Perhetyön startti (opetusharjoittelu)

Viimeinen opetusharjoitteluni koetinkivi, perhetyö, on nyt käynnistetty. Perjantaina 15.4 aloitimme lähipäivällä, jossa kerroin lähihoitajaopiskelijoille opintokokonaisuuden etenemisestä ja tutustuimme yhdessä perhetyön perusteisiin.


Tässä opintokokonaisuudessa halusin kokeilla itseohjautuvaa opiskelua. Ensimmäisen tapaamiskerran jälkeen opiskelijat luovat suunnitelman, joka mukaan he hankkivat perhetyön tietoa. Jokainen miettii henkilökohtaisesti mitä jo osaa ja mitä tietoa vielä tarvitsee. Lopuksi viimeisellä lähipäivällä jaamme tietoa, eli osa opiskelijoista pääsee esittelemään mitä on oppinut ja miten.


Valmisteluja


Tällaisessa tyylissä opiskella on monenlaisia riskejä. Olen havainnut, että aikuisryhmä on monella tapaa hyvin perinteisen opetuksen kannattaja; opettaja opettaa ja opiskelijat kuuntelevat ja tekevät muistiinpanoja. Siksi itseohjautuva opiskelu voi olla heille iso pala purtavaksi. Työ on tehtävä itse.


Panostin hyvin ohjeisiin, jotta alku olisi mahdollisimman selkeä. Huomasin luokkahuoneessa opiskelijoiden osin tuskastuneetkin ilmeet, kun he miettivät kuulemiaan ohjeita ja samalla vaikuttivat miettivän, miten itse alkaisivat asioita työstämään. Myönsivätkin olevansa ihan pihalla. Ohjeistin etsimään lisää ohjeita ja vinkkejä Padlet-seinältä, jonka olin luonut tätä opintokokonaisuutta varten. Kehoitin myös ottamaan yhteyttä opettajaan, jotta mietityttävät asiat ratkeavat.


Tämän prezi-esitysen pohjalta etenin ohjeistuksessa:

http://prezi.com/57gkiom1they/?utm_campaign=share&utm_medium=copy



Ohjausta itsenäiseen opiskeluun

Tänään tiistaina 19.4 opiskelijoilla oli mahdollisuus saapua perhetyön ohjaukseen koululle tai työskennellä itsenäisesti. Paikalle saapui kuusi opiskelijaa. He kaikki olivat vielä alussa suunnitelmansa kanssa ja tarvitsivat siihen enemmän tai vähemmän lisäohjausta. Kävin heidän kanssaan keskustelua perhetyön osaamisesta ja yhdessä päätimme miten he jatkavat aiheen opiskelua. Oli todella antoisaa huomata, että kekustelujemme jälkeen opiskelijat saivat kiinni perhetyön ajatuksesta ja lähtivät työskentelemään kohti omia tavoitteitaan. Odotan todella mielenkiinnolla millaisia osaamiskokonaisuuksia saamme nähdä lähipäivänä 19.5, jolloin kokoamme kaiken tiedon yhteen.

Oppimistavoitteena Padletin haltuunotto

Yhtenä opetusharjoittelun osatavoitteena minulla oli tutustua paremmin Padletin käyttöön opetuksessa (www.padlet.com). Olin osallistunut opettajaopiskelijatoverini opintojaksolle, jossa erityispedagogiikkaa ohjattiin Padletin kautta. Tämä kokemus oli hyvä ja halusin tehdä siitä työkalun myös itselleni.


Loin Padlettiin uuden seinän, jonne kokosin perhetyön opintokokonaisuuden materiaalit. Padletiin opiskelijat löytävät Moodlesta löytyvän linkin kautta. Laitoin Padlet-seinälle youtube-videon, word-tiedostoja, valokuvan sekä linkkejä tekemiini preziesityksiin, joita osin käsiteltiin jo ensimmäisellä lähipäivällä. Opiskelijalle seinältä löytyy siis muun muassa opintokokonaisuuden ohjeita, opettajan tekemää opiskelumateriaalia perhetyön perusteista, kirjavinkkeä, esimerkkiteemoja opiskeluun sekä padlet-opetusvideo ja perhetyöhön liittyvää inspiraatiomusaa.


Kävi mielestäni läpi kaikki Padeltin toiminnot ja kokeilin niitä. Osaan siis nyt ohjelman peruskäytön ja olen vähän opastanut sen käytössä opiskelijoita. Yritin etsiä, voiko Padletin otsikkotekstien ulkoasua muuttaa (kirjainkoot, fontit, värit jne), mutta tällaista työkalua en löytänyt. Tämä täytyy vielä selvittää.

Kuvateksti: Tältä näyttää perhetyöhön liittyvä 

Padlet-seinä, jonka kokosin opiskelijoille inspiraatioksi.

Muitakin hommia


Perhetyön tiimellyksessä arvioin kehitysvammaisuuteen liittyviä mallivastaustehtäviä. Niitä on saapunut minulle hyvin tipotellen ja olen arvioinut niitä sitä mukaa kun ovat saapuneet. On mielenkiintoista työtä lukea opiskelijoiden kirjoituksia ja osa onkin kommentoinut saateviesteissä, että tehtävä on ollut mielenkiintoinen ja ovat oppineet paljon uutta. Samalla osa on venytellyt tehtävän palautuksessa turhan kauan ja osalle täytyykin vielä laittaa asiasta muistutuksia. Itse taidan olla turhankin pedantti opiskelutöiden palautusajankohtien suhteen!


Tästä siis jatketaan. 16.5 mennessä on perhetyön tehtävän palautus ja tässä välillä tietysti annan opiskelijoille etäohjausta mikäli he sitä tarvisevat. Ohjaus tapahtuu Moodlen keskustelualueella sekä henkilökohtaisesti sähköpostin välityksellä.

Upeaa, kerrassaan upeaa (opetusharjoittelu)

Ensimmäisen opetuspäivän jälkeen tarkensin opintojaksojeni suoritusohjeita Moodleen ja lisäsin sinne materiaaleja. Aloin tarkentamaan perhetyön suunnitelmaa ja tuottaa siihen liittyviä opetusmateriaaleja. Samalla kertasin, että kaikki on valmista toiselle kehitysvammaisuus-päivälle sekä sen jälkeen alkavalle toimintakyvyn arviointi-kokonaisuudelle.


Puolessavälissä ollaan!

Takana on nyt kehitysvammaisuuden ja toimintakyvyn arviointiin liittyvät opintokokonaisuudet. Huh huh, että on ollut hauskaa, ihania opiskelijoita, ryhmätyötä, esimerkkiä käytännön työstä, ohjausta, keskusteluja... draamaa ja naurua. Niin paljon asiaa, että eilen jo olimme kaikki ihan väsyneitä, huonon sisäilman siivittäminä.


Aloin keräämään ihan paperille miellekarttaa siitä, mitä kaikkea olen jo oppinut. Joka päivä olen keskustellut vammaistyön opettajien kanssa ja oppinut paljon kokeneilta opettajilta. Työ on raskasta ja siihen liittyy paljon erilaisia ulottuvuuksia. Eilen työtä varjosti myös uutiset yt-neuvottelujen tuloksesta.

Kaikenkaikkiaan kuitenkin mahtava viikko. Vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa on ollut huikeaa. Olen onnekas, sillä minulle sattui hieno ryhmä opetuksen kohderyhmäksi. Tunnelma on kotoisa ja ryhmän jäsenet pääsääntöisesti iloisia ja puheliaita. Kaikki otetaan mukaan tomintaan, ryhmäytyminen erilaisiin tehtäviin sujuu luontevasti ja parit löytyvät hetkessä lyhyempiin porinatuokioihin. Huonoa tuulta tai moitteita/valitusta ei ole ollut, vaikka välillä opiskelijat ovat uuvuksissa pitkien koulupäivien ja lyhyiden taukojen vuoksi.


Meillä on ollut yhdessä mukavaa. Draama johdatteli meidät luovuuden tielle ja nauru raikui auditoriossa. Opiskelijoilla oli kykyä heittäytyä mukaan, vaikka osa tietysti suomalaiseen tapaan pakeni paikalta kun kyselin vapaaehtoisia. Rohkeimmat uhrautuivat toisten puolesta ja myös opettajaopiskelijaa tuettiin tässä, etten joutunut pulaan ja joutunut näyttelemään itse :D Aivan upeaa.


Ryhmästä löytyy ihania persoonia. Rauhallisia puurtajia, taiteellisempiaja teoreettisempia ihmisiä. Pohdiskelijoita, aktiivisia tiedonhakijoita. Pikkutarkkoja siivoustyön suunnittelijoita toteuttamaan kehitysvammaisille kuvallisia ohjeita. Turvallisia aikuisia tueksi kehitysvammaisille henkilöille. Äitejä, jotka ovat tottuneet toimimaan vammaisen lapsen kanssa. Puheliaita ja iloa tuottavia henkilöitä, joiden elämänilon toivon näkyvän myöhemmin myös lähihoitajan työssä. Miten ahkerasti porukka jaksaakin puurtaa ryhmätyön parissa, vaikka aiheet ovat joskus todella laajoja ja kokonaisuuksia pitäisi pystyä jotenkin hallitsemaan ja kahvitsemaan paperillekin.


Rentouttavaa viikonloppua... tästä jatkan nyt perhetyöhön orientoutumisella. Back in business 15.4.

Erilaisia oireyhtymiä (opetusharjoittelu)

Opetusharjoitteluni yksi osa-alue oli kehitysvammaisuus. Kokonaisuuden ohjelmaan kuului tavallisimpiin oireyhtymiin tutustuminen.

Learning cafe-menetelmän tuloksena opiskelijat tekivät keskusteluista miellekartat :

Rettin oireyhtymä

Downin syndrooma

Fragiili X-oireyhtymä

Turnerin oireyhtymä

Ensimmäinen opetuspäivä (opetusharjoittelu)

Opetuksen valmistelutyö on ollut melkoinen urakka. Sisältöjen miettiminen, materiaalen teko, opetusmenetelmien valinta, vaihtelun järjestäminen, havainnollistaminen, esimerkkien miettiminen, aikataulutus, ohjaavan opettajan toiveet, opiskelijoiden toiveet, omat tavoitteet, tutkinnon asettamat tavoitteet... näiden kaikkien yhteensovittaminen on teettänyt työtä. Se kuitenkin kannatti, sillä ensimmäinen opetusharjoittelupäivä oli mukava ja antoisa. Oloni opetustehtävissä oli varsin kotoisa.

Kuvalähde: "OPETTAJA" www.papunet.net / Sergio Palao.

Olin valmistautunut hyvin, joo, mutta jättänyt osia myös tilannetajun varaan. Tiesin, että minulla on enemmän esimerkkejä kerrottavana mitä kukaan jaksaa kuunnella. Olin tehnyt tarkan rungon opetuksen etenemiselle. Ohjaava opettaja kyllä varoitti, että vaikuttaa liian tiukalta. Niinhän siinä kävikin, että eka päivän yksi kokonaisuus jäi kokonaan ajanpuutteen vuoksi pois. No eipä hättää, jatkamme siitä sitten ensi tiistaina, kun on toinen kehitysvammaisuus-opintokokonaisuuden opetuspäivä.

Mikä onnistui?

• En jännittänyt, minulla oli mukavaa, eteneminen oli rentoa 
• Pääsin hyvin vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa 
• Rytmitin päivän hyvin niin, että sain itse hengähtää väillä ja vilkaista mitä aikataulu sanoo ja mitä olin ajatellut seuraavaksi. En väsynyt itse liikaan puhumiseen eivätkä opiskelijat kuuntelemiseen :) 
• Opiskelijoilta tuli palautetta, että tykkäsivät ryhmätyöstä, oppivat uutta ja opetusta jaksoi seurata, koska se oli vaihtelevaa 
• Materiaalini oli selkeä ja se eteni loogisesti – toimi myös opetustilanteessa
• Sain opiskelijat hyvin mukaan tilanteisiin, he kysyivät ja keskustelivat, kuuntelivat ja toimivat 

Mitä olisin voinut tehdä toisin, mitä pitää kehittää?

• Olisin voinut selkeämmin kertoa opintojen vaatimuksista. Kerroin sisällöistä ja omista opintokokonaisuuksista, mutta havaitsin, että opiskelijat eivät aivan ymmärtäneet mitä on edessä. Ohjaava opettaja auttoi vielä kertomalla siitä, että vammaistyön osaamisalaan liittyvissä kevään opinnoissa tietoa tulee useilta eri opettajilta, joista lopulta muodostunee kokonaisuus. 
• Tekniikka (luokan älytaulu) ei oikein tahtonut toimia, koska ei ollut ohjeita ja sen kokeiluun meni aikaa tuntien alusta. Tauolla perehdyimme tekniikkaan ja sen jälkeen toimi paremmin. 
• Vähän ehkä harmitti, ettemme päässeet vielä haastavaa kehitysvammaista kohtaavan lähihoitajan työmenetelmiin. Olin ajatellut, että työmenetelmiä tulisi esille molempina päivinä, jottei tule kerralla liikaa. Nyt ne kuitenkin jäivät kaikki toiselle opintopäivälle. 

Summa summarum

Opettajan työ on siitä ihan mahtavaa, että oppii valtavasti itsekin. Opetusta valmistellessa sitä hakee ajankohtaista tietoa, selaa kirjoja, etsii nettilähteitä, artkkeleita jne. Opetustilanteessa opiskelijat kysyvät asioita, joita et ole itse osannut ottaa huomioon tai hoksannut, kertovat tarinoita ja ihmettelevät.

Sain ensimmäisen päivän jälkeen paljon palautetta. Pyysin vihreälle lapulle jotain hyvää ja oranssille lapulle jotain kehitettävää. Sain paljon vastauksia. Useat ihmettelivät, että ryhmätöissä kirjuri ei oppinut yhtä paljon kun muut ja myös ryhmätöiden läpikäyntiä toivottiin. Käytin tässä opetuskahvila-menetelmää, jossa kirjurit pysyvät paikoillaan muiden ryhmäläisten liikkuessa kaikkiin pöytiin. Menetelmään kuuluu, ettei asioita puida enää yhdessä koko ryhmän kanssa, koska asiat on jo opittu keskustelemalla porukoissa. En ollut itsekään havainnoinut tuota kirjurin oppimisongelmaa - vaikkakin kirjuri sai toisaalta erityisen paljon tietoa yhdestä oireytymästä, koska keskusteli siitä neljän ryhmän kanssa. Erityisasema sekin. Lupasin kuitenkin, että otan kuvat kahviloiden kirjallisista tuotoksista ja laitan ne Moodleen, jotta opiskelijat voivat palata niihin halutessaan myöhemmin.

Pohdin itsekseni myös sitä, että minkä verran opiskelijat ovat tottuneet saamaan materiaalia ns valmiina. Eräs opiskelija pyysi esitysmateriaaliani saataville Moodleen ja mietimme yhdessä mitä hyötyä siitä on, kun se ei sisällä varsinaisesti tietoa, vaan on oman puheeni tukimateriaali. Totesimme, että ainakin se on opiskelijoille muistin tukena, mitä asioita lähiopetuksessa käsiteltiin. Sieltä löytyy myös tiedot jälkitehtävistä ja palautuspäivämäärät (löytyvät toki myös erikseen Moodlesta).

Pääsiäisen jälkeen jatkamme vielä yhden päivän kehitysvammaisuuden parissa. Heti keskiviikkona ja torstaina jatkamme toimintakyvyn arvioinnin parissa. Pääsiäislomalla täytyy vielä kirjoitella Toimi-harjoitteluun tarvittava case.

Hyvää pääsiäistä!!

Suunnittelu pääsee käyntiin! (opetusharjoittelu)

Kahden pienen lapsen äitinä opetuksen suunnitteluun täytyy todellakin varata aikaa. Vaikka olen perheellisenä opiskelevana oppinut työstämään asioita pitkälle päässäni, ennenkun pääsen niitä työstämään rauhassa paperille (tai tietokoneelle), täytyy jostain aina löytyä aikaa keskeytymättömälle työskentelylle.

Aloitin suunnittelun opetusharjoitteluun liittyvistä aiheista matkustamalla vanhempieni luo Olhavaan 27-28.2. Minä sain vetäytyä vintille keskittymään suunnitteluun ja lapsen saivat samalla laatuaikaa mummun ja papan kanssa. Olin jo edellispäivänä niin innoissani, että meinasin revetä liitoksistani. Tästä työstä todellakin nautin!


Verkostotyön suunnittelua

Lauantaiaamupäivänä aloitin järjestämällä ajatukset. Olin maanantaina ja tiistaina Syötteen reissulla luonut mind mapit opetettavista aiheista ammattiverkosto, asiakkaan verkosto ja kehitysvammaisuus. Jo aiemmin olimme harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa käyneet keskustelua siitä, että toimisin verkostotyön tunneilla apuopena ja toisin opetukseen omat käytännön esimerkkini ohjaajan ammattiverkostosta sekä asiakkaan verkostosta. Olimme käyneet keskustelua myös siitä, mitä verkostotyön opintojakso pitää sisällään ja sain nähtäväkseni opettajan tekemän luentomateriaalin.

Olin jo kotona luonut ammattiverkostokartan preziin. Luin sen läpi ja kirjasin ylös, että keskittyisin myöhemmin sen kuvittamiseen. Runko on valmis ja hyvä. Ohjaava opettajanikin on sen jo nähnyt. Kertoisin omin sanoin millaista yhteistyötä eri tahojen kanssa tehdään. Tämä toimisi ikäänkuin alkulämmittelynä varsinaiselle opetusharjoittelulle.

Seuraavaksi loin asiakkaan verkoston prezille mind mapin pohjalta, ja samalla mietin, mitä kaikkea asioita olisi hyvä tuoda esille. Esityksestä tuli mielestäni kattava. Tein sen samalla ”puheenrunko”-tyylillä, eli kuvittamiseen keskittyisin myöhemmin.

Opetuksen suunnittelu alkoi erilaisten palasten yhdistämisellä 

käytettävissä olevaan aikaan. Kuvalähde: www.papunet.net / Sclera npo, www.sclera.be.

Vammaistyötä käytännössä

Seuraavaksi lähestyin kehitysvammaisuus-opintojakson sisältöä. Sovitin tuntimäärän ja omat aiheeni yhteen; melko paljon asiaa, jota haluaisin opettaa, mutta niin vähän aikaa! Arvasin. Näinhän siinä aina käy kun innostuu jostain aiheesta.

Olin etuäteen luskellut opiskelijoiden toiveita vammaistyön opinnoista ja moni opiskelija oli toivonut lisäoppia haastavaan käyttäytymiseen. Päätin ottaa kehitysvammaisuus-opintojaksolle sellaisen työotteen, että lähestyn asioita haastavien asiakkaiden näkökulmasta. Kerron miten erilaiset diagnoosiyhdistelmät vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Kerron esimerkkitilanteita ja keksimme yhdessä ratkaisuja ja työtapoja, joita tilanteissa voi käyttää.

Lisäsin opintokokonaisuuteen vielä kertauksen kehitysvammaisuuden määrittelystä sekä tavallisimmista diagnooseista sekä jälkitehtävän harvinaisemmista diagnooseista. Opettajan toiveen mukaisesti tulemme perehtymään myös Kylénin ymmäryksen tasoihin sen kautta, miten ne näkyvät kehitysvammaisen arjessa. Sain mielestäni aikaiseksi kohtalaisen hyvän kokonaisuuden. Niin, ja eri osakokonaisuuksien tarkemmat sisällöt ja opetusmenetelmät on kirjattava ydinsuunnitelmaan. Ja luotava tarvittavat tehtäväkentät Moodleen. Paljon on tehtävää, vaikka paljon sain aikaiseksi jo yhdessä viikonlopussa.

Ensimmäinen tapaaminen

Osallistuin verkostotyön opetukseen 2.3.2016 ja samassa yhteydessä siis tapasin ensimmäistä kertaa opiskelijaryhmän, jonka kanssa harjoittelun matkaa kuljen. Verkostotyön ”opeukset” meni mielestäni hyvin, kovin oli paljon minun puhetta kun kerrottavaa olisi niin paljon. Täytyy muistaa suunnitella tarpeeksi vaihtelua seuraaviin päiviin.

Opiskelijaryhmä oli leppoisan oloinen. Keskusteleva! Tänään oli myös hyviä keskusteluja ohjaavan opettajan kanssa. Saan niistä hyvää matskua ydinsuunnitelmaani, joka on vielä kesken.


Linkit opintokokonaisuuksiin:

Esimerkki lähihoitajan/sosionomin ammattiverkostosta:
http://prezi.com/0is8fyv6mvzh/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Esimerkki asiakkaan verkostosta :
http://prezi.com/1ug2-t862_l9/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Kehitysvammaisuus:
http://prezi.com/irnzdxzfprok/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Opetusharjoittelu alkaa

Opinnot ovat nyt siinä vaiheessa, että on opetusharjoittelun aika! Harjoittelu alkoi 16.2.2016 palaverilla Irina Piri-Horsman kanssa. Irina toimii opettajana Oulun mmattiopistolla, lähihoitajien koulutuksessa. Olin toivonut pääseväni harjoitteluun vammaistyön osaamisalan opintoihin. Irinan puhelu koululta oli oikein miellyttävä yllätys! Siltäkin osin, että haroittelu pääsisi alkamaan jo pikimiten. 

Palaveerasimme koululla ja sovimme, että otan vastuulleni kehitysvammaisuus, toimintakyvyn arviointi ja perhetyön opintokokonaisuudet. Lisäksi olen ”apuopena” verkostotyöhön ja itsenäiseen päätöksentekoon liittyvissä opinnoissa. Näihin koin, että minulla on jotain annettavaa käytännön työstäni. 

Opetuskokonaisuuksien sisältöjen suunnittelu alkoi mielessäni heti, kun palaveri Irinan kanssa päättyi. Mieleen jäi tietysti ajatus, että voi miten paljon ajatuksia – voi miten vähän aikaa! Haasteena olisi jälleen kerran olennaisen nappaaminen opetukseen. Yhdessä sovimme, että opetuksen tulisi olla käytännönläheistä, koska lähihoitajat tulevat tekemään ruohonjuuritason työtä vammaisten henkilöiden kanssa.

Kotona rakensin itselleni (ja perheelleni) kalenterin, joka sisältää 

suunnitteluun ja toteutukseen varatut opetusharjoittelun tunnit.

Kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä

Käytin lähteenä Yläsavon ammattiopiston koostetta erilaisista oppimisvaikeuksista sekä omia kokemuksia yhteistyöstä Nuorten Ystävien erityiskoulun kanssa.


Kehitysvamma on toimintakyvyn merkittävä rajoite, joka ilmenee eriasteisina vakeuksina oppia ja ymmärtää asioita. Kehitysvamman asteet vaihtelevat ja usein kehitysvammaisella on myös muita vammoja ja sairauksia, jotka vaikeuttavat oppimista. Vaikeuksia voi olla esimerkiksi puhumisessa, liikkumisessa ja vuorovaikutuksessa. Rajoitteet on siis tosi yksilöllisiä.

Kehitysvammaisella oppilaalla on koulussa avustaja.
Kuvalähde: www.papunet.net, Elina Vanninen

Miten opettaja voi huomioida asian opetuksessaan:

• opiskelijalla on usein oma avustaja → hyödynnä avustajan tietämys opiskelijan erityistarpeista. He ovat voineet työskennelleä yhdessä jo vuosia. Avustaja yleensä tuntee opiskelijan paremmin kun opettaja 
• lukujärjestys voidaan esittää pelkästään kuvin, kuvin ja tekstein tai pelkän tekstin avulla henkilön kehitystason mukaan 
• tee opiskeluypäristöstä rauhallinen, mahdollisimman virikkeetön, jotta huomio pysyy halutussa asiassa. Tarvittaessa opiskelijan voi siirtää eri tilaan tekemään tehtävän, mikäli ryhmässäolo on vaikeaa 
• opiskelussa sopivasti toiminnallista ja ns pulpetissa opiskelua, jotta jaksaminen säilyy 
• havainnoi opiskelijaa ja anna tarvittaessa taukoja. Mikäli opiskelijan käytös huononee tai hän on levoton, onko tehtävä liian vaikea? Jos keskittyminen huonoa, esim ulkokävely voi auttaa 

OPPIMINEN!

• kohtele ohjattavaa iän mukaisesti ja käytä hänelle soveltuvaa kommunikoinnin menetelmää (esim kuvat, kommunikaattorit, puhetietokoneet jne) 
• anna ohjeet selkokielellä ja mahdollisimman pienissä osissa, mikäli kokonaisuus on suurempi 
• Näytä tekemisen mallia, jos mahdollista 
• TOISTOA TOISTOA! Kehitysvammiselle asia täytyy toistaa sata kertaa … 
• rutiinit, kannustus, onnistumisen koemuskset tärkeitä! 

LISÄKSI!

• käytä tarvittaessa palkintoja motivointiin, esim tarroja tai että opiskelija pääsee mieluisaan tekemiseen tehtyään ensin epämieluisamman tehtävän 
• opin liittäminen kiinnostuksen kohteisiin, esim mtematiikka; kuinka monta jääkiekkoilijaa/mailaa/kypärää on kuvassa 
• myös esim aistihuone, erilaiset papunetin tehtävät tietokoneella 
• Timeria voi käyttää ajan hahmottamisessa (esim kuinka kauan oppitunti kestää) 

Timerin käyttö helpottaa ajan hahmottamisessa. Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao