Kuinka aktivoin opiskelijoita ammatillisena opettajana?

a) miten oman alani oppilaitoksissa aktivoidaan opiskelijoita

Aktivoivan opettajan muistilista – miten minä omassa opettajan työssäni aion aktivoida opiskelijoita?

• Hyvä kontakti opettajan ja opiskelijan sekä opiskelijaryhmän jäsenten välillä on avainasemassa. Opintojakson alussa siis hyvä tutustuminen! Järjestän harjoituksia esimerkiksi draaman keinoin. Erilaisia tutustumisleikkejä ja roolipelejä, joissa kerrotaan asioita itsestä ja kuullaan tarinoita toisista. Muistellaan mitä toiset itsestään kertoivat. Myös Ape-opintojen aluksi kävimme tällaista leikkiä; opiskelimme toistemme etu- ja sukunimiä ringissä, jossa piti muistaa järjestyksessä kaikkien nimet. Aluksi homma kuulosti mahdottomalta, mutta yllättävän hyvin nimet jäivät mieleen. Jos harjoitusta ei olisi pidetty, nimien muistamisessa olisi mennyt huomattavasti kauemmin. Myöhemmin jokainen kertoi jotain muutakin itsestään, joka tuki muistamista ja toi esille asioita, jotka voivat tulla merkitykselliseksi myöhemmin opintojen taikka opettajauran aikana (verkostoituminen). Pääsia on kuitenkin se, että hyvä tutustuminen ryhmään ja opettajan sitouttaa opiskeluihin paremmin.
• Herättely aiheeseen opintojakson alussa: otan esille aiheeseen liittyviä ajankohtaisia yhteiskunnallisia ilmiöitä ja/tai lähiympäristön tapahtumia. Nämä herättelevät tulevan opintojakson aiheeseen ja aktioivat opiskelijoita ajattelemaan ja liittämään opinnot todelliseen elämään. Yhdessä etsitään heti alussa monipuolisesti näkökulmia.
• Teetän opiskelijoilla toiminnallisia harjoituksia säännöllisin välein pitkin opintojaksoa. Tällaisia harjoituksia voivat olla esimerkiksi draaman keinoin järjestetyt asiakastilanteet. Opiskelijat asettuvat eri rooleihin ja oppivat näin näkemään tulevan työnsä eri näkökumista. Esimerkiksi yksi opiskelija on sosiaalityöntekijä ja toinen toimeentulotukea hakeva asiakas. Tilanteesta tulee todellinen ja kaikkine yllätyksineen se jää myös opiskelijan mieleen paremmin kun kirjasta luettu tai pelkästään kerrottu tilanne. Muistan, että tällaisia asiakastilanteita olen itsekin näytellyt sosionomiopintojeni aikana. Toiminnalliset harjoitukset nostattavat tunteita ja tunteet lisäävät ymmärystä. Ymmärrys luo sitoutumista. Lisäksi luovat harjoitukset tuovat esille opiskelijoista voimavaroja, joita opettajalla ei yksin voi olla. Opimme siis kaikki toisiltamme!
• Tulen varmasti käyttämään luovia harjoituksia monipuolisesti; draama, kuvallinen ilmaisu, luova liikunta ja roolipelit vapauttavat ja voivat olla hauskoja! Se voi viedä mukanaan ja rentouttaa koko ryhmää. Itse olen ollut mukana tällaisissa harjoituksissa opiskellessani sosionomiksi. Myös töissä työohjauksen yhteydessä on tehty monenlaisia luovia harjoituksia.

• Vastuuttaminen lisää opiskelijan kiinnostusta oppimaansa asioihin. Voin opettajana antaa opiskelijoille vastuuta suunnitella opintojaksojen toteutusta opintosuunnitelman puitteissa. Voin yhdistää esimerkiksi useita pienempiä opintojaksoja suuremmaksi kokonaiuudeksi, josta opiskelija suoriutuu vaikkapa projektiluontoisesti. Opintojaksot voivat olla esimekriksi päihdetyö, projektityö ja vammaistyö, jolloin opiskelija suunnittelee itselleen kokonaisuuden, jossa osoittaa näiden opintojen osaamistaan. Käytännössä se voisi olla esimerkiksi vammaisten miesten parissa järjestettävä päihdekurssi. Mikäli opiskelijalla on opinnoissaan myös esimerkiksi ryhmätyöskentelyyn liittyviä opintojaksoja, nekin soveltuisivat samaan opintokokonaisuuteen. Tällä tavalla opiskelija ottaa vastuuta omasta oppimisestaan. Lisäksi hän tekee itse, toimii, ja oppii sillä tavalla käytännönläheisemmin. Samalla hän saattaa luoda itselleen arvokkaita kontakteja työllistymistä ajatellen.
• Pidän huoli, että opiskelija tietää jo opintojen alussa päämäärän, mihin pyrimme. Kun tarkoitus ja sisältö on tiedossa, on helpompi edetä ja pysyä mukana. Myös koko kurssin aikataulutuksesta kerron heti alussa niiltä osin kun se on mahdollista.
• Rakennan kurssin niin, että se sisältää pienempiä osa-tavoitteita, koska niiden saavuttaminen kannustaa jatkamaan. Annan kurssin edetessä palautetta opiskelijoille, jotta he voivat kehittyä kurssin aikana.
• Perinteisiä aktivointimenetelmiä ei sovi unohtaa; laajemmat tehtävät ja pienemmät välitehtävät, ryhmissä ja yksilötöinä rytmittävät oppimista. Kuunnellaan ja jutellaan asioista, jotta kokemuksetkin saavat sijaa.
• Ohjaan opiskelijoita tarvittaessa löytämään itselleen ja opintokokonaisuuteen sopivia opiskelumenetelmiä.
• Pidän opintojaksot ja yksittäiset tunnit monipuolisina. Muistan säännön, että maksimissaan 15 minuuttia omaa puhetta, jonka jälkeen opiskelijoiden keskustelua tai tehtävää. Näin opetus on vaihtelevaa.
• Suunnittelen opintojakson suoritustavat joustaviksi, jotta opiskelijalla on vaihtoehtoja. Suoritustapoja voi olla esimerkiksi tentti, tehtävä, video, opettamalla oppiminen (vanhemman vuosikurssin opiskelijat voivat opettaa aloittaneille) jne.
• Käytän opetuksessa itse kokemiani käytännön esimerkkejä ja case-tapauksia, jotka ovat arvokasta lihaa luitten päälle. Ne kiinnostavat opiskelijoita ja liittävät teorian käytäntöön. Tuon esille, miksi jokin opittava asia on tärkeä juuri heidän työssään. Pyrin liittämään uudet asiat aina johonkin isompaan, jo tuttuun kokonaisuuteen. Pyrin löytämään alan ihmisiä kertomaan työstään sekä esimerkiksi vammaisia tai päihdeongelmasta selviytyneitä kertomaan kokemuksistaan. Myös opintokäynnit hoitolaitoksissa ja esimerkiksi kansalaisjärjestöissä avaavat opiskelijan silmiä eri tavalla kun jos niistä pelkästään suullisesti heille kerrotaan. Mikäli mahdollista, pyrin järjestämään opiskelijoille ns kenttäpäiviä, missä he saavat tutustua päivän ajan työhön, jota tulevaisuudessa tekevät.
• Kiinnitän huomiota omaan esiintymiseeni tunneilla. (ks myös erillinen blogimerkintä hyvän luennon ja luennoitsija piirteistä). Vaihtelen äänenpainoja. Kuiskaus on kuulemma hyvä tehokeino! Persoona ja keho saavat osallistua opetukseen.
• Tarvittaessa luon sääntöjä opintotuokioille, mikäli havaitsen opetusta häiritseviä asioita (esim kännykät).
• Muistan, että jos olen itse innostunut aiheesta, jota opetan, innostuvat myös opiskelijat

b) miten ammatillisen koulutuksen verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opetusta

Ammattikorkeakouluissa verkko-opetusratkaisut monipuolistavat opiskelijoiden opintomahdollisuuksia. Verkon kautta opiskelijoille on tarjolla opintojaksoja eri oppilaitoksista. Näitä opintoja voi sisällyttää valinnaisiin opintoihin. Yleensä muissa oppilaitoksissa toteutettavat opintojaksot eivät vaadi matkustamista paikanpäälle, koska opintojaksoja järjestetään erilaisin verkkokurssein, esimerkiksi optiman, moodelen ja videoneuvottelujen avulla. Opintotehtävät voivat olla verkossa tehtävänä vapaalla aikataululla. Opiskelija saattaa lisäksi osallistua mm virtuaalisiin ryhmäkeskusteluihin opittaviin teemoihin liittyen.

Verkko-opintoratkaisut vapauttavat opiskelijan paikkasidonnaisuuden ja antavat mahdollisuuksia luoda omia opintoaikatauluja. Materiaaleja on myös mahdollista kerrata uudelleen, kun ne on talennettu verkkoon. Monelle aikuisopiskelijalle tämä on tärkeää; voi sovittaa viikkoon työt ja opiskelut sekä perheen kanssa vietettävän ajan. Itsellenikin mahdollisuus laajoihin verkko-opintoihin on tällä hetkellä ainut mahdollinen opiskelumuoto, koska opintoaika on sovitettava lasten hoito- ja uniaikojen mukaan. Saatan kuunnella verkotallenteita samalla kun leikin lapsen kanssa ja keskittyä tehtäviin silloin kun he rauhoittuvat nukkumaan tai ovat hoitajan kanssa. Kun suunnitelmiin tulee muutoksia, olen vastuussa vain itselleni; koska kaikki muutkin käyvät materiaalit läpi oman tahtiinsa.

Verkko antaa mahdollisuudet myös laajan materiaalin esillepanoon ja käsittelyyn. Opettajana voin laittaa opiskelijoille luomaani opintomateriaalia, linkkejä ja vinkkejä, artikkeleita ym. joista he itse seulovat tärkeimmät ja ne, joita haluavat opintotehtävissään käyttää. Näin opiskelija joutuu heti alusta myös kriittisesti arvioimaan verkosta löytyviä materiaaleja ja niiden sisältöjä. Verkko siis aktivoi myös opiskelijan omaa ajattelua! Esimerkkinä tästä on Maarit-tuutorin tehtävä, jossa selasimme twitteriin laittamiaan viittauksia hyvään esiintymistaitoon liittyen. Linkeistä löytyi muun muassa artikkeleita, joista jokainen opiskelija luki ne, jotka hän koki mielenkiintoisiksi.

Internetistä löytyy ajankohtaisempaa tietoa kun esimerkiksi kirjoista. Sosionomeille ajankohtainen tietämys esimerkiksi Kelan palveluista on tärkeää. Opettajana voin ohjata opiskelijoita käyttämään kela.fi-internetpalvelua, josta he löytävät ajankohtaisimman tiedon. Verkossa oleva tieto saadaan myös opetustilanteessa esille nopeasti, vrt esimerkiksi kirjoihin kirjastossa. Kesken oppitunnin voimme hakea internetistä puuttuvan ajankohtaisen tiedon esimerkiksi siitä, mitä tukia aikuinen kehitysvammainen on oikeutettu saamaan. (laita eri fontilla:) Kelan internetsivuihin liittyen minulla on yksi erittäin huono opintokokemus omalta opiskeluajaltani. Kelan palvelut sisältäneellä opintojaksolla opettaja avasi tunnilla Kelan internetsivut screenille ja luki sieltä suoraa meille palvelukuvauksia ja hakuohjeita. Tämä oli törkeää opiskelijan alirviointia ja lisäksi äärettömän tylsää! Miten olisin itse tehnyt? Opiskelijat voisivat lukea itse asiat internetistä ja opettaja olisi voinut tuoda lisäarvoa kirjoitetun tiedon tueksi. Asian olisi voinut opettaa mielenkiintoisemmin esimerkiksi antamalla pienryhmille case-tapauksia, jolle he etsivät Kelan internetsivuilta tarvittavat palvelut. Näin he oppivat käyttämään sivusta ja saavat tietoa palveluista. Kun ryhmätyöt käydään yhdessä läpi, he oppivat myös muiden ryhmien löytämistä palveluista.

Verkko-opetusratkaisut tuovat joustavuutta myös opettajan ja ryhmän sekä opettajan ja yksittäisen oppilaan väliseen kommunikaatioon. Opintotuokioita ja keskusteluja voidaan käydä paikasta riippumatta. Itsekin olen osallistunut Ape-opinnoissa verkkoneuvotteluun tutor-opettajan kanssa Hops-asioissa. Kummankaan ei tarvinnut matkustaa sitä varten mihinkään, vaan minäkin osallistuin keskusteluun rennosti omalla kotisohvallani ja heti sen päätyttyä olin heti perheeni käytettävissä. Tällaiset tapaamiset siis säästävät myös ihmisten aikaa, kun vältytään siirtymiä paikasta toiseen... Ape-opinnoissa yhteisen opetuksen välillä opiskelijat tapaavat toisiaan verkkoneuvotteluissa, suunnittelevat ja tekevät ryhmätehtäviä. Nämä istunnot sovitaan pienryhmän aikataulun mukaan. Oman ryhmäni jäsenet asuvat aivan eri puolella Suomea, mutta verkon ansiosta voimme ”tavata” opiskelun merkeissä vaivattomasti milloin tahansa. Verkkotapaamisissa on aina omat riskinsä; tietotekniikka ei kuitenkaan aina toimi toivotulla tavalla. Saattaa olla, että yhteys katkeaa ja joku tippuu linjoilta taikka ei pääse kirjautumaan lainkaan opintoympäristöön. Toisaalta samankaltaisia ongelmia voisi tulla myös livetapaamisissa; joku on myöhässä taikka ei löydä tapaamispaikalle. Verkkoneuvottelujen toteutumisessa olen oppinut sen, että kannattaa kirjautua verkkoneuvotteluun jo aiemmin esim 15 minuuttia ennen tapaamisen alkua. Tällöin ehdon tehdä äänitestit ja mikäli ongelmia tulee, ehdin vielä tutkia ja korjata niitä. Mikäli ongelmia on tullut, olemme konnumikoineet niistä muun muassa whatsupin kautta. Pääasiassa verkkoneuvottelut ovat toimineet moitteetta.

Verkossa opiskelija voi tuottaa myös opintotehtävien vastauksensa hieman perinteistä poikkeavalla tavalla. Jos perinteinen esseen kirjoitus ei ole opiskelijan vahvinta osaamista, voin opettajana antaa hänelle mahdollisuuden toteuttaa vastauksensa vaikkapa videona. Tähän tarvitsen itse hieman lisää koulutusta ja harjoittelua. Videon tekeminen ja sen liittäminen verkkoon; voisin harjoitella sitä vaikka täällä blogissa! Voin tehdä videon omalla puhelimellani, ja osaan siirtää sen koneelle, mutta täytyy kokeilla kuinka se siirretään blogiin linkiksi. Videon editointiin minulla ei ole vielä työkaluja tai osaamista.

Tässä muutamia esimerkkejä siitä, miten verkko-opetusratkaisut vaikuttavat opettajaan ja opiskelijoihin. Yleensäottaen ne siis lisäävät mahdollisuuksia! Olen erittäin kiitollinen siitä, että opiskelen opettajaksi nimenomaan verkko-opintoina. Opin uusia asioita joka viikko. Tiedän, että verkko-opetuksessa voi käyttää esimerkiksi moodlea, optimaa, Adobe connectia, skypeä, facebookia, lynciä, todaysmeet-sovellusta, youtubea, instagramia, twitteriä, blogeja, videointia, verkkotenttejä, whatsuppia, pinterestiä... lista kasvaa kokoajan ja opiskelen näitä työkaluja opettajaopintojeni edistyessä. Ape 7-teemassa käsittelen sitä, miten erilaiset ryhmätyöratkaisut toimivat verkko-opetuksessa.

LÄHTEET:

Lehtori Tytti Hyttilä-Huhtan haastattelu

Tutor -opettajan materiaalit optimassa

Opintotovereiden materiaalit optimassa

Opetuksen monipuolisuus

Miten monipuolistan opetustani ammatillisena opettajana?


a) Miten opetusmenetelmiä luokitellaaan?

Luokituksia on useita, joista tutustuimme Ape-opinnoissa muutamaan. Niiden tarkoituksena on auttaa hahmottamaan erilaisia opetusmenetelmiä ja helpottaa opettajaa menetelmän valinnassa.

Luokitusmalli 1: Yksilöllinen/kouluttajalähtöinen/ryhmätyö

Yksilöllinen menetelmä edistää yksilön päätöksentekotaitoja ja identiteetin kehittymistä. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi tenttiin lukeminen, yksilötehtävän tekeminen, oppimispäiväkirjan kirjoitus, tekemällä oppiminen, dialogi itsen kanssa ja tietopohjan kokoaminen. Yksilöllisiä opetusmenetelmiä tulen käyttämään kaikessa opetuksessa muiden menetelmien rinnalla.

Kouluttajalähtöinen menetelmä mahdollistaa opettajan aktiivisen roolin. Kouluttajalähtöisiä menetelmiä ovat esimerkiksi luennointi (kun suuri määrä oppilaita), esittävä opetus (esim. näytän itse miten insuliinikynä toimii ja näytän koepistoksen), kyselevä opetus ja lähtötason arviointi.

Ryhmätyömenetelmä kehittää parhaiten yhteistyötä. Menetelmiä ovat esimerkiksi learning cafe, kokemusten jakaminen pienryhmissä, ideointi, ongelmanratkaisu, väittely, roolipelit (esim vuorovaikutustilanteiden harjoittelu), yhteistoiminnallinen palapelimalli (ape-verkko-opinnot), aivoriihi jne. Ryhmätyömenetelmissä on mahdollista saada paljon ideoita toisilta opiskelijoilta. Tässä mainittuja menetelmiä käytämme monipuolisesti ape-opinnoissa.

Luokitusmalli 2: Itseohjautuva / ohjattu / vastaanottava oppiminen

Itseohjautuvassa oppimisessa opiskelijalla on selkeästi toiminnallinen rooli. Siihen kuuluvat muun muassa itsenäiset työtehtävät, väittelyt, työpistetyöskentely ja yhteistoiminnallinen oppiminen. Oppiminen on opiskelijasta itsestään lähtöisin. Ohjattuun opiskeluun kuuluu ryhmätyöt, kuten caset ja aivoriihet sekä tutor-opetus ja erilaiset keskustelut. Vastaanottavaa oppimista on ainakin esittävä opetus, luento, demonstraatio. Hyvässä opetuksessa sekoittaisin sopivasti näitä kaikkia oppitunnille, jotta vaihtelevuus säilyy. Voisin esittää vaikkapa videon, demonstraation, jonka pohjalta jokainen opiskelija tekisi itsenäisen työn, miellekartan. Tämän jälkeen kukin voisi esitellä oman miellekarttansa pienryhmässä, ja avivoriihen tavoin asiaa voitaisiin edelleen työstää eteepäin.

Luokitusmalli 3: ohjaajakeskeinen/ oppijakeskeinen/ sisältökeskeinen / vuorovaikutuksellinen metodi

Ohjaajakeskeinen metodi on kuten kouluttajalähtöinen tai vastaanottajatyyppinen esitys, esimerkiksi luento. Opettaja on asiantuntijan roolissa ja opiskelijat ovat passiivisia. Oppijakeskeinen on sen vastakohta, eli opettaja on silloin enemmänkin resurssi, joka ohjaa tarvittaessa oikeaan suuntaan. Opetus on esimerkiksi keskustelevaa ja erilaiset näkökulmat huomioonottavaa. Sisältökeskeinen metodi tarkoittaa vaikkapa kirjatenttejä, joissa sisällön tarkka osaaminen on tärkeintä. Vuorovaikutuksellisessa metodissa yhdistellään erilaisia opetustapoja tilanteen mukaan. Ryhmä keskustelee ja oppii monin eri tavoin yhteistoiminnassa.



b) Miten eri opetusmenetelmillä voidaan monipuolistaa oppimista?


Mikä yhteys on oppimisella ja opetusmenetelmällä?

- hyvällä opetusmenetelmän valinnalla voi edistää oppimista huomattavasti
- oppimisprosessin alussa ja kulussa valitsemme erilaisia opetusmenetelmiä. Päädymme oppimistulokseen ja osaamiseen työelämässä. Opettajan osaamiseen liittyy se, että osaa valita oikeanlaisia opetusmenetelmiä...

Miten minä valitsisin opetusmenetelmät?

Valinnassa otan huomioon opetettavan aiheen, sisällön sekä opetuksen tavoitteet. Jos aiheena on vaikkapa sosiaalialaa ohjaava lainsäädäntö, täytyy opetuksen olla vaihtelevaa ja monitasoista, koska tasapaksun lakitekstin opiskelu on muutoin liian puisevaa. Tällaisessa tilanteessa voisin käyttää case-tehtäviä, joissa antaisin opiskeilijoille kuvauksen asiakkaasta. Opiskelijoiden tulisi etsiä yksin tai ryhmässä minkä lakien mukaan henkilö on oikeutettu saamaan sosiaalialan palveluja. Tavoitteena on tällöin oppia etsimään ja käyttämään lakeja työn perustana, mutta myös hahmottamaan palvelujärjestelmää, joita lait ohjaavat.

Minun tulee olla tietoinen opiskelijoitten osaamisen tasosta, jotta voin valita sopivia opetusmenetelmiä. En voi esimerkiksi laittaa opiskelijoita näyttelemään draamana perushoidollista tilannetta, jos he eivät ole saaneet perushoidon teoriaopetusta (miten pistetään insuliini tai mitataan verenpaine).

Valitsemani opetusmenetelmä tulee olla minulle tuttu tai ainakin sen toteutus on valmisteltava huolella. Opettajaopinnoissa tutustun moniin opetusmenetelmiin, koska käytämme jokaisessa ape-opetustuokiossa eri opetusmenetelmää. Jos käytän menetelmää, jota en itse osaa, voi itse asia jäädä toissijaiseksi. Esimerkiksi jos käytän Alias-sananselityspeliä, enkä ole kerrannut sen sääntöjä, saattaa opetettavat sosiaalialan käsitteet hukkua pelisääntöjen kertaamisen alle. Opettajaurani aikana voin jatkuvasti opetella uusia menetelmiä. Esimerkiksi tutuissa opintoryhmissä voin kokeilla rohkeasti menetelmiä, jotka ovat minulle vähemmän tuttuja. Muistan kysyä opiskelijoilta palautetta!

Opetusmenetelmän valinnassa on huomioitava tietysti myös käytettävissä olevat tilat, materiaalit ja välineet, aika sekä ryhmän koko. Ape 7- teemassa käsittelemme sitä, miten eri ryhmämenetelmät soveltuvat suur- ja pienryhmän käyttöön sekä virtuaaliopetukseen (linkki Ape7). Ryhmän koko vaikuttaa suuresti siihen, millaisia opetusmenetelmiä voi käyttää. Jos ryhmä on erityisen suuri, yksilölliset tai kouluttajalähtöiset tehtävät ovat helpompia toteuttaa (esim luento, yksilöllinen kirjoitus, yksilöcaset, lukeminen). Pienessä ryhmässä taas voidaan saavuttaa intensiivisempiä ryhmäkeskusteluja. Tilojen puitteissa pitää arvioida, voidaanko toteuttaa tekemällä oppimista (käytännön harjoitustyönä esimerkiksi anne-nuken elvyttäminen lattialla) taikka draamamenetelmiä, jotka vaativat enemmän vapaata luokkatilaa. Opettajana minun täytyy huolellisesti suunnitella käytettävissä oleva aika suhteutettuna opetettavaan kokonaisuuteen. Jos käytän monimutkaisia opetusmenetelmiä, saattaa osa asioista jäädä ajan puutteessa huomioimatta.

Miten voin käyttää tekemällä oppimista ja ilmiöoppimista sosionomeja opettaessani?

Tekemällä oppiminen: Järjestetään tilanteita, kuten ensiapukoulutuksessa on tapana; suunnitellaan jokin onnettomuus, jossa opiskelijoiden pitää tilanne silmäilemällä huomata mitä on tapahtunut ja mikä on oikea toimintaohje. Opiskelijoiden tulee miettiä mitä kukin tekee, mikä on kenenkin rooli tilanteessa. Sitten tilanne "eletään läpi" ja lopuksi arvioidaan.

Ilmiöoppiminen: Esimerkiksi yrittäjyyttä voidaan oppia niin, että valmistellaan opintojen aikana oman yrityksen perustaminen. Samalla opitaan mitä taitoja, tietoa ja ominaisuuksia tarvitaan yrittäjänä toimimisessa ja yrityksen pyörittämisessä. Yritys perustetaan todelliseen ympäristöön ja sen toimivuutta seurataan tiiviisti esimerkiksi lukuvuoden ajan.

c) Mitkä ovat opetuksen perusperiaatteita?

Opetuksen perusperiaatteet pohjautuvat siihen, miten ihminen oppii parhaiten ja miten hän motivoituu oppimiseen.

Perusperiaatteet ovat :

1.Havainnollistaminen ja konkretisointi

2.Aktivointi

3.Vaihtelu

4.Yhteistoiminta ja yksilöinti

5. Arviointi ja palaute

Havainnollistaminen ja konkretisointi auttavat opiskelijaa ymmärtämään opetettavan asian paremmin. Eri keinoin voidaan opiskelijaa ohjata huomioimaan oleelliset asiat opittavasta kokonaisuudesta. Havainnollistamiseen voi käyttää monipuolisesti aisteja; kuvia, ääniä, hajuja, makujakin. Perinteisimpiä niistä, eli kuvia käytän jatkuvasti luodessani erilaisia materiaaleja opetustilanteisiin. Esimerkki: Opintomateriaalissa, joka koskee suomalaisen sosiaaliturvan muodostumista, voin käyttää ns piirakkamallia, jossa esitetään erikokoisina piirakanpaloina osat, joista suomalaisen sosiaaliturva koostuu.

Opiskelijoiden aktivointi varmistaa sen, että opiskelijat pysyvät mukana ja tekevät oppimistekoja. Ks aiheesta tarkemmin blogimerkinnästä Ape 6 Opiskelijaa aktivoiva opetus.

Vaihtelun ansiosta opiskelijoilla säilyy opintojen aikana sopiva vireystila. Vaihtelua luodaan rytmittämällä opinnot vaihteleviksi käyttämällä eri opetusmenetelmiä. Esimerkiksi lyhyen alustuksen jälkeen ryhmäpohdintatehtävä, sen läpikäynti – tauko. Tämän jälkeen kirjoitustehtävä – luova draamaharjoitus ja keskusteleva yhteenveto.

Yhteistoiminnalla ja yksilöinnillä tarkoitetaan sitä, että asioita opitaan eri tavoin. Yhteistoimintaa on esimerkiksi erilaiset ryhmätehtävät ja keskustelut. Yksilöinnillä taas tarkoitetaan sitä, että opiskelija oppii juuri sen mitä hän koulutukselta hakee; teetetään myös yksilöllisiä tehtäviä ja tarkastellaan yksilöllisiä tavoitteita.

Arvioinnin ja palautteen tulee olla osa kaikkea opetusta. Ilman arviointia opettaja ja opiskelija eivät tiedä, onko saavutettu se tiedon taso, joka opintojaksolle asetettiin. Ape 6 keskusteluista viisastuneena annan jatkossa opiskelijoille palautetta pitkin opintojaksoa. Jos he saavat alautteen vain opintojen päätyttyä, ei heillä ole mahdollisuutta kehittyä opiskelujensa aikana. Myös itsearvioinnin osuus on tärkeää.



LÄHTEET:

Ulla Kaijala, Anssi Tossavainen & Maarit Räisänen, luentomateriaali Ape5


Opin uutta: Kahoot!
Tutustuimme Ape5-opintojaksolla älypuhelimilla kahoot.it-osoitteessa toimivaan kyselyyn, jota voi käyttää opetusmenetelmänä, tai paremminkin opetuksen varmistajana. Tekniikka vähän ontui, kaikki eivät nähneet puhelimella kysymyksiä taikka vastausvaihtoehtoja, ja jos selain meni uinumistilaan, putosi pois ohjelmasta. Hienoa kuitenkin tutustua tähänkin mahdollisuuteen opetuksessa!

Hyvä luento ja luennoitsija

Hyvän luennon tunnusmerkkejä:

- Sisältää esimerkkejä ja havainnollistavaa materiaalia
- Etenee loogisesti; innostava alku, mielenkiintoinen sisältö ja ydinasiat kertaava loppu
- Opiskelijalla tulee tunne, että hän on kuuntelemassa hyvää tarinaa
- Auttaa opiskelijaa ymmärtämään asian paremmin
- Sopivasti aikataulutettu, ei kiireen tuntua


Hyvän luennoitsijan tunnusmerkkejä

- Valmistelee luennon huolellisesti
- Esittää luennon sisällön yksinkertaisesti ja selkeästi
- On tilanteessa aidosti läsnä 
- Ei lue asiaa papaerilta, vaan etenee omin sanoin ja antaa opiskelijalle lisäarvoa luettuun tietoon
- Osaa innostaa kuuntelemaan
- Argumentoi selkeästi
- Osallistaa ja aktivoi kuulijoita esimerkiksi esittämällä kysymyksiä
- Luo kiireettömän ilmapiirin luennolle
- Antaa tilaa vuorovaikutukselle; kysymyksille ja pohdinnalle
- Varmistaa että opiskelijat pysyvät mukana asiassa

Hyvän opetusmenetelmän tuntomerkit

- ottaa huomioon ryhmän
- opettaja osaa opetusmenetelmän
- innostaa opiskelijaa oppimaan lisää
- auttaa oppijoita ymmärtämään opetettavan asian
- opiskelija osallistuu ja opettaa itse
- opiskelijat nauttivat siitä
- oppiminen on miellyttävää, nopeaa ja varmaa
- opetus sisältää monipuolisesti eri työtapoja, jotka soveltuvat opittavaan asiaan
- huomioi erilaiset oppijat
- sisältää keskustelua ja tekemistä
- opettaja on soveltanut menetelmän itse tilanteeseen sopivaksi
- tuo lisäarvoa opiskelijan oppimiseen = opiskelija saa enemmän kuin itseoppimalla
- tiivistää opittavan asian niin, ettei opiskelijalla mene "turhaa aikaa" opiskeluun (olennaiset asiat)