Aina kun aloittaa uuden opinahjon, on täynnä intoa. Loppupuolella uuvuttaa. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen on ollut minulle melkoinen maratonjuoksu; Kaksi vuotta on sisältänyt hyvin vaihtelevia ajanjaksoja. Välillä on ollut kesken 3-4 opintojaksoa ja arki on ollut todella ruuhkaisaa. Välillä en ole tehnyt mitään opintoihin liittyvää moneen kuukauteen. Bloginkin päivityksistä näkee, että jaksaminen on ollut erittäin epätasaista. Välillä olen tuottavainen, sitten menee pitkä aika etten tuota mitään tekstiä.
Kuvalähde: www.papunet.net/Sclera.
Nyt olen saanut koota yhteen opintojen lopputulemaa. Olen käynyt keskustelua turor-opettajan kanssa jäljellä olevista opinnoista ja suunnitellut niiden toteutuksen loppuvuodeksi ja ensi kevääseen. Asiantuntijana kehittyminen-opintojakso kokoaa kaiken opitun vielä yhteen ja laittaa pohtimaan mitä on matkalla opittu ja koettu. On oikeastaan aika hyvä, että opiskeluihin liittyy viimeinen "katsastus", jossa joutuu palaamaan aiheisiin, joita on opintojaksoissa käsitelty. Se avaa silmiä siitä, miten paljon työtä on sisältynyt näihin kahteen vuoteen. Se antaa itselle arvostusta ja ehkä kannustaa juhlimaan maaliin pääsyä.
No, ihan vielä ei olla maalissa. Opinnäytetyön aiheen vaihduttua työ on vasta suunnitelmavaiheessa ja yksi opintojaksokin vielä työn alla. Tutkimus- ja tiedontuottamismenetelmät-opintojakso toki tulee opinnäytetyön tekemstä, joten sen suorittaminen on mieluisaa näin rinnakkain oman tutkimustyön kanssa.
Marras-joulukuu kuluu siis käytännön opiskelun sijaan kirjojen ja tietokoenen parissa, tutkien tietokantoja, väitöskirjoja ja prograduja ja koostaen niistä omaa opinnäytettä.
