Opiskelut jatkuu

Pääsin kouluun! Eli opinnot jatkuvat Sosionomi ylempi amk -tutkintoon, sosiaali- ja terveysalan kehittäminen ja johtaminen. Olen myös vaihtanut työpaikkaa 1.5.2017, joten arki on muuttunut melkoisesti. Työskentelen nyt päivätoiminnan ohjaajana Caritas Mainingissa. Asiakkaat ovat edelleen haastavasti käyttäytyviä kehitysvammaisia, mutta työnkuva on melko erilainen ohjaajan työhön verrattuna.


Tässä essee, jonka kirjoitin esivalintakokeena. Jatkossa postailen siis pääasiassa kehittämistyöhön ja johtamiseen liittyvistä asioista.


Arjen työntekijät mukaan kehittämisprosessiin

- Lähtökohtana arjesta nousevat kehittämistarpeet

Johdanto

Työskentelen sosiaalialan ohjaajana ja olen urani aika törmännyt usein siihen, että kehittämistyötä tehdään liian kaukana arjesta. Työntekijänä olen joskus harmistunut, että kehittämiskohteet ovat olleet epäoleellisia tai jopa vääriä, jos niitä tarkastellaan arjen työn näkökulmasta. Tutkimuksellinen kehittämistyö lähtee siitä, että perusongelma, eli kehittämisen tarve ja kohde, on tullut kentältä ja sen kehittäminen tapahtuu käytännön kokeiluilla, tietoperustaan tukeutuen. Resurssien vähentyessä kehittämistyöhön käytettävät varat ja aika olisi kohdennettava tarkoin, jotta tältä vältyttäisiin jatkossa. Tutkimuksissa tuotettu tieto, sekä kehitystyössä tehdyt havainnot on osattava jalkauttaa käytäntöön. Tiedon levittäminen on tärkeä osa kehittämisprosessia.

Tässä esseessä tarkastelen aluksi tutkimuksellista kehittämistoimintaa käsitteenä. Sen jälkeen kerron esimerkein miten kehittämistyön prosessi voidaan jakaa eri vaiheisiin ja mitä se tarkoittaisi sosiaalialan ohjaajan työn kehittämisen näkökulmasta. Lopuksi pohdin kirjallisuuden esilletumia näkökulmia.


1. Mitä on tutkimuksellinen kehittämistoiminta?

Kirjallisuuden mukaan tutkimustoiminta ja kehittämistyö nivoituvat usein toisiinsa ja niitä on joskus vaikea erottaa toisistaan. Kehittäminen nähdään usein konkreettisena toimintana, jolla tähdätään jonkin selkeästi määritellyn tavoitteen saavuttamiseen (Toikko & Rantanen 2009, 14). Kehittämistä voidaan tehdä monella eri tasolla; se voi olla yksikön tai koko organisaatioon kohdistuvaa.

Toikko ym (2009, 21) selittää tutkimukselisen kehittämitoiminnan yleiskäsitteenä, jolla kuvataan tutkimustoiminnan ja kehittämistoiminnan yhteyttä. Toiminnalla pyritään työn kehittämiseen, mutta myös luotettavan tiedon tuottamiseen. Kehittämistoiminnan ja tutkimuksen suhde voidaan hahmottaa siten, että kehittämisessä sovelletaan tutkimuksen tietoa (Toikko ym. 2009, 19). Ojasalo ym. (2014) tähdentää, että tarkoituksena ei ole luoda uutta teoriaa, vaan saattaa uusi tieto ja kokemus käytännön työssä hyödynnettäväksi. Tutkimuksellista kehittämistyötä eivät ohjaa ensisijassa teoreettiset vaan käytännölliset tavoitteet, joihin haetaan tukea teoriasta (Ojasalo, Moilanen & Ritalahti 2014, 20).

Oleellista on, että kehitystyöhön nousevat kysymykset ovat lähtöisin käytännön työstä. Tutkimuksellinen kehittämistyö voi saada alkunsa erilaisista lähtökohdista, kuten organisaation kehittämistarpeista tai halusta saada aikaan muutoksia. Tutkimukselliseen kehittämistyöhön kuuluu siis yleensä käytännön ongelmien ratkaisua ja uusien ideoiden, käytäntöjen, tuotteiden tai palvelujen tuottamista ja toteuttamista. (Ojasalo ym. 2014, 19)

Useimmiten kehitystyön taustalla on jokin selkeä ongelma, johon tarvitaan ratkaisu, jotta työ etenisi paremmin, tehokkaammin. Teknisillä aloilla tämä trkoittaa ehä parempaa tuottavuutta rahallisesti tai tehokkaammin tehtyä työtä (kustannusten pieneneminen), mutta sosiaalialalla taustalla voi olla esimerkiksi työntekijöiden hyvinvoinnin säilyminen. Kuvitellaan, että kehityksen lopputuloksena toivotaan olevan väkivallan väheneminen kehitysvammaisten nuorten asumisyksikössä. Tuottavuuteen taikka kustannusten vähentämiseen viittaa tällöin esimerkiksi henkilökunnan käynnit työterveyshuollossa. Tutkimus voisi tässä tapauksessa tuotta tärkeää tietoa siitä, minkalaista väkivaltaa työpaikalla tarkalleenottaen kohdataan ja esimerkiksi minkalaisina vuorokaudenaikoina. Tällöin kehittämistyössä voidaan pohtia esimerkiksi resurssien lisäämistä haasteellisiin ajankohtiin taikka kehittää ennaltaehkäiseviä menetelmiä tilanteisiin, jotka toistuvat useimmin. Näin tieto auttaa meitä kehittämään työtä, tutkittuihin faktoihin perustuen.


2. Prosessi ja sen kulku

Tutkimuksellinen kehittäistyö nähdään prosessina, johon liittyy erilaisia toisiaan seuraavia vaiheita. Prosessi on kuitenkin vain harvoin etenee yksiselitteisesti prosessin vaiheita mukaellen. Tutkimus- ja kehittämistyön aikana tulee ilmi asioita, joihin on reagoitava kehittämistyössä, vaikka niitä ei ole huomioitu suunnittelussa. Myös vaiheesta toiseen siirtyminen voi olla limittäistä.

Toikko ym. (2009, 56) esittelee prosessin viisivaiheisena; perustelut, organisointi, toiminta, arviointi ja levittäminen. Ojasalo ym. (2014) taas esittää kehittämistyön muutostyön prosessina, johon kuuluu suunnittelu, toteutus ja arviointi. Toikon ym. (2009) vaiheissa perustelu sisältää toiminnan lähtökohtien määrittelyn, eli esimerkiksi työelämätä on voinut nousta esille ongelma, johon tarvitaan ratkaisua kehitystyön kautta. (Ojasalo ym. 2014 puhuu kehittämiskohteen tunnistamisesta). Esimerkiksi omassa työssäni sosiaalialalla työntekijät ovat voineet antaa palautetta, että työn väkivaltaisuus alkaa käydä liian kuormittavaksi ja on voitu huomata, että sairauslomat lisääntyvät. On siis olemassa selkeä työstä tuleva tarve kehittämiselle. Organisointi tarkoittaa tässä esimerkissä sitä, että tavoite (väkivallan väheneminen) hyväksytään organisaation seuraavilla tasoilla. Tarvitaan työnjako sekä rahoituksen miettiminen, mikäli kehitystyö vie resursseja. Organisointi tarkoittaa käytännön työn suunnittelua ja tehtävien jakoa. Myös aikataulut luodaan ja päämäärää kirkastetaan tai se voidaan vielä pilkkoa osiin. Tässä vaiheessa otetaan huomioon toimijat eri tasoilla; esimerkkitapauksessa kysytään kehittämistyöhön mukaan käytännön työntekijöitä, lähihoitajia, sosionomeja ja toisaalta erityistyöntekijöitä, kuten avekki-kouluttajaa, vastaavaa ohjaajaa sekä muita yrityksen asiantuntijoita haastavaan käyttäytymiseen liittyen. Toimijoiden määrittely on keskeinen osa kehittämistoiminnan organisointia (Toikko ym. 2009, 58).

Tämän jälkeen päästään toteutukseen. Kehittämistoiminnan toteutus muodostuu ideoinnista ja priorisoinnista, kokeilusta ja mallintamisesta (Toikko ym. 2009, 59). Asiantuntijoiden kesken käydään keskustelua siitä, mikä on ollut toimivaa ohjausta ja mikä ei, mitä on jo kokeiltu ja mitä on syytä ottaaa kokeiluun. Tuodaan esille myös muualla havaitut hyvät käytännöt (esim. tehdyt tutkimukset ja kokemustieto). Esimerkkitapauksen kaltaisessa toiminnassa ohjausmenetelmien testaaminen voisi tapahtua käytännön työssä, jolloin tuloksista saataisiin parempia. Tämän kaltaiseen työhön ei ole olemassa laboratorio-olosuhteisiin verrattavia mahdollisuuksia. Tekemisen ja kokeilujen lomassa työryhmä keskustelee havainnoistaan.

Toikon ym. (2009, 61) mukaan arvioinnin tehtävä on osoittaa se, onko kehittäistyö saavuttanut tarkoituksensa vai ei. Arviointia on hyvä tehdä kuitenkin myös pitkin matkaa, jolloin toiminta voi vielä suuntautua haluttuun, oleellisempaan suuntaan. Arviointi on jatkuvaa vuoropuhelua, joka avulla saadaan tietoa tehtävän kehitystyön tuloksista. Arviontia peilataan tietysti koko matkan niihin tavoitteisiin, joita aluksi luotiin. Esimerkkitapauksessa voidaan tarkastella väkivallan vähentymistä jollain valitulla ajanjaksolla ja verrata sitä aikaisemaan vastaavaan ajanjaksoon. Myös tehty ehkäisevä työ näkyy väkivaltatilastoissa ”läheltä piti”-tilanteina. Ennalta ehkäisevä työ on tuloksellista, mikäli tilanteet eivät etene väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Arvioinnin yhteydessä voidaan osoittaa myös ne työmenetelmät, jotka ovat toimineet ja jotka on siirrettävissä käytänteiksi. Tämä vaihe on tulosten levittäminen (nimityksinä käytetään myös myös juurruttaminen tai valtavirtaistaminen, Toikko ym. 2009, s. 62) Väkivaltaisen käytöksen ehkäisemiseksi voidaan luoda esimerkikssi selkeä toimintamalli tai kaavio, jonka kouluttaminen henkilökunnalle juurruttaisi sen käytännön työhön. Toikon ym. (2009) mukaan tulosten levittäminen vaatii usein oman prosessinsa, vaikka sen huomioiminen jo kehittämiprosessia suunnittellessa on tärkeää.


Pohdinta

Se, että tuotetaan tutkimustietoa käytännön työstä, auttaa näkemään mitkä työmenetelmät ovat toimivia ja mitä kannattaa siirtää edelleen eteenpäin esimerkiksi toisiin samankaltaista työtä tekeviin yksiköihin ja uusille työntekijöille. Työelämässä on paljon ns hiljaista tietoa. Hyviin, vuosikausia kehittyneisiin työnenetelmiin liittyvä tieto tulisi todentaa ja jalkauttaa kaikkien käytettäväksi. Tutkimuksellisessa kehittämistoiminnassa sekä käytetään että tuotetaan tietoa

Kirjassa Tutkimuksellinen kehitämistoiminta kirjoitetaan, että tutkimuksellisessa kehittämistyössä on oleellista että toimijat ovat aktiivisia. Toimijoilla tarkoitetaan sekä kehittäjän osallistumista konkreettiseen toimintaan että kehittäjän osallistumista konkreettiseen toimintaan (Toikko ym. 2009, 10-11). Liian usein käytännön työssä erilaiset projektit tai hallinto- ja johtoportaan tekemä kehitystyö ei kohtaa käytännän työn kanssa. Aina tulisi ottaa huomioon perustyö ja sen luonne sekä kentältä nousevat kehittämistarpeet. Tutkimuksellisen kehittämistoiminnan lähtökohtana Ojasalon ym. (2014) mukaan on kehittämiskohteen tunnistaminen (esimerkiksi väkivallan lisääntymisen aiheuttamat sairauspoissaolot). Tunnistamista varten tarvitsemme enemmän vuoropuhelua. Perustyössä toimivat työntekijät, kuten omalla alallani esimerkiksi lähihoitajat ja sosionomit tulisi ottaa mukaan aktiivisiksi toimijoiksi kehittämistyössä. Heillä on paljon tärkeää tietoa siitä, mitkä ovat työn kehittämiseen liittyvät ydinkysymykset.

Tämän tehtävän myötä opin itsekin uuden tavan ajatella asioita; Toikko ym. (2009) puhuu tutkivasta työotteesta. Itse olen aina ajatellut omaavani kehittävän työotteen; esimerkiksi ohjaustyössä etsimme ja kokeilemme alati uusia tapoja ennaltaehkäistä asiakkaitten agressiivisuutta. Tärkeää olisi myös tuottaa tietoa, eli kirjata kokemukset muiden nähtäväksi ja käytettäviksi.

Työkentän konkareilla on paljon tietoa ja kokemusta, mutta opiskelijat, tuoreen tiedon ja innokuuden omaavat ihmiset, voivat myös olla tärkeä osa työelämän kehittäjinä. Jo opiskeluvaiheessa heille tulisi muodostaa kehittävä työote, ja opiskelujen aikana heitä tulee ohjata tarkastelemaan työtä niin, että sitä viedään alati eteenpäin.

- Miksi sitten on tärkeää nähdä kehitystyö prosessina? Ojasalo ym. (2014) kirjoittaa, että prosessin kautta ajatteleminen auttaa toimimaan järjestelmällisesti ja muunmuassa pysymään aikataulussa. Itse ajattelisin, että prosessin tiedostaminen auttaa myös siinä, että työ tehdään ja nähdään loppuun saakka, eikä esimerkiksi keskeneräisiä asioita viedä käytäntöön. Huolimattomuudella ja kiirehtimällä tehty kehitystyö jää usein huteraksi eikä se kasvata työn vakaata perustaa.


LÄHTEET

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2014. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro.

Toikko, T. & Rantanen, T. 2009. Tutkimuksellinen kehittämistoiminta. Tampere: Tampereen Yliopistopaino Oy.