään harmillisen vähän aikaa. Onneksi vastaan tuli myös niitä opiskelijoita, jotka tietoa hakiessaan innostuivat aiheista enemmän ja oppivat, suorastaan ahmivat uutta tietoa aiheesta. 

Työelämässä pärjäävät parhaiten he, jotka ovat luonnostaan itseohjautuvia.

8. Tavoitteenani oli opetusharjoitteluni päätteeksi liittyä jonkun oman alani tiedonlähteeseen jäseneksi.

Olen kevään aikana liittynyt jo useisiin ammattiani tukeviin facebook-ryhmiin, muun muassa autismisäätiöön. Aion vielä etsiä stm:n tietopalvelun, josta alan ajankohtaiset tiedotteet lähetetään sähköpostiin.

Seurasin kevään aikana paljon alaani liittyviä facebook-ryhmiä ja etsin aktiivisesti ajankohtaista tietoa opetettavista aiheista. Kuvalähde: www.papunet.net/Sergio Palao/CATEDU

Arviointikokemusta roppa kaupalla!

Näiden etukäteen suunnittelemieni tavoitteiden lisäksi sain roppakaupalla kokemusta arvioinnista; 

1. Arvioin mallivastaustehtävän   kehitysvammaiuudesta moodlessa
2. Arvioin perhetyön laajemmat tehtävät kaikilta
3. Osallistuin pistokokeen kysymysten tekoon ja vastausten arviointiin 
4. Lopuksi teimme yhteisen tentin opettamistamme aiheista yhdessä ohjaavan opettajan kanssa. Myös tentitn arvioinnin teemme yhdessä. 

Tiesin, että opettajan työssä minulle kaikkein mieluisinta on tehtävien tarkistaminen. Miten mielenkiintosta on odottaa tehtäviä ja lukea niitä sekä merkata niihin omia huomioita. Opettelin myös kirjoittamaan palautteet huolellisesti ja ajatuksella. Niin, että jokainen opiskelija saa niistä kannustusta ja ohjausta jatkoon. Kaikista vaikeinta oli se, että jos tehtävä oli mennyt miltei täysin metsään, miten sen opiskelijalle esitän niin, ettei hän täysin lannistu, vaan jaksaa jatkaa eteenpäin. Minulla oli kyllä hieno ryhmä opiskelijoita. Sain heiltä paljon oppia ja eväitä omaan työhöni opettajana. Makiaa! <3 <3

Opiskelijalta saatu palaute viimeisenä lähipäivänä. 

Kaikenkaikkiaan olen erittäin tyytyväinen opetusharjoitteluuni. Sain tehdä työtä itsenäisesti ja hyvän ohjaajan valvonnan alla. Kävimme monia hyviä keskusteluja ja sain kuulla olevani opetustehtävissä ”kuin kala vedessä”. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, eli siis jäädä odottelemaan, että pääsee oikeesti alan hommiin!

Opiskelijalta saatu palaute

Perhetyön startti (opetusharjoittelu)

Viimeinen opetusharjoitteluni koetinkivi, perhetyö, on nyt käynnistetty. Perjantaina 15.4 aloitimme lähipäivällä, jossa kerroin lähihoitajaopiskelijoille opintokokonaisuuden etenemisestä ja tutustuimme yhdessä perhetyön perusteisiin.


Tässä opintokokonaisuudessa halusin kokeilla itseohjautuvaa opiskelua. Ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen opiskelijat luovat suunnitelman, joka mukaan he hankkivat perhetyön tietoa. Jokainen miettii henkilökohtaisesti mitä jo osaa ja mitä tietoa vielä tarvitsee. Lopuksi viimeisellä lähipäivällä jaamme tietoa, eli osa opiskelijoista pääsee esittelemään mitä on oppinut ja miten.


Valmisteluja


Tällaisessa tyylissä opiskella on monenlaisia riskejä. Olen havainnut, että aikuisryhmä on monella tapaa hyvin perinteisen opetuksen kannattaja; opettaja opettaa ja opiskelijat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Siksi itseohjautuva opiskelu voi olla heille iso pala purtavaksi. Työ on tehtävä itse.


Panostin hyvin ohjeisiin, jotta alku olisi mahdollisimman selkeä. Huomasin luokkahuoneessa opiskelijoiden osin tuskastuneetkin ilmeet, kun he miettivät kuulemiaan ohjeita ja samalla vaikuttivat miettivän, miten itse alkaisivat asioita työstämään. Myönsivätkin olevansa ihan pihalla. Ohjeistin etsimään lisää ohjeita ja vinkkejä Padlet-seinältä, jonka olin luonut tätä opintokokonaisuutta varten. Kehoitin myös ottamaan yhteyttä opettajaan, jotta mietityttävät asiat ratkeavat.


Tämän prezi-esitysen pohjalta etenin ohjeistuksessa:

http://prezi.com/57gkiom1they/?utm_campaign=share&utm_medium=copy



Ohjausta itsenäiseen opiskeluun

Tänään tiistaina 19.4 opiskelijoilla oli mahdollisuus saapua perhetyön ohjaukseen koululle tai työskennellä itsenäisesti. Paikalle saapui kuusi opiskelijaa. He kaikki olivat vielä alussa suunnitelmansa kanssa ja tarvitsivat siihen enemmän tai vähemmän lisäohjausta. Kävin heidän kanssaan keskustelua perhetyön osaamisesta ja yhdessä päätimme miten he jatkavat aiheen opiskelua. Oli todella antoisaa huomata, että kekustelujemme jälkeen opiskelijat saivat kiinni perhetyön ajatuksesta ja lähtivät työskentelemään kohti omia tavoitteitaan. Odotan todella mielenkiinnolla millaisia osaamiskokonaisuuksia saamme nähdä lähipäivänä 19.5, jolloin kokoamme kaiken tiedon yhteen.

Oppimistavoitteena Padletin haltuunotto

Yhtenä opetusharjoittelun osatavoitteena minulla oli tutustua paremmin Padletin käyttöön opetuksessa (www.padlet.com). Olin osallistunut opettajaopiskelijatoverini opintojaksolle, jossa erityispedagogiikkaa ohjattiin Padletin kautta. Tämä kokemus oli hyvä ja halusin tehdä siitä työkalun myös itselleni.


Loin Padlettiin uuden seinän, jonne kokosin perhetyön opintokokonaisuuden materiaalit. Padletiin opiskelijat löytävät Moodlesta löytyvän linkin kautta. Laitoin Padlet-seinälle youtube-videon, word-tiedostoja, valokuvan sekä linkkejä tekemiini preziesityksiin, joita osin käsiteltiin jo ensimmäisellä lähipäivällä. Opiskelijalle seinältä löytyy siis muun muassa opintokokonaisuuden ohjeita, opettajan tekemää opiskelumateriaalia perhetyön perusteista, kirjavinkkeä, esimerkkiteemoja opiskeluun sekä padlet-opetusvideo ja perhetyöhön liittyvää inspiraatiomusaa.


Kävi mielestäni läpi kaikki Padeltin toiminnot ja kokeilin niitä. Osaan siis nyt ohjelman peruskäytön ja olen vähän opastanut sen käytössä opiskelijoita. Yritin etsiä, voiko Padletin otsikkotekstien ulkoasua muuttaa (kirjainkoot, fontit, värit jne), mutta tällaista työkalua en löytänyt. Tämä täytyy vielä selvittää.

Kuvateksti: Tältä näyttää perhetyöhön liittyvä 

Padlet-seinä, jonka kokosin opiskelijoille inspiraatioksi.

Muitakin hommia


Perhetyön tiimellyksessä arvioin kehitysvammaisuuteen liittyviä mallivastaustehtäviä. Niitä on saapunut minulle hyvin tipotellen ja olen arvioinut niitä sitä mukaa kun ovat saapuneet. On mielenkiintoista työtä lukea opiskelijoiden kirjoituksia ja osa onkin kommentoinut saateviesteissä, että tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja ovat oppineet paljon uutta. Samalla osa on venytellyt tehtävän palautuksessa turhan kauan ja osalle täytyykin vielä laittaa asiasta muistutuksia. Itse taidan olla turhankin pedantti opiskelutöiden palautusajankohtien suhteen!


Tästä siis jatketaan. 16.5 mennessä on perhetyön tehtävän palautus ja tässä välillä tietysti annan opiskelijoille etäohjausta mikäli he sitä tarvisevat. Ohjaus tapahtuu Moodlen keskustelualueella sekä henkilökohtaisesti sähköpostin välityksellä.

Upeaa, kerrassaan upeaa (opetusharjoittelu)

Ensimmäisen opetuspäivän jälkeen tarkensin opintojaksojeni suoritusohjeita Moodleen ja lisäsin sinne materiaaleja. Aloin tarkentamaan perhetyön suunnitelmaa ja tuottaa siihen liittyviä opetusmateriaaleja. Samalla kertasin, että kaikki on valmista toiselle kehitysvammaisuus-päivälle sekä sen jälkeen alkavalle toimintakyvyn arviointi-kokonaisuudelle.


Puolessavälissä ollaan!

Takana on nyt kehitysvammaisuuden ja toimintakyvyn arviointiin liittyvät opintokokonaisuudet. Huh huh, että on ollut hauskaa, ihania opiskelijoita, ryhmätyötä, esimerkkiä käytännön työstä, ohjausta, keskusteluja... draamaa ja naurua. Niin paljon asiaa, että eilen jo olimme kaikki ihan väsyneitä, huonon sisäilman siivittäminä.


Aloin keräämään ihan paperille miellekarttaa siitä, mitä kaikkea olen jo oppinut. Joka päivä olen keskustellut vammaistyön opettajien kanssa ja oppinut paljon kokeneilta opettajilta. Työ on raskasta ja siihen liittyy paljon erilaisia ulottuvuuksia. Eilen työtä varjosti myös uutiset yt-neuvottelujen tuloksesta.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin mahtava viikko. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on ollut huikeaa. Olen onnekas, sillä minulle sattui hieno ryhmä opetuksen kohderyhmäksi. Tunnelma on kotoisa ja ryhmän jäsenet pääsääntöisesti iloisia ja puheliaita. Kaikki otetaan mukaan tomintaan, ryhmäytyminen erilaisiin tehtäviin sujuu luontevasti ja parit löytyvät hetkessä lyhyempiin porinatuokioihin. Huonoa tuulta tai moitteita/valitusta ei ole ollut, vaikka välillä opiskelijat ovat uuvuksissa pitkien koulupäivien ja lyhyiden taukojen vuoksi.


Meillä on ollut yhdessä mukavaa. Draama johdatteli meidät luovuuden tielle ja nauru raikui auditoriossa. Opiskelijoilla oli kykyä heittäytyä mukaan, vaikka osa tietysti suomalaiseen tapaan pakeni paikalta kun kyselin vapaaehtoisia. Rohkeimmat uhrautuivat toisten puolesta ja myös opettajaopiskelijaa tuettiin tässä, etten joutunut pulaan ja joutunut näyttelemään itse :D Aivan upeaa.


Ryhmästä löytyy ihania persoonia. Rauhallisia puurtajia, taiteellisempiaja teoreettisempia ihmisiä. Pohdiskelijoita, aktiivisia tiedonhakijoita. Pikkutarkkoja siivoustyön suunnittelijoita toteuttamaan kehitysvammaisille kuvallisia ohjeita. Turvallisia aikuisia tueksi kehitysvammaisille henkilöille. Äitejä, jotka ovat tottuneet toimimaan vammaisen lapsen kanssa. Puheliaita ja iloa tuottavia henkilöitä, joiden elämänilon toivon näkyvän myöhemmin myös lähihoitajan työssä. Miten ahkerasti porukka jaksaakin puurtaa ryhmätyön parissa, vaikka aiheet ovat joskus todella laajoja ja kokonaisuuksia pitäisi pystyä jotenkin hallitsemaan ja kahvitsemaan paperillekin.


Rentouttavaa viikonloppua... tästä jatkan nyt perhetyöhön orientoutumisella. Back in business 15.4.

Erilaisia oireyhtymiä (opetusharjoittelu)

Opetusharjoitteluni yksi osa-alue oli kehitysvammaisuus. Kokonaisuuden ohjelmaan kuului tavallisimpiin oireyhtymiin tutustuminen.

Learning cafe-menetelmän tuloksena opiskelijat tekivät keskusteluista miellekartat :

Rettin oireyhtymä

Downin syndrooma

Fragiili X-oireyhtymä

Turnerin oireyhtymä

Ensimmäinen opetuspäivä (opetusharjoittelu)

Opetuksen valmistelutyö on ollut melkoinen urakka. Sisältöjen miettiminen, materiaalen teko, opetusmenetelmien valinta, vaihtelun järjestäminen, havainnollistaminen, esimerkkien miettiminen, aikataulutus, ohjaavan opettajan toiveet, opiskelijoiden toiveet, omat tavoitteet, tutkinnon asettamat tavoitteet... näiden kaikkien yhteensovittaminen on teettänyt työtä. Se kuitenkin kannatti, sillä ensimmäinen opetusharjoittelupäivä oli mukava ja antoisa. Oloni opetustehtävissä oli varsin kotoisa.

Kuvalähde: "OPETTAJA" www.papunet.net / Sergio Palao.

Olin valmistautunut hyvin, joo, mutta jättänyt osia myös tilannetajun varaan. Tiesin, että minulla on enemmän esimerkkejä kerrottavana mitä kukaan jaksaa kuunnella. Olin tehnyt tarkan rungon opetuksen etenemiselle. Ohjaava opettaja kyllä varoitti, että vaikuttaa liian tiukalta. Niinhän siinä kävikin, että eka päivän yksi kokonaisuus jäi kokonaan ajanpuutteen vuoksi pois. No eipä hättää, jatkamme siitä sitten ensi tiistaina, kun on toinen kehitysvammaisuus-opintokokonaisuuden opetuspäivä.

Mikä onnistui?

• En jännittänyt, minulla oli mukavaa, eteneminen oli rentoa 
• Pääsin hyvin vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa 
• Rytmitin päivän hyvin niin, että sain itse hengähtää väillä ja vilkaista mitä aikataulu sanoo ja mitä olin ajatellut seuraavaksi. En väsynyt itse liikaan puhumiseen eivätkä opiskelijat kuuntelemiseen :) 
• Opiskelijoilta tuli palautetta, että tykkäsivät ryhmätyöstä, oppivat uutta ja opetusta jaksoi seurata, koska se oli vaihtelevaa 
• Materiaalini oli selkeä ja se eteni loogisesti – toimi myös opetustilanteessa
• Sain opiskelijat hyvin mukaan tilanteisiin, he kysyivät ja keskustelivat, kuuntelivat ja toimivat 

Mitä olisin voinut tehdä toisin, mitä pitää kehittää?

• Olisin voinut selkeämmin kertoa opintojen vaatimuksista. Kerroin sisällöistä ja omista opintokokonaisuuksista, mutta havaitsin, että opiskelijat eivät aivan ymmärtäneet mitä on edessä. Ohjaava opettaja auttoi vielä kertomalla siitä, että vammaistyön osaamisalaan liittyvissä kevään opinnoissa tietoa tulee useilta eri opettajilta, joista lopulta muodostunee kokonaisuus. 
• Tekniikka (luokan älytaulu) ei oikein tahtonut toimia, koska ei ollut ohjeita ja sen kokeiluun meni aikaa tuntien alusta. Tauolla perehdyimme tekniikkaan ja sen jälkeen toimi paremmin. 
• Vähän ehkä harmitti, ettemme päässeet vielä haastavaa kehitysvammaista kohtaavan lähihoitajan työmenetelmiin. Olin ajatellut, että työmenetelmiä tulisi esille molempina päivinä, jottei tule kerralla liikaa. Nyt ne kuitenkin jäivät kaikki toiselle opintopäivälle. 

Summa summarum

Opettajan työ on siitä ihan mahtavaa, että oppii valtavasti itsekin. Opetusta valmistellessa sitä hakee ajankohtaista tietoa, selaa kirjoja, etsii nettilähteitä, artkkeleita jne. Opetustilanteessa opiskelijat kysyvät asioita, joita et ole itse osannut ottaa huomioon tai hoksannut, kertovat tarinoita ja ihmettelevät.

Sain ensimmäisen päivän jälkeen paljon palautetta. Pyysin vihreälle lapulle jotain hyvää ja oranssille lapulle jotain kehitettävää. Sain paljon vastauksia. Useat ihmettelivät, että ryhmätöissä kirjuri ei oppinut yhtä paljon kun muut ja myös ryhmätöiden läpikäyntiä toivottiin. Käytin tässä opetuskahvila-menetelmää, jossa kirjurit pysyvät paikoillaan muiden ryhmäläisten liikkuessa kaikkiin pöytiin. Menetelmään kuuluu, ettei asioita puida enää yhdessä koko ryhmän kanssa, koska asiat on jo opittu keskustelemalla porukoissa. En ollut itsekään havainnoinut tuota kirjurin oppimisongelmaa - vaikkakin kirjuri sai toisaalta erityisen paljon tietoa yhdestä oireytymästä, koska keskusteli siitä neljän ryhmän kanssa. Erityisasema sekin. Lupasin kuitenkin, että otan kuvat kahviloiden kirjallisista tuotoksista ja laitan ne Moodleen, jotta opiskelijat voivat palata niihin halutessaan myöhemmin.

Pohdin itsekseni myös sitä, että minkä verran opiskelijat ovat tottuneet saamaan materiaalia ns valmiina. Eräs opiskelija pyysi esitysmateriaaliani saataville Moodleen ja mietimme yhdessä mitä hyötyä siitä on, kun se ei sisällä varsinaisesti tietoa, vaan on oman puheeni tukimateriaali. Totesimme, että ainakin se on opiskelijoille muistin tukena, mitä asioita lähiopetuksessa käsiteltiin. Sieltä löytyy myös tiedot jälkitehtävistä ja palautuspäivämäärät (löytyvät toki myös erikseen Moodlesta).

Pääsiäisen jälkeen jatkamme vielä yhden päivän kehitysvammaisuuden parissa. Heti keskiviikkona ja torstaina jatkamme toimintakyvyn arvioinnin parissa. Pääsiäislomalla täytyy vielä kirjoitella Toimi-harjoitteluun tarvittava case.

Hyvää pääsiäistä!!

Suunnittelu pääsee käyntiin! (opetusharjoittelu)

Kahden pienen lapsen äitinä opetuksen suunnitteluun täytyy todellakin varata aikaa. Vaikka olen perheellisenä opiskelevana oppinut työstämään asioita pitkälle päässäni, ennenkun pääsen niitä työstämään rauhassa paperille (tai tietokoneelle), täytyy jostain aina löytyä aikaa keskeytymättömälle työskentelylle.

Aloitin suunnittelun opetusharjoitteluun liittyvistä aiheista matkustamalla vanhempieni luo Olhavaan 27-28.2. Minä sain vetäytyä vintille keskittymään suunnitteluun ja lapsen saivat samalla laatuaikaa mummun ja papan kanssa. Olin jo edellispäivänä niin innoissani, että meinasin revetä liitoksistani. Tästä työstä todellakin nautin!


Verkostotyön suunnittelua

Lauantaiaamupäivänä aloitin järjestämällä ajatukset. Olin maanantaina ja tiistaina Syötteen reissulla luonut mind mapit opetettavista aiheista ammattiverkosto, asiakkaan verkosto ja kehitysvammaisuus. Jo aiemmin olimme harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa käyneet keskustelua siitä, että toimisin verkostotyön tunneilla apuopena ja toisin opetukseen omat käytännön esimerkkini ohjaajan ammattiverkostosta sekä asiakkaan verkostosta. Olimme käyneet keskustelua myös siitä, mitä verkostotyön opintojakso pitää sisällään ja sain nähtäväkseni opettajan tekemän luentomateriaalin.

Olin jo kotona luonut ammattiverkostokartan preziin. Luin sen läpi ja kirjasin ylös, että keskittyisin myöhemmin sen kuvittamiseen. Runko on valmis ja hyvä. Ohjaava opettajanikin on sen jo nähnyt. Kertoisin omin sanoin millaista yhteistyötä eri tahojen kanssa tehdään. Tämä toimisi ikäänkuin alkulämmittelynä varsinaiselle opetusharjoittelulle.

Seuraavaksi loin asiakkaan verkoston prezille mind mapin pohjalta, ja samalla mietin, mitä kaikkea asioita olisi hyvä tuoda esille. Esityksestä tuli mielestäni kattava. Tein sen samalla ”puheenrunko”-tyylillä, eli kuvittamiseen keskittyisin myöhemmin.

Opetuksen suunnittelu alkoi erilaisten palasten yhdistämisellä 

käytettävissä olevaan aikaan. Kuvalähde: www.papunet.net / Sclera npo, www.sclera.be.

Vammaistyötä käytännössä

Seuraavaksi lähestyin kehitysvammaisuus-opintojakson sisältöä. Sovitin tuntimäärän ja omat aiheeni yhteen; melko paljon asiaa, jota haluaisin opettaa, mutta niin vähän aikaa! Arvasin. Näinhän siinä aina käy kun innostuu jostain aiheesta.

Olin etuäteen luskellut opiskelijoiden toiveita vammaistyön opinnoista ja moni opiskelija oli toivonut lisäoppia haastavaan käyttäytymiseen. Päätin ottaa kehitysvammaisuus-opintojaksolle sellaisen työotteen, että lähestyn asioita haastavien asiakkaiden näkökulmasta. Kerron miten erilaiset diagnoosiyhdistelmät vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Kerron esimerkkitilanteita ja keksimme yhdessä ratkaisuja ja työtapoja, joita tilanteissa voi käyttää.

Lisäsin opintokokonaisuuteen vielä kertauksen kehitysvammaisuuden määrittelystä sekä tavallisimmista diagnooseista sekä jälkitehtävän harvinaisemmista diagnooseista. Opettajan toiveen mukaisesti tulemme perehtymään myös Kylénin ymmäryksen tasoihin sen kautta, miten ne näkyvät kehitysvammaisen arjessa. Sain mielestäni aikaiseksi kohtalaisen hyvän kokonaisuuden. Niin, ja eri osakokonaisuuksien tarkemmat sisällöt ja opetusmenetelmät on kirjattava ydinsuunnitelmaan. Ja luotava tarvittavat tehtäväkentät Moodleen. Paljon on tehtävää, vaikka paljon sain aikaiseksi jo yhdessä viikonlopussa.

Ensimmäinen tapaaminen

Osallistuin verkostotyön opetukseen 2.3.2016 ja samassa yhteydessä siis tapasin ensimmäistä kertaa opiskelijaryhmän, jonka kanssa harjoittelun matkaa kuljen. Verkostotyön ”opeukset” meni mielestäni hyvin, kovin oli paljon minun puhetta kun kerrottavaa olisi niin paljon. Täytyy muistaa suunnitella tarpeeksi vaihtelua seuraaviin päiviin.

Opiskelijaryhmä oli leppoisan oloinen. Keskusteleva! Tänään oli myös hyviä keskusteluja ohjaavan opettajan kanssa. Saan niistä hyvää matskua ydinsuunnitelmaani, joka on vielä kesken.


Linkit opintokokonaisuuksiin:

Esimerkki lähihoitajan/sosionomin ammattiverkostosta:
http://prezi.com/0is8fyv6mvzh/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Esimerkki asiakkaan verkostosta :
http://prezi.com/1ug2-t862_l9/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Kehitysvammaisuus:
http://prezi.com/irnzdxzfprok/?utm_campaign=share&utm_medium=copy