Opetusharjoittelu alkaa

Opinnot ovat nyt siinä vaiheessa, että on opetusharjoittelun aika! Harjoittelu alkoi 16.2.2016 palaverilla Irina Piri-Horsman kanssa. Irina toimii opettajana Oulun mmattiopistolla, lähihoitajien koulutuksessa. Olin toivonut pääseväni harjoitteluun vammaistyön osaamisalan opintoihin. Irinan puhelu koululta oli oikein miellyttävä yllätys! Siltäkin osin, että haroittelu pääsisi alkamaan jo pikimiten. 

Palaveerasimme koululla ja sovimme, että otan vastuulleni kehitysvammaisuus, toimintakyvyn arviointi ja perhetyön opintokokonaisuudet. Lisäksi olen ”apuopena” verkostotyöhön ja itsenäiseen päätöksentekoon liittyvissä opinnoissa. Näihin koin, että minulla on jotain annettavaa käytännön työstäni. 

Opetuskokonaisuuksien sisältöjen suunnittelu alkoi mielessäni heti, kun palaveri Irinan kanssa päättyi. Mieleen jäi tietysti ajatus, että voi miten paljon ajatuksia – voi miten vähän aikaa! Haasteena olisi jälleen kerran olennaisen nappaaminen opetukseen. Yhdessä sovimme, että opetuksen tulisi olla käytännönläheistä, koska lähihoitajat tulevat tekemään ruohonjuuritason työtä vammaisten henkilöiden kanssa.

Kotona rakensin itselleni (ja perheelleni) kalenterin, joka sisältää 

suunnitteluun ja toteutukseen varatut opetusharjoittelun tunnit.

Kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä

Käytin lähteenä Yläsavon ammattiopiston koostetta erilaisista oppimisvaikeuksista sekä omia kokemuksia yhteistyöstä Nuorten Ystävien erityiskoulun kanssa.


Kehitysvamma on toimintakyvyn merkittävä rajoite, joka ilmenee eriasteisina vakeuksina oppia ja ymmärtää asioita. Kehitysvamman asteet vaihtelevat ja usein kehitysvammaisella on myös muita vammoja ja sairauksia, jotka vaikeuttavat oppimista. Vaikeuksia voi olla esimerkiksi puhumisessa, liikkumisessa ja vuorovaikutuksessa. Rajoitteet on siis tosi yksilöllisiä.

Kehitysvammaisella oppilaalla on koulussa avustaja.
Kuvalähde: www.papunet.net, Elina Vanninen

Miten opettaja voi huomioida asian opetuksessaan:

• opiskelijalla on usein oma avustaja → hyödynnä avustajan tietämys opiskelijan erityistarpeista. He ovat voineet työskennelleä yhdessä jo vuosia. Avustaja yleensä tuntee opiskelijan paremmin kun opettaja 
• lukujärjestys voidaan esittää pelkästään kuvin, kuvin ja tekstein tai pelkän tekstin avulla henkilön kehitystason mukaan 
• tee opiskeluypäristöstä rauhallinen, mahdollisimman virikkeetön, jotta huomio pysyy halutussa asiassa. Tarvittaessa opiskelijan voi siirtää eri tilaan tekemään tehtävän, mikäli ryhmässäolo on vaikeaa 
• opiskelussa sopivasti toiminnallista ja ns pulpetissa opiskelua, jotta jaksaminen säilyy 
• havainnoi opiskelijaa ja anna tarvittaessa taukoja. Mikäli opiskelijan käytös huononee tai hän on levoton, onko tehtävä liian vaikea? Jos keskittyminen huonoa, esim ulkokävely voi auttaa 

OPPIMINEN!

• kohtele ohjattavaa iän mukaisesti ja käytä hänelle soveltuvaa kommunikoinnin menetelmää (esim kuvat, kommunikaattorit, puhetietokoneet jne) 
• anna ohjeet selkokielellä ja mahdollisimman pienissä osissa, mikäli kokonaisuus on suurempi 
• Näytä tekemisen mallia, jos mahdollista 
• TOISTOA TOISTOA! Kehitysvammiselle asia täytyy toistaa sata kertaa … 
• rutiinit, kannustus, onnistumisen koemuskset tärkeitä! 

LISÄKSI!

• käytä tarvittaessa palkintoja motivointiin, esim tarroja tai että opiskelija pääsee mieluisaan tekemiseen tehtyään ensin epämieluisamman tehtävän 
• opin liittäminen kiinnostuksen kohteisiin, esim mtematiikka; kuinka monta jääkiekkoilijaa/mailaa/kypärää on kuvassa 
• myös esim aistihuone, erilaiset papunetin tehtävät tietokoneella 
• Timeria voi käyttää ajan hahmottamisessa (esim kuinka kauan oppitunti kestää) 

Timerin käyttö helpottaa ajan hahmottamisessa. Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

Erityiskasvatus

Avainsana tällä kurssilla! ELÄMÄNHALLINNAN ONGELMAT! Niitä on opiskelijoillamme lisääntyvässä määrin.

Tieto tuo ymmärrystä
Luotetaan toinen toisiimme
Arvostetaan toinen toisiamme
Luodaan yhdessä jokaiselle mahdollisuus

Yksilöllisiä vaikeuksia

Kävin erityispedagogiikan opintojakson kimppuun suurella mielenkiinnolla, koska sen opit liippaavat läheltä omaa erityisosaamistani ja työtäni Nuorten Ystävien vammaispalveluissa. Työskentelen alle 18-vuotiaitten erityisnuorten parissa, jotka kaikki käyvät Nuorten Ystävien koulua (http://www.nuortenystavat.fi/palvelut/opetuspalvelut). Koulu sijaitsee työpaikkaani vastapäätä, joten yhteistyö asumispalvelujen ja koulun kesken on ollut melko tiivistä. Olen päässyt mukaan opiskelijoita koskeviin suunnittelupalavereihin ja olemme yhdessä pyrkineet edistämään nuorten oppimista, yhdessä pohtien, miten poistamme erilaisia oppimista vaikeuttavia tekijöitä. Jokaisen nuoren kohdalla oppimisen esteet ovat olleet todella yksilöllisiä ja työ siksi erityisen mielenkiintoista.

Sama vaikeuksien yksilöllisys tuli esille tässä opintojaksossa. Ennakkomateriaaliesta kävi ilmi, että erityiset tarpeet opintojen eri vaiheissa lisääntyvät. Erityisopettajan ovella on tunkua ja opiskelijat ottavat mieluusti tarjottavan avun vastaan. Oppimista haittaavat tekijät eivät keskity enää vain perinteisiin lukivaikeuksiin, vaan mukaan ovat tulleet yhä vahvemmin vaikeudet muilla elämänaloilla. Muun muassa mielenterveys- ja päihdeasiat vaikuttavat nuorten opiskeluihin yhä enemmän. Yhtenä erityisopetusta tarvitsevana ryhmänä ovat maahanmuuttajat, jotka miltei poikkeuksetta tarvitsevat enemmän ohjausta opinnoissaan kun kantasuomalaiset.

Monenlaiset arjen ongelmat vaikeuttavat nykynuorten oppimiseen.

Kuvalähde: www.papunet.net, sclera npo (www.sclera.be)

Tehtäväni opettajana 

• keskustella opiskelijoitten kanssa ja kuunnella heitä 
• ohjata tarvittaessa erityisopettajan ja koulukuraattorin puheille 
• nähdä jokaisessa opiskelijassa potentiaalia 
• tuoda esille kunkin yksilön vahvuudet ja opettaa opiskelijoita käyttämään niitä 

Ajatuksia opintojaksosta

Opintojakso toteutettiin badletillä. Siellä oli AC-tallenteena tehty Lassen luento erityispedagogiigan käsitteistä, erityisopetuksen lakipykälistä ja erityisopetuksen prosessista. Erittäin hyvää matskua. Aiheeseen johdatteli myös hieno kirjoitus näkövmmaisen henkilön osallistumisesta ammattikorkeakouluopetukseen:

http://erityisopettaja.fi/integraatiota-ammattikorkeakoulussa-syntymastaan-sokean-tainan-opintopolku-ammattikorkeakoulussa sekä erityisopettajan haastattelu youtube-videona. Kirsin kertomana saimme kuulla haastattelukoosteen siitä, mitä kokenut opettaja kertoo erityisopetuksen kehityksestä.

Kaikenkaikkiaan vaihteleva kokonaisuus. Oli mukava edetä tehtävissä pala-palalta eteenpäin ja materiaalin läpikäytyään vastata tenttikysymyksiin. Kaikkiin muihin osasin vastata ilman materiaaliin uudelleen palaamista, paitsi viimeiseen kysymykseen, jossa kysyttiin mitkä ovat haastateltavan mukaan yleisimmät oppimisvaikeudet. Ne palasin uudelleen kuuntelemaan Kirsin tallenteelta. Kerrassaan hyvin siis keskityin oppimaan ! Taas nähtiin motivaation voima!


Käytännön tietoa AC:llä

Opintojakson viimeisenä ennakkotehtävänä oli soveltava tehtävä, jossa saimme valita jonkin erityisopetukseen johtavan vaikeuden. Valitsin keskivaikean ja vaikean kehitysvamman ja muistelin mitä kaikkea työtapoja olen nähnyt Nuorten Ystävien koululla käytettävän. Hyviä vinkkejä löytyi myös opintojaksolla esiintulleesta lähteestä: http://www.ysao.fi/loader.aspx?id=911762f5-9850-4ee7-ba09-368bdd0370f4 (kehitysvammat sivulla 22).



Kooste löytyy täältä: Keskivaikeastitai vaikeasti kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä.


Ac-tuokiossa opiskelutoverit kertoivat muun muassa kielellisistä vaikeuksista, lievästä kehityksen viivästymästä, psyykkisistä ja fyysisistä pitkäaikaissairauksista, näkö- ja kuulovammasta sekä autismista ja aspergerista. Näistä kaikista löytyy erittäin hyvin tietoa internetistä, muun muassa yhdistysten kotisivuilta. Pääasia oli pohtia miten tämä eri vaikeudet voidaan ottaa huomioon opetuksessa. Miltei kaikkiin soveltuvia neuvoja olivat muun muassa seuraavat:
rauhallinen ja häiriötön, jopa virikkeetön oppimisymäristö (+oppimisympäristön mukauttaminen, esteettömyys)

• mahdollisuus tutustua opetusmateriaaliin etukäteen
• selkeät opetus- ja esitysmateriaalit (monipuolisuus, värit, fontit, kuvat, ydinasiat selkeästi)
• selkeä ohjeistus, selkokieli, kuvat puheen tukena, rauhallisuus, asiassa pysyminen
• pysyvä istumapaikka opiskelijalle
• muutoksista tiedottaminen etukäteen 
• ensiaputaitojen hallinta (mm allergiat, astma, diabetes). Selvitä myös missä on oppilaitoksen ensiapulaukku ja mitä se sisältää
• havainnoi jatkuvasti opiskelijoitasi; käyttäytymistä ja sen muutoksia
• opiskelijan kanssa kannattaa puhua; he itse ovat asiantuntijoita omassa erityisyydessään 

Tärkeimmät kopit tältä opintojaksolta

Ihailen suuresti opiskelijakollegan Kirsi Poikajärven tietoutta ja kokemusta erityispedagogiikassa. Häneltä jäi mieleeni erityisesti yksi ajatus:

Jokaisella opiskelijalla on oikeus olla sellainen kun on. Opettajana voimme etsiä ja löytää potentiaalia yksilöistä.

Erityispedagogiikan pariin palaankin jo maaliskuulla, kun saan osallistua valinnaisissa opinnoissa erityispedagogiikan opintojaksolle. Toivottavasti siellä saan syvennettyä omaa osaamistani!



Teemaan liittyviä lukuvinkkejä ja tiedonlähteitä:

Erityiset opintopolut, Tarinoita erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen toteutuksesta ja tukimuodoistaAmmatillinen erityisopetus, 3/2013 http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/YTY_Erityiset_opintopolut.pdf

Autismi- ja aspergerliitto

http://www.esok.fi/esok-hanke/

Kestävä kehitys

Aikaisemmin käsitykseni kestävästä kehityksestä oli rajoittunut enempi materialismiin. Esimerkiksi siihen, että kotitaloudessa tuotan mahdollisimman vähän jätettä, kierrätän ja yleensä kiinnitän huomiota siihen, etten kuluta turhaan. Ape-opintojen myötä olen saanut huomata, että kestävä kehitys on paljon laajempi kokonaisuus; sen voi ottaa huomioon opetuksessa monipuolisesti. Kestävä kehitys tulee olemaan myös sosinomin tutkinnon yksi opetettava kokonaisuus, joten pyrin opintojen edetessä keräämään erilaista materiaalia tänne blogiin.


Kestävän kehityksen opetuskokonaisuus Ape-opinnoissa toteutettiin niin, että jokaiseen Ape 11-15 teemaan sisällytettiin osio kestävästä kehityksestä. Lähtölaukauksen teemaan saimme kuitenkin lähiopetuspäivillä marraskuussa, kun opetusharjoittelija Jaana Keränen piti meille opetustuokion. Tässä muutamia huomiota, jotka Jaanan opetustuokiosta:


Mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan?

• ihmisen toiminta sovitetaan luonnon asettamiin ekologisiin raameihin 
• toimintaa ajatellaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti 

1987 YK on lausunut kestävästä kehityksestä:

”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Sen kolmeksi peruselementiksi ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämään sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa.”


Eli ajatuksena on tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevaisuuden ihmisiltä samaa mahdollisuutta. Kaiken taustalla on ihmisten arvot. Osa-alueet, joihin kestää kehitys on jaettu, toimivat myös osin limittäin. Osa-alueet on hyvin eritelty täällä: http://www.peda.net/veraja/jko/kipina/kipina/mita/osat.

Tässä kuvassa on myös peilattu arvojen merkitystä (kuvalähde http://www03.edu.fi/aineistot/keke_paiv/yleistietoa/kestavakehitysammkoul.htm):

Jaana esitteli luennollaan kestävän kehityksen kasvatuksen mallin, joka sisälsi seuraavat osiot:

1. Tiedolliset valmiudet (tieto kestävästä kehityksestä)
2. Ajattelun taidot (kokonaisuuksien ymmärtäminen, kriittisen ajattelun taidot, tulevaisuuden rakentamisen taidot
3. Toiminnan taidot ja kokemukset (koulu kestävän kehityksen oppimisympäristönä, kokemuksellinen ja toiminnallinen oppiminen erilaisissa ympäristöissä, osallistumisen ja vaikuttamisen taidot

Tämä jaottelu selventää hyvin sitä kokonaisuutta, mitä kestävä kehitys edustaa. Opettajana minun tulee huolehtia siitä, että opiskelijani saavuttavat tämän osaamisen. Ei vaikuta paljolta??


Kestävä kehitys opetuksessa 
- muutamia Jaanan luennon ja kytke-opintojaksojen herättämiä ajatuksia

• Kestävän kehityksen asioita käsitellään aina ikäkaudelle (ja luokka-asteelle) sopivlla tavalla
• Kestävän kehityksen eri osa-alueita käsitellään limittäin ja toimintaperiaatteita sisällytetään kaikkeen toimintaan
• Kestävää kehitystä ovat myös globaali vuorovaikutus,sosiaalisuus, osallisuus ja mahdollisuus kansalaisvaikuttamiseen
• Ajattele kauemmas! Esimerkiksi opiskelijaa, joka on syrjäytymisvaarassa, kannattaa tukea varhaisessa vaiheessa, jotta hän ei putoa kärryiltä ja tuota esimerkiksi taloudellista rasitetta tulevaisuudessa yhteiskunnalle. Jos häntä tuetaan vaikeuksissa jo varhaisessa vaiheessa, hän selviää opiskeluista tyelämään ja hänestä kasvaa todennäkisemmin tuottava aikuinen.
• Globalisoituvassa maailmassa eläminen haasteena! Opiskelijani saattavat työllistyä mihin päin maailmaa tahansa – mitä hänellä on siellä vastassa ja mitä hän itse vie mukanaan; kulttuuri, toimintatavat. Täytyy valmistautua niihin! 
• Oppilaitos on nimensä mukaisesti valtava laitos. Sen toimijoiden on hyvä huomioida kestävä kehitys monella tapaa ; kierrättämällä, huolehtimalla siisteydestä, tarkkailemalla tulostusmääriä yms. Jokainen voi ajatella ensisijaisesti yksilönä omaa toimintaansa, mutta myös kehittää koko ryhmän toimintaa.
• Oppilaitoksissa huomionarvioisia asioita ovat esimerkiksi vastuulliset hankinnat, kestävä kulutus yleensä, jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys, energian ja veden kulutus, kuljetukset ja liikkuminen (esim. videoneuvottelut, video-opetus isommalle porukalle), koulurakennuksen ylläpitio ja ympäristön hoito.
• Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sisältää mm turvallisuuden oppilaitoksessa, henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnin, kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisyn, opiskelijahuollon, kulttuuriympäristön, tavat ja perinteet sekä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden.

Lisäksi:

Miten kestävä kehitys näkyy Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa?
ks video! https://www.youtube.com/watch?v=IHgGFsaV6jQ&feature=youtu.be

Materiaalia:
- Kärppä, Laurila&Lundgren, 242, 2010. Oppilaitoksen kestävän kehityksen sertifiointi.
- Kekeä ala-asteelle, leikkipuistoon ja päiväkotiympäristöön: http://www.4v.fi/kekekoulussa

Opettajan haastattelu

Oppimistehtävänä oli haastatella oman alan opettajaa hänen työstään.

Valitsemani opettaja on toiminut opettajana 13 vuotta. Hän opettaa tällä hetkellä Vaasan ammattikorkeakoulussa, sosiaalialan koulutusohjelmassa. Opettajan työn lisäksi hän toimii psykoterapeuttina ja työnohjaajana. Kaikissa kolmessa roolissa hänen mielestään työ on rakentaneeltaan samaa; ”ihmiset eivät lähtökohdiltaan eroa oppimisen ja muutoksen suhteen, riippumatta missä roolissa heitä kohtaan”. Kaikissa niissä pohditaan mitä jo osataan/tiedetään/mitä on jo tehty, mitä tarvitaan, mitkä ne vaihtoehdot on, mitä mistäkin seuraa, mitä kokeillaan ja miten.


Työelämä tutummaksi

Alussa kun haastateltava aloitti opettamisen, hän oli keskittynyt itse opettamiseen ja yleensäkin oman alan tiedepohjaan. Myöhemmin hän kävi kesätöissä paikassa missä sosionomit voi työskennellä näkökulma työelämään laajentui. 

”Siinä jäi pohtimaan, että oma työkokemus ei välttämättä ole samaa kuin mihin sosionomit työllistyy tai et opeta aineita, joissa sinulla oli eniten osaamista työelämästä”. 

Tämän myötä opetettavat aiheet alkoivat siirtyä tekijöihin, jotka näkyvät työssä tai niitä sovellettiin työhön ja arkitodellisuuteen. Kurssien tehtävät edellyttivät jakson tietopohjan soveltamista edellä mainittuihin ja siten arviointi saattoi liittyä yhä paremmin ammatin osaamiseen.


Koulutusta lisää

Kun sitten työn ohella hän kouluttautui työnohjaajaksi sekä psykoterapeutiksi alan osaamiseen sai lisää ulottuvuuksia. Työnohjauksessa hän kuuli arjen työstä ja miten/ millaisten asioiden parissa siellä työskenneltiin. Huomio opintojaksojen arvioinnissa siirtyi yhä enemmän ajatteluun sekä tiedon soveltamiseen. 

”Oikean osaamisen ohella arvioitavaksi tuli se, että yleensäkin ajattelee sekä pohtii asioita useammasta näkökulmasta.”

Osaamisen ylläpito

Työelämäyhteyttä voidaan haastatellun opettajan mukaan ylläpitää muun muassa seuraavasti; opettamisen ohella sivutoimet, muutamat työelämään liittyvät hankkeet ja yhteydet työelämään (työnantajat ja entiset opiskelijat). 

”Nämä tuovat ajatuksia siihen mitä ja millä tavalla tulisi opettaa. Myös se, että saa palautetta siitä mikä toiminnassa on oikeansuuntaista on merkittävää.”

Valmiuksia työelämään

Opettajan mielestä opiskelijan työelämässä kohtaamia tilanteita ja niiden ratkaisuja voidaan hyvin rajatusti ennustaa, joten opetuksessa tulisi panostaa opettamaan valmiuksia erilaisten asiakastilanteiden kohtaamiseen, monipuolisesti.

Opintojaksoilla kannattaa miettiä, miten voi antaa tilaa työkokemusta ja elämänkokemusta omaaville opiskelijoille.

Työelämälähtöisyys opetuksessa

Työelämälähtöisyys sosiaalialan koulutusohjelmassa


Lähestyin aihetta tarkastelemalla Oulun ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelman opetussuunnitelmaa. Koulutuksen tavoitteena on opiskelijan kehittyminen asiantuntevaksi ihmisten arkielämän tukijaksi ja toiminnan kehittäjäksi, hänellä on sellaista luovaa osaamista ja neuvokkuutta, jota tarvitaan asiakkaan ja asiakasryhmien hyvinvoinnin edellytysten luomiseksi (Oulun ammattikorkeakoulu 2016). Tässä lauseessa kuvastuu mielestäni se lähtökohta, että sosionomit pyyritään kouluttamaan työelämää varten. On mielestäni todella valitettavaa, että aina koulutus ei tarjoa tarpeeksi eväitä työelämään siirtymiseen: ”Ammattikorkeakouluista valmistuneista suurin osa katsoo, etteivät he ole saaneet koulutuksestaan riittävästi työelämävalmiuksia. (Okkonen 2006). Sosionomin opinnoissa työelämässä tapahtuva oppiminen harjoittelujen kautta on otettu hyvin huomioon: Teoriaopinnot ja harjoittelut muodostuvat opinnoissa kiinteäksi kokonaisuudeksi. Opintoihin sisältyy projektiharjoittelu ja kolme pitkää ammattiharjoittelua, yhteensä 30 viikkoa (Oulun ammattikorkeakoulu 2016). Omankin kokemukseni mukaan työharjoitteluista on oppinut eniten ja niiden kautta on saanut parhaan kuvan siitä, mitä sosionomin työkenttä sisältää.


Edelleen Oamk:n sivuilla kerrotaan, että opiskelu sisältää opintoja ”työelämälähtöisissä projekteissa ja työpaikoilla”. Tämä tuo esille sen, että opintojen aikana toteutetaan projekteja yhteistössä yritysten kanssa. Itse esimerkiksi osallistuin Vaasan ammattikorkeakoulussa Vaasan kaupungin kanssa tehtävään yhteistyöhön, jossa kehitimme uuden asuinalueen esteettömyyttä. Samalla kun opimme esteettömyyteen liittyviä asioita, opimme myös työskentelyä eri sidosryhmien kanssa.

Työhajoittelujen kautta opiskelija saa parhaan kuvan työmahdollisuuksista.

Kuvalähde: www.papunet.net, sclera npo (www.sclera.be)

Miten työelämälähtöisyys tulee näkymään omassa opetuksessani

Sosionomin tutkinnon (ja työllistymismahdollisuuksien) ollessa hyvin laajat, on työssäoppimisjaksojen kohdentaminen mielestäni ensiarvoisen tärkeää, joten siihen aion opiskelijoitani kannustaa. Mikäli opiskelijalla ei ole mitään mielikuvaa millaiseen työhön hän haluaa, kannattaa harjoittelupaikat ohjata valitsemaan niin, että hän näkee mahdollisimman monenlaisia paikkoja. Toisaalta opiskelija, joka tietää haluavansa vaikkapa lastentarhaopettajaksi, kannattaa ohjata suuntaamaan harjoittelunsa sen mukaisesti, että ne kaikki osaltaan tukevat tavoitetta valmistua asiantuntevaksi lastentarhaopettajaksi.


Tutustuttuani työelämälähtöisyysopintojakson materiaaliin minulle jäi päällimmäisenä mieleen, että on tärkeää alkaa muodostaa oma työelämäverkostoa jo opintojen aikana. Tähän aion kannustaa siis myös omia opiskelijoitani. Työharjoittelut, näyttöpaikat, opinnäytetyöt, yritysvierailut, ne kaikki ovat valtavan hyviä mahdollisuuksia luoda suhteita työelämään.


Opintojaksojen suunnittelussa mietin miten saan opetettavana olevat asiat linkitettyä työelämään; saisinko mukaan esimerkiksi vierailevan luennoitsijan? Esimerkiksi vammaistyön opintojaksolla voisin omiin verkostoihini tukeutuen kutsua cp-vammaisen henkilön kertomaan elämästään; millaisia vaikeuksia ja voimavaroja hänellä on, millaista palvelua ja hoitoa hän toivoo saavansa jne. uskon tällaisen toiminnan olevan erittäin opettavaista. Myös esimerkiksi vanki voisi tulla kertomaan miten kokee vankilan sosiaalityön häntä auttaneen tai millaista apua hän kaipaisi sosiaalityöltä, perhetyöltä jne. Samoin mielenkiintoisia vierailijoita olisivat esimerkiksi lastentahaopettaja tai vanhustentalon johtaja kertomassa omasta arkipävästään töissä. Kaikki he edustavat tavallansa sosionomiopiskelijan tulevaa työarkea.


Työelämäosaamisen ylläpito ja kehittäminen

Työelämäosaamisen ylläoito ja kehittäminen tulee olemaan varmasti minulle yksi opettajan työn tärkeimmistä kannusteista. Olen valtavan kiinnostunut erilaisista työpaikoista sosiaalialalla. Oma vahvuuteni on vammaistyö, mutta tutustuisin mielelläni myös erilaisiin paikkoihin myös esimerkiki vanhustenhoitopuolella.


Tiedostan sen, että työelämäyhteksien elläpito vaatii opettajalta oma-aloitteisuutta ja varmasti myös vapaa-ajan käyttöä esimerkiksi yhteydenpitoon. ”Opettajan aseenteella on suuri vaikutus työelämäverkostojen luomisessa (Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html). Työaika oppilaitoksessa menee varmasti tiiviisti opetuksen suunnitteluun ja itse opetukseen eikä verkoston hoitoon jää juurikaan aikaa. Näin ollen on ensiarvoiden tärkeää olla mukana työhajoittelupaikkojen kartoituksessa ja vierallapaikoissa, missä opiskelijat harjoittelujaan tekevät. Median avulla pystyn myös seuraamaan alan uusia palveluntarjoajia, joita voin liittää omaan verkostooni. ”Verkottuneiden osaamisympäristöjen kautta eri alojen toimijat toimivat läheisessä vuorovaikutuksessa, mikä edesauttaa tietoisuuden lisääntymistä eri tahojen tarpeista” Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html) Koen tärkeänä päästä osallistumaan myös oppilaitoksen monialaisiin työryhmiin, jotta voimme luoda opiskelijoille myös yli tutkintorajojen meneviä opintokokonaisuuksia. Näistä he oppivat työelämässä tärkeitä timitaitoja.


Työelämälähtöisyys verkostoissa tukee opiskelijan oppimista sekä parhaimmillaan sitoo opiskeltavia asioita aitoihin työelämän tehtäviin ” (Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html) Arkista työelämän huomiointia opetuksesa voi olla esimerkiksi työelämästä kertovien artikkelien tuonti mukaan opetukseen. Ape-opintojen myötäkin olen huomannut, että esimerkiksi twitterin kautta voin aktivoida opiskelijoita lukemaan ja kommentoimaan alan ajankohtaisia artikkeleita, kuten myös facebookissa (vähemmän). Myös case-tehtävät jotka pohjautuvat todellisiin asiakastilanteisiin, tuovat työelämän arjen lähemmäs opiskelijaa.


LÄHTEET


Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. Viitattu 20.1.2016. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html.

Okkonen, Eila (toim.) Ammattikorkeakoulun jatkotutkinto – Toeutuksia ja kokemuksia. HAMKin e-julkaisuja 2/2006. Luettu 20.1.2016. Saatavilla: http://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/93903/Ammattikorkeakoulun_jatkotutkinto_toteutuksia_ja_kokemuk.pdf?sequence=1#page=7

Oulun ammattikorkeakoulun www-sivut. 2016. Viitattu 20.1.2016.

http://www.oamk.fi/fi/koulutus/amk-tutkintoon-johtava-koulutus/sosionomi/)

Työelämälähtöisyys: Mallivastaustehtävät

Työelämälähtöisyys-opintojaksolla minun tuli osallistua ns mallivastaustehtävään Optimassa. Opettajan esittämiin kysymyksiin vastattiin ensin itsenäisesti, annettuja lähteitä käyttäen. Tallennettuani kirjotuksen Optimaan, sain näkyville opettajien laatiman mallivastuksen. Sen luettuani piti vielä kommenttikenttään kirjoittaa, mitä oivalluksia syntyi. Erittäin hyvä oppimisprosessi!


Tällaiset olivat kysymykset, oma vastaukseni, mallivastaus sekä loppukommentit:


Mitä tarkoittavat termit työelämälähtöisyys, työelämäläheisyys ja työelämäkeskeisyys?
Oma vastaukseni:

Työelämälähtöisyys

Työelämälähtöisyyden käsitettä ei ole virallisesti määritelty, joten sen sisältö voi muuttua sen mukaan, kuka asiasta puhuu ja missä yhteydessä. Yleensä ottaen työelämälähtöisyydellä tarkoitetaan kuitenkin sellaista toimintaa, jolla tähdätään siihen, että koulutus vastaa mahdollisimman hyvin työelämän tarpeita. Sillä pyritään takaamaan opiskeijoiden parempi työllistyminen ja pärjääminen työelämässä.


Työelämäläheisyys

Työelämäläheisyys menee työelämälähtöisyyttä hieman syvemmälle. Silloin koulutuksen tehtävänä katsotaan olevan myös arvioida, kyseenalaistaa ja kehittää työelämän toimintamalleja. Samalla koulutusta muokataan yhdenmukaiseksi työelämän toimintamallien kanssa. Opetuksessa katsotaan ”ensimmäistä työpaikkaa pitemmälle”, eli luodaan osaamista sopeutua työelämän muutoksiin myös koulutuksen jälkeen. Työelämäläheisyydessä oppimisen prosessit (mm oppimistehtävät) pyritään miettimään niin,että ne linkittyvät omaan alaan. Työelämäheisessä oppimisessa opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat oppivat yhdessä.


Työelämäkeskeisyys

Työelämäkeskeisyys eroaa työelämälähtöisyydestä ja työelämäläheisyydestä sillä, että toiminnan katsotaan olevan työelämästä lähtöisin olevaa ja työelämän sanelemaa yhteistyötä sen sijaan, että toimintatavat olisi sovittu yhdessä koulun ja työelämän edustajien välillä.


Lähteet:

Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, sivut 22-42. Saatavilla: http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla: http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf

Peisa, S. 2010. Oppimista työelämän kanssa – käsityksiä ja käytäntöjä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Haaga-Helia puheenvuoroja 2/2010.Saatavilla:

http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/oppimistatyoelamankanssa.pdf


Mallivastaus:

Työelämälähtöisyydelle ei ole olemassa virallista määritelmää, vaan termi monesti määrittyy näkökulmansa mukaan (esim. työelämän tai oppilaitoksen näkökulma). Oppilaitoskohtainen määritelmä on kuitenkin välttämätön arvioinnin kannalta. (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 22-23) Työelämälähtöisyyden tarkoituksena on koulutuksen ja työelämän yhteistyön avulla parantaa valmistuvien opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksia sekä varmistaa koulutuksen vastaavuus työelämän vaatimuksiin. Työelämälähtöiselle koulutukselle ominaista on arvioida ja jopa kyseenalaistaa työelämän toimintamalleja pyrkien niiden kehittämiseen ja uudistamiseen. Ohella uudistetaan myös koulutusta työelämälähtöisyyttä tukevaksi. (Kelo, Haapasalmi, Luukkanen & Saloheimo 2012, 4.)


Työelämälähtöisyys on kuvattuna myös lainsäädännössä:

“Ammattikorkeakoulujen tehtävänä on antaa työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin sekä tutkimukseen ja taiteellisiin lähtökohtiin perustuvaa korkeakouluopetusta ammatillisiin asiantuntijatehtäviin, tukea yksilön ammatillista kasvua ja harjoittaa ammattikorkeakouluopetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä tukevaa ja alueen elinkeinorakenteen huomioon ottavaa soveltavaa tutkimus- ja kehitystyötä.” (Ammattikorkeakoululaki 351/2003, 1 luku: 4 §)


“Ammattikorkeakoulun tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa.” (Ammattikorkeakoululaki 351/2003, 1 luku: 5 §)


Työelämäläheisyydellä tarkoitetaan oppimista, joka kantaa nykyistä työelämää pidemmälle tukien kykyä oppia uutta työelämän muuttuvien tarpeiden mukaan (Kelo ym. 2012, 4).


Työelämäkeskeisyydellä tarkoitetaan työelämän ehdoilla tapahtuvaa koulutusta perustuen työpaikkojen määrittämiin kehittämistarpeisiin (Peisa 2010, 11).

Lähteet:

Ammattikorkeakoululaki 351/2003, 1 luku: 4-5 §

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla:

http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf

Peisa, S. 2010. Oppimista työelämän kanssa – käsityksiä ja käytäntöjä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Haaga-Helia puheenvuoroja 2/2010.

Saatavilla:http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/oppimistatyoelamankanssa.pdf

Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Saatavilla:

http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf


Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni:
Omasta mielestäni onnistuin kokoamaan vastaukseen hyvin myös mallivastauksessa olevat asiat. Uutena tuli se, että koulun ja työelämän yhteistyö on jopa lakiin perustuvaa.




Mitä ja millaisia ovat työelämälähtöiset oppimisympäristöt?
Oma vastaukseni:


Työelämälähtöinen oppimisympäristö on luotu siten, että sen avulla opiskelija voi saada oppia aidossa tai aitoa vastaavassa tilanteessa. Oppimisympäristö on siis luotu niin, että se jäljittelee opiskelijan tulevia työtilanteita ja tulevaa työpaikkaa. Oppimisympäristöjä voivat olla esimerkiksi alan yritykset, joissa opiskelija saa tietoa alan asintuntijoilta, työntekijöiltä ja asiakkailta. Opiskeija voi esimerkiksi osallistua yrityksen kanssa yhteistyössä tehtävään projektiin tai ottaa tehtäväkseen ratkaista jokin yrityksellä oleva ongelma. Työelämään valmentavia oppimisympäristöjä ovat myös erilaiset simulaatiotilanteet sekä yritysvierailut. Ohjaaminen, valmentaminen ja tutorointi ovat opetuksen menetelmiä, joita suositaan työelämälähtöisessä oppimisympäristössä. Opiskelu on mahdollisimman opiskelijalähtöistä.


Lähde:

Opetushallitus 2010. Oppimisympäristöjä avartamassa, Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Saatavilla:

http://www.oph.fi/download/124992_Oppimisymparistoja_avartamassa_UUSI.pdf

Mallivastaus
Työelämälähtöisen koulutuksen olisi hyvä sisältää työpaikoilla tapahtuvaa opiskelua työpaikkaedustajan toimiessa kouluttajana ja ohjaajana, jolloin työpaikka kokemukset konkretisoituvat (Peisa 2010, 7).

Työelämän ja oppilaitosten väliset foorumit sekä sosiaalisen median ja sähköisten järjestelmien hyödyntäminen opetuksessa tukevat työelämälähtöisyyttä (Kelo ym. 2012, 10-11).

Konkreettinen esimerkki työpaikoista oppimisympäristönä esimerkiksi:

lähiopetusta paikallisessa toimipisteessä (kotipesä)

- ohjattua opiskelua Moodle-oppimisalustalla ja webkonferenssiohjelman avulla

- opetuksen havainnollistamisen tukena interaktiivinen taulu (Smart Board)

- ammattina esim. lähihoitaja -päivä koulutuksen järjestäjän toimipisteessä ja opintokäyntejä alueella yhdessä paikallisen toimipisteen opiskelijoiden ja kummiluokan kanssa

- ohjattua oppimista työpaikoilla, esim. päiväkodit, perhepäivähoito, ryhmäperhepäivähoito

- kasvun tukemisen ja ohjaamisen työpaikat, joissa työssä oppimista ja ammattiosaamisen näyttöjä.

(Opetushallitus 2010, 25.)


Lähteet:

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla:

http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf

Opetushallitus 2010. Oppimisympäristöjä avartamassa, Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Saatavilla:http://www.oph.fi/download/124992_Oppimisymparistoja_avartamassa_UUSI.pdf

Peisa, S. 2010. Oppimista työelämän kanssa – käsityksiä ja käytäntöjä. HAAGA-HELIA ammattikorkeakoulu. Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Haaga-Helia puheenvuoroja 2/2010.

Saatavilla:http://www.haaga-helia.fi/sites/default/files/Kuvat-ja-liitteet/Palvelut/Julkaisut/oppimistatyoelamankanssa.pdf

Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni:
Vastauksestani jäi uupumaan erilaiset foorumit, joissa opiskelijat, opettajat ja työelämän edustajat kohtaavat. Näitä voivat olla esimerkiksi twitter, jossa opiskelija voi seurata aktiivisesti oman alansa asiantuntijoita ja osallistua alaan liittyvään keskusteluun (mm kommentoida ja jakaa artikkeleita).



Miten työelämälähtöisyys näkyy ammatillisen koulutuksen suunnittelussa ja toteutuksessa? (OPS)
Oma vastaukseni:

Työelämälähtöisyys tulisi ottaa huomioon jo koulun strategiassa ja koulutuksen suunnitteluvaiheessa. Koulukohtaisen opetussuunnitelman teossa voi olla mukana opettaja, työelämän edustaja, opiskelija ja koulun johtoa. Myös esimerkiksi ammattikorkeakoulujen koulukohtaisen opetussuunnitelman hyväksyvässä hallituksessa tulisi olla edustaja työelämästä. Näin ollen työelämän näkökulma tulisi näkyä jo varhain opintojen sisältöjen suunnittelussa. Kun oppilaitos luo omaa opetussuunnitelmaansa, opettajan vahva tietämys työelämän tarpeista on eduksi. Tämä vaatii tietysti opettajalta omaa aktiivisuutta työelämän tuntemuksen suhteen.


Suunnitteluvaiheessa konkreettisia toimia voivat olla esimerkiksi sopivien työssäoppimispaikkojen kartoittaminen, alan verkostojen kasvattaminen ja ylläpitäminen, alan neuvottelukuntaan osallistuminen ja myös työpaikkaohjaajien kouluttaminen. Esimerkiksi ammattikorkeakoulut osallistuvat alueensa aluekehitysohjelmiin ja erilaisiin kehityshakkeisiin, joiden kautta koulutus kulkee käsi kädessä aluellisen kehityksen ja työelämän muutosten kanssa. Näissä foorumeissa esille tulleita asioita voi sitten sisällyttää opetussuunnitelmaan.


Työelämälähtöisyys tarkoittaa koulutuksen toteutusvaiheessa kaikkea sitä toimintaa, missä oppilaitos ja työelämä kohtaavat. Tutumpia toimintoja ovat tietysti työharjoittelut ja opinnäytetyöt, mutta työelämälähtöisyyttä osoittavat myös muun muassa työelämässä toteutetut näytöt, yritysvierailut, vierailevat luennoitsijat, opettajien työelämäjaksot sekä erilaiset neuvottelukunnat. 

Työelämäläheisyyteen kuuluvat muun muassa neuvottelukunnat, johon osallistuu edustajia oppilaitoksista ja työelämästä.

Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

Lähteet:

Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, sivut 22-42. Saatavilla: http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf

Hämeen kyvyt. Osa 3. Työelämälähtöisyys. http://hameenkyvyt.blogspot.fi/p/osa-3.html

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla: http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf



Mallivastaus

Työelämäyhteistyö koulutuksen suunnittelussa (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 23-30)

- alueellisiin osaamistarpeisiin ja alueelliseen kehitykseen vastaaminen (s. 23)

- ammattikorkeakoulujen strategioissa: työelämäyhteistyö mainittuna. Maininnan muodoissa vaihtelua (s. 23).

- Neuvottelukunnat: käsitellään opetussuunnitelmiin ja opetuksen järjestämiseen sekä työelämäyhteistyöhön yleensä liittyviä kysymyksiä. Ne voivat olla koulutusohjelmakohtaisia, ammattikorkeakoulukohtaisia tai korkeakoulujen välisiä (aktiivia tai passiivisia) (s.26)

- Opetussuunnitelmat: perustana yhteiskunnan ja työelämän tarpeista lähtevät tulevaisuuden haasteet → koulutusten järjestäjien vastattava alueellisiin tarpeisiin parantaen työelämälähtöisyyttä ja koulutuksen laatua (s. 28).

Työelämäyhteistyö opetuksessa (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 31-39)0

- harjoittelu: tavoitteena perehdyttää opiskelija ohjatusti keskeisiin käytännön työtehtäviin sekä tietojen ja taitojen soveltamiseen työelämässä (s. 31) Urapolkuajattelu: työelämäintegroidut opinnot, harjoittelu ja opinnäytetyö tukevat opiskelijan urakehitystä toimien jatkumona (s. 31). Opiskelijan harjoittelun ohjaus opettajalle mahdollisuus luoda työelämäyhteyksiä (s. 32).

- hankkeet: tutkimus- ja kehitystyö lähtien työelämän tarpeista (s. 34)

- opetuksen sisältö ja opetusmenetelmät: yhtenevät osaamiskriteerit osaamisen osoittamiseksi (s. 37)

- opettajien työelämäyhteydet: päätoimisen opettajan tehtävänä kehittää alansa opetusta työelämän kehitys huomioiden → työelämään perehtyminen (s. 39)

Lisäksi rekrytointi-, arviointi- ja palautejärjestelmät (Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009, 41-42)

- ammattikorkeakoulujen rekrytointipalvelut: tarkoitus auttaa opiskelijaa ja työnantajaa kohtamaan toisensa (esim. Jobstep-palvelu) (s. 41)

- palautejärjestelmät: esim. OPALA, joka kerää tietoa ammattikorkeakoulusta valmistuvien työllistymisestä sekä palautetta koulutuksen ja harjoittelun onnistumisesta → Opetusministeriölle koulutuksen arvioinnin, oppilaitosten ja koulutusalojen vertailun sekä koulutuksen suunnittelun tueksi (s. 42)

Lähteet:

Valtiontalouden tarkastusviraston tuloksellisuustarkastuskertomukset 188/2009. Ammattikorkeakoulutuksen työelämälähtöisyyden kehittäminen. Saatavilla:

http://www.vtv.fi/files/1783/1882009_AMKkoulutuksen_tyoelamalahtoisyyden_kehittaminen_NETTI.pdf

Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni: Vastaukseni oli mallivastaukseen nähden melko yleisellä tasolla. Olisin siis voinut enemmän avata mitä esimerkiksi neuvottelukunnassa tehdään tai mitä opetussuunnitelmassa tulee näkyä työelämän kanssa tehtävästä yhteistyöstä.

Miten työelämälähtöinen oppiminen tukee kestävää kehitystä?
Oma vastaukseni:


Ei luoda ”turhaa” osaamista, eli koulutetaan henkilöitä, joita todellakin tarvitaan yhteiskunnassa. Tällöin emme tuota työttömiä...jotka ovat kalliita yhteiskunnalle.

Yhteistyössä yritysten kanssa voidaan luoda tarpeellista koulutusta samalla opiskelijoilLe ja alan työtekijöille- tavoitetaan isompi määrä henkilöitä samanaikaisesti. Käytetään mahdollisuuksien mukaan opetusta verkossa, jolloin opetukseen voi osallistua laajalta alueelta eikä matkustamiseen, majoitukseen ym. kulu varoja. Myös kiinteiden opetuspisteitten perustamista voidaan välttää.

Kaikki oppivat kaikilta, kun laitamme samaan toimintaympäristöön opettajia, opiskelijoita ja työelämän edustajia; eri kulttuureista, eri ikäisiä ja erilaisia elämäntyylejä noudattavia henkilöitä.

Työelämän vaateiden mukaisesti opinnoissa tulisi olla enemmän monialaisuutta; myös tiimiosaamista, kielitaitoa ja maailmanlaajuista näkemystä alaan. Asta näin ollen suomalaiset olemme tasavertaisia kohdatessamme kansainväliset kilpailijat työmarkkinoilla.

Yhteistyötä myös pienten ja keskisuurten yritysten kanssa tulisi lisätä, koska näissä yrityksissä on runsaasti globaalia ja laaja-alaista työelämäosaamista. 

Kestävään kehitykseen kuuluu osaaminen, mikä on siirrettävissä maasta toiseen. 

Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao

LÄHTEET:

Kallberg, K & ja Hallila, M. (toim.). Osaamisen kohtaaminen - Näkökulmia työelämälähtöiseen koulutukseen. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun julkaisuja C: Tiedotteita, 26, Sivut 35-37. Saatavilla:

http://www.karelia.fi/julkaisut/sahkoinenjulkaisu/C26_verkkojulkaisu.pdf


Opetushallitus 2010. Oppimisympäristöjä avartamassa, Oivalluksia, ideoita ja esimerkkejä oppimisympäristöiksi ammatillisessa koulutuksessa. Sivut 11-28. Saatavilla:

http://www.oph.fi/download/124992_Oppimisymparistoja_avartamassa_UUSI.pdf


Mallivastaus
Taloudellisen tilanteen kiristymisen myötä myös koulutukseen liittyvän toiminnan on oltava kustannustehokasta. Työelämälähtöinen ja sitä kautta työelämäläheinen oppiminen säästää resursseja valmistuvien opiskelijoiden ollessa valmiimpia työelämään. (Kelo ym. 2012, 13.)


Haasteena opiskelijan näkökulmasta on oikean alan löytyminen. Mikäli opintojen aikana opiskelija huomaa opiskelevan alan kiinnostamattomuuden, on valtava määrä resursseja heitetty hukkaan. (Hokkanen & Siivonen 2014.)

Lähteet:

Hokkanen & Siivonen 2014. 2D tehtävä. Ammatillisen koulutuksen työelämälähtöisyys. Saatavilla: https://www.youtube.com/watch?v=Ap5rxZFQ-Wg

Kelo, M., Haapasalmi, P., Luukkanen, M. & Saloheimo, T. 2012. Kohti työelämäläheistä oppimista. Työelämäyhteistyön kehittämishaasteet terveys- ja hoitoalalla. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 2/2012. Saatavilla:

http://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/Julkaisutoiminta/Julkaisusarjat/AATOS/PDF/AATOS_4-12_Kohti_tyoelamalah_.pdf


Oma kommentti mallivastauksen nähtyäni:
Tämä tehtävä oli minulle jotenkin vaikea. Etsin konkreettisia toimia eri teksteistä ja niitä ei paljon tuntunut löytyvän, ei myöskään kestävän kehityksen toimenpideohjelmista joita lueskelin. Mallivastauksessa asia oli yksinkertaistettu. Joskus opiskelija lähestyy aihetta liian monimutkaisesti; näin kävi minulle nyt.