tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen opetuspäivä (opetusharjoittelu)

Opetuksen valmistelutyö on ollut melkoinen urakka. Sisältöjen miettiminen, materiaalen teko, opetusmenetelmien valinta, vaihtelun järjestäminen, havainnollistaminen, esimerkkien miettiminen, aikataulutus, ohjaavan opettajan toiveet, opiskelijoiden toiveet, omat tavoitteet, tutkinnon asettamat tavoitteet... näiden kaikkien yhteensovittaminen on teettänyt työtä. Se kuitenkin kannatti, sillä ensimmäinen opetusharjoittelupäivä oli mukava ja antoisa. Oloni opetustehtävissä oli varsin kotoisa.


Kuvalähde: "OPETTAJA" www.papunet.net / Sergio Palao.

Olin valmistautunut hyvin, joo, mutta jättänyt osia myös tilannetajun varaan. Tiesin, että minulla on enemmän esimerkkejä kerrottavana mitä kukaan jaksaa kuunnella. Olin tehnyt tarkan rungon opetuksen etenemiselle. Ohjaava opettaja kyllä varoitti, että vaikuttaa liian tiukalta. Niinhän siinä kävikin, että eka päivän yksi kokonaisuus jäi kokonaan ajanpuutteen vuoksi pois. No eipä hättää, jatkamme siitä sitten ensi tiistaina, kun on toinen kehitysvammaisuus-opintokokonaisuuden opetuspäivä.

Mikä onnistui?
  • En jännittänyt, minulla oli mukavaa, eteneminen oli rentoa 
  • Pääsin hyvin vuorovaikutukseen opiskelijoiden kanssa 
  • Rytmitin päivän hyvin niin, että sain itse hengähtää väillä ja vilkaista mitä aikataulu sanoo ja mitä olin ajatellut seuraavaksi. En väsynyt itse liikaan puhumiseen eivätkä opiskelijat kuuntelemiseen :) 
  • Opiskelijoilta tuli palautetta, että tykkäsivät ryhmätyöstä, oppivat uutta ja opetusta jaksoi seurata, koska se oli vaihtelevaa 
  • Materiaalini oli selkeä ja se eteni loogisesti – toimi myös opetustilanteessa
  • Sain opiskelijat hyvin mukaan tilanteisiin, he kysyivät ja keskustelivat, kuuntelivat ja toimivat 

Mitä olisin voinut tehdä toisin, mitä pitää kehittää?
  • Olisin voinut selkeämmin kertoa opintojen vaatimuksista. Kerroin sisällöistä ja omista opintokokonaisuuksista, mutta havaitsin, että opiskelijat eivät aivan ymmärtäneet mitä on edessä. Ohjaava opettaja auttoi vielä kertomalla siitä, että vammaistyön osaamisalaan liittyvissä kevään opinnoissa tietoa tulee useilta eri opettajilta, joista lopulta muodostunee kokonaisuus. 
  • Tekniikka (luokan älytaulu) ei oikein tahtonut toimia, koska ei ollut ohjeita ja sen kokeiluun meni aikaa tuntien alusta. Tauolla perehdyimme tekniikkaan ja sen jälkeen toimi paremmin. 
  • Vähän ehkä harmitti, ettemme päässeet vielä haastavaa kehitysvammaista kohtaavan lähihoitajan työmenetelmiin. Olin ajatellut, että työmenetelmiä tulisi esille molempina päivinä, jottei tule kerralla liikaa. Nyt ne kuitenkin jäivät kaikki toiselle opintopäivälle. 


Summa summarum

Opettajan työ on siitä ihan mahtavaa, että oppii valtavasti itsekin. Opetusta valmistellessa sitä hakee ajankohtaista tietoa, selaa kirjoja, etsii nettilähteitä, artkkeleita jne. Opetustilanteessa opiskelijat kysyvät asioita, joita et ole itse osannut ottaa huomioon tai hoksannut, kertovat tarinoita ja ihmettelevät.

Sain ensimmäisen päivän jälkeen paljon palautetta. Pyysin vihreälle lapulle jotain hyvää ja oranssille lapulle jotain kehitettävää. Sain paljon vastauksia. Useat ihmettelivät, että ryhmätöissä kirjuri ei oppinut yhtä paljon kun muut ja myös ryhmätöiden läpikäyntiä toivottiin. Käytin tässä opetuskahvila-menetelmää, jossa kirjurit pysyvät paikoillaan muiden ryhmäläisten liikkuessa kaikkiin pöytiin. Menetelmään kuuluu, ettei asioita puida enää yhdessä koko ryhmän kanssa, koska asiat on jo opittu keskustelemalla porukoissa. En ollut itsekään havainnoinut tuota kirjurin oppimisongelmaa - vaikkakin kirjuri sai toisaalta erityisen paljon tietoa yhdestä oireytymästä, koska keskusteli siitä neljän ryhmän kanssa. Erityisasema sekin. Lupasin kuitenkin, että otan kuvat kahviloiden kirjallisista tuotoksista ja laitan ne Moodleen, jotta opiskelijat voivat palata niihin halutessaan myöhemmin.

Pohdin itsekseni myös sitä, että minkä verran opiskelijat ovat tottuneet saamaan materiaalia ns valmiina. Eräs opiskelija pyysi esitysmateriaaliani saataville Moodleen ja mietimme yhdessä mitä hyötyä siitä on, kun se ei sisällä varsinaisesti tietoa, vaan on oman puheeni tukimateriaali. Totesimme, että ainakin se on opiskelijoille muistin tukena, mitä asioita lähiopetuksessa käsiteltiin. Sieltä löytyy myös tiedot jälkitehtävistä ja palautuspäivämäärät (löytyvät toki myös erikseen Moodlesta).

Pääsiäisen jälkeen jatkamme vielä yhden päivän kehitysvammaisuuden parissa. Heti keskiviikkona ja torstaina jatkamme toimintakyvyn arvioinnin parissa. Pääsiäislomalla täytyy vielä kirjoitella Toimi-harjoitteluun tarvittava case.

Hyvää pääsiäistä!!

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Suunnittelu pääsee käyntiin! (opetusharjoittelu)

Kahden pienen lapsen äitinä opetuksen suunnitteluun täytyy todellakin varata aikaa. Vaikka olen perheellisenä opiskelevana oppinut työstämään asioita pitkälle päässäni, ennenkun pääsen niitä työstämään rauhassa paperille (tai tietokoneelle), täytyy jostain aina löytyä aikaa keskeytymättömälle työskentelylle.

Aloitin suunnittelun opetusharjoitteluun liittyvistä aiheista matkustamalla vanhempieni luo Olhavaan 27-28.2. Minä sain vetäytyä vintille keskittymään suunnitteluun ja lapsen saivat samalla laatuaikaa mummun ja papan kanssa. Olin jo edellispäivänä niin innoissani, että meinasin revetä liitoksistani. Tästä työstä todellakin nautin!


Verkostotyön suunnittelua

Lauantaiaamupäivänä aloitin järjestämällä ajatukset. Olin maanantaina ja tiistaina Syötteen reissulla luonut mind mapit opetettavista aiheista ammattiverkosto, asiakkaan verkosto ja kehitysvammaisuus. Jo aiemmin olimme harjoittelua ohjaavan opettajan kanssa käyneet keskustelua siitä, että toimisin verkostotyön tunneilla apuopena ja toisin opetukseen omat käytännön esimerkkini ohjaajan ammattiverkostosta sekä asiakkaan verkostosta. Olimme käyneet keskustelua myös siitä, mitä verkostotyön opintojakso pitää sisällään ja sain nähtäväkseni opettajan tekemän luentomateriaalin.

Olin jo kotona luonut ammattiverkostokartan preziin. Luin sen läpi ja kirjasin ylös, että keskittyisin myöhemmin sen kuvittamiseen. Runko on valmis ja hyvä. Ohjaava opettajanikin on sen jo nähnyt. Kertoisin omin sanoin millaista yhteistyötä eri tahojen kanssa tehdään. Tämä toimisi ikäänkuin alkulämmittelynä varsinaiselle opetusharjoittelulle.

Seuraavaksi loin asiakkaan verkoston prezille mind mapin pohjalta, ja samalla mietin, mitä kaikkea asioita olisi hyvä tuoda esille. Esityksestä tuli mielestäni kattava. Tein sen samalla ”puheenrunko”-tyylillä, eli kuvittamiseen keskittyisin myöhemmin.





Opetuksen suunnittelu alkoi erilaisten palasten yhdistämisellä 
käytettävissä olevaan aikaan. Kuvalähde: www.papunet.net / Sclera npo, www.sclera.be.


Vammaistyötä käytännössä

Seuraavaksi lähestyin kehitysvammaisuus-opintojakson sisältöä. Sovitin tuntimäärän ja omat aiheeni yhteen; melko paljon asiaa, jota haluaisin opettaa, mutta niin vähän aikaa! Arvasin. Näinhän siinä aina käy kun innostuu jostain aiheesta.

Olin etuäteen luskellut opiskelijoiden toiveita vammaistyön opinnoista ja moni opiskelija oli toivonut lisäoppia haastavaan käyttäytymiseen. Päätin ottaa kehitysvammaisuus-opintojaksolle sellaisen työotteen, että lähestyn asioita haastavien asiakkaiden näkökulmasta. Kerron miten erilaiset diagnoosiyhdistelmät vaikeuttavat arjessa selviytymistä. Kerron esimerkkitilanteita ja keksimme yhdessä ratkaisuja ja työtapoja, joita tilanteissa voi käyttää.

Lisäsin opintokokonaisuuteen vielä kertauksen kehitysvammaisuuden määrittelystä sekä tavallisimmista diagnooseista sekä jälkitehtävän harvinaisemmista diagnooseista. Opettajan toiveen mukaisesti tulemme perehtymään myös Kylénin ymmäryksen tasoihin sen kautta, miten ne näkyvät kehitysvammaisen arjessa. Sain mielestäni aikaiseksi kohtalaisen hyvän kokonaisuuden. Niin, ja eri osakokonaisuuksien tarkemmat sisällöt ja opetusmenetelmät on kirjattava ydinsuunnitelmaan. Ja luotava tarvittavat tehtäväkentät Moodleen. Paljon on tehtävää, vaikka paljon sain aikaiseksi jo yhdessä viikonlopussa.

Ensimmäinen tapaaminen

Osallistuin verkostotyön opetukseen 2.3.2016 ja samassa yhteydessä siis tapasin ensimmäistä kertaa opiskelijaryhmän, jonka kanssa harjoittelun matkaa kuljen. Verkostotyön ”opeukset” meni mielestäni hyvin, kovin oli paljon minun puhetta kun kerrottavaa olisi niin paljon. Täytyy muistaa suunnitella tarpeeksi vaihtelua seuraaviin päiviin.

Opiskelijaryhmä oli leppoisan oloinen. Keskusteleva! Tänään oli myös hyviä keskusteluja ohjaavan opettajan kanssa. Saan niistä hyvää matskua ydinsuunnitelmaani, joka on vielä kesken.


Linkit opintokokonaisuuksiin:

Esimerkki lähihoitajan/sosionomin ammattiverkostosta:
http://prezi.com/0is8fyv6mvzh/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Esimerkki asiakkaan verkostosta :
http://prezi.com/1ug2-t862_l9/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

Kehitysvammaisuus:
http://prezi.com/irnzdxzfprok/?utm_campaign=share&utm_medium=copy

perjantai 26. helmikuuta 2016

Opetusharjoittelu alkaa

Opinnot ovat nyt siinä vaiheessa, että on opetusharjoittelun aika! Harjoittelu alkoi 16.2.2016 palaverilla Irina Piri-Horsman kanssa. Irina toimii opettajana Oulun mmattiopistolla, lähihoitajien koulutuksessa. Olin toivonut pääseväni harjoitteluun vammaistyön osaamisalan opintoihin. Irinan puhelu koululta oli oikein miellyttävä yllätys! Siltäkin osin, että haroittelu pääsisi alkamaan jo pikimiten. 

Palaveerasimme koululla ja sovimme, että otan vastuulleni kehitysvammaisuus, toimintakyvyn arviointi ja perhetyön opintokokonaisuudet. Lisäksi olen ”apuopena” verkostotyöhön ja itsenäiseen päätöksentekoon liittyvissä opinnoissa. Näihin koin, että minulla on jotain annettavaa käytännön työstäni. 

Opetuskokonaisuuksien sisältöjen suunnittelu alkoi mielessäni heti, kun palaveri Irinan kanssa päättyi. Mieleen jäi tietysti ajatus, että voi miten paljon ajatuksia – voi miten vähän aikaa! Haasteena olisi jälleen kerran olennaisen nappaaminen opetukseen. Yhdessä sovimme, että opetuksen tulisi olla käytännönläheistä, koska lähihoitajat tulevat tekemään ruohonjuuritason työtä vammaisten henkilöiden kanssa.



Kotona rakensin itselleni (ja perheelleni) kalenterin, joka sisältää 
suunnitteluun ja toteutukseen varatut opetusharjoittelun tunnit.

torstai 28. tammikuuta 2016

Kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä



Käytin lähteenä Yläsavon ammattiopiston koostetta erilaisista oppimisvaikeuksista sekä omia kokemuksia yhteistyöstä Nuorten Ystävien erityiskoulun kanssa.


Kehitysvamma on toimintakyvyn merkittävä rajoite, joka ilmenee eriasteisina vakeuksina oppia ja ymmärtää asioita. Kehitysvamman asteet vaihtelevat ja usein kehitysvammaisella on myös muita vammoja ja sairauksia, jotka vaikeuttavat oppimista. Vaikeuksia voi olla esimerkiksi puhumisessa, liikkumisessa ja vuorovaikutuksessa. Rajoitteet on siis tosi yksilöllisiä.



Kehitysvammaisella oppilaalla on koulussa avustaja.
Kuvalähde: www.papunet.net, Elina Vanninen



Miten opettaja voi huomioida asian opetuksessaan:

  • opiskelijalla on usein oma avustaja → hyödynnä avustajan tietämys opiskelijan erityistarpeista. He ovat voineet työskennelleä yhdessä jo vuosia. Avustaja yleensä tuntee opiskelijan paremmin kun opettaja 
  • lukujärjestys voidaan esittää pelkästään kuvin, kuvin ja tekstein tai pelkän tekstin avulla henkilön kehitystason mukaan 
  • tee opiskeluypäristöstä rauhallinen, mahdollisimman virikkeetön, jotta huomio pysyy halutussa asiassa. Tarvittaessa opiskelijan voi siirtää eri tilaan tekemään tehtävän, mikäli ryhmässäolo on vaikeaa 
  • opiskelussa sopivasti toiminnallista ja ns pulpetissa opiskelua, jotta jaksaminen säilyy 
  • havainnoi opiskelijaa ja anna tarvittaessa taukoja. Mikäli opiskelijan käytös huononee tai hän on levoton, onko tehtävä liian vaikea? Jos keskittyminen huonoa, esim ulkokävely voi auttaa 

OPPIMINEN!
  • kohtele ohjattavaa iän mukaisesti ja käytä hänelle soveltuvaa kommunikoinnin menetelmää (esim kuvat, kommunikaattorit, puhetietokoneet jne) 
  • anna ohjeet selkokielellä ja mahdollisimman pienissä osissa, mikäli kokonaisuus on suurempi 
  • Näytä tekemisen mallia, jos mahdollista 
  • TOISTOA TOISTOA! Kehitysvammiselle asia täytyy toistaa sata kertaa … 
  • rutiinit, kannustus, onnistumisen koemuskset tärkeitä! 

LISÄKSI!
  • käytä tarvittaessa palkintoja motivointiin, esim tarroja tai että opiskelija pääsee mieluisaan tekemiseen tehtyään ensin epämieluisamman tehtävän 
  • opin liittäminen kiinnostuksen kohteisiin, esim mtematiikka; kuinka monta jääkiekkoilijaa/mailaa/kypärää on kuvassa 
  • myös esim aistihuone, erilaiset papunetin tehtävät tietokoneella 
  • Timeria voi käyttää ajan hahmottamisessa (esim kuinka kauan oppitunti kestää) 



Timerin käyttö helpottaa ajan hahmottamisessa. Kuvalähde: www.papunet.net, Sergio Palao







Erityiskasvatus


Avainsana tällä kurssilla! ELÄMÄNHALLINNAN ONGELMAT! Niitä on opiskelijoillamme lisääntyvässä määrin.



Tieto tuo ymmärrystä
Luotetaan toinen toisiimme
Arvostetaan toinen toisiamme
Luodaan yhdessä jokaiselle mahdollisuus


Yksilöllisiä vaikeuksia

Kävin erityispedagogiikan opintojakson kimppuun suurella mielenkiinnolla, koska sen opit liippaavat läheltä omaa erityisosaamistani ja työtäni Nuorten Ystävien vammaispalveluissa. Työskentelen alle 18-vuotiaitten erityisnuorten parissa, jotka kaikki käyvät Nuorten Ystävien koulua (http://www.nuortenystavat.fi/palvelut/opetuspalvelut). Koulu sijaitsee työpaikkaani vastapäätä, joten yhteistyö asumispalvelujen ja koulun kesken on ollut melko tiivistä. Olen päässyt mukaan opiskelijoita koskeviin suunnittelupalavereihin ja olemme yhdessä pyrkineet edistämään nuorten oppimista, yhdessä pohtien, miten poistamme erilaisia oppimista vaikeuttavia tekijöitä. Jokaisen nuoren kohdalla oppimisen esteet ovat olleet todella yksilöllisiä ja työ siksi erityisen mielenkiintoista.

Sama vaikeuksien yksilöllisys tuli esille tässä opintojaksossa. Ennakkomateriaaliesta kävi ilmi, että erityiset tarpeet opintojen eri vaiheissa lisääntyvät. Erityisopettajan ovella on tunkua ja opiskelijat ottavat mieluusti tarjottavan avun vastaan. Oppimista haittaavat tekijät eivät keskity enää vain perinteisiin lukivaikeuksiin, vaan mukaan ovat tulleet yhä vahvemmin vaikeudet muilla elämänaloilla. Muun muassa mielenterveys- ja päihdeasiat vaikuttavat nuorten opiskeluihin yhä enemmän. Yhtenä erityisopetusta tarvitsevana ryhmänä ovat maahanmuuttajat, jotka miltei poikkeuksetta tarvitsevat enemmän ohjausta opinnoissaan kun kantasuomalaiset.


Monenlaiset arjen ongelmat vaikeuttavat nykynuorten oppimiseen.
Kuvalähde: www.papunet.net, sclera npo (www.sclera.be)


Tehtäväni opettajana 


  • keskustella opiskelijoitten kanssa ja kuunnella heitä 
  • ohjata tarvittaessa erityisopettajan ja koulukuraattorin puheille 
  • nähdä jokaisessa opiskelijassa potentiaalia 
  • tuoda esille kunkin yksilön vahvuudet ja opettaa opiskelijoita käyttämään niitä 

Ajatuksia opintojaksosta

Opintojakso toteutettiin badletillä. Siellä oli AC-tallenteena tehty Lassen luento erityispedagogiigan käsitteistä, erityisopetuksen lakipykälistä ja erityisopetuksen prosessista. Erittäin hyvää matskua. Aiheeseen johdatteli myös hieno kirjoitus näkövmmaisen henkilön osallistumisesta ammattikorkeakouluopetukseen:

http://erityisopettaja.fi/integraatiota-ammattikorkeakoulussa-syntymastaan-sokean-tainan-opintopolku-ammattikorkeakoulussa sekä erityisopettajan haastattelu youtube-videona. Kirsin kertomana saimme kuulla haastattelukoosteen siitä, mitä kokenut opettaja kertoo erityisopetuksen kehityksestä.

Kaikenkaikkiaan vaihteleva kokonaisuus. Oli mukava edetä tehtävissä pala-palalta eteenpäin ja materiaalin läpikäytyään vastata tenttikysymyksiin. Kaikkiin muihin osasin vastata ilman materiaaliin uudelleen palaamista, paitsi viimeiseen kysymykseen, jossa kysyttiin mitkä ovat haastateltavan mukaan yleisimmät oppimisvaikeudet. Ne palasin uudelleen kuuntelemaan Kirsin tallenteelta. Kerrassaan hyvin siis keskityin oppimaan ! Taas nähtiin motivaation voima!


Käytännön tietoa AC:llä

Opintojakson viimeisenä ennakkotehtävänä oli soveltava tehtävä, jossa saimme valita jonkin erityisopetukseen johtavan vaikeuden. Valitsin keskivaikean ja vaikean kehitysvamman ja muistelin mitä kaikkea työtapoja olen nähnyt Nuorten Ystävien koululla käytettävän. Hyviä vinkkejä löytyi myös opintojaksolla esiintulleesta lähteestä: http://www.ysao.fi/loader.aspx?id=911762f5-9850-4ee7-ba09-368bdd0370f4 (kehitysvammat sivulla 22).



Kooste löytyy täältä: Keskivaikeastitai vaikeasti kehitysvammaisen huomioiminen opetusryhmässä.


Ac-tuokiossa opiskelutoverit kertoivat muun muassa kielellisistä vaikeuksista, lievästä kehityksen viivästymästä, psyykkisistä ja fyysisistä pitkäaikaissairauksista, näkö- ja kuulovammasta sekä autismista ja aspergerista. Näistä kaikista löytyy erittäin hyvin tietoa internetistä, muun muassa yhdistysten kotisivuilta. Pääasia oli pohtia miten tämä eri vaikeudet voidaan ottaa huomioon opetuksessa. Miltei kaikkiin soveltuvia neuvoja olivat muun muassa seuraavat:
rauhallinen ja häiriötön, jopa virikkeetön oppimisymäristö (+oppimisympäristön mukauttaminen, esteettömyys)

  • mahdollisuus tutustua opetusmateriaaliin etukäteen
  • selkeät opetus- ja esitysmateriaalit (monipuolisuus, värit, fontit, kuvat, ydinasiat selkeästi)
  • selkeä ohjeistus, selkokieli, kuvat puheen tukena, rauhallisuus, asiassa pysyminen
  • pysyvä istumapaikka opiskelijalle
  • muutoksista tiedottaminen etukäteen 
  • ensiaputaitojen hallinta (mm allergiat, astma, diabetes). Selvitä myös missä on oppilaitoksen ensiapulaukku ja mitä se sisältää
  • havainnoi jatkuvasti opiskelijoitasi; käyttäytymistä ja sen muutoksia
  • opiskelijan kanssa kannattaa puhua; he itse ovat asiantuntijoita omassa erityisyydessään 

Tärkeimmät kopit tältä opintojaksolta

Ihailen suuresti opiskelijakollegan Kirsi Poikajärven tietoutta ja kokemusta erityispedagogiikassa. Häneltä jäi mieleeni erityisesti yksi ajatus:


Jokaisella opiskelijalla on oikeus olla sellainen kun on. Opettajana voimme etsiä ja löytää potentiaalia yksilöistä.


Erityispedagogiikan pariin palaankin jo maaliskuulla, kun saan osallistua valinnaisissa opinnoissa erityispedagogiikan opintojaksolle. Toivottavasti siellä saan syvennettyä omaa osaamistani!



Teemaan liittyviä lukuvinkkejä ja tiedonlähteitä:

Erityiset opintopolut, Tarinoita erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden yksilöllisten opintopolkujen toteutuksesta ja tukimuodoistaAmmatillinen erityisopetus, 3/2013 http://ameo.fi/wp-content/uploads/2014/11/YTY_Erityiset_opintopolut.pdf

Autismi- ja aspergerliitto

http://www.esok.fi/esok-hanke/



Kestävä kehitys


Aikaisemmin käsitykseni kestävästä kehityksestä oli rajoittunut enempi materialismiin. Esimerkiksi siihen, että kotitaloudessa tuotan mahdollisimman vähän jätettä, kierrätän ja yleensä kiinnitän huomiota siihen, etten kuluta turhaan. Ape-opintojen myötä olen saanut huomata, että kestävä kehitys on paljon laajempi kokonaisuus; sen voi ottaa huomioon opetuksessa monipuolisesti. Kestävä kehitys tulee olemaan myös sosinomin tutkinnon yksi opetettava kokonaisuus, joten pyrin opintojen edetessä keräämään erilaista materiaalia tänne blogiin.


Kestävän kehityksen opetuskokonaisuus Ape-opinnoissa toteutettiin niin, että jokaiseen Ape 11-15 teemaan sisällytettiin osio kestävästä kehityksestä. Lähtölaukauksen teemaan saimme kuitenkin lähiopetuspäivillä marraskuussa, kun opetusharjoittelija Jaana Keränen piti meille opetustuokion. Tässä muutamia huomiota, jotka Jaanan opetustuokiosta:


Mitä kestävällä kehityksellä tarkoitetaan?

  • ihmisen toiminta sovitetaan luonnon asettamiin ekologisiin raameihin 
  • toimintaa ajatellaan maailmanlaajuisesti, alueellisesti ja paikallisesti 


1987 YK on lausunut kestävästä kehityksestä:

”Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa. Sen kolmeksi peruselementiksi ovat muotoutuneet ekologinen, taloudellinen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys. Kestävän kehityksen tavoitteet tähtäävät siihen, että ihmiset oppivat elämään sopusoinnussa luonnon ja toistensa kanssa.”


Eli ajatuksena on tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevaisuuden ihmisiltä samaa mahdollisuutta. Kaiken taustalla on ihmisten arvot. Osa-alueet, joihin kestää kehitys on jaettu, toimivat myös osin limittäin. Osa-alueet on hyvin eritelty täällä: http://www.peda.net/veraja/jko/kipina/kipina/mita/osat.

Tässä kuvassa on myös peilattu arvojen merkitystä (kuvalähde http://www03.edu.fi/aineistot/keke_paiv/yleistietoa/kestavakehitysammkoul.htm):


Jaana esitteli luennollaan kestävän kehityksen kasvatuksen mallin, joka sisälsi seuraavat osiot:

1. Tiedolliset valmiudet (tieto kestävästä kehityksestä)
2. Ajattelun taidot (kokonaisuuksien ymmärtäminen, kriittisen ajattelun taidot, tulevaisuuden rakentamisen taidot
3. Toiminnan taidot ja kokemukset (koulu kestävän kehityksen oppimisympäristönä, kokemuksellinen ja toiminnallinen oppiminen erilaisissa ympäristöissä, osallistumisen ja vaikuttamisen taidot

Tämä jaottelu selventää hyvin sitä kokonaisuutta, mitä kestävä kehitys edustaa. Opettajana minun tulee huolehtia siitä, että opiskelijani saavuttavat tämän osaamisen. Ei vaikuta paljolta??


Kestävä kehitys opetuksessa 
- muutamia Jaanan luennon ja kytke-opintojaksojen herättämiä ajatuksia


  • Kestävän kehityksen asioita käsitellään aina ikäkaudelle (ja luokka-asteelle) sopivlla tavalla
  • Kestävän kehityksen eri osa-alueita käsitellään limittäin ja toimintaperiaatteita sisällytetään kaikkeen toimintaan
  • Kestävää kehitystä ovat myös globaali vuorovaikutus,sosiaalisuus, osallisuus ja mahdollisuus kansalaisvaikuttamiseen
  • Ajattele kauemmas! Esimerkiksi opiskelijaa, joka on syrjäytymisvaarassa, kannattaa tukea varhaisessa vaiheessa, jotta hän ei putoa kärryiltä ja tuota esimerkiksi taloudellista rasitetta tulevaisuudessa yhteiskunnalle. Jos häntä tuetaan vaikeuksissa jo varhaisessa vaiheessa, hän selviää opiskeluista tyelämään ja hänestä kasvaa todennäkisemmin tuottava aikuinen.
  • Globalisoituvassa maailmassa eläminen haasteena! Opiskelijani saattavat työllistyä mihin päin maailmaa tahansa – mitä hänellä on siellä vastassa ja mitä hän itse vie mukanaan; kulttuuri, toimintatavat. Täytyy valmistautua niihin! 
  • Oppilaitos on nimensä mukaisesti valtava laitos. Sen toimijoiden on hyvä huomioida kestävä kehitys monella tapaa ; kierrättämällä, huolehtimalla siisteydestä, tarkkailemalla tulostusmääriä yms. Jokainen voi ajatella ensisijaisesti yksilönä omaa toimintaansa, mutta myös kehittää koko ryhmän toimintaa.
  • Oppilaitoksissa huomionarvioisia asioita ovat esimerkiksi vastuulliset hankinnat, kestävä kulutus yleensä, jätteiden synnyn ehkäisy ja kierrätys, energian ja veden kulutus, kuljetukset ja liikkuminen (esim. videoneuvottelut, video-opetus isommalle porukalle), koulurakennuksen ylläpitio ja ympäristön hoito.
  • Sosiaalinen ja kulttuurinen kestävyys sisältää mm turvallisuuden oppilaitoksessa, henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvoinnin, kiusaamisen ja syrjäytymisen ehkäisyn, opiskelijahuollon, kulttuuriympäristön, tavat ja perinteet sekä monikulttuurisuuden ja kansainvälisyyden.



Lisäksi:

Miten kestävä kehitys näkyy Oulun ammatillisessa opettajakorkeakoulussa?
ks video! https://www.youtube.com/watch?v=IHgGFsaV6jQ&feature=youtu.be


Materiaalia:
- Kärppä, Laurila&Lundgren, 242, 2010. Oppilaitoksen kestävän kehityksen sertifiointi.
- Kekeä ala-asteelle, leikkipuistoon ja päiväkotiympäristöön: http://www.4v.fi/kekekoulussa

Opettajan haastattelu

Oppimistehtävänä oli haastatella oman alan opettajaa hänen työstään.

Valitsemani opettaja on toiminut opettajana 13 vuotta. Hän opettaa tällä hetkellä Vaasan ammattikorkeakoulussa, sosiaalialan koulutusohjelmassa. Opettajan työn lisäksi hän toimii psykoterapeuttina ja työnohjaajana. Kaikissa kolmessa roolissa hänen mielestään työ on rakentaneeltaan samaa; ”ihmiset eivät lähtökohdiltaan eroa oppimisen ja muutoksen suhteen, riippumatta missä roolissa heitä kohtaan”. Kaikissa niissä pohditaan mitä jo osataan/tiedetään/mitä on jo tehty, mitä tarvitaan, mitkä ne vaihtoehdot on, mitä mistäkin seuraa, mitä kokeillaan ja miten.


Työelämä tutummaksi

Alussa kun haastateltava aloitti opettamisen, hän oli keskittynyt itse opettamiseen ja yleensäkin oman alan tiedepohjaan. Myöhemmin hän kävi kesätöissä paikassa missä sosionomit voi työskennellä näkökulma työelämään laajentui. 


”Siinä jäi pohtimaan, että oma työkokemus ei välttämättä ole samaa kuin mihin sosionomit työllistyy tai et opeta aineita, joissa sinulla oli eniten osaamista työelämästä”. 

Tämän myötä opetettavat aiheet alkoivat siirtyä tekijöihin, jotka näkyvät työssä tai niitä sovellettiin työhön ja arkitodellisuuteen. Kurssien tehtävät edellyttivät jakson tietopohjan soveltamista edellä mainittuihin ja siten arviointi saattoi liittyä yhä paremmin ammatin osaamiseen.


Koulutusta lisää

Kun sitten työn ohella hän kouluttautui työnohjaajaksi sekä psykoterapeutiksi alan osaamiseen sai lisää ulottuvuuksia. Työnohjauksessa hän kuuli arjen työstä ja miten/ millaisten asioiden parissa siellä työskenneltiin. Huomio opintojaksojen arvioinnissa siirtyi yhä enemmän ajatteluun sekä tiedon soveltamiseen. 

”Oikean osaamisen ohella arvioitavaksi tuli se, että yleensäkin ajattelee sekä pohtii asioita useammasta näkökulmasta.”


Osaamisen ylläpito

Työelämäyhteyttä voidaan haastatellun opettajan mukaan ylläpitää muun muassa seuraavasti; opettamisen ohella sivutoimet, muutamat työelämään liittyvät hankkeet ja yhteydet työelämään (työnantajat ja entiset opiskelijat). 

”Nämä tuovat ajatuksia siihen mitä ja millä tavalla tulisi opettaa. Myös se, että saa palautetta siitä mikä toiminnassa on oikeansuuntaista on merkittävää.”


Valmiuksia työelämään

Opettajan mielestä opiskelijan työelämässä kohtaamia tilanteita ja niiden ratkaisuja voidaan hyvin rajatusti ennustaa, joten opetuksessa tulisi panostaa opettamaan valmiuksia erilaisten asiakastilanteiden kohtaamiseen, monipuolisesti.

Opintojaksoilla kannattaa miettiä, miten voi antaa tilaa työkokemusta ja elämänkokemusta omaaville opiskelijoille.